Kanskikuva

Kanskikuva

perjantai 29. syyskuuta 2017

Vinkkejä heräilevän kaamoskoomapeikon tainnuttamiseen

Syyskuun viimeisiä päiviä viedään ja pian lasketellaan lokakuulle. Laitoin merkille, että olen vuosi sitten fiilistellyt suunnilleen näihin aikoinin jo joulua, ja tuskin siihen montaa viikkoa nytkään enää menee, vaikka toistaiseksi siltä onkin vältytty. Tänä vuonna alkusyksyn reissu Alanyan aurinkoon ja muutenkin suhteellisen leuto syyskuu ovat pitäneet fiilikset ja ajatukset pois joulusta. Aikaisemmin ja aikaisemmin pimenevät illat kuitenkin tekevät tehtävänsä, ja olenhan asiaankuuluvasti ripotellut jo niin sisään kuin uloskin valoja luomaan tunnelmaa ja piristämään pimeyttä. Tänään totesin myös ensimmäistä kertaa tänä syksynä, että paljain säärin kulkemisen saa nyt taas toviksi unohtaa, ja kaivaa kaapista myös suloisen lämpöiset ja pehmeät neuleet. Let's face it, myös toimistolle on saapunut syksy ja kynsikkäät saa pian kaivaa esiin myös näppiksen ääressä.


Kuva: Pixabay

Lokakuu ja pimenevät illat ovat ihan tervetulleita, mutta pikkiriikkisen ahdistaa jo valmiiksi aivan kulman takana vaaniva kaamos. Sama asia tuntuu aiheuttavan ahdistusta vuodesta toiseen, mutta tämä taitaa olla sitä sorttia, jolle ei mitään voi, ellei siirry viettämään talviaan leudompaan ilmastoon. Ehdottomasti miettimisen arvoinen juttu muuten. Viikonloppuna kuitenkin hypätään lokakuulle, jonka loppupuolella siintää jälleen Halloween, johon aion tarttua ainakin parin kurpitsalyhdyn ja pumpkin pien verran.




Pienoisen kaamosahdistuksen väijyessä takaraivossa kokosin muutaman asian, joilla moista kiusankappaletta voi lähteä häätämään:

- Kynttilöitä, kynttilöitä ja kynttilöitä, sekä niitä tunnelmavaloja. Toin Turkin tuliaisena ikkunalle ripustettavan lyhdyn - tai ikkunalle sen itse olen ajatellut ripustaa - joka todellakin pääsee oikeuksiinsa pimenevissä illoissa.
- Uudet villasukat ja vaikka kaveriksi uusi, suloisen pehmoinen neule tai neuletakki.
- Kaunis, lämmin viltti, jonka alle on hyvä käpertyä ne uudet villikset jalassa.
- Lasi punkkua, tai vaikka glögiä - onhan joulu jo alle kolmen kuukauden päästä. :D
- Suklaata; auttaa aina ja kaikkeen, paitsi laihtumaan.
- Lempparileffa -tai tv-sarjamaraton netfilixistä. Itse aloitin viime viikolla noin miljoonannen kerran kahlaamaan Sinkkuelämää-boksia erään blogikirjoituksen innoittamana.
- Leipokaa tai paistakaa vaikka lättyjä yhdessä perheen kanssa. Etenkin näin perjantaina lättyjenpaistokekkerit on hyvä tapa aloittaa viikonloppu yhdessä, ja jos on oikein onnekas voi lättyjä jäädä vaikka seuraavan aamun aamiaisellekin.
- Kunnon aamiainen. Joskus jopa viikollakin voisi panostaa vähän enemmän, kuin sen aamusmoothien verran, mutta etenkin viikonloppuisin kiireetön ja pitkänkaavan mukaan nautittu aamiainen on kuin pieni pala taivasta.
- Kävelylenkki raikkaassa syyssäässä. Ainakin Pohjanmaalla on sumu kietonut maiseman syleilyynsä jo alkuillasta, joten on ollut mahtavaa käydä ihailemassa suimuista lakeutta, haistelemassa syysilmaa ja haukkaamassa happea.
- Kunnon treeni. Tämä auttaa aina ja kaikkeen; myös siihen, mihin suklaa ei.
- Jos loma -ja pankkisaldo on kohdillaan, niin paras tapa torjua pimeydestä huikkivaa kaamoskoomaa lienee matka lämpimään: Sinivalkoiset - tai minkä väriset tahansa - siivet alle ja aurinkoon!

Miten te torjutte mahdollista kaamoskoomapeikkoa ja olisiko se mahdollista eksyttää kokonaan?



torstai 28. syyskuuta 2017

Ei pelkkää Sex and the Citya, vaan "ihan oikeaa" elämää?

Olen viimeaikoina lukenut useammastakin seuraamastani blogista pohdintaa siitä miksi ihmisen viimeistään ollessa kolmenkympin korvilla aletaan kyseenalaistaa hänen valintojaan ja elämäntapaansa, mikäli se eroaa "valtaväestön" tavasta elää, ja siitä "normista" mihin on totuttu. "Valtaväestö" ja "normi" sen takia sitaateissa, koska mielestäni se näin vuoden 2020 lähestyessä on hassua, että edelleen pidetään niin lujasti kiinni siitä, miten "kuuluisi" elää ja mitä pitäisi minkäkin ikäisenä tapahtua, saati että aletaan kyseenalaistamaan toisten tapaa elää. Ikuisuuskysymyksiä; olen kirjoittanut aihetta sivuavan postauksen aikaisemminkin ja kaikella todennäköiseyydellä tulen kirjoittamaan jatkossakin.

Eräs tätä aihetta pohdiskeleva blogipostaus oli otsikoitu viitaten Sinkkuelämään, tuohon vuosituhannenvaihteen kulttisarjaan, joka yllätys, yllätys kuuluu myös allekirjoittaneen ehdottomiin lemppareihin. Jaksot ovat muuten täynnä viisauksia ja samoja ihmettelyn aiheita, joita naiset ympäri maailmaa miettivät asuvat he sitten pellonlaidassa Suomen Pohjanmaalla tai kaupungin sykkeessä New Yorkissa. Eräänlaista vertaistukea siis. Mutta takaisin asiaan..


Kuva BuzzFeed.com

Miksi edelleen pidetään "oikean" aikuisuuden ja vastuullisuuden merkkeinä omaa asuntoa, vakkariduunipaikkaa, avioliittoa - tai vähintäänkin pitää suhdetta - ja lapsia? Ihan yhtä vastuuntuntoinen ja aikuinen voi olla ihminen, joka tekee freelance-työtä, tai hakeutuu muuten tehtäviin, joissa ei ole tarjolla vakinaistamismahdollisuutta, mutta työ itsessään miellyttää. Jolla ei välttämättä ole lapsia, eikä puolisoakaan, ja joka saa mennä tasan omien aikataulujensa mukaan. Ei ulkoisilla puitteilla pitäisi olla mitään tekemistä vastuullisuuden, tai aikuisuuden kanssa. Ei se tee kenestäkään kumpaakaan edellämainituista asioista, jos on asuntolaina, kolme lasta ja kumppani, jonka kanssa ei ole muuta yhteistä, kuin juurikin ne lapset ja asuntolaina. Ketää ei voi myöskään väittää vastuuttomaksi tai keskenkasvuiseksi sen perusteella, että "elää kuten Sinkkuelämässä": Tapaa ystäviään viikottain brunssilla tai illallisella, keskittyy uraansa, harrastaa kulttuuria ja on kiinnostunut vaikkapa muodista.


Kuva Filmofilia.com

Itse olen edellä lueteltujen asioiden mukaan hyvinkin "aikuinen" ja "vastuullinen" nykyään, mutta muistan myös ajan, jolloin eräs tuttavani tokaisi kerran lounaalla ollessamme, että "alkaisit säkin elämään oikeaa elämää". Mainittakoon, että silloinen tilanne erosi tämänhetkisestä ainoastaan lapsen osalta. Laittaa miettimään, vai mitä.

Annetaan siis kaikkien kukkien kukkia ja jokaisen elää juuri sellaista elämää, kuin itse tahtoo. Ei tee kenestäkään huonompaa tai parempaa, on sitten se punainen tupa, perunamaa, farmariauto, koira ja kaksi lasta, tai vuokra-asunto, aina jemmassa voimassaoleva matkavaraus, määräaikainen työsoppari ja kasapäin ystäviä, joiden kanssa viettää aikaa ilman, että sitä tarvitsee merkata kalenteriin kahta kuukautta aikaisemmin.

Peace and love!

maanantai 25. syyskuuta 2017

Pohjalaista vaatimattomuutta - näissä asioissa olen hyvä

Jos viime viikolla kirjoittelin asioista tai piirteistä itsessäni, joita haluaisin muuttaa ja jotka eivät aiheuta "vau, ihanaa"-reaktiota, niin käännetäänpä homma toisinpäin: Positiivisia asioita minussa. Niitä juttuja, mistä juuri minä itse omassa minässäni pidän. Vanha kunnon minäminäminäminä-postaus siis.

 Monestihan sitä löytää ja näkee itsessään - ja kunnon ärsytyspäivän sattuessa myös muissa - ensimmäisenä ne negatiiviset asiat ja itselleen voi olla hankala antaa kiitosta ja tunnustusta asioissa, joissa loppujenlopuksi on aika hyvä, ja jotka ovat ehdottomasti plussa-puolella miinuksen sijaan. Haastankin nyt kaikki listaamaan itsestään vähinään viisi positiivista asiaa ja jemmaamaan listan jonnekkin, mistä sen voi pahan päivän sattuessa kaivaa esille ja toivottavasti todeta, ettei tässä nyt ihan paskoja ollakaan.


Kuva lainattu Power of Positivityn fb-sivuilta


Mä olen hyvä näissä:

- Asioista innostuminen. Kaikki, jotka allekirjoittaneen tuntevat tietävät mikä on jutun juoni ja homman nimi, mutta sanottakoon, että jos innostun jostain asiasta, se on menoa sen jälkeen. On kyseessä sitten uusi asunto, musiikki, ruoka, harrastus, lapsen harrastus, you name it, josta innostun, ei minkäänsortin välimalleja tunneta: Se on on tai off. Tosin iän tuoma viisaus on hieman hiljentänyt tahtia ja saanut harkitsemaan asioita ehkä peräti sen ensimmäinen kerran, joskus jopa kahdesti.
- Kirjoittaminen. En tiedä ovatko muut samaa mieltä, mutta sehän riittää, että itse tietää, hehe. Blogin myötä olen saanut uuden kanavan toteuttaa itseäni, mutta kieltämättä harrastuksesta olisi hienoa saada työ, ja olisi hienoa elättää itsensä kirjoittamisella ja aiheeseen liittyvillä jutuilla.
- Organisoiminen ja järjestäminen. Langat pysyy käsissä hektisilläkin hetkillä, ja vaikka luulen, että suurin osa tästä piirteestä juontaa luonteesta, niin työelämän kokemuksillakin on varmasti merkitystä. Kymmenen vuotta alalla, jossa päivittäin on deadline, eikä työkuormaa varsinaisesti etukäteen voi suunnitella takaa sen, että pienessä kiireessä toimimisesta on tullut peruskauraa. On kyseessä siis työkuvioiden, arjen tai juhlien - tai kaikkien edellämainittujen yhtäaikaa - organisointi, niin tapahtuu kyllä. Että party planner käytettävissänne, mikäli tarvetta esiintyy. :D
- Itsenäisyys. Välillä ehkä liiaksikin asti, mutta helpottaa elämää, jo ihan pelkästään omien korvienkin välissä,  kun tietää selviytyvänsä lähes asian kuin asian edessä. Aina voi pyytää myös apua, tai antaa ammattilaisten hoitaa hommat, kuten esimerkiksi auton korjaamisen, johon en todellakaan alkaa sekaantumaan, ettei käy "ei tässä mitään sähkömiestä tarvita"-tyyppisesti.
- Äiti-hommat. Mietin pitkään lisäänkö tämän listaan, sillä luonnollisesti sillointällöin - välillä useammin, välillä harvemmin - on maailman huonoin äiti-fiilis. Päätin kuitenkin lisätä, sillä vaikka välillä tuleekin notkahduksia, tärkeintä lienee, että ne tiedostaa, tunnistaa ja ehkä seuraavalla kerralla samanlaisen notkahduksen osaa välttää. Ehkä. Ainahan se ei todellakaan niin mene, mutta askel kerrallaan, lapsen kanssa toinen toistaan opettaen. En todellakaan tarkoita, että olen mikään supernanny tai maailman paras kasvattaja, vaan peilaan tässä nyt ainaostaan omaa elämääni ja meidän perhettämme.

Missä te olette hyviä, tai mitkä ovat parhaita ominaisuuksianne? Kaikista varmasti löytyy vähintään viisi positiivista juttua, ovat ne sitten mitä tahansa. Mietintämyssyt päähän ja oman elämän supersankariviitta harteille: Meistä jokainen on paras versio omasta itsestään.

perjantai 22. syyskuuta 2017

Lähes vuosi sitten aloitin ja nyt jo tuli valmista!

Ikuisuusprojektini nimeltään puusohva on valmis! Nyt jo, kymmenisen kuukautta aloittamisesta! Tainno, melkein valmis: Vielä uupuu penkin päältä patja, sopivat tyynyt ja mitä näitä pikkujuttuja nyt on, mutta pääpiirteissään it is ready! Lopputulos on aika makea, vaikka itse sanonkin. Tämän sortin suurpiirteisyydestäni oli kerrankin jopa hyötyä, sillä puusohvasta tuli sopivan rouhea ja rustiikkinen, juuri pirtinpöydän -ja penkin kaveriksi sopiva.








Sudin puusohvan pintaan Vintage Paint-kalkkimaalia, jonka sävy on natural white. Maali on todella riittoisaa ja litran pönikästä jäi tämän operaation jälkeenkin vielä noin kolmasosa. Käsittelin puusohvan ainoastaan kertaalleen ja totesin, että näyttäisi riittävän.




Näin syksyllä kotiin on kiva panostaa ja tehdä siitä vieläkin viihtyisämpi ja kutsuvampi, sillä käsillä alkaa olla taas hyggeilyn kulta-ajat. Tosin terminä hygge taitaa olla jo kotoilun kanssa samalla viivalla menneen talven lumia-kastissa. Ymmärtänette kuitenkin mitä tarkoitan. Puusohva piristi siinä määrin kotikolomme ilmettä, että sain inspiraation myös siirrellä hieman mööpeleitä ja muutos oli ilmeisen onnistunut pikkumimmin kommentista päätellen: "Ompa hieeeeeeno." Tykkääkö muut syksyllä muuttaa kodin ilmettä ja onko hommaan tarkuuvarmoja vinkkejä verhojen, mattojen ja koristetyynyjen vaihtelun lisäksi?

Hyvää perjantaita ja viikonloppua jokahittelle!

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Mitä muuttaisin itsessäni

Ilmassa on viime aikoina ollut hieman tahmeutta lähes parin viikon takaisen lomareissun jäljiltä. Kotiin -ja arkeenpaluu on ihan jees, mutta samalla kasvoille lyöneet sateisen harmaat, lonkeron väriset kelit meinasivat iskeä naisen kanveesiin pienoisen syysflunssan säestäessä iloisesti. Nyt aletaan kuitenkin olla voiton puolella niin oman fiiliksen, flunssan, kuin kelienkin puolesta, joten tartutaampa ei-niin-positiiviseen aiheeseen, josta Kolmistaan-blogin Karoliina tässä jokunen päivä sitten kirjoitti: Piirteitä, joista en itsessäni pidä. Itseasiassa otsikko taisi olla "inhoan itsessäni", mutta pehmennetään hieman.

Here goes; asioita tai piirteitä, joista en itsessäni pidä, tai joita haluaisin muuttaa:

- Välillä melkoista vuoristorataa kulkevaa tunne-elämääni. Koen helposti onnellisuutta, mutta myös alamäkeen fiilikset menevät vauhdilla, jos ovat mennäkseen. Onneksi tunnen itseni jo sen verran hyvin, että tiedän keinot, joilla päästään taas kiipeämään ylämäkeen.
- Lyhyttä pinnaani. Äitiys on vaikuttanut positiivisesti tähän asiaan ja joka päivä kehityn lisää; hitaasti, mutta hitaasti. Silti olisi kivaa, ettei v-käyrä nousisi tappiinsa ihan sekunnissa.
- Välillä harmittelen omaa kyvyttömyyttäni pitää asioitani pelkästään itselläni. Toisaalta en tiedä miten hyvin, tai paremminkin huonosti, voisin, mikäli en jakaisi mielenpäällä olevia asioita ystävieni ja läheisteni kanssa.
- Nenääni, aina ja ikuisesti. :D Lohduttaudun sillä, että se tuo kasvoihini persoonallisuutta.
- "Aina muutaman kilon voisi tiputtaa". Oli tilanne mikä tahansa, aina muka olisi vähän nipistettävää. Taitaa olla sisäänrakennettu piirre naisissa, mutta onneksi äitiys on tähänkin vaikuttanunut ja olen nykyään armollisempi omaa kehoani kohtaan. Silti, jospa se pari kiloa.
- Tapaani kulkea elämässä, ainaki tällä hetkellä, jollain lailla laput silmillä sulkien pahat asiat mielestäni. Tarkoitan lähinnä yleisesti maailmassa tapahtuvia asioita, pahuutta, joka tuntuu päivä päivältä lisääntyvän, sekä sairauksia ja suuria tragedioita. Jostain syystä tämänhetkinen luonnostaan tuleva suhteutumiseni häiritsee itseäni, mutta toisaalta eiväthän pahat asiat ja tragediat maailmasta katoa, vaikka niitä murehtisi ja miettisi miten paljon tahansa. Ehkä tämä piirre ei ole varsinaisesti negatiivinen, mutta jollain tapaa sitä haluaisin muuttaa.
- Tietynlaista ajattelemattomuutta ystävieni ja läheisteni suhteen: En välttämättä aina hoksaa tai muista kysyä, että mitäs sulle kuuluu ja miten menee, jos suu vaahdossa kerron viimeisimmistä päähänpistoistani. Se ei tarkoita, ettenkö välittäisi, tai minua ei kiinnostaisi, vaan ekstrovertti on siinä vaiheessa niin vauhdissa, ettei yksinkertaisesti huomaa kysyä, että entäs sinä, kaikki hyvin ja mitä elämään kuuluu?

Kuva lainattu Quotesvalley.com

Mitä asioita tai piirteitä te haluaisitte itsessänne muuttaa, vai koetteko enemmän, että mä olen mitä olen ja sillä siisti?

Ja hei, kivaa keskiviikkoa, inhokkipiirteistä huolimatta!

perjantai 8. syyskuuta 2017

Home, sweet home

Pikkuponit ja yksisarviset ovat kotiutuneet Alanyan auringon alta ja täytyy sanoa, että retki oli jälleen kerran huikean kuuma, ihana ja ikiuistoinen. Ihanaa on kuitenkin palata myös kotiin ja päästä omaan sänkyyn nukkumaan. Sateinen Suomi ei välttämättä tunnu ihan hirmuisen miellyttävälle juuri nyt, mutta koti on aina koti, ja eiköhän tällä aurinkoenergialla laskettele jokusen viikon. Nyt keskityttään kotiutumiseen, laukkujen purkamiseen ja normaalin unirytmin löytymiseen ja sokerina viimeisen kesälomapätkän pohjalla odottaa myös illanvietto lapsuudenystävien kesken.



Hyvää syyskuuta ja viikonloppua rakkaat, Alanyan kuulumisia tarkemmin myöhemmin. Rakkauttaaaaaa!