Kanskikuva

Kanskikuva

torstai 28. heinäkuuta 2016

Junailua ja hotellielämää pikkuihmisen kanssa; miten meni noin niinkun omasta mielestä?

Edellisessä postauksessani kerroin miten kävimme neiti K:n kanssa viime viikonloppuna pyörähtämässä yhden yön reissulla Tampereella. Kuljimme mennentullen junalla ja yövyimme hotellissa. Miten homma meni pikkuihmisen kanssa, mitä voisi ensi kerralla ottaa huomioon, sekä millainen oli kokemus VR:stä ja valitsemastamme hotellista.

Sekä mennessä, että tullessa menimme pendolinolla, jolla ei kauaa nokka tuhissut matkan kanssa; pari tuntia ja avot; perillä. Pendolinossa on oma vaununsa lastenvaunujen -ja rattaiden kanssa kulkevalle, ja koska mukana oli hyvinpalvelevat matkarattaamme - jotka muuten lapsen kanssa kahdestaan matkustaessa ovat todella ässät myös matkatavaroiden roudaamiseen - bookkasin meille paikat kyseisestä vaunusta. VR:n nettisivuilla kerrotaan junatyyppikohtaisesti mikä vaunu missäkin junassa on "lapsiystävällinen". Sen lisäksi, että rattaat sopivat kätevästi parkkiin niille varatulle paikalle vaunussa oli myös invavessa ja seuraavassa vaunussa ravintola. Isot peukut tälle järjestelylle. Mitään leikkihärveleitä ei löytynyt, mutta tabletti, pari kirjaa ja rakas pehmolelu pitivät huolta viihtymisestä. Neiti K ei olisi omaa lippua vielä tarvinnut, mutta matkantekoa helpottaakseni varasin pikkumimmille oman paikan, joten myös lippu piti ostaa. Lastenlippujen ikähaitarihan VR:llä on 4-16-vuotta. Ihan vauvan kanssa matkuvastaville tiedoksi: Junan invavessasata löytyi myös seinältä laskettava hoitopöytä, mutta en kurkannut oliko se mallia "karvalakki", vai kätkikö sisäänsä kenties jonkinlaisen pehmeän hoitoalustan.

Hotellivarauksen tein Scandic Tampere Stationiin, joka on melkein rautatieaseman vieressä, Itsenäisyydenkadun toisella puolella. Olin esittänyt toiveen aikaisesta kirjautumisesta, mikä onnistuikin huoneluokkaa päivittämällä, sillä hotelli oli lähes täynnä ja varaamastani huonetyypistä kaikki huoneet olivat bookattuina. Parikymppiä onneksi kuitenkin kuittasi huoneluokan päivityksen ja sain pikkuneidin suunnilleen ajoissa päikkäreille. Huone oli aika tilava, eikä vauvansängystä ja matkarattaista huolimatta tuntunut ahtaalta. Aamiainen Scandiceissa on mielestäni parempi, kuin monen muun ketjun hotelleissa ja Tampere Stationin aamiaisravintola oli ihanan avara ja valoisa ja pöytiä oli sijoitettu myös niin, että niistä näki buffetpöytään. Hotelliaamiainen alle 2-veen kanssa kahdestaan kun voisi olla kovin erilainen, jos mini-ihmistä pitäisi roudata mukana lautasen -ja kahvikupintäyttöreissuilla, ellei pöydästä näkisi missä äiti viipottaa. Uloskirjautumisen suhteen hotelliketjut alkavat ilmeisesti siirtyä käytäntöön, jossa laskuttavat tuntitaksan mukaan, mikäli asiakas haluaa viipyä pidempään, kuin puoleenpäivään asti. Ymmärrettävää, mutta 10€ tunnilta on aika suolainen hinta ekstratunneista. Huomattavasti miellyttävämpi se kuitenkin on maksaa ja antaa lapsosen nukkua päikkärinsä, kuin kuljettaa ympäri kyliä väsynyttä pikkumatkalaista. Oma matkalaiseni kun ei anna unelle periksi, mikäli ympärillä on vähänkin mielenkiintoista katseltavaa. Hotellista löytyi ainakin näin kesälomasesonkina myös leikkihuone, johon emme päässeet tutustumaan, koska K-tyyppi piti rappusten ravaamista mielenkiintoisempana aktiviteettina, kuin leikkihuonetta. Huoneessa majaili ja oli vastassa myös Scandicin majavamaskotti (?) Sigge, joka luonnollisesti oli pikkuihmisen mielestä vähintäänkin epäillyttävä. Suosittelisinkin hotelli(e)n miettimään tuota maskottikäytäntöä vielä uudelleen. :D

Hyvää palautetta on aina kiva antaa. :) Huomatkaa minibaarin punkku, jonka jätin rauhaan. :D

Olemme sen verran kulkeneet ympäriinsä neidin kanssa, että matka -ja matkatavararutiinit ovat aika hyvin hallussa, joten näin äkkiseltään en keksi mitään, mikä pitäisi huomioida paremmin. Kunhan lapsella - ja aikuisellakin tietysti - toimii ruoka -ja juomapolitiikka, sekä unta saa riittävästi, niin homma toimii ja reissussa on kivaa. :)

maanantai 25. heinäkuuta 2016

Reissunaiset Tampereella

Niin taas vain ollaan maanantaissa, vaikka ihan juurihan oli perjantai-ilta. Nyt voisi melkein todeta, että "on ilimoja pirelly", kun Suomen kesä on antanut parastaan and still going strong. Maanantaikaan ei tunnu niin maanantaille, kun aurinko paistaa ja mittari näyttää ulkona plussaa enemmän, kuin sisätiloissa. Toivottavasti kaikki ovat päässeet nauttimaan auringosta ja lämmöstä, ja jos vielä kesälomat osuu tähän, niin mikäs sen parempaa. *tähän semmonen aurinkolasihymiö*

Pakkasin perjantaina illalla kahden naisen reissukamat ja lauantaina aamusta paineltiin Valtion Rautateiden toimesta neiti K:n kanssa kohti Tammerforsia. Tarkoitus oli mennä lauantaipäiväksi Tammerfesteille, joka mielestäni - kaupunkifestareiden ystävänä - on yksi kivoimmista kesätapahtumista Suomessa, mutta ei mennyt niinkuin Strömsössä: Tammerfest-lauantai oli ensimmäistä kertaa tapahtuman historiassa loppuunmyyty, joten jouduttiin pikkumimmin kanssa tyytymään köyhän naisen elämykseen ja fiilisteltiin menoa aidanraosta. Onneksi se ei tahtia tuntunut miniversiolla haittaavan, vaan esimerkiksi Elastisen tahtiin oli ihan yhtä hyvä jammailla alueen ulkopuolellakin. Alle kaksivuotiaathan festaroimaan olisivat päässeet ilmaiseksi, ja alle 10-vuotiaat lastenlipulla.Tapahtuma oli sallittu kaikenikäisille ja alle 12-vuotiaat pääsivät alueelle aikuisen kanssa. Luonnollisesti anniskelualueet festariporttien sisäpuolella olivat sitte vielä erikseen k-18-ikärajalla.

Vähäsen laittoi naurattamaan taas tämä suomalainen festivaalikäytäntö, jossa ei anneta vahingossakaan milliäkään periksi missään, vaikka maalaisjärjellä ajateltuna asiat voisi hoitaa toisinkin. Toki meidän supisuomalaisen suvaitsevalla lainsäädännöllä on osuutensa asiaan, eikä sitä vastaan passaa lähteä kapinoimaan tai lähtee luvat. Yksi asia on kuitenkin, johon lainsäädäntökään ei ylety ja johon toivoisin tapahtumanjärjestäjien ja/tai tapahtumissa (vapaaehtoisina) työskentelevien kiinnittävän huomioita: Saa olla ystävällinen ja jopa avulias. Katu-uskottavuus ei kärsi, vaikka vähän hymyilisi tai auttaisi festarivierasta, etenkin jos pyydetään. Mikäli päivänä numero kolme, tai jopa neljä, ei jaksa enää olla ystävällinen, niin voi seuraavalla kerralla vaikka jättää väliin koko työnakin, tai hakeutua tehtäviin, joissa ei niin edellytetä positiivista otetta. Toki niitä aurinkoisia asiakaspalvelijoita ja järjestyshenkilöitäkin tapahtumista löytyy, mutta valitettavan monesti useamman päivän bileissä aletaan olla tympääntyneitä juhlakansaan viimeisenä päivänä; on juhlija sitten iloisessa laitamyötäisessä, tai lapsen kanssa vanhemman ominaisuudessa liikkeellä. Vähän pelisilmää ja positiivista mieltä, niin pääsee jo pitkälle - niin tapahtumatyöntekijä, -kuin vieraskin.




Sunnuntaina ennen kotiinlähtöä treffattiin vielä ystäviä ja käytiin vohveleilla Kuparitalon vohvelikahvilassa - NAM! Paikka on sympaattinen, viihtyisä ja sieltä saa ehkä Suomen parhaat vohvelit. No Tampereen ainakin. Kauniiden esineiden ja asioiden rakastajalle miljöö on todella ilo silmälle. Sitä on myös Tammerkosken rannat ainakin auringon helliessä. Ihmisiä oli liikkeellä todella paljon, osa epäilemättä pokemon-metsällä. :D Siinä aihe, johon lupaan, että en tämän enempää koske.

Toivottavasti kaikki pääsivät nauttimaan viikonlopusta ja viikko alkaa vähintään yhtä hyvissä fiiliksissä, kuin itsellä. Kivaa viikkoa evribadi! Onko onnekkaita kesälomalaisia?

torstai 21. heinäkuuta 2016

GreenGate-hulluus

Tiedättekö GreenGaten sisustustuotteet, astiat ja muut härpäkkeet? Ellette tienneet, niin nyt tiedätte ja ne ovat ihania! Olen hullaantunut etenkin sarjan astioihin, jotka ovat kuin karkkeja. Tyttöväriä tyttövärin perään, maalaisromantiikka-diggarille kukkakuviota ja minimalistisemmalle ihmiselle - kuten minä - hillitympää kuviota tai pelkkää yksiväristä. Jokatapauksessa vaikka mitä kaunista ja hei, myös käytännöllistä! Kuitenkin varoituksen sananen, aika hintaviakin ovat, ainakin omasta mielestäni. Sillointällöin kuitenkin löytyy onneksi niitäkin ihanuuksia ale-hinnoin, joten ei kannata heittää toivoa. Astiat myös kestävät konepesun ja sopivat mikroon, ellei tuotteessa erikseen muuta mainita.

Itse olen bongannut GG:n astioita nettikaupoista ja fb-kirppiksiltä, mutta lähialueella tiedän ainakin Ilmajoella sijaitsevan Mallanmakeat, joka niitä myy. ..ja vinkkinä, samaisesta paikasta saa myös ttttaivaallisia leivonnaisia. Sopiva paikka vaikkapa pienelle lauantai-iltapäivän kahvihetkelle. Lähimatkailu kunniaan!

Ihania GreenGaten Alice Pale Pink latte -ja everyday-mukeja. <3

Joudun ehkä nyt hieman täydentää astiavarastojani tämän puheenvuoron jälkeen. :D Lisää hyviä vinkkejä, mistä olette GreenGatea bonganneet? Ja hei, koska allekirjoittaneelle torstai on uusi perjantai, kiitos lyhennetyn työviikon, niin aurinkoista ja rentouttavaa viikonloppua!

maanantai 18. heinäkuuta 2016

Turkki-ikävä

Aamulla se iski, nimittäin ikävä Turkkiin. Aurinko paistoi, oli rauhallista - koska tällä pellon laidassa niin kovin usein on kauhean kova meininki ;) - ja jostain hiipi mieleen Alanyan aamut: Se hetki, kun tukahduttava helle ei ole vielä lyönyt päälle ja kaupunki vasta heräilee uuteen päivään. Katuja pestään ja kastellaan, leipomoissa paistuvat tuoreet leivät ja pienet marketit avaavat oviaan. Vallah, so nice!

Alanya on sopiva combo rantalomameininkiä ja kaupunkia, unohtamatta paikallistakaan asutusta. Perinteisestä turkkilaisesta elämänmenosta siellä ei välttämättä käsitystä saa, ainakaan kuumimpina sesonkikuukausina, ennenkuin tutustuu ihmisiin. Muunmuassa se Turkissa onkin parasta: Ihmiset ja heidän vieraanvaraisuutensa. Toki vieraanvaraisuus juontaa osaksi siitä tosiasiasta, että suuri osa ihmisistä elää turismista, mutta myös siitä, että siihen heidät on kasvatettu. Vieraanvaraisuus on Turkissa tapa, joka tulee luonnostaan, ei suinkaan sellainen asia, johon erikseen pitää kiinnittää huomiota. Ja ei, en ole, enkä edes väitä olevani turkkilaisuuden, heidän kulttuurinsa tai tapojensa asiantuntija. Kirjoittamani perustuu ainoastaan omiin kokemuksiini ja huomioihini. Tiedän, että ei ole muodikasta reissata suomalaisten suosimassa rantalomakohteessa - saati sitten ihastua siihen - mutta toisaalta en ole koskaan suuremmin välittänyt siitä mitä muut ovat mieltä. Enkä taida olla ainoa, jolle Alanyan ja Turkin kohdalla ylipäätään on niin käynyt.

Syyskuulle olisi kalenteriin piirretty Alanyan loma, mutta viikonlopun tapahtumat ja maan sisäinen epävakaa tilanne laittavat todenteolla miettimään. Mikään ei kuitenkaan estä fiilistelemästä edellisvuosien reissuja ja haaveilemasta, että ehkä sittenkin...


sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Lomafiilistä ja draamaa

Aijjettä mikä viikonloppu! Ollaan kuljettu pikkumimmin kanssa kuin paremmatkin lomalaiset koko ihana, pitkä viikonloppu vailla oikein minkäänlaisia aikatauluja. Mansikanpoimintaa, ruokatoria, uimishommia (en todellakaan minä!), Joutopäivämarkkinoita, vaunulenkkejä ja mikä parasta; yhteispäikkäreitä. Kerrankin myös markkinoilta tarttui mukaan muutakin, kuin metrilakuja: Just mun näköinen rannekoruhässäkkä, love it!

 
 Todellisuudessahan ensimmäinen lomapätkäni on ollut lusittuna jo parisen viikkoa sitten, seuraava siintää syyskuussa, mutta ah ihanuutta miten osaakin etenkin näin kesäaikana arvostaa osittaista hoitovapaata ja lyhennettyä työviikkoa. Kesällä on muutenkin jotenkin erilainen elämänrytmi, on sitten töissä tai lomalla. Lämpö - tai no ainakin lämpimämpi, kuin noin keskimäärin vuodessa - ja valo sen kaiketi tekee: Askel on kevyempi ja aamulla herää pirteämpänä, kuin talviaikaan ikinä. Muka.


Perjantait pitäisi ehdottomasti olla vapaita aina ja kaikilla. Yksi ylimääräinen vapaapäivä tekee yllättävän paljon omalle jaksamiselle ja perheen parissa vietetty aika on aina henkisen pääoman kartuttamista. ..toki joskus sitä on myös ajan viettäminen ilman perhettä, ainakin mikäli känkkäränkän vierailu saa pienen ihmisen elämän draaman täyttämäksi ja harmitus iskee esimerkiksi siitä, että ruokapöydässä pitää istua eikä suinkaan seistä. Öhöm. Lyhennetystä työviikosta ja osittaista hoitovapaasta tulossa muuten oma postauksensa joskus hamassa tulevaisuudessa.

Ettei viikonloppu olisi ollut yhtä autuutta ja ihanuutta, pikkuponeja ja yksisarvisia, niin sekä perjantai, -että lauantaiaamuina maailma heräsi surullisiin ja järkyttäviin uutisiin: Ensin Nizzan terrori-isku, sitten Turkin vallankappauksen yritys. En ota aiheisiin kantaa sen enempää, toivon ainoastaan kaikille tuttaville ja ystäville Turkissa suojelusenkeleitä ja jaksamista, samoin tietysti ihmiseille Ranskassa, sekä koko kansakunnalle, joka tuntuu katsovan nyt pahuutta silmästä silmään. #peace #love

perjantai 15. heinäkuuta 2016

Eurooppalainen ruokatori Vaasassa 11.-17.7.

Nam. Nam, nam, nam. Siinäpä lyhyesti ja ytimekkäästi se, mikä itselle pomppasi ensimmäisenä mieleen, kun viikon alussa luin somesta, että eurooppalainen ruokatori on jälleen saapunut Vaasaan. Viime vuonna kävi niin hassusti, että en päässyt ruokatorin tarjonnasta nauttimaan muuten, kuin silmillä syöden imetysdieetin (lue kaikettoman) takia, mutta tänä vuonna otettiin vahinko takaisin.

Suunnistin suurin odotuksin kävelykadulle, jossa tori sijaitsi, mutta valitettavasti tarjonta ei ollut lähelläkään sitä, mitä vuosi sitten. ..tai sitten vuosi sitten tuntui vaan, että jokapuolella oli kaikkea hyväskää, kun juuri mikään ei ollut itselle sallittua. Suolaisia herkkuja ei tänä vuonna juurikaan tarjolla ollut ja muutenkin "kojuja" oli muutama hassu. Ehkä loppuviikon väsymys oli alkanut painamaan ja osa myyjistä jo kenties nostanut kytkintä? Onko joku käynyt Vaasan eurooppalaisella ruokatorilla aikasemmin tällä viikolla ja mikä fiilis on jäänyt?


Oli tarjonta niukkaa tai ei, niin tokihan herkkusuu aina suklaakojun löytää, koska #suklaaonsuklaaonsuklaa. Yllä pieni kollaasi suklaaherkuista, joiden kohdalla joudun nöyrtymään ja kiikuttamaan kotiin maistiaisia.

Turkkilaisen ja kreikkalaisen ruoan puolestapuhujana kaipailin ruokatorille myös noiden etelä-eurooppalaisten keittiöiden herkkuja: Baklavaa, börekiä, gözlemeä, viininlehtikäryleitä, tzatzikia.. Täytynee huomenna kurvata kauppaan, antautua kodinhengetärkohtaukselle ja pyöräyttää etelä-eurooppalaisia herkkuja pohjanmaan tyyliin.

Hyvää viikonloppua jokahittelle!