Kanskikuva

Kanskikuva

keskiviikko 31. elokuuta 2016

Perfect Home-kutsut - kaikkia ihanuuuuuuuuksia!

Olin eilen Perfect Home-kutsuilla. Yllätyin itsekin, että en ollut aikaisemmin kyseisen sisustusihanuuksia myyvän brändin kutsuilla ollut, mutta voin kertoa, että tuskin jäävät viimeisiksi laatuaan. Voi että kuulkaa, niin oli sitten näytillä yhtä ja toista lyhtyä, hyllyä, torkkupeittoa, lamppua ja tyynyä, näin muutamia juttuja mainitakseni. Kaunista, kotoisaa ja ihanaa, ja mikä parasta, tuotteet eivät olleen pientä piperrystä, vaan kunnollisen kokoisia. Linkki kuvastoon löytyy täältä. Käykäähän tutustumassa!


perjantai 26. elokuuta 2016

Minäminäminäminäminäminä, jeejeejeeee?

Olen kaikenlaisten ajatelmien, elämänviisauksien, mietelauseiden ja lainauksien ystävä ja suurkuluttaja. Saan niistä oikeasti hyvää mieltä ja puhtia päivään, oli fiilis mikä tahansa. En välttämättä tarkoita mitään "olet ihana ja ainutlaatuinen, älä unohda sitä"-tyyppisiä juttuja, vaan lähinnä omana "elämänohjeenanikin" käyttämäni "I am realistic, I expect miracles" tapaisia lauseita.


Nykyään yhä useammin mietelauseita viljelevät sivustot ja kanavat tarjoavat myös elämänhallintaan tai paremminkin itseänsä ja ajattelunsa kehittämiseen liittyviä kursseja ja workshoppeja. On retriittejä ja positiivisen ajattelun ja kiitollisuuden opettelun ohjausta. Tiedän, että nämä ovat monen mielestä enemmän tai vähemmän huuhaata, mutta itse kyllä uskon niiden voimaan, joskaan en (vielä) ole mihinkään kurssiin tarttunut. Mielestäni on hieno juttu, että keskellä tämän päivän suorituskeskeistä elämää halutaan korostaa myös näitä pehmeämpiä puolia ja muistuttaa ihmisiä siitä, että välillä tekisi hyvää pysähtyä oikeasti ja kysyä mitä itselle, ja läheisillekin, todella kuuluu.

Mutta.. Monet mietelauseet ja muut edellämainitut tuntuvat tarjoavan ajattelunsa pohjaksi ja perustaksi oivallusta "minä ansaitsen" ja "älä tyydy vähempään, kuin se ja se tai tämä ja tuo". Totta, olen samaa mieltä, mutta olen alkanut myös miettimään ruokkiiko moinen ajattelu ihan mahdotonta itsekkyyttä ja johtaa lopulta pelkästään tyytymättömyyteen, vaikka perimmäinen ajatus oli täysin päinvastainen? Ihmisluonto kun valitettavasti on sellainen, että alkaa ennenpitkää haluamaan aina vaan lisää ja enemmän. Olisi muistettava, että kaikkea ei vaan ole mahdollista saada/muuttaa/kehittää/vaihtaa; joskus on osattava pysähtyä ja pystyä olemaan onnellinen ja kiitollinen siitä, mitä jo on. Jos on onneton ja jatkuvasti tyytymätön johonkin asiaan, on ilman muuta tartuttava toimeen ja tehtävä jotain sen eteen, että tilanne korjaantuisi, mutta pitää pystyä myös tunnistamaan ne asiat, joille ei yksinkertaisesti vaan voi mitään, tai joita vastaan ei ehkä kannata lähteä taistelemaan. Se ei tarkoita tyytymistä, vaan elämän/ihmisten/asioiden hyväksymistä sellaisina kuin ne/he ovat.

Kivaa viikonloppua jokahittelle; sometimes it is what it is, but always expect miracles. :)


lauantai 20. elokuuta 2016

Pohjanmaalla tapahtuu!

