Kanskikuva

Kanskikuva

maanantai 31. lokakuuta 2016

Arjen pientä luksusta

Sain vihdoin ja viimein hankittua pitkään must-have-listalla olleet kaksipuoliset pallokorvikset, kaksoispallokorvikset, BB-korvikset, tai miksi kukakin niitä haluaa kutsua. Ostan koruja todella harvoin - oikeastaan liian harvoin - enkä ole niin tarkka siitä, ovatko rihkamaa vaiko aitoa tavaraa, kunhan miellyttävät silmää. Tästä voisi päätellä, että en ole koruihmisiä, mutta totuus on, että harkitsen nykyään tarkemmin mitä ostan, toisinsanoen mitä tarvitsen ja mitä tulee käytettyä, kuin ennen. Helpostihan sitä käyttää niitä muutamia lempparikoruja, ellei uusia pakko saada-suosikkeja tule vastaan. Nämä Korumaailma.fi:stä ostamani BB-korvakorut ovat kuitenkin jo päätyneet lemppareiden listalle, ja mainittava on myös Korumaailmasta saamani hyvä palvelu; ehdottomasti peukkuja.




Viikonloppuna käväisimme myös vaatekutsuilla - Pomp de Luxia tällä kertaa, kiitokset emännälle! - ja tämä ihanuus löytää tiensä neiti K:n kaappiin parahiksi näin juhlakauden alla. Ihanaihanaihana! Ostaisin itselleni samanlaisen, mikäli olisin mallia "balettitanssija", enkä suinkaan muotista "entinen pesäpalloilija". :D

Karlin lt-hame, väri rose. Kuva lainattu Pomp de Luxin nettisivuilta.

Ja hei, lokakuun viimeisiä tunteja viedään, joten hyvää marraskuuta kaikille! Kohta on joulu, tralalalalaalalaalaalaa. :D

keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Miksi perhemalleja pitää eritellä? #perheonperheonperhe

Kolmistaan-blogin Karoliina kirjoitti jokunen päivä sitten perheestä ja siitä, miten oli törmännyt varsinaiseen aivopieruun - edellinen allekirjoittaneen mielipide -  koskien omaa perhettään: "Eihän sulla ole edes perhettä, vaan kahden kodin väliä seilaava lapsi." Siis anteeksi mitä?! Onko (meidän sukupolvessammekin) edelleen ihmisiä, jotka ajattelevat perheestä noin ahtaasti? Että perhe on ainoastaan ydinperhe; äiti, isä ja lapsi tai lapset? Ydinperhe on hieno asia ja ikiaikainen perheen malli, mutta jospa päivitettäisiin näkemykset tälle vuosituhannelle.




Jos joku ajattelee, että ydinperhe on se ainoa ja oikea perheen malli, niin hänelle se suotakoon, mutta etenkin nykyaikana, kun perheitä on joka lähtöön, kannattaa ehkä ajatukset pitää itsellään tai ei ainakaan alkaa niiden perusteella tuomitsemaan muiden perheitä tai tapaa elää. Itseälläni särähtää korvaan se, miten ydinperhe määritellään, sillä mielestäni jokainen määrittelee itse oman ydinperheensä. Pidänkin enemmän termistä "perinteinen perhe" ja se istuu omaan elämänkatsomukseeni paremmin, kuin ahtaalta vaikuttava yleinen ydinperhe-ajattelu.




Oma perheeni eroaa perinteisestä perheestä monellakin tapaa ja koen sen ainoastaan rikkaudeksi. Minulle perhe tarkoittaa oman "ydinperheeni" lisäksi myös mummia ja paappoja, veljiä ja heidän lapsiaan, sekä läheisimpiä ystäviäni lapsineen ja parhaassa tapauksessa myös läheisimpien ystävieni vanhempia. Oikeastaan kaikkia niitä tärkeitä ihmisiä, joiden apuun ja tukeen voi luottaa. Jos jollekin perinteinen perhe on ainoa, oikea ja kaikki muut perhemuodot jollain tapaa epänormaaleja on hyvä muistaa, että ne todennäköisesti ovat maailman luonnolisin asia ja perhemuoto niissä eläville. Samalla tavalla, kuin perinteinen perhe on maailman luonnollisian juttu sille, joka sellaisessa elää.

Ei siis ihmetellä tai pidetä eriarvoisina toistemme perhemuotoja, vaikka ne omistamme eroaisivatkin. Ei ole yhtä ainoaa, oikeaa perheen mallia samalla tavalla, kuin ei ole esimerkiksi oikeaa tai väärää tapaa rakastaa. Kunhan rakastaa, ja on perhe; on se sitten äiti, isä ja lapset, äiti ja lapset, isä ja lapset, pariskunta, pariskunta ja lemmikit, sinkkuihminen itsekseen tai lemmikin kanssa, tai mitä ikinä. Perhe on se, jonka perheeksemme määrittelemme.

Löööv! <3


maanantai 24. lokakuuta 2016

Raskasta syksyä, vähemmän raskasta joulua ja talvea

Viime postauksestani onkin aikaa jo lähemmäs kuukauden päivät; aika menee niin nopsaan, ettei mukana tahdo aina pysyä. Joulukin on "melkein" kulman takana - tai riippuu tietysti keneltä kysyy :D - ja viimeistään lokakuun marraskuuksi taittuessa kaikki jouluintoilijat saavat alkaa luvan kanssa täpisemään joulutouhujaan. Allekirjoittanut on ehdottomasti jouluihminen ja yleensä asiaan kuuluvat valot ja kuusi löytävät paikkansa kodista jo hyvissä ajoin marraskuussa, ja spotifysta soi useimmiten joululaulut ja fiilistelylistat. Tänä jouluna myös neiti K alkaa jo ymmärtämään jouluhommien päälle, mikä tuo kaikelle oman merkityksensä. En malttaisi odottaa, että pääsemme yhdessä leipomaan pipareita ja avaamaan joulukalenterin luukkuja! <3 Löytyykö teistä samanlaisia täpisijöitä?




Loppuvuoden hulinat ja touhut ovat erityisen tervetulleita, sillä tämä syksy ja menneet pari kuukautta ovat olleet aika raskaita. Elämässä käyvät muutoksen tuulet, jotka kuitenkin selvästi hiljalleen alkavat kääntymään myötäisiksi. Ja koska pidän lasini mieluummin puoliksi täynnä, kuin puolityhjänä, ja pilvestäni löytyy aina hopeareunus, niin kaikella on tarkoituksensa. Itseään ei voi ikinä oppia tuntemaan liian hyvin ja vaikka välillä tuntuu, että jotkut asiat tai ihmiset pystyvät aina yllättämään, niin onneksi sama näyttää pätevän myös omaan itseen: Jostain löytyy aina se uusi näkökulma, syvempää ymmärrystä ja ylimääräinen vaihde, jolla pääsee aina lopulta eteenpäin. Niin että peace vaan jokahittelle. :)




Näillä miettein on hyvä lasketella Halloweenin yli pikkujoulukauteen ja joulufiilikseen. Niin että sori vaan kaikki x-mas-heittarit, pikkuponeilta ja yksisarvisilta ripottelee joulu-sitä-joulu-tätä-settiä todennäköisesti vähintään seuraavat kaksi kuukautta. :D

Peace and Love. <3

maanantai 3. lokakuuta 2016

Helsingin vampyyrit Vaasassa

Vaasan kaupunginteatterilla on jokusen vuoden (?) järjestetty sunnuntaikonsertteja, mikä ainakin näin perheellisen mielestä on aivan loistava idea, ja eilen syksyn ensimmäisessä konsertissa lauteilla oli The 69 Eyes.



Ihan kelpo setti, mutta mielestäni ei istunut sitten millään muotoa teatterimiljööseen, jossa jengi istua pönöttää penkeissään, kun sedät veivaavat rokkia lavalla. Veikkaisin, että settiä ei suuremmin oltu muokattu salikonsertti-ystävälliseksi, tai sitten olen tottunut liian hyvään. ;) Bändin soittamista ei kuitenkaan ainakaan näin amatööri-näkökulmasta sovi mennä moittimaan, ja vaikka Helsingin vampyyrien suurin suksee taitaa olla historiaa, niin kokoonpanoa kannattaa mennä katsomaan tietysti musiikin, mutta myös rumpali-Jussi69:n takia: Tyyppi vetää samalla energialla, on kyseessä sitten (Cheekin) stadionkeikka, tai Vaasan kaupunginteatterin sunnuntaisetti. Pakko arvostaa, iso peukku.

Seuraavaksi kaupunginteatterin lavalle nousee Pepe Willberg 16.10., sekä Irina marraskuussa, päivämäärä julkistetaan myöhemmin.

Ps: Pahoittelut jälleen kerran heikosta kuvanlaadusta. Taitaisi olla sopiva aika kunnollisen kameran hankkimiselle..jospa joulupukki toisi. :)