Paluu Alanyan auringon alle ja paikallinen tatuointistudiosuositus

Paahtava aurinko, lämmin tuuli, jasminin tuoksu, lempeät, pimeät illat ja minareeteista kaikuvat rukouskutsut. Voi miten olinkaan Alanyan aurinkoon kaivannut! Viime retkestä oli reipas kolme vuotta ja epäilin, että siinä ajassa olisi käynyt vähintäänkin niin, että kaduilla, ainakaan ihan sattumalta, ei tuttuja enää vastaan tulisi, mutta väärässä olin - onneksi! Alanya oli edelleen se sama, tuttu, ihana paikka, joka aiheuttaa jossain määrin ristiriitaisiakin fiiliksiä. Tietyn sortin dramatiikalta kuitenkin välttyy - ja kieltämättä toisenlaista draamaa saa osakseen :D - kun matkaseurana on 2,5-vuotias pikkumuikkeli.

Reissu oli neiti K:n ensimmäinen Alanyaan, sillä parina edellisenä vuotena olen päätynyt perumaan matkasuunnitelmat -ja varaukset levottomuuksien ja maan sisäisen tilanteen takia. Aikaisempina vuosina on ollut levoton mieli matkustamisen suhteen, mutta nyt levottomuus oli tipotiessään ja matkaan lähdettiin turvallisin mielin. Neiti K:han on mitä mainiointa reissuseuraa ja ainoastaan menomatkalla Turkin kamaralle astuttaessa ja passintarkastukseen noin tunnin jonotettaessa paloi pikkuneidiltä ihan kunnolla hihat. Ei voi kyllä pientä ihmisenalkua syyttää, sillä noin viiden tunnin yöunet, reissujännitys ja passintarkastusaulan tukahduttava ilma olivat combo, joka olisi ajanut vähän isommankin ihmisen itkupotkuraivarin partaalle. Itsehän en ollu torkkunut edellisenä yönä kuin reilun tunnin verran, joten onneksi pikkumimmi hoiti päreenpolttamishommat, enkä itse voinut alkaa väsypäissäni kiukkuamaan passintarkastuksen hidasta - tai paremminkin turkkilaistyylistä :D - etenemistä. Pientä päänvaivaa aiheutti myös rattaiden paikantaminen tuloaulasta, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin ja ilman sen suurempia kommelluksia tai lisäkiukkuja pääsimme onnellisesti bussillemme ja siitä hotelliin.

Matka oli ihan perinteinen pakettimatka Tjäreborgilta, sekä hotelli entuudestaan tuttu Kleopatran puolella sijaitseva Sunpark Aramis, josta olin bookannut meille huoneiston lisäksi myös aamiaiset. Hotellia oli remontoitu sitten viime näkemän ja yleisilme oli raikkaampi ja valoisampi. Jo viimeksi siellä majoittuessani perushyväksi -ja siistiksi havaittu Aramis täytti odotukset tälläkin kerralla, eikä valittamisen sijaa ollut. Tosin käytimme hotellin palveluita aika niukalti, emmekä aamiaisten lisäksi esimerkiksi syöneet hotellilla kuin kerran; heidän turkkilaisessa illassaan. Altaalla viihdyimme lähes päivittäin ja alue oli todella pieni, mutta 2,5veen kanssa kuitenkin oikein sopiva pikkualtaineen ja leluineen. Pääasia tuntui olevan, että jäätelöä riitti ja että äiti jaksoi uida uimapatjan kanssa isoa allasta päästä päähän nuoren neidin itsensä matkustaessa patjan päällä. Myös Tjäreborg matkanjärjestäjänä saa plus-merkinnän, kuten aina ennenkin. Kaikki toimi, vaikka sanottakoon, että olen melkoisen helppo asiakas: Kohteessa riittää, kun lentokenttäkuljetukset toimivat ja kotiinlähtöaikaa ei tarvitse arpoa.

Tutussa lomakohteessa ja kaupungissa on puolensa ja etenkin kahdestaan pikkuihmisen kanssa matkatessa helpotti meininkiä noin 100%, kun ei tarvinnut arpoa, että mihin päin ja mitä ja mistä löytyy ja mitäs sitten. Kysyvä tietysti aina löytää, mutta itse koin tutun paikan vaivattomaksi. Pienen lapsen kanssa matkustaessa lomallakin kuitenkin on se tietty "arki" ja rutiinit, jotka loksahtavat aika nopeasti uomiinsa, ja päikäreiden ollessa vielä pääosin kuvioissa ei ympäriinsä miten vaan leuhottamiselle jää liiaksi tilaa etenkin, kun päikkäröijä ei todellakaan malta simahtaa rattaisiin, oli miten väsy tahansa. Aamupäivät siis soljuivat useimmiten kaavalla aamiainen, ruokalepo, uimaan, leikkipuistoon tai shoppaamaan, ja jonkinlaisen evästuokion kautta päikkäreille. Syyskuun alussahan kelit ovat vielä, etenkin keskipäivän jälkeen, tukahduttavan kuumia, mikä luonnollisesti rajoitti jonkin verran. Päivän kuumimmat tunnit yleensä päikkäröitiinkin - eli äiti istui parvekkeella lukemassa ja nauttimassa auringosta pikkumimmin nukkuessa - minkä jälkeen oli sopivasti aikaa pulahtaa vielä uimaan, jos huvitusta riitti, ja illat paineltiin pitkin Alanyan raittia käyden syömässä ja tervehtimässä tuttuja. Käytiinpä parina iltana jopa satamassa ihmettelemässä, neiti K:ta lainaten, merirosvolaivoja, sekä yhtenä iltana pikkumimmi sai todistaa ensimmäistä kertaa elämässään, kun turkkilaiset pojat tanssivat tiskillä. Some things never change. :D

Reissulta tarttui ihoon myös uusi tatuointi, jonka olin ajatellut ottaa vasta, kun matkassa olisi mukana muitakin ja pikkunaiselleni seuraa äidin istuessa neulattavana, mutta kuinkas kävikään. Tatuointistudio Galaxy Tattoo on tuttu vuosien takaa ja paikan tatuoijat ovat pysyneet samoina. Luotin siis vanhaan tuttuun ja hyväksi havaittuun, ja voin lämpimästi suositella Galaxya kaikille, jotka Alanyassa ovat ajatelleet kuvan ihoonsa hankkia. Paikka on siisti ja hygieninen, ja artistit ovat todella ammattitaitoisia. Studion "lastenhoitopalvelukin" tuntui pelaavan, vaikka moista ei taida virallisesti studion palveluissa olla. :D Galaxy Tattoo Alanyan yhteystiedot löytyvät täältä.

In progress by @omryekta

En ollut miettinyt reissua varten sen suurempia aktiviteetteja, vaan pääasia oli, että saimme ollamöllöttää, nauttia auringosta ja lämmöstä, touhuta yhdessä ilman kiirettä ja käydä moikkaamassa tuttuja. Kaikilta osin loma menikin täysin nappiin. Vaikka olen Alanyassa lomaillut reilut kymmenen kertaa viikko tuntuu edelleen kovin lyhyeltä ajalta. Etenkin, jos suunnitelmissa on yleisen rentoilun lisäksi nähdä ja kokea asioita, kannattaa bookata reissuun enemmän aikaa, kuin viikko. Ensi vuodelle onkin myös näiden reissunaisten kalenteriin piirretty parin viikon pyrähdys Alanyan auringon alle ja tarkoituksena on ennättää tehdä muutakin, kuin yleisesti nauttia olosta ja elosta. Until then..görüşürüz Alanya.

Laivailua ja muumijuttuja

Ensimmäinen kesälomapätkämme on ohi, mutta onneksi seuraava siintää jo kuukauden päässä. Muistoihin on parin viikon ajalta tallennettu pitkiä, hitaita aamuja, leikkipuistoreissuja, kiireettömiä kävelyretkiä, leffailtoja, autossa istuttuja kilometrejä, laivailuhommia, muumireissu, Hevisaurus-keikka, sekä paljon omaa tahtoa ja äidin ja tyttären välisiä kehityskeskusteluita. Mielelläni jatkaisin lomaa vielä tämänkin viikon, mutta näillä mennään.

Onnenkoski

Toisen lomaviikkomme tiistaina starttasimme puolenpäivän jälkeen ja suuntasimme auton nokan kohti Turkua ja satamaa. Aikaa matkantekoon oli runsaasti ja pidimmekin Porin Onnenkoskella reippaan pituisen tauon ja kävimme muunmuassa pienellä kävelyllä. Kaunis, boheemi paikka, jonka idylliä vieressä kulkevan 8-tien liikenteen äänet hieman maalaistytön mielestä häiritsi. Satamassa olimme hyvissä ajoin, mutta löytyipä parkkipaikka ongelmitta, eikä muutenkaan tarvinnut hosua ja sinkoilla ehtiäkseen check-inniin. Neiti K aiheutti totuttuun tapaansa ihastusta kulkiessaan iso reppu selässään ja pehmokissu kainalossaan, sekä kiljuessaan innosta, kun huomasi laivan saapuvan satamaan. Itse laivalla tärkeintä tuntui olevan pallomeri, jossa vallitsi viidakon lait, mutta hyvin pikkuihmiset siellä keskenään luovivat. Tällä kertaa olimme valinneet ristelyn Tallink Siljan Baltic Princessillä, koska laivalla vietettiin lasten festareita ja ohjelmaa oli monenlaista. Neiti K tosin viihtyi parhaiten juuri leikkihuoneissa ja pallomerissä, mutta jaksoi seurata keskiviikkona iltapäivällä soittaneen Hevisauruksen keikan melkein kokonaan. Keikalla tunnelma oli todella tiivis ja hikinen, mutta onneksi lapset ovat sen verran solidaarisia, että kaikille riitti tilaa. Myönnettäköön, että Hevisaurusta jaksaa varttuneempikin kuulija kuunnella ja katsella, vaikka onhan dinosaurukset - kerrankin sanan varsinaisessa merkityksessä :D - lavalla vähintääkin hihityttävää seurattavaa.

Laivailun jälkeen jäimme Turkuun vielä pariksi yöksi ja torstaina suunnistimme kohti Naantalia ja Muumimaailmaa. Olemme käyneet muumeilemassa jo aikaisemminkin, mutta nyt neiti K alkaa olla sen ikäinen, että hahmot oikeasti kiinnostavat. Vietimmekin muumien saarella lähes kuusi tuntia, joiden jälkeen etenkin pienempi nainen oli kaikkensa antanut kertoillessaan tarinoitaan hahmoille ja sinkoillessaan ympäriinsä äidin yrittäessä pysyä perässä. Muumimaailma on kertakaikkisen ihana ja hienosti rakennettu paikka ja säidenkin suosiessa päivä oli lähes täydellinen. Jos pikkumimmi olisi vielä malttanut mielensä pienten päikkäreiden verran huilipuistossa lepäillessämme, olisi muumihommien jälkeen piipahdettu etukäteen merkkaamassani Hasta La Pasta-ravintolassa, mutta se jäi ensi kertaan. Muumimaailmassa ja Naantalissa on niin paljon nähtävää ja koettavaa, että sinne varmasti tulee matkattua vielä useampanakin kesänä.

Perjantaina ajelimme hissunkissun takaisin Pohjanmaalle ja mieli on kiitollinen siitä, että saamme pikkumimmin kanssa kokea yhdessä tämän kaltaisia lomia. Kotimaan matkailusta on kuitenkin sanottava sen verran, että riippuen perheen koosta melkein samalla rahalla pääsisi vähän kauemmaskin, jos haluaa, mutta siinä olisi aineksia jo kokonaan omaan postaukseen. Onneksi on airbnb:n kaltaisia palveluita, jotka mahdollistavat edullisemman yöpymisen etenkin, jos reissussa kuluu useampi, kuin yksi yö. Olen muutaman kerran käyttänyt airbnb:tä ja vaikka palvelu on enemmän, kuin kätevä, vierastan silti hieman "toisten nurkissa" majoittumista. Makunsa kullakin ja kieltämättä kuitenkin maksan mieluumin kokonaisen asunnon käytöstä muutamalta yöltä summan, joka saattaa olla esimerkiksi kolmasosa siitä, mitä hotelliin majoittuessa saa pulittaa pienen huoneen käytöstä vastaavalta ajalta. Hotellissa tottakai yleensä sisältyy hintaan myös aamiainen, mutta etenkin lapsen kanssa kahdestaan reissatessa valmiin aamiaspöydän puuttuminen ei haittaa. Millaisia kokemuksia teillä on kotimaan matkailusta ja etenkin majoittumispuolesta?

Reissunaiset Levillä

Kävimme neiti K:n kanssa lomailemassa huhtikuun alussa Lapin maisemissa, Kittilän Levillä. Kerta ei ollenkaan ollut ensimmäinen tällä kokoonpanolla ja täytyy sanoa, että kaksveeni suoriutuu pitkistä automatkoista siinä missä aikuisetkin. Vielä jos päikkärihommat kuuluisivat neidin lempijuttuihin matkat menisivät vieläkin kivuttomammin, mutta koska päivällä nukkuminen on pikkumimmin mielestä typerää hommaa en voi tukeutua ajatukseen "no kyllä se sitten autossa nukkuu". Ei nuku, voin kertoa. :D Onneksi matkanvarrella on kuitenkin pysähdys -ja taukopaikkoja kiitettävän paljon ja jokainen aakkosravintola ainakin tarjoaa myös lasten leikkinurkkauksen, joten pelkästään ympäri huoltoasemaa ei tarvitse taaperon perässä juosta. Iso peukku myös nimenomaisen aakkosravintolaketjun tuhdille aamiaiselle, jolla reissunaiset täyttivät vatsansa alle kymmenen euron hintaan (per aikuinen) ja jokaiselle löytyi jotain: Valikoimaa oli ruispuurosta karjalanpiirakoihin, munakkaaseen, jogurttiin ja mysliin unohtamatta täkeintä, aamukahvia. Todellinen lifesaver!

 Levin matkailukylä tarjoaa ajanvietettä vauvasta vaariin: Leviltä löytyy rinnehiihtokeskuksen ja kelkkailumahdollisuuksien lisäksi muunmuassa Spa kylpylöineen, hoitoloineen ja kuntosaleineen, sekä lastenmaailma Inka ja Niko, joka sijaitsee kylpylän alakerrassa, mistä löytyy myös keilausmahdollisuus ja ties mitä muuta. Lastenmaailma sisältää niin pallomeren, kuin pomppulinnankin, kiipeilyradan -ja seinän, erilaisia keinuja, leluja, you name it. Neiti K viihtyi lastenmaailmassa niin viime, kuin tänäkin vuonna ja hyvin näytti leikeissä aika kuluvan myös hieman vanhemmilla lapsilla. Myös kylpylän puolelta löytyy peräti kaksi pienten lasten allasta ja muutenkin tilat ovat varsin suuret ja monipuoliset erilliseine saunaosastoineen. Rinnekeskuksen pohjoispuolen rinteen juurelta löytyy myös lastenmaa, jossa on mahdollisuus pulkkamäkeen, sekä laskettelun ja lautailun opetteluun loivassa mäessä ja mikä parhainta, lastenmaan harjoittelurinne on eristetty niin, että sinne ei suoraan tunturin huipulta pääse. Pikkulaskettelijoiden -ja lautailijoiden (vanhempien) ei siis tarvitse pelätä, että joku suksii vahingossa miljoonaa niskaan. Lastenmaassa järjestetään ainakin sesongilla päivän aikana myös kilpailuja, ym. ohjattua ohjelmaa. Emme suuremmin tutustuneet lastenmaan tarjontaa, sillä neiti K tyytyi lähinnä kuskaamaan pulkassaan joka paikassa mukana kulkevaa pehmokissukaveriaan, sekä kävelemään ympäri kylää siinä määrin, että lähes jatkuvasti mukana kulkevissa matkarattaissa istui lähinnä edellä mainittu kissukaveri.

Aikuiseen makuunhan Leviltä löytyy vielä enemmän tekemistä ja touhua; koko paikka on kuin yksi iso aikuisten leikkipaikka. Liikunnallisten aktiviteettien lisäksi esimerkiksi ravintoloita ja pubeja on moneen lähtöön ja afterski ja yöelämä Levillä onkin varsin vilkasta. Hullu Poro Areena muun muassa tarjoaa artisteja ja bändejä lähes viikon jokaisena päivänä. Lisäksi lomakylästä löytyy shoppailumahdollisuuksia, kampaamoita, kosmetologeja, hierojapalveluita ja lähes kaikkea, mitä ihminen lomallaan saattaa kaivata. Itse pidän pienen "keskustan" tunnelmasta ja siitä, miten kaikki on rakennettu sulaan sopuun, kuten oikeassa kaupungissa konsanaan: Loma-asunnot, kaupat ja ravintolat voivat sijaita samoissa rakennuksissa ja kapeahkot kujat houkuttavat tutkimaan mitä niiden varsilta löytyykään. Viikossa kujat ehtii koluta toki moneenkin kertaan, mutta iso käsi siitä, että kaikki tarvittava on Levin aukiolta katsottaessa kävelymatkan päässä, jopa silloin, kun matkassa on taapero, joka kävelee "minä itte". Mökkimme sijaitsi ihan keskustan kupeessa, joten autoa ei reissulla todellakaan tarvittu. Neiti K:kin osasi jo puolivälissä viikkoa sanoa olevansa menossa "mökille", eikä kotiin.

Levi, ja Lappi yleensäkin, on jotenkin maaginen paikka, ainakin näin lakeuksien kasvatille. Siellä on oma tunnelmansa, maisemat ovat upeat, ja auringon paistaessa ja lumen välkehtiessä silmä lepää ja mieleen laskeutuu rauha. Lapissa lomailija pääsee kiinni täysin erilaiseen maailmaan ja lomakupla syntyy kuin itsestään. Keväthangilla on ihmisen helppo hengittää.

#laivailuhommia

Kävimme neiti K:n kanssa pari viikkoa sitten laivailemassa. Saamme vielä tovin nauttia lyhennetyistä työ -ja hoitoviikoista, joten vapaat perjantait pitää ehdottomasti yrittää käyttää hyödyksi mahdollisimman hyvin. Pientä jännitystä aiheutti pari yötä aikaisemmin riehunut myrsky, joka oli nostattunut ennätyskorkeat aallot, mutta pienestä arpomisesta huolimatta pääsimme kuitenkin matkaan ja suunnitelmat piti.

Laiva lähti perjantaina aamulla ja ajelimmekin jo edellisenä iltana Turkuun, jossa yövyimme satamassa Best Western Seaport-hotellissa. Olemme yöpyneet Turun Seaportissa aikaisemminkin ja paikka on jotenkin aika kotoisan oloinen, joskin muistan myös edellisyöpymisestä sen, että huoneessa oli järjettömän kuuma! Niin myös tällä kertaa, mutta parempi toki liian kuuma, kuin liian kylmä. Turkuun päästessämme totesin, että tuulikin oli onneksi tyyntynyt, joten todennäköisesti ei tarvitsisi seuraavalle päivälle etsiä vaihtoehtoista toimintaa merihommien sijaan. Neiti K on rautainen autossa matkustaja: Poriin saakka tyyppi katseli maisemia, kuunteli musiikkia ja toimitteli omiaan. Aina biisin vaihtuessa piti takapenkkiläiselle tiedottaa kuka laulaa; erityisesti Apulannan Ilona-biisi jäi pienelle matkaajalle mieleen. <3 Porin ja eväspaussin jälkeen pikkumimmi sai katsella tabletilta lastenohjemia, joten loppumatkakin sujui hyvin rauhallisissa tunnelmissa. Ilman tablettia taaperon - ja kaiketi vähän isommankin lapsen - kanssa kahdestaan pitempää matkaa autoillessa reissufiilis todennäköisesti olisi enemmän tai vähemmän kaoottinen, joten Luojalle kiitos nykyteknologiasta ja ruutuaikasuositukset siinä kohtaa suohon. :D

Seuraavana aamuna olisi uni maittanut molemmilla naisilla, mutta onneksi siirtymä laivaan oli pikainen, joten hyttiin päästyämme saimme ottaa vielä pienet huilit ennen touhun täyteistä päivää. Maksoin ristelystä huimat 12 euroa - kiitos Viking Linen talvitarjousten - ja siihen hintaan saimme majoittua hytissä, jossa oli parisänky. Päivän mittaan tuli tutuiksi niin lastenhuone, pallomeri ja Ville Viikinki - edelleen vähän epäilyttävä tyyppi neitin mielestä - kuin myös ravintola, jossa piti käydä pyörähtämässä tanssilattialla ja nauttimassa omppumehut. :D Pari visiittiä Tax Freessä ja tutusti Pikkukakkonen telkkarista viideltä ja seuralaiseni alkoi olla valmis iltameininkeihin: Pikainen pallomeripulahdus, iltapuurot ja hyttiin. Voin kertoa, että hyvin nukutti molempia naisia aamuun saakka. :) Viking Amorella kohteli meitä hyvin, ja vaikka vietimme laivalla perjantai-lauantaiyön, niin meno oli hyvin rauhallista, eikä juhlahumun ääniä juurikaan kuulunut. Bilehytit kaiketi sijaitsivatkin jossain ihan muualla.

Lauantainaamuna  laivan saavuttua satamaan otimme suunnan kohti Tamperetta, koska why not: Onhan Tampere nyt Turusta Pohjanmaalle ajettaessa suorastaan matkanvarrella. :D Pysähdyimme aamupuurolle -ja kahville ABC Aurassa, josta löytyi kaikki tarpeellinen; myös pikaliimaa allekirjoittaneen kengän korjaamiseen..öhöm. Note to self: Ota aina, aaaaaina, vähintään kahdet kengät reissulle mukaan, vaikka matkustat kahdestaan taaperon kanssa ja yrität minimoida matkatavaramäärän. Tampereella kävimme kyläilemässä ystäväpariskunnan luona, terkkujaaaaa! <3, ja meitä hemmoteltiin muunmuassa turkkilaisella aamiaisella ja börekillä, nams. :) Pikkumimmi vetäisi kyläilyn lomassa pienet voimatirsat, joiden jälkeen oli hyvä lähteä ajelemaan kotia kohti. Koska takapenkkiläinen vaikutti hyvinkin tyytyväiseltä elämäänsä, painelimme yhtä kyytiä Tampereelta Pohjanmaalle.

Neiti K:n kanssa on äärimmäisen helppoa reissata, tyyppi on automatkoillakin melkoisen easy-going ja muuallahan nyt on niin paljon nähtävää ja ihmeteltävää, että hommat hoituu jo sillä. Jospa päästäisiin tänä vuonna vihdoin sinne etelän lämpöönkin! Laivalle, kuten varmaan myös kylpylöihin, on taaperon kanssa helppoa lähteä: Tekemistä riittää, jatkuvia siirtymiä ei ole ja kaikki tykötarpeet ovat tarpeen vaatiessa käytännössä käden ulottuvilla, omassa hytissä. Seuraavalla kerralla pakkaan mukaan myös uintivermeet, sillä lähempi tarkastelu osoittaa, että monista laivoista löytyy myös jonkinlainen spa-osasto. ..kumma miten tuotakaan ei ole tullut aikaisemmin laitettua merkille. :D Peukkuja Viikkarille ja seuraava reissu mietintään.