No nyt kannattaa asua Pohjanmaalla! Vaikuttaisi olevan tapahtumien suhteen kotohoodeilla varsinainen superviikonloppu. Eilen pelattiin harjoitusottelu Sport - Jukurit Kuparisaaressa, tänään tarjolla on Vaasan kävelykadulla Street Food festareita, torilla lasten liikennepäivää ja voimamiesskabaa (ei lasten :D), joka jatkuu myös huomenna sunnuntaina, Rantasipi Tropiclandialla Makujen Iltaa, sekä huomenissa Sun City Triathlon ja Elisa Stadionin avajaiset. Siitä vaan valitsemaan, tai äkkinäisimmät meistähän nyt ehtii vaikka kaikkiin.

Maakunnassakin tapahtuu ja itse liputan isosti näiden häppeninkien puolesta: Kyrönmaan Matkailun Edistämiskeskus ja Kyrö Distillery Company järjestävät Isossakyrössä, vanhan osuusmeijerin, nykyisen Kyrö Distillery Companyn piha-alueella NapueFestin. NapueFest järjestetään nyt ensimmäistä kertaa - ja itselläni vähän sellainen fiilis olisi, että jatkoa seuraa, koska kun pohjalainen jotain yrittää, niin priimaa pakkaa tulemahan - ja tarjolla on musiikkia, ruokaa, juomaa ja kulttuuria. Lippuja tapahtumaan saa mahdollisesti vielä portilta ja busskuljetuksetkin maakuntaan ja takaisin on järjestetty ainakin Seinäjoelta ja Vaasasta, lisätietoa kyydityksistä tapahtuman fb-sivuilta, linkki ylempänä tekstissä. Että jos jollain on vielä iltasuunnitelmat auki ja menojalkaa kutittaa, niin suunta maailman parhaimmaksi valkatun ginin alkulähteille.

Kuva lainattu NapueFestin fb-sivuilta

Myös Lapualla tapahtuu! Tuo varmasti monelle pohjalaiselle monenmoisia tunteita herättävän paikkakunnan Tiistenjoella juhlitaan puolestaan tänään Tarina Fest, legendaarisen Tarina-Tuvan kupeessa. Nyt on siis Festia tarjolla tälle illalle oikein kaksin kappalein. :) TarinaFestin yhteydessä järjestetään Tiistenjoen nuorisoseuralla myös koko perheen päivätapahtuma, josta myös lisää infoa tapahtuman fb-sivuilta, linkki ylempänä tekstissä. TarinaFestin musiikkipuolesta vastaavat muunmuassa Alatalon Mikko, Paappa Makkonen ja Elonkerjuun Juha ja Simo. Jos siis etsit jännitystä viikonloppuun, niin lähde Lapualle - oman kokemukseni mukaan siellä aina sattuu ja tapahtuu. :D

Hyvää viikonloppua jokahittelle, festeillä tai ilman!

torstai 18. elokuuta 2016

Blogger for dummies pls!

"No mä katon sitte myöhemmin miten ne asetukset saa kohdilleen ja mistä saa lisättyä sitä ja tätä." - Yeah right. Kuukauden päivät bloggailua takana, enkä edelleenkään ole jaksanut tarpeeksi hyvin perehtyä mitä ominaisuuksia löytyy minkäkin namiskan takaa ja miten saisi koko touhun mahdollisimman paljon oman näköiseksi. Ihan omaa laiskuutta tietysti ja olen varma, että on olemassa myös kaipaamani "pikaohjeet", mutta kun.. Ja kuka nyt ohjeita muutenkaan lukee, vai mitä. :D


Niin tai näin, nyt blogilla ainakin on uusi, enemmän näköiseni layout ja tausta! Ajattelin aluksi, että mentäisiin pehmeän hempeällä teemalla, mutta nääh, back to basics ja less is more - ainakin useimmiten.Olkaa hyvä siis, ensimmäisen muodonmuutoksen läpikäynyt Pikkuponeja ja Yksisarvisia esittäytyy. Ja jos jollain on hyviä vinkkejä bloggeriin liittyen, niin ilolla otetaan vastaan!

Ps. Kesä todellakin teki comebackin. Happyhappyjoyjoy ja aurinkoenergiaa!

keskiviikko 17. elokuuta 2016

Syksy saapui...eiku

Syksy näytti saapuvan kertaheitolla, kovalla ryminällä ja ennenkaikkea kaiken kastellen. Harvemmin muistan, että näin syksyn korvalla olisi tarvinnut puhua syystulvista. Nyt Kyrönjoen penkat romahtelee, joet tulvii ja pellot jää puimattomina veden alle. Köppäästä, sanoisi ja sanoo pohjalainen. Vähempikin riittäisi. Missä on elokuun aurinkoiset päivät ja lämpimät, pimenevät illat, kysyn vaan. Jääneet syyssateiden jalkoihin nekin. Vai ovatko sittenkään..?

Syyssateen ylipyyhkäisemäksi jäivät myös niin Vaasan Taiteiden Yö, kuin Isonkyrön 1700-luvun markkinatkin, vaikka mitkäs suomalaiset markkinat ne on, joissa ei vähän vettä niskaan saada. Molempia vietettiin viime viikon lopulla; Taiteiden Yötä torstaina 11.8. ja 1700-luvun markkinoita 12.-14.8. Taiteiden Yössä kävimme neiti K:n kanssa kääntymässä, ystävien kanssa kahvittelemassa ja torin ympärillä tunnelmaa ihmettelemässä, mutta markkinahumusta sade sai meidän pysymään poissa. Markkinatunnelmaa voi ihailla kuitenkin muunmuassa täältä.

"Sateenkaari vie maahan, satujen..."

Vaikka keli on ollut mitä syksyisin, niin luotto kesän jatkumiseen on kova. ...ja hei jatkuuhan se, koska allekirjoittaneella on vielä lomaakin jäljellä! Nyt ainakin näyttäisi erittäin hyvältä, sillä täällä pellon laidassa on saatu nauttia koko ilta auringosta ja kyllä; lämmöstä! Eilen illallakin luonto antoi parastaan ja samalla toivoa siitä, että ehkä ne kaipailemani lämpimät, pimenevät elo -ja syyskuun illat vielä sieltä tulevat ja terassilla tarkenee istuskella ilman toppatakkia. - No nyt ainakin tarkenee. :)  Kaunis auringonlasku ja sateenkaari toimivat kyllä se toppatakki niskassakin, mutta onhan lempeä, lämmöllä hyväilevä ilta ihan omaa luokkaansa. Yllä eilisestä iltahetkestä epätarkkaakin epätarkempi kuva, mutta kaikessa epätäydellisyydessään tunnelma välittyy. You get the point. :)

Nyt ihailen vielä hetken auringossa kylpevää lakeutta, ennenkuin hämärä sen nielaisee. Hyvää loppuviikkoa jokahittelle, aletaan olla viikon paremmalla puolen. :)

keskiviikko 10. elokuuta 2016

“good friends are like stars you don't always see them but you know they are there.” -Christy Evans

Viime viikonloppuinen laatuaika shakeiden ystävieni kanssa sai allekirjoittaneen sen verran herkistymään, että nyt on tulossa ystis-postaus. Olen viime aikoinen miettinyt useaankin otteeseen ystävyyttä. Miten ystävyys ja siihen suhtautuminen on muuttunut tai pysynyt ennallaan, vähän ystävyyssuhteesta riippuen. En ole niitä ihmisiä, jotka pystyvät peittämään, jos elämässä myrskyää tai jos vastaavasti kaikki on yhtä vaalenpunaista vaahtokarkkia. Sen näkee kyllä naamasta suunnilleen kilometrin päähän mistä päin tuulee. Niin tai näin, siitä saavat (valitettavasti) osansa myös ystävät, mikä tietysti vähän niinkuin kuuluu asiaan. Vastaavasti pyrin olemaan saatavilla, jos jollain ystävistäni elämä tihkoo, on (liian?) tyyntä tai pikkuponit ja yksisarviset lentelevät.


Toisia ystävyyssuhteita lapsellistuminen on muuttanut, useampia kuitenkaan ei. Aikaa tietysti on vähemmän ja välillä arki painaa, mutta niinhän se tahtoo olla vähän jokaisella nykyään, elämäntilanteesta riippumatta. Koen olevani edelleen sama tyyppi, kuin ennen äiti-hommia, mutta huomaan arvostavani entistä enemmän suoraa puhetta ja draamavapaita ystävyyssuhteita. Sama pätee toki elämässä muutenkin: Jos ahdistaa, tai jokin asia ei miellytä, niin ei muuta kuin kissi pöydälle.


Olen siinä onnellisessa asemassa, että ystäviksi kustuttavia ihmisiä on monia ja tässä, öhöm, vuosien saatossa - tiedän, kuulostan todella retrolta :D - olen huomannut, että kummasti ne lapsuuden ystävyyssuhteet ja siskoystävät kulkevat mukana vuodesta ja elämäntilanteesta toiseen. Ei välttämättä tarvita jatkuvaa yhteydenpitoa, vaan annetaan toisten elämille ja asioille tilaa, mutta tehdään kuitenkin tiettäväksi, että täällä ollaan, mikäli tilanne tulee. Toinen saa rauhassa keventää mieltään jos tarve vaatii, eikä jäädä odottamaan vastapalvelusta. Ymmärretään, että aina ei elämässä rahkeet riitä joka hetkellä kaikkeen - ei välttämättä edes siihen, että jaksaa olla mallikelpoinen ystävä.

Iso kiitos siis kaikille ystävilleni, tiedätte keitä olette. Rakkauttaaaaa! <3 

maanantai 8. elokuuta 2016

Vauhtiajot, rock!

Menneenä viikonloppuna juhlittiin - ja ajettiin - jo perinteisiksi muodostuneet Seinäjoen Vauhtiajot. Ratatapahtumista en osaa sanoa tuon taivaallista, mutta iltatapahtumia löytyi kolmen illan verran, torstaista lauantaihin. Kirkkokadulle ja sen kupeeseen rakennetulla festivaalialueella nousi lavalle bändi poikineen ja kattaus ulottui aina ysärimeiningeistä suomirockin dinosaurus-osastoon asti. Hyvät bileet siis kaikinpuolin.

Ettei nyt ihan vallattomaksi olisi mennyt, niin Vauhtiajojen torstai jäi itseltä kokonaan väliin, vaikka kieltämättä illan pari esiintyjää olisi houkutellut. Perjantaina sen sijaan lähdimme perheen naisten voimin jo iltapäivästä Seinäjoelle määränpäänä Robinin keikka, joka oli muuten jo toinen laatuaan (myös) neiti K:lle. Etkot hoidettiin kahvila Vohvelihetkessä ja voin kertoa, että jos Pohjanmaalla kaikki on astetta suurempaa, niin sama pätee myös Vohvelihetken tarjoiluihin. Suurempikin makeannälkä varmasti lähtee, ja listalta löytyy myös suolaisia vohveleita.




Robinin keikalla oli iso liuta lapsiperheitä, sekä tosifaneja, jotka olivat jonottaneet eturiviin aamusta asti. "Eturivi, maksoi mitä maksoi", kuten eräs asialleen omistautunut tuttavani tapaa sanoa. Neiti K:lla kesti hetken, että lämpeni artistille, mutta tuttuun tapaan lähti tanssijalkaa kutittamaan ja pikkumimmi joraili muiden mukana, kuin vanha tekijä, kunnes into lopahti ja ympäristön tutkiminen alkoi kiinnostamaan keikkaa enemmän. Tyyppi on isossakin väkijoukossa kuitenkin kuin kotonaan, joten helppohan minipainoksen kanssa on ympäriinsä kulkea.

Vauhtiajo-lauantai sen sijaan oli jotain ihan muuta, kuin matkarattaita ja lapsiperheitä! Hauskaan iltaan tarvitaan hyviä ystäviä, hyvää ruokaa, juomaa ja musiikkia, kiireetöntä menoa ja tällä kertaa homman kruunasi vielä tauolla olevan Pohjanmaan Rolling Stonesin, Elonkerjuun kesän - ja todennäköisesti vuoden - ainoa keikka. Ajjettä, väkisinkin nousi suupielet ylöpäin, kun tuttua ryhmää alkoi valumaan lavalle. Keikka oli takuuvarmaa Kerjuuta, mutta setti ei tarjonnut juurikaan yllätyksiä,  joita ehdottomasti jäin kaipaamaan etenkin näin bändin keikkojen ollessa kortilla. ...yllätykseksi voidaan toki laskea artistin housujen repeäminen, siis ihan kirjaimellisesti. :D Kiva oli jokatapauksessa nähdä ja kuulla bändiä, tavata tuttuja ja ruotia keskinkertaisessa seurassa kaikkea fiksua ja vähemmän fiksua. Kiitos koko shaakelin shysteemi, Team Aromipesä rules! :D

Kuva: Katja Tamminen, lainattu Elonkerjuun FB-sivuilta,  https://www.facebook.com/Elonkerjuu/?fref=ts

Ps. Edelleenkään en aio liittyä PokemonGo-perheeseen.

keskiviikko 3. elokuuta 2016

Tuulahdus Turkkia Vaasassa: Selmas Turkish Cuisine & Catering

No nyt on luvassa hehkutusta! Ai-van ihana paikka ja tooodella hyvää ruokaa! Selmas Turkish Cuisine & Cateringissa Palosaarella on ystävällinen henkilökunta, vaaleilla, raikkailla sävyillä sisustettu sali ja manitsinko jo, että ihan mielettömän hyvää ruokaa! Ja hei, sieltä saa tottakai myös baklavaa, tämän "there-is-no-such-thing-as-too-sweet"-tyypin suurta herkkua. Ellei joku ole siis vielä käynyt tutustumassa, niin nyt kipinkapin vaikkapa lounaalle Selmas'in, lounaslista löytyy täältä.


Köftejä, börekiä, haydaria, viininlehtikääreyleitä, hummusta....naaaaaaaaaaaaaaaaaaaaams.

Selmas on Vaasan ainoa aitoa turkkilaista ruokaa tarjoava ravintola, ja se on saanut nimensä omistajapariskunnan tyttären mukaan. Selmas'sa on lounaan lisäksi myös a la carte-lista ja avoinna paikka on pääsääntöisesti arkisin seitsemään, viikonloppuisin yhdeksään. Ravintola on viihtyisä ja sen lämpimässä ilmapiirissä viihtyisi kauemminkin, ja mikäs viihtyessä, sillä luonnollisesti Selmas tarjoilee myös kahvia ja teetä - vaikkapa juuri hehkuttamani baklavan kyytipojaksi.

Selmas'a voi seurata myös somessa, ainakin Facebookin, Instagramin, sekä Twitterin kautta. Nyt äkkiä kalenteriin ruokatreffit puolison tai ystävän kanssa ja suunta Palosaarelle autenttisen turkkilaisen ruoan pariin. Kertokaahan, jos Vaasasta tai lähialueelta löytyy muita virkistäviä ja sympaattisia uusia ravintoloita!

maanantai 1. elokuuta 2016

Tervetuloa elokuu!

Joka vuosi sama juttu, elokuun kynnyksellä tai sen alkasessa muistan aina miten kiva tämä kuukausi jotenki on: Vielä riittää kesää ja lämmintä, mutta illat alkavat hiljakseen pimenemään. Saa ihan luvan kanssa välillä vetää villasukat jalkaan ja pitkähihaista päälle, koska, no hei, on elokuu! ..ja meillä koto-Suomessa kun ei tietenkään, missään nimessä, keskellä kesää noin niinkun muuten tarvita muunlaista vaatetusta, kuin kesävetimet. :D Saan elokuussa jotenkin uutta puhtia kaikkeen, vaikka mikäänhän arjessa ei sen suuremmin muutu kalenterin sivun kääntämisen myötä.

Jos rakastan sitä, kun luonto alkaa keväällä heräämään ja vihertämään, niin myös loppukesän tarjoamat valot ja värit ihastuttavat. Viljapellot lainehtivat kultaisena ennen puintiaikaa ja maalaistyttönä voisin tuijotella sitä näkymää vaikka kuinka pitkään. Pellonlaidassa asumisella on tässä kohtaa puolensa. Auringon valo on jotenkin kirkkaampaa ja kovempaa ja saa luonnon sävyt näyttämään vaaleammilta. Illalla voi sytyttää kynttilöitä ja fiilistellä vaikka punkkulasin kanssa omalla takapihalla. Hienointahan tässä on, että nykyään kesä jatkuu pitkälle syyskuulle, joten omasta mielestäni kesän paras aika on vasta alussa.


Kuva Mirka Kauppi



Tähän aikaan kesää alkavat myös heräämään erilaiset fuurut totetuttaa tai keksiä jotain uutta; koskee sen sitten kodin sisustusta, vaatekaapin sisältöä, uusia hiuksia, tai vaikka elämän suurempiakin kysymyksiä. Toisille se iskee keväällä, täällä tuntuis iskevän aina tähän aikaan. :D Tunnistaako, tai tunnustaako joku muu "kärsivänsä" samasta ilmiöstä?

Hyvää alkanutta elokuuta eniveis kaikille - fuuruilla tai ilman. Rakkautta ja (loppu)kesän lämpöä!