Kanskikuva

Kanskikuva

tiistai 29. marraskuuta 2016

Rakastuin ehkä vähän uudelleen

Olin edellisviikonloppuna - kyllä, päivät juoksee ihan mahdotonta kyytiä ja Pikkuponit ovat turhan kauaksi aikaa jääneet taas oman onnensa nojaan :( - katsomassa Apulantaa Seinäjoen Rytmikorjaamolla ja voi kuinka siinä käytiin: Bändi veti sen päiväisen shown, että sai vanhan rakkauteni syttymään uudelleen. Keikalla kuultiin kaikki parhaat, Matoa ja Ilonaa unohtamatta; viimeksi mainitun kohdalla saatoin ehkä vähän kyynelehtiäkin. Olen aina diggaillut Apulantaa, mutta en mitenkään kovin intensiivisesti. Ne, jotka allekirjoittaneen tuntevat tietävät mitä intensiivinen minulle tarkoittaa: Paljon, heti ja aina, kun mahdollista. :D Pari kuukautta sitten kävin katsastamassa Tuukka Temosen Teit Meistä Kauniin -leffan ja jo silloin mietin lippukaupoille lähtemistä tammikuun jäähallikeikkoja silmälläpitäen. Sama hiipi mieleen taas Rytmiksen vedon jälkeen.


Kuva lainattu Apulannan fb-sivuilta

Ihan huikea juttu muuten, että suomalaiset artistit ovat uskaltautuneet isoille lavoille ja vetävät suvereenisti jäähallit ja muut isot areenat täyteen! Kotimainen musiikki vaikuttaisi olevan hyvässä jamassa, vaikka jotainhan sitä pitää keksiä levymyynnin tilalle, sillä Spotify, jne ovat tehneet sillä saralla tehtävänsä. Pääasia kuitenkin, että musiikkia riittää, artistit jaksavat kiertää ja yleisö kulkee keikoilla. Isot peukut koko shaakelin shysteemille. ;)

Mutta se Apulanta siis.. Olen aika varma, että täytynee laittaa paremmin seurantaan bändin keikkalistat, sillä Heinolan punkkareita viitsisi vähän kauemmaksikin Seinäjoen näytöillä lähteä katsomaan. Huomaatteko muuten, että Pikkuponeissa on mainittu jo Helsingin - ei punkkarit, vaan - vampyyrit, Vaasan punkkarit, sekä pariin otteeseen nyt myös Heinolan punkkarit. Get the picture? :D Oli miten oli, teinirakkauteni - yksi niistä - on syttynyt uudelleen.

perjantai 18. marraskuuta 2016

Ro-Ro-Robbariiiiiiii!!!!!

Robin keikkaili viime viikonloppuna Vaasassa. Ensin perjantaina klubikeikalla Fontanassa, tuossa kaikkien näiltä kulmilta kotoisin olevien tuntemassa legendaarisessa yökerhossa, jossa jo 25-vuotias tuntee itsensä baarin vanhimmaksi, sekä lauantaina iltapäivällä koko perheen tapahtumassa Vaasa Areenalla, tuttavallisemmin jäähallissa.Robinin toi Vaasaan Polar Sound Festival, joka on viime vuosina järjestänyt useita tapahtumia näillä hoodeilla, muun muassa juuri Vaasa Areenalla ja Rewell Centerissä. Polar Sound tuo Vaasaan esimerkiksi Mikael Gabrielin Himmee-kiertueen helmikuun alussa.

Kuva lainattu Polar Soundin fb:n tapahtuma-sivulta

Käväisimme neiti K:n kanssa siis lauantaina Vaasa Areenassa päiväkeikalla ja vaikka tapahtuma oli mielestäni paremmin järjestetty kuin helmikuun vastaava - emme pikkumimmin kanssa suinkaan olleet ensimmäistä kertaa yhdessä keikkahommissa :) - niin pari asiaa tulee mieleen mihin järjestävä taho voisi huomiota kiinnittää: Koska kyseessä kuitenkin oli perhetapahtuma, niin keikalla äänenvoimakkuus oli mielestäni yläkanttiin. Pienimmille ja vähä suuremmillekin suositellaan tietysti keikkatouhuissa peltoreita, mutta omalla kaksveelläni eivät moiset päässä (enää tai vielä) pysy. Hiippailimmekin siis suosiolla vähän kauemmas seuraamaan keikkaa ja voi pojat sitä jorailun määrää, jahka pikku K meiningille lämpesi.


"Oot mun puuttuva palanen." <3

Porukkaa oli mukavasti ja hatunnosto järjestäjille siitä, että ennakkotiedoista poiketen takkeja ei ollut pakko jättää narikkaan. Olen viime vuosina ollut huomaavinani vaasalaisissa ja maakunnan väessä muutosta siinä, että nykyään ihmiset lähtevät liikkeelle ja tapahtumia kannattaa taas järjestää. Homeperäisyys on karissut, pienet sille!

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Kaikennielevä kaamos ja trendikäs hygge(ily)

Nyt ei meinaa irrota tekstiä, ei sitten millään. Viime postauksesta on viikonpäivät, mutta ajatus ei tahdo pysyä kasassa ja mieli vaeltaa saamatta mistään kunnolla kiinni. Syytän vuodenaikaa ja pimeyttä, sillä kaamoksesta huolimatta mieli on kuitenkin kirkas ja valoisa. Kuinka ärsyttävän zeniläistä, vai mitä. :D Yritetään jokatapauksessa sitä kirjoituspuoltakin, tulee sitten sutta ja sekundaa tai sitä kuuluisaa pohjalaista priimaa.

Luin maanantaina Ylen uutisen hyggestä ja hyggeilystä - miten sana oikeaoppisesti taipuukaan - ja tunsin välittömästi tämän eri hienon uuden trendin omakseni, kuten epäilemättä suurin osa suomalaisista. Hyggeähän olettaakseni suurin osa meistä etenkin tähän aikaan vuodesta harrastaa, nyt sille vain on löydetty hieno, uusi termi, joka on trendikkäämpi kuin esimerkiksi "kotoilu", joka ainakin omasta mielestäni osittain kuvaa samaa asiaa. Hygge kuitenkin voidaan käsittää laajemmin, eikä siihen välttämättä liity kotisohva, villasukat, viltti, kynttilänvalo ja punaviinilasi, vaan juuri ne asiat mitkä jokainen kokee omaksi onnellisuuden, rentoutumisen ja hyvänolon lähteikseen, ilman kiirettä ja suorittamista.



Itselleni nämä tarkoittavat vähän päivästä riippuen juurikin kaivautumista sinne sohvannurkkaan vain olemaan, salille treenaamaan lähtemistä, hyvän bändin keikan näkemistä tai neiti K:n kanssa yhdessä touhuamista. Milloin mitäkin, kunhan ei tarvitse kalenteri kädessä ja kello kaulassa kulkea.

Kiireen ja suorittamisen unohtaminen olisi oikeastaan enemmän kuin suositeltavaa etenkin näin joulun alla, jolloin joulustressi saattaa väijyä kulman takana ja työpaikoilla vuodenloppu kasaa paineita. Vähemmälläkin touhulla ja tohinalla monesti pärjää, eikä esimerkiksi joulu saisi vaatia kohtuuttomasti ponnisteluja - jotka tosin yleensä ovat itse itsellemme keksimiä - vaan tästä pimeästä ja rauhottumista suorastaan vaativasta vuodenajasta pitäisi osata nauttia.



Itsestäni tuntuu, että väkisinkin tähän aikaan vuodesta rauhoittuu, sillä vireystaso ei ole ihan ennallaan ja unta tuntuisi riittävän enemmän, kuin ehtii nukkua. Joten lämmin glögilasi käteen, nauttimaan elämästä ja olemisesta ja tietoisesti rauhoittumaan. Hyvää keskiviikkoa jokahittelle! Mitkä ovat teidän keinojanne torjua kaamosta ja toivottaa vuoden pimein aika tervetulleeksi?

maanantai 7. marraskuuta 2016

Halloweenfiilistä ja juhlahumua

Halloween on onnellisesti tältä vuodelta takana ja sitä myöten myös neiti K:n ihka ensimmäiset Halloweenjuhlat. Tämän(kin) äiti-ihmisen sydän melkein pakahtui - taas kerran - kun pieni murunen aamulla puettiin asiaankuuluvaan asuun hoitoon mennessä, missä oli iltapäivällä tiedossa juhlat. Aluksi innoissaan oli ilmiselvästi ainoastaan äiti, mutta pikkumimmi lämpeni juhlapukeutumuiselle pienen ihmettelyn jälkeen.

Halloween-tyyli 2016

Kävin itse myös pitkästä aikaa juhlahumussa, mutta jätin oman kissanaisen pukuni odottamaan parempaa aikaa :D ja tyydyin luottoystäviini pikkumustaan, korkeisiin korkoihin ja olalla keikkuvaan tiikeriin, eli Tiger of Swedenin ketjuhihnalla varustettuun olkalaukkuun, joka on kulkenut juhlissa mukanani viimeiset kymmenen vuotta. Laukku on maksanut itsensä takaisin monet kerrat ja on erottamaton osa juhlalookiani vuodesta toiseen.


Luottoystävä

Kävin siis perjantaina katsomassa Vaasan omia punkkareita, Klamydiaa, WsAreenalla ja yllätyin iloisesti miljööstä: Homma toimi ja ihmisiä riitti. Keikkamiljöö todellakin paikallaan ja juuri sellainen, mitä Vaasaan on kaivattu. Hatunnosto ihmisille, jotka Vaasassa jaksavat moisten paikkojen ja tapahtumien puolesta ja takia yrittää! Myös punkkarit olivat kovasssa vedossa ja ilmeisesti vain paranevat vanhetessaan. Vinkkinä siis niille, jotka vielä ihmettelevät pikkujoulujen ohjelmaa: Kannattaa katsastaa WsAreenan ohjelmisto ja ottaa suunta sinne, mikäli jotain vähänkin mielenkiintoista löytyy.