Elonkerjuu - ja siivet kestää!

Olen intohimoinen musiikinkuluttaja. Musiikki piristää, parantaa, antaa potkua ja rauhoittaa. Helposti saatavilla oleva asia, suuri vaikutus. Musiikki voi viedä tiloihin, toiseen todellisuuteen ja antaa mielettömiä elämyksiä. Se sopii arkeen ja juhlaan, iloon ja suruun, aikuisille ja lapsille.

Ennen neiti K:n syntymää kiersin kohtuullisen ahkerasti keikoilla, ja yleensä autonnokka näytti sinne, missä olisi lauteilla Lauri Tähkä ja Elonkerjuu, sittemmin useimmiten pelkkä Elonkerjuu, vaikka myös artisti Tähkän keikkakunto on noin kerran vuoteen käyty toteamassa (ja kova sekin on). Bändi on kulkenut mukanani - vai kenties toisinpäin :D - viimeiset 13 vuotta ja noihin vuosiin mahtuu muistoja, jos jonkinlaisia. Bändin keulassa on nyt kolmas laulaja, Osku Ketola, ja niinhän sitä sanotaan, että kolmas kerta toden sanoo, vaikka originaalia ei kukaan korvaakaan. Bändi on siis uuden laulajansa kanssa työstänyt uusia biisejä ja tehnyt tänä keväänä paluun lavoille puolentoistavuoden tauon jälkeen. Olin aluksi melkoisen vaihtelevilla fiiliksillä jälleen uusien kuvioiden suhteen, vaikka laulajavalinta olikin mieleeni heti, kun asia julkistettiin. Silti vähän mietitytti, koska hyvässä muistissa oli vielä edelliset uudet kuviot. Puolisalaa takavasemmalta hiipi myös mieleen, että yritetäänkö tässä nyt lämmittää jo jotain kertaalleen - tai pariin kertaan? - viilennyttä keitosta. Ei yritetty: Uusi materiaali osoitti, että nyt on tulilla ihan uudet keitokset. Fiilistelyjäni keväällä ilmestyneestä sinkusta, Saanhan Mä Tulla Viereesi, plus biisin video löytyy täältä. Mainittakoon, että ryhmän toinen sinkku, Mä Oon Oikees, Ketolan äiteen poika laulajanaan ilmestyi eilen perjantaina, 18.5., ja kesärundin bändi aloittaa 2.6. legendaariselta Teuvan Kaarihovilta. Bändin kuulumisia ja muut kesän keikat löytyvät täältä.

Mutta asiaan! Olin tulossa kertomaan, että kävin katsastamassa bändin nykyisen keikkakunnon vappuaattona toisessa legendaarisessa maakunnan mestassa, Kauhavan Tiikerissä. Tiikeri ei vuosien varrella tunnu muuttuvan mihinkään, mikä tavallaan on lohdullista, vaikka syytä ehkä pieneen - tai vähän isompaankin - päivittämiseen olisi. Bändi nousi lauteille puolenyön jälkeen ja fiilis oli ensisoinnuista kuin olisi kotiin tullut. Hassua, miten jotkut tilanteet vaan tuntuvat kotoisan tutuille. Ehkä asetelma on sama, kuin hyvä ystävän kanssa: Ei haittaa, vaikka näkemisten välillä menisi aikaa pidempäänkin; voidaan jokatapauksessa jatkaa siitä, mihin jäätiin. Fiilistä vahvisti entisestään Oskun varma, rauhallinen ja (vaikka ei verrata saisikaan, mutta kamoon) edeltäjiinsä verrattuna eleetön esiintyminen. Miehellä on upea, upea ääni, eikä Elonkerjuu olisi Elonkerjuu ilman viulua, joten artistin instrumentti istuu kuvioon täydellisesti. Vanhat biisit soivat komeasti, vaikka onkin kappaleita, jotka sopivat ainoastaan Laurin suuhun, sekä tekstejä, jotka henkilöityvät hyvin vahvasti taiteilija Lagströmiin, joka siis toimi bändin laulajana Laurin jälkeen. Odotan uutta materiaalia kuitenkin ehkä suuremmalla mielenkiinnolla, kuin koskaan aikaisemmin, ja eilen ilmestynyt sinkkubiisi Mä Oon Oikees on ainakin keikoilla tuntunut päässeen jo suureen suosioon, myös allekirjoittaneella. Neiti K:kin tykästyi biisiin kuunneltuaan sitä eräältä keikkavideolta ja lauleskeli muutaman päivän kolmevuotiaan auktoriteetilla "sä oot vääräs ja mä oon oikees". Biisi on takuuvarmaan Kerjuuta ja lyriikat osuvat tämänpäivän (some)maailman oikkuihin, touhuihin, mielensäpahoittamiseen ja päsmäröintiin enemmän, kuin osuvasti, koska hei; minoon oikees ja sinoot vääräs. 

Elonkerjuu siis porskuttaa ja bändillä on varsin vahva fanikanta, vaikka tyyppejä ei niin julkisuudessa tapeetilla näekään. Vaikka ihan Laurin kaliiberin kiertuejunaa ei bändistä ehkä saakaan - tai jää nähtäväksi?! - niin musiikki ja livevedot puhuvat puolestaan. Bändi on iskussa ja tuntuu tekevän asiat juuri siten, kuin huvittaa, kuitenkaan unohtamatta fanejaan. Isot peukut ja tsempit bändille (ja meille mukanakulkijoillekin); jännän äärellä ollaan jälleen kerran. #ilmanteitäeiolemeitä

Kuvat: Teppo Kangas

Pääsiäismeininkiä 2018

Blogin puolella on vietetty hiljaiseloa pari viikkoa, eikä vähiten pääsiäisviikolla perheeseemme iskeneen oksupöpön takia. Hyi yök, ei siitä sen enempää, kuin että nyt saa pöpöt mun puolestani riittää, vaikka suhteellisen vähällä pääsimmekin.

Mutta se pääsiäinen! Pienoisesta potemisesta ja toipumisesta huolimatta nelipäiväiset vapaat vierähtivät oikein kivasti. Sopivassa suhteessa tekemistä ja oleilua, sekä tieysti sitä suklaata. Neiti K oli luonnollisesti innoissaan ja yllättäen meiltä löytyikin noita-trullin sijaan Elsa-trulli. Prinsessat ja ballerinat ovat nyt pop, joten mikä minä olen kieltämään. Itsekin tekisi mieli välillä liehua prinsessana ympäriinsä ja lankalauantaina siihen olisi ollut hyvä mahdollisuus ilman, että kukaan olisi sen kummemmin ihmetellyt, mutta ehkä ensi vuonna. Tai vappuna. Tai halloweenina. Tai miksei ihan milloin vaan; jokainen herää välillä prinsessana. Käytiinpä lauantaina illalla myös paikallisella pääsiäiskokollakin, jossa oli musiikkia, poniajelua, trullikisa, makkaraa, hattaraa, ja ties mitä muuta, mutta jouduimme valitettavasti lähtemään kotiin iltapuuhiin ennen kokon sytyttämistä. Järjestäjille vinkiksi, että kokon voisi ehkä ensi vuonna sytyttää vähän aikaisemmin, että pienemmätkin trullit ehtisivät sitä ihastella. Muuten tapahtuma oli hienosti järjestetty ja tekemistä - sekä väkeä! - riitti.

Pyhinä ehdittiin pyörähtää myös Keskisen kyläkaupassa Tuurissa, jossa järjestettiin pitkäperjantaina lastenpäivä. Lastenpäivässä oli esiintymässä myös Ryhmä Haun Samppa ja Vainu, joiden johdolla pikkumimmikin joraili sydämensä kyllyydestä ja lopuksi pääsi Sampan kainaloon kuvattavaksi. Kyläkaupalla oli tehty remonttia sitten viime käynnin, minkä ansiosta paikka oli muuttunut edukseen ja ruokaravintolatarjotakin saanut lisäystä. Kiva päivä ja juuri sopivaa vapaapäiväohjelmaa koko porukalle. Keskisen Vesan hoodeilla kannattaa poikeuta kauempaakin, vink, vink! Tulevana lauantaina kyläkaupalla vietetään sisustuspäivää, josta lisätietoa esimerkiksi täältä.

Keskisen retken ja trullihommien lisäksi ohjelmistossa oli luistelua, vohveleita, ystävien treffaamista, yksi alkuunsa jäänyt pulkkamäki -ja leikkipuistoiluyritys, sekä pari vähäunista yötä. Pääsiäisenä piti katsastaa myös Elonkerjuun nykykeikkakunto, mutta pienoisten muuttujien takia se jäi nyt toiseen kertaan. Onneksi Pohjanmaan Rollarit keikkailee tässä kevään mittaan useammankin keikan verran, joten toivo elää, että jollekin niistä pääsisin karkaamaan.

Miten teidän pääsiäinen sujui ja menivätkö neljän päivän vapaat toteen?

Kaukokaipuuta ja Elonkerjuuta

Voi millainen kaukokaipuu pääsikään iskemään, kun instafeedissani tuli vastaan matkakuvia ja silmiini osui otos merenrannasta juuri ennen auringonlaskua. Melkein välittömästi hartiat tipahti ja työviikon jännitys katosi jonnekin ulottumattomiin. Karu totuus tietysti iskee hyvinkin äkkiä vasten kasvoja, mutta aina voi unelmoida. Miten ihanaa olisikaan istahtaa aurinkotuoliin tai rantahietikolle viileä drinkki kädessään ja antaa lämpimän ilman hyväillä ihoa. Katsella auringonlaskua ja nauttia hetkestä. Tietää, että kiirettä ei ole mihinkään ja elo ja olo saa soljua eteenpäin täysin omaan tahtiinsa. Matkalaskurin mukaan omaan lähtöön on aikaa alle 80 päivää, eikä siinä ole päivääkään liian vähän. Ennen lähtöä kalenterissa on vielä ihan riittämiin isoja ohjelmanumeroita, joten todennäköisesti olen hyvin onnellinen nainen, kun toukokuun lopulla saan virittää sähköpostiin out-of-office-viestin neljäksi viikoksi. Ensimmäistä kertaa ikinä pidän neljän viikon kesäloman yhteen pötköön ja jemmaan talvilomaviikkonikin vielä loppukesän varalle. Alkaa olla jälleen helpompi hengittää, kun lähitulevaisuudessakin häämöttää lyhyempiä työviikkoja pääsiäisen, vapun ja helatorstain ansiosta ennen varsinaista lomakautta. Löytyypä kalenterista viikonlopun mittainen aikuisten reissukin. <3

Kuva:Pixabay

Toukokuun lopulle on kuitenkin vielä aikaa tovi jos toinenkin, joten ei ihan vielä kaiveta aamukampaa esille. Aamukamman voi kuitenkin etsiä laskeakseen päivä pääsiäislomaan, sillä se häämöttää jo parin viikon päässä! Uskomatonta miten nopeasti kevät juoksee eteenpäin. Alan hiljalleen käsittää mitä käsite "ruuhkavuodet" tarkoittavat, ja vaikka iltaisin kaadun aikalailla kaikkeni antaneena sänkyyn niin en moiti; bring it on. Elämässä sattuu ja tapahtuu tällä hetkellä, mikä tottakai vie energiaa, mutta hyvällä tavalla. Mutta siis se pääsiäinen.. Pian saa laittaa pääsiäisruohot itämään, kantaa kotiin kasan suklaamunia ja kaivaa tiput kaapista. Ellei joku ole vielä huomannut, niin olen ihan innoissani aina, kun kotia saa sisustaa jonkun juhlateeman mukaan! Pääsiäinen on muutenkin aina merkki siitä, että kevät todenteolla on täällä ja talvi voitettuna. Ja hei! Tänä pääsiäisenä paluun keikkalavoille tekee myös Pohjanmaan oma Rolling Stones; Elonkerjuu. Käykääpä kurkkaamassa bändin paluukeikkojen päivämäärät ja paikat täältä.

Jos jotain kuitenkin saa toivoa, toivoisin talven taittuvan kevääksi nyt heti, tällä sekunnilla. Ei enää lumipyryjä ja kaksinumeroisia pakkalukemia, vaan plussakeliä ja loskaa kiitos. "Maaliskuu maata näyttää" tuntuu kasvavia lumikinoksia katsellessa lievästi sanottuna epäilyttävältä. Harvemmin toivon vesisateita, mutta nyt voisi taivas muutamaksi päiväksi aueta ja lämpötilat nousta. ..tai ehkä kuitenkin vasta viikonlopun jälkeen, että ehdimme pikkumimmin kanssa kokeilla vielä luisteluhommia tälle talvelle. Parempi myöhään, kun ei milloinkaan. Tosin neitikin toivoo hartaasti jo lumien sulamista, että saisi polkupyörän ja pääsisi testaamaan sitä. En tiedä kumpi on taas enemmän innoissaan fillari-asiasta, äiti vai tytär, koska luonnollisesti äidin visio pikkumuikkelin ensimmäisestä pyörästä on tyyliä vaaleanpunainen - tai "Elsan värinen" - ja sellaiset hienot tupsuthapsutmitkälie sarvien päissä. Jää nähtäväksi. :D

Lopuksi vielä fiilisteltäväksi edellämainitun rytmiryhmän uusin sinkku, Saanhan mä tulla viereesi, josta ilmestyy huomenna perjantaina myös video. Omat lempparilyriikkani biisissä ovat: "Ja sä kysyt miltä tuntuu vapaus / No ei se oo jäänpolttoa kummempaa / Ja sä kysyt miltä tuntuu kaipaus / Mä en tiedä mitään kauniimpaa".

Kivaa loppuviikkoa!

Edit. Video lisätty 16.03.

Vauhtiajot, rock!

Menneenä viikonloppuna juhlittiin - ja ajettiin - jo perinteisiksi muodostuneet Seinäjoen Vauhtiajot. Ratatapahtumista en osaa sanoa tuon taivaallista, mutta iltatapahtumia löytyi kolmen illan verran, torstaista lauantaihin. Kirkkokadulle ja sen kupeeseen rakennetulla festivaalialueella nousi lavalle bändi poikineen ja kattaus ulottui aina ysärimeiningeistä suomirockin dinosaurus-osastoon asti. Hyvät bileet siis kaikinpuolin.

Ettei nyt ihan vallattomaksi olisi mennyt, niin Vauhtiajojen torstai jäi itseltä kokonaan väliin, vaikka kieltämättä illan pari esiintyjää olisi houkutellut. Perjantaina sen sijaan lähdimme perheen naisten voimin jo iltapäivästä Seinäjoelle määränpäänä Robinin keikka, joka oli muuten jo toinen laatuaan (myös) neiti K:lle. Etkot hoidettiin kahvila Vohvelihetkessä ja voin kertoa, että jos Pohjanmaalla kaikki on astetta suurempaa, niin sama pätee myös Vohvelihetken tarjoiluihin. Suurempikin makeannälkä varmasti lähtee, ja listalta löytyy myös suolaisia vohveleita.

Robinin keikalla oli iso liuta lapsiperheitä, sekä tosifaneja, jotka olivat jonottaneet eturiviin aamusta asti. "Eturivi, maksoi mitä maksoi", kuten eräs asialleen omistautunut tuttavani tapaa sanoa. Neiti K:lla kesti hetken, että lämpeni artistille, mutta tuttuun tapaan lähti tanssijalkaa kutittamaan ja pikkumimmi joraili muiden mukana, kuin vanha tekijä, kunnes into lopahti ja ympäristön tutkiminen alkoi kiinnostamaan keikkaa enemmän. Tyyppi on isossakin väkijoukossa kuitenkin kuin kotonaan, joten helppohan minipainoksen kanssa on ympäriinsä kulkea.

Vauhtiajo-lauantai sen sijaan oli jotain ihan muuta, kuin matkarattaita ja lapsiperheitä! Hauskaan iltaan tarvitaan hyviä ystäviä, hyvää ruokaa, juomaa ja musiikkia, kiireetöntä menoa ja tällä kertaa homman kruunasi vielä tauolla olevan Pohjanmaan Rolling Stonesin, Elonkerjuun kesän - ja todennäköisesti vuoden - ainoa keikka. Ajjettä, väkisinkin nousi suupielet ylöpäin, kun tuttua ryhmää alkoi valumaan lavalle. Keikka oli takuuvarmaa Kerjuuta, mutta setti ei tarjonnut juurikaan yllätyksiä,  joita ehdottomasti jäin kaipaamaan etenkin näin bändin keikkojen ollessa kortilla. ...yllätykseksi voidaan toki laskea artistin housujen repeäminen, siis ihan kirjaimellisesti. :D Kiva oli jokatapauksessa nähdä ja kuulla bändiä, tavata tuttuja ja ruotia keskinkertaisessa seurassa kaikkea fiksua ja vähemmän fiksua. Kiitos koko shaakelin shysteemi, Team Aromipesä rules! :D

Kuva: Katja Tamminen, lainattu Elonkerjuun FB-sivuilta,  https://www.facebook.com/Elonkerjuu/?fref=ts

Ps. Edelleenkään en aio liittyä PokemonGo-perheeseen.