Kanskikuva

Kanskikuva

perjantai 29. kesäkuuta 2018

Some-kanavat haltuun

Pikkuponit ja Yksisarviset ovat kirmailleet pian kaksi vuotta ja sen kunniaksi löysivät tiensä vihdoin ja viimein myös facebookiin ja instagramiin; käykäähän tykkäämässä ja seuraamassa, linkit löytyvät täältä ja täältä, sekä blogin sivupalkista.

Blogin tulevien kaksivuotissynttäreiden kunniaksi pyrin jälleen päivittämään sisältöä hieman useammin, kuin kerran viikkoon. Kevät on mennyt pienoisessa pyörityksessä ja välillä on ollut työn takana saada kirjoitusmoodi on-asentoon. Kiireinen toimistoympäristö ei välttämättä ole se parhain luovuuden kannalta, mutta nyt kesällä ajatus taas juoksee vapaammin ja saa luovuudenkin puhkeamaan uudelleen kukkaan. Suunnitelmissa on myös niin paljon kaikenlaista, että eiköhän blogikin päivity jälleen muutaman kerran viikkoon, kun inspiraatiota saa ammennettua entistä enemmän myös omasta elämästä.




Seuraan lähes päivittäin suosikkiblogejani ja olenkin napannut suosikeiltani, joista ainakin kolme ovat ammattibloggaajia, vinkkejä siihen miten tehdään blogia, jonne lukijat löytävät ja palaavat uudelleen ja uudelleen. Tavoitteeni ei ole tehdä Pikkuponeista ja Yksisarvisista ammattimaista, mutta haluan silti alkaa panostamaan kanavalleni enemmän, sillä kirjoittaminen on todellakin yksi lemppariasioistani maailmassa, ja mahdollistaisihan se uusia kivoja juttuja, mikäli lukijamääräni olisivat suuremmat. Homma taitaakin olla suurimmalta osin itsestä kiinni, joten tuumasta toimeen, asia kerrallaan.

Todella epätyypillinen ajatusmalli itselleni - ainakin ennen ollut? - tuo asia kerrallaan ja pikkuhiljaa. Viime aikoina olen kuitenkin huomannut, että sovellan yhä useampaan ja useampaan asiaan "vähän kerrallaan"-meininkiä. Liekö iän tuoma juttu tuokin; enää ei ole (muka) niin julmetun kiire joka paikkaan, eikä ole pakko sukeltaa pää edellä uusiin juttuihin. Toisinaan taas tuntuu, että huijaa itseään pahemman kerran, jos yrittää todistella itselleen, että kaikkea ei ehkä tarvitsekaan saada heti nyt ja tällä sekunnilla. Paitsi joskus. :D Itseasiassa useimmitenhan se olisi erittäin toivottua saada kaikki-mulle-heti-nyt, mutta koska elämällä tahtoo monesti olla omat suunnitelmansa, on pakon edessä tyydyttävä siihen, että kyllä tämä tästä; PIKKUHILJAA.




Mutta niihin some-kanaviin.. Miten sitten ottaa some-kanavat haltuun? Paras tapa lienee päivittää niitä usein, pitää visuaalinen ilme raikkaana ja omannäköisenä, yrittää kirjoittaa mielenkiintoisesti ja omaa sydäntä lähellä olevista jutuista unohtamatta lukujoiden toiveita. On taivaan tosi, että sormet juoksevat näppiksellä huomattavasti vikkelämpään ja teksti syntyy kuin itsestään, kun kirjoittaa asioista, jotka ovat itselle tärkeitä, joihin tuntee intohimoa, joista inspiroituu ja jotka saavat innostumaan. Henkilökohtaisen blogin kirjoittamisessa on se hienous, että ne omat kiinostuksen kohteet ja intohimot ovat keskiössä postauksia kirjoittaessa, vaikka monesti olen huomannut bloggaajia moitittavan siitä, että blogi ei ole enää mielenkiintoinen ja jollain tapaa "eksynyt" aiheestaan, joutunut niinsanotusti sivupolulle. Ajatus tuntuu jokseenkin hassulta, koska henkilökohtainen blogihan varmasti muuttuu siinä missä kirjoittajansakin: Elämäntilanteet muuttuvat, kokemuksia ja ikää tulee lisää, ja monia asioita alkaa katsomaan eri tavalla ajan mittaan, tai ainakin ehkä eri kulmasta. On toki tärkeää ottaa huomioon lukujoidensa toiveet, tottakai, mutta itseään ja omia ajtuksiaan ei saa siinä sivussa hukata.

Jos siis on ajatuksissa, tai toiveissa jokin tietty aihe, niin kertokaa ihmeessä! Ja käykää tykkäämässä Pikkuponeista ja Yksisarvisista niin fb:n, kuin instankin puolella. 

Kuvat: Pixabay

torstai 28. kesäkuuta 2018

"Kesä on kohta ohi" (ei todellakaan ole!) -paniikki

Meidät suomalaiset on suhteellisen tehokkaasti onnistuttu aivopesemään siihen, että kesä on lyhyt ja jokaisesta kesäpäivästä kuuluu nauttia; nehän jokatapauksessa loppuvat ennenkuin on ehditty kaivaa kesävaatteet ja grilli jemmasta. Juhannuksen jälkeen päivä alkaa lyhenemään, kesä on pian ohi ja kaamosaika ovella. Masentavaa. Todellisuudessahan meillä on kohtuullisen valoisia päiviä ja jopa iltojakin yli puolet vuodesta ja pimeimmistä pimein kestää "ainoastaan" kolmisen kuukautta. Virallisina kesäkuukausina aurinko paistaa sunnilleen yötäpäivää ja työelämässä touhu hidastuu toimisto-Suomen lomaillessa heinäkuussa, -ja Euroopan elokuussa. Jos nyt jotain voisi toivoa, niin lämpimämpiä kelejä, vaikka tälle kesälle niitäkin on jo saatu enemmän, kuin parille viime kesälle yhteensä.




Alkaa vaikuttamaan siltä, että kaikesta positiivisesta kesähypetyksestä huolimatta myös allekirjoittanut on joutunut jonkinsortin onnistuneen aivopesun uhriksi. Huomaan nimittäin henkisesti pyöritteleväni silmiäni, kun jengi toivottelee hyvää kesää. Whaaaaaat, kesähän on käytännössä yli puolessa, koska juhannus on ohitettu (väärin, ei todellakaan ole yli puolessa) ja vaikkei olisikaan, niin äkkiähän tämä tästä ohi hujahtaa (mikä typerä ajattelumalli). Neljän viikon kesälomani on takanapäin, joten syytän tästä nappiin menneestä aivopesusta osaksi myös sitä. Onneksi viikon verran kesälomapäiviä on vielä jemmassa, ja - jälleen - vaikka ei olisikaan niin mitä sitten? Äkkiä nyt kääntämään ajatuksia uusille taajuuksille, sillä kesähän on parhaillaan täällä, aurinko paistaa ja linnut laulaa. Kalenterinkin mukaan ollaan sydänkesän kynnyksellä.

Yritän siis virittää ajatukseni uuteen moodiin ja kertoa (loma)aivoilleni, että nauti nyt vaan hyvä ihminen kesästä ja elämästä. Myönnettäköön, että asiaan saattaa vaikuttaa myös se, että nyt eletään ensimmäistä työviikkoa loman jälkeen ja olotila on vähintäänkin väsynyt. Ihan kovin iisisti ei tällä kertaa arkimoodiin elo, tai kroppa, ole luiskahtanut. Jos siis löytyy hyvä vinkkejä siihen, miten pääsee taas arkihommiin kiinni - mutta kuitenkin kesäisen lempeään ja keveään tyyliin - niin olen pelkkänä korvana. Loma leuhotettiin menemään ensin Turkin maalla ja sitten koto-hoodeilla, joten ehkä lomaltapaluukoomailu nyt vaan kuuluu asiaan.




Tahmeaa tai ei, mielessä on alkanut myllertää - vaikka aivot loma-asennossa tuntuvatkin vielä osaksi olevan - tavanomaiseen tapaan: Asuntokuviot, vaikka vannoin etten ajattele asiaa ennen syksyä, mahdolliset opinnot, pienoiset sisustusfuurut, jotka yritän pitää aisoissa, koska mitä järkeä on havitella väliaikaiseen kotiin kauheasti uutta ja kivaa. Uudet reissut (aina ja iankaikkisesti, no surprises there), pitämättömät lomapäivät ja paaaaaaaljon muuta. Hengästyttää itseäkin. Mihinhän unohtui taas se carpe diem -ja go with the flow-touhu. :D Reissussa ollessa mielessä ei liikkuunut juuri muuta, kuin että koskas on taas ruoka-aika ja menisikö tänään altaalle, rannalle, vai shoppailemaan, joten ei ihme, että pieni ihminen väsähtää alkuunsa, kun päästää ajatuksensa taas tuttuun tapaan valloilleen.

Pointtinihan kuitenkin oli, että yritetään olla ajattelematta, että kesä olisi lyhyt ja pakkopakkopakko nauttia lämmöstä silloin, kun sitä on, vaan nautitaan hetkestä, tässä ja nyt. Jos sänkyyn peiton alle kömpiminen houkuttaa enemmän, kuin terassilla auringosta nauttiminen, tai puutarhassa hengailu, niin go for it. Yritän myös itse muistaa tämän, öhöm.

Ps. Kivaa Provinssi-viikonloppua kaikille festarieläimille!

tiistai 26. kesäkuuta 2018

Laiskan kokin jauhelihapihvit

Ensimmäinen työviikko loman jälkeen is on-going ja voin kertoa, että hieman tahmeaa tuntuisi olevan. Onneksi muonituspuolessa kuitenkin voi luvan kanssa mennä siitä, mistä aita on matalin, ja tämä kokki todellakin niin on tehnyt. Alla ohje siis nopeisiin, herkullisiin ja vähätöisiin jauhelihapihveihin, jotka nimesin laiskan kokin jauhelihapihveiksi, olkaatten hyvät!

400g naudan vähärasvaista jauhelihaa; mielellään sellainen pieni, sievä, ohut paketti, jossa jauhis on pakattu toooooodella tiiviisti
voita
suolaa
mustapippuria
valkosipulijauhetta

Ota jauhis pakkauksestaan ja leikkaa neljään osaan. Painele osiot vielä ohuemmiksi ja tiiviimmiksi pihveiksi, mausta maun mukaan suolalla, mustapippurilla ja valkosipulijauheella. Paista kunnon nokareessa voita molemmin puolin. Syö rapsakan salaatin, chilikastikkeen ja seesamiöljyn kanssa. Törkeän hyvää, vaikka itse sanonkin. Kuviin asti laiskan kokin jauhelihapihvit eivät ehtineet, eivätkä suoraan sanoen olleet kovin edustuskelpoisiakaan, mutta sitäkin maukkaampia.


Kuva: Pixabay

Kokkailemisiin, enää kolme työaamua ennen viikonloppua! :D




torstai 21. kesäkuuta 2018

Juhannus is hiör

Pikkuponit ovat lomailleet siinä, missä allekirjoittanutkin, ja koska töihinpaluu häämöttää ensi viikolla, lienee aika herätellä myös blogi lomahorroksesta. Neljä viikkoa on hujahtanut yhdessä silmänräpäyksessä etenkin, kun retki Välimeren auringon alle nielaisi siitä suurimman osan. Retki oli kuitenkin onnistunut ja parissa viikossa pääsi paremmin, kuin hyvin irti arkirutiineista, ruoanlaittorumbasta ja ylipäätään kaikesta, mitä perus-arkitouhuihin kuuluu. Ei kokkaamista, pyykkäämistä, tai laskujen maksua, vaan valmiita ruokapöytiä, pesulaviikattuja vaatteita, aurinkoa, drinkkejä keskellä päivää, jos sattui huvittaa, sekä jäätelöä; paljon jäätelöä. Suurinta suunnittelua aiheutti pohdinta siitä, milloin suunnistetaan rannalle, milloin Dim-joelle ja milloin käydään moikkaamassa tuttuja unohtamatta tietenkin lähes jokapäiväistä ensimmäisen maailman ongelmaa: Kävellen, vai taksilla. Ei siis paljon elämä Turkin rivieralla stressannut.




Nyt ollaan kuitenkin oltu koto-Suomessa viikon verran ja juhannus jo koputtelee ovella! Neiti K otti ja kuumeili reissun jälkimainingeissa muutaman päivän, joten kovin rentouttavaksi loppuloma ja juhannukseen laskeutuminen ei ole muodostunut, mutta silläkin uhalla, että jinxaan nyt koko jutun; hyvältä alkaa pikkuhiljaa vaikuttaa. Kovin suuria juhannussunnitelmia ei ole, mutta jokaiselle päivälle kuitenkin jotain. Odotin kovasti, että pääsisimme myös aikuisten kesken viettämään juhannusta, mutta näyttää jäävän haaveeksi tänä vuonna.




Tänään kuitenkin ohjelmistossa on muunmuassa Swingelingiä, britakakun leipomista, sekä pionien metsästystä. Rakastan pioneja, mutta jostain kumman syystä jätin leikkopionit eilen ostamatta, joten asia täytyy korjata pikaisesti.




Siinäpä lomakuulumiset todella tiukassa pähkinänkuoressa, ensi viikolla (toivottavasti :D) enemmän tekstiä viimeisen neljän viikon touhuista jahka loma-aivotkin tästä taas tokeentuu. Kuvafiilistelyinä tunnelmia reissustamme, hyvää juhannusta jokahittelle; Jumala mieles ja housut jalaas :D, ja jos otat, et aja.