Hyökkäys on paras puolustus?

Viime aikoina, oikeastaan jo viime vuosina, on ollut paljon esillä kaikenlainen vihapuhe, sheimaaminen ja toisten ihmisten arvostelu ja suoranainen haukkuminen, johon etenkin verkossa syyllistytään ällistyttävän helposti ja mitä ilkeimmillä sanoilla. Ihmiset tuntuvat pahoittavan mielensä pienistäkin asioista ja se tuodaan hyvin helposti esille esimeriksi sosiaalisessa mediassa. Blogimaailmassa ilkeää kommentointia ja haukkumista saavat osakseen lähes kaikki, jotka julkista blogia pitävät, koska let's face it, niin kaikkia ei aina voi miellyttää.

Kuva: Pixabay

Kuten ainakin Iida instastoryssaan joskus menneillä viikoille totesi, kirjoittamalla on todella vaikeaa tuoda esiin oikealla tavalla asioita, koska väärinymmärrysten mahdollisuus on suuri äänenpainojen, ilmeiden, naurahdusten tai muiden eleiden puuttuessa kokemuksesta. Lukijalla on mahdollisuus ymmärtää asia siten, kuin sen omasta vinkkelistään näkee, omien vaikuttimiensa, tai vaikka päivän fiiliksen valossa. Kirjoittajan pointti voi olla lukijan tulkinnasta yllättävänkin kaukana, vaikka se hullulta saattaa kuulostaakin. Totuus kuitenkin on, että jokainen lukee tekstiä omista lähtökohdistaan, omien kokemustensa, ajatustensa ja näkemystensä pönkittämänä, sekä saattaa löytää rivien välistä asioita, mitä sinne ei kirjoittaja ole omasta mielestään laittanut. Joku voi ärsyyntyä siitä, että kirjoittaja iloitsee elämästä, pohtii tekstin kautta erilaisia asioita, tai kirjaa haaveitaan, unelmiaan, tai muuten vain kivoja juttuja ylös. Toinen voi saada samasta tekstistä inspiraatiota ja ideoita, tai muuten vaan hyvää mieltä. Onneksi blogeissa on se hyvä puoli, että mikäli kirjoittajan tyyli ärsyttää, tai provosoi, voi aina äänestää jaloillaan ja lakata lukemasta kyseistä kanavaa.

Kaikkia on mahdoton miellyttää, kuten elämässä yleensäkin, joten omista näkemyksistään, linjastaan ja vapaudestaan on pidettävä kiinni ilman, että liiaksi murehtii mitä muut mahtavat ajatella. Teet tai kirjoitat niin tai näin, niin yleensä aina löytyy joku, joka ei tykkää tai jolla on sanottavaa. Rakentava kritiikki ja keskustelu on aina tervetullutta, mutta valitettavan paljon nykymaailmassa kohtaa ilkeilyä, toisen ihmisen ajatusten tai elämäntavan teilaamista ja sheimaamista, sekä jopa suoranaista haukkumista. Netti on mahdollistanut palautteen, kuin palautteen antamisen anonyymisti ja sitä käytetään ronskisti hyväksi. On tietenkin myös niitä, jotka antavat palautteen, oli se sitten rakentavaa tai ei, omalla nimellään, joten ei voida yleistää, että kaikki tulisi anonyymisti.

Luen jonkinverran seuraamieni blogien kommentointia, mutta hyppään yleensä siinä vaiheessa toiselle kanavalle, jos kommenttiboksiin kirjoitetaan ihan mitä sattuu, ja kommenteista paistaa lähinnä palautteen antajan oma huono fiilis. Jokaisella on oikeus mielipiteeseen, mutta jos mielipide on lähinnä arvostelua ja ilkeilyä, niin onko siitä kenellekään varsinaisesti hyötyä? Mikä on arvostelun ja ilkeilyn pointti ja mihin sillä tähdätään? En jaksa uskoa, että kenellekään on siitä mitään hyötyä, että kommetoidaan kirjoittajan - tai ihan nyt kenen tahansa - olevan esimerkiksi ihan täys idiootti, naurettava, tai leimataan elämäntapa -tai valinnat vääriksi vain, koska joku muu tekisi asiat toisin. Asiat voidaan esittää niin monella eri tavalla, ja jos haluaa synnyttää keskustelua kannattaa ehkä valita jokin muu keino, kuin hyökkääminen. Itse seuraan monesti (erään piirroshahmonkin) neuvoa: Ellei ole mitään hyvää sanottavaa, älä sano yhtään mitään.

Hyvää viikonloppua jokahittelle!

Fuuruja ja lempparijuttuja

Olen itselleni tyypillisesti saanut tähän vuoden alkuun jonkinlaisen inspiraatio-boostin, joku voisi sitä fuuruiluksikin kutsua. En tiedä onko kyseessä miten oikeaoppinen sana, vai onko se vakiintunut ainoastaan omaan ystäväpiiriini, jossa on useampikin saman sorttinen fuuruilija, kuin allekirjoittanut. Fuuruiluhan tarkoittaa asiasta x innostumista noin sadasosasekunnissa, ja se on sen jälkeen menoa. Fuuruilun kohteita voi olla useampia kerrallaan, joten pois vaan alta risut ja männynkävyt. Annettakoon esimerkkinä rakas ystäväni, jonka kanssa meillä on kovastikin samanmoisia taipumuksia: Hänen auto-ongelmansa kulminoitui katkenneeseen pyyhkijänsulkaan - joka oli siis ongelmista se, joka katkaisi kamelin selän - mikä muitta mutkitta johti uuden auton ostamiseen. Kerrottakoon vielä, että pyyhkijänsulka katkesi aamulla, ja iltapäivällä oli uusi auto ostettuna. Tämä on erittäin oppikirjamainen kuvaus mitä fuuruilu pahimillaan, tai parhaimmillaan - makuasia - voi olla.

Mutta asiaan, fuuruilun ja inspiraation aiheita on tälle vuotta ehtinyt kertyä jo useampia, tässä niistä muutama: (Listalla ei ole autoa, koska let's face it, niin yritän pitää itseni pois autoilmoituksia selaamasta, koska muuten saattaisin uuden kiesin "vahingossa" ostaa, ja juuri nyt siihen ei a) ole tarvetta, b) varaa.)

- Lidlin paistopisteen kaurasydämet: Miten hyvää voi leipä olla!

- Verigreipit; niitä on kulunut pian koko vuoden edestä.

- Smoothiet. Pikku breikin jälkeen olen taas innostunut surauttelemaan smoothieita, jotka jälleen maistuvat kaikessa yksinkertaiseuudessaan. Kuitenkin, note to self: Mansikan kanssa EI pidä sotkea banaania. 

- Liittyen edelliseen; tahtoo uuden blenderin. Nykyinen alkaa hiljalleen tulla tiensä päähän palveltuaan lähemmäs kymmenkunta vuotta, ja ostoslistalla onkin Smegin iiiiihana tehosekoitin, jolla on hintaa öbaut neljä kertaa niin paljon, kuin mitä olen aikanaan maksanut nykyisestäni. Kohtuullista.

- ...ja ettei ostoslista jäisi puuttelliseksi, lisätään siihen myös muut Smegin pienkodinkoneet kahvinkeittimestä leivänpaahtimeen ja vedenkeittimeen. Mustana kiitos, tai valkoisena. Vaaleanpunainenkin käy, mutta epäilen, että taloutemme toinen aikuinen ei olisi siitä niin innoissaan. Nykyiset pienkodinkoneet ovat toistaiseksi vielä toiminnassa, mutta niilläkin on käyttövuosia takana pian 11, joten syytä päivittämiseen saattaa piankin ilmetä muutenkin, kuin vain pelkästään "koska mä haluan".

- Sisustusnettiputiikki nimeltä Hyvän Tuulen Puoti. Nimi kertoo kaiken, putiikista löytyy kauniiden asioiden ja esineiden rakastajan taivas aina Greengateista servetteihin ja kaikenkarvaisiin sisustusjuttuihin.

- Arki-iltojen rauhoittaminen. Jostain syystä juuri nyt tuntuu maailman parhaalta olla haalimatta kovin paljoa ohjelmanumeroita arki-illoille. Neiti K:n kerran viikossa ollut muskarikin loppui jouluun, joten valmiiksi aikataulutettuja menoja ei kalenterