Uusia tuulia ja isoja ohjelmanumeroita

Arvatkaa mitä! Kesä, kärpäset, aurinko, lämpö, valoisat illat ja pitkät päivät; ihan ovat nurkan takana! Tiet pölyää jo siihen malliin, että kesä ei voi olla kaukana ja astmaatikon keuhkotkin sen kyllä tunnistavat. Ei lunta, vaan pölyä. Ei pakkasta, vaan aurinkoa ja lämpöä. Ei lumisadetta, vaan vesisadetta. Ajjettä! Taisin mainita jossain kohtaa, että isoja ohjelmanumeroita on tälle keväälle tiedossa ennenkuin lomat toukokuun loppupuolella tulevat vastaan. Nyt alkavat siirrot olemaan käsillä, jännittävää.

Kuva: Pixabay

Olen tässä kevään mittaan myynyt asuntoni. Rivarikaksiokotini, jota noin viisi ja puolivuotta sitten olin ensimmäisen kerran katsomassa, kun katsottavaa ei ollut edes väliseinien vertaa. Oli pimeää, märkää ja tuulista, kun pompin kurakossa tekeillä olevan rivitalon luo ja yritin hahmottaa mihin tulee mitäkin. Kun rivari aikanaan sitten valmistui, oli kevät, aurinko paistoi ja vappu lähestyi.Paikka tuntui kodilta välittömästi ja reilun kymmenen kaupungissa vietetyn vuoden jälkeen oli ihanaa päästä takaisin pellonlaitaan. Nyt tuossa kodissa on asuttu aika tasan viisi vuotta ja on aika siirtyä eteenpäin. Mieli on vähäsen haikea, onhan kyseessä muunmuassa neiti K:n ensimmäinen koti, mutta ei voi saada tilaa uudelle, ellei luovu vanhasta. Olen aina ollut sitä sorttia, joka kiintyy ihmisten lisäksi myös paikkoihin, esineisiin ja jopa autoihin. Ai että kuulkaa miten kova paikka oli aikanaan vaihtaa pikku-audini pois ja hommata tilalle "järkevä" auto. Samaa haikeutta on ilmassa nytkin, mutta samalla olen onnellinen ja innoissani, että elämä menee eteenpäin ja asuintilaakin tulee olemaan vähäsen enemmän. Koko asuntokauppa-asia eteni vauhdilla, joten kovin paljon aikaa ei ollut käytännön asioiden järjestämisessä tuhlattavaksi, mutta niin vain asiat järjestyivät. Jahka muutto saadaan alta pois en uhraa asuntoasioille ajatustakaan muutamaan toviin - elinaksi sanottuna ainakaan koko kesänä siis. :D

Kuva: Paula Hiipakka

Kuva: Paula Hiipakka

Olen elämäni aikana muuttanut tusinan kertaa. Se on ihan tarpeeksi yhdelle ihmiselle ja toivon - ja uskon - että edessä ei tämän jälkeen ole enää kovin montaa muuttolaatikoiden pakkausrumbaa. Minua vois siis kutsua jonkinlaiseksi muuttokonkariksi, joten kokemuksesta tämä homma ei jää kiinni. Tavarat laatikoihin ja jätesäkkeihin, muutama vahva käsipari kantoavuksi - ruoka -ja juomapalkalla, vinkvink - niin hommahan on melkein valmis. Melkein. Viidessä vuodessa ehtii jos jonkinmoista rompetta kaappeihin kertyä etenkin, kun niiden vuosien aikana on myös lapsellistunut, joten muuttokuorman kasaamisessa saattaa tovi, jos toinenkin mennä. Pakkaaminen on onneksi jo ihan hyvällä alulla, joten hyvä tästä vielä tulee.

Jos siis olet innokas ja onnekas, ja haluat ensi viikolla tulla apuihin, niin ilmoittautumisia otetaan ilman muuta vastaan. Myös lapsenhoitoapu huomioidaan! Av, yv ja mitä näitä nyt oli. Ennen ensi viikon rutistusta kerään kuitenkin kimpsut ja kampsut kasaan - vähän pienemmässä mittakaavassa siis - hyppään valtion rautateiden kuljetettavaksi ja lähden nauttimaan aikuisten viikonlopusta! Kivaa perjantaita, kolmannestatoista päivästä huolimatta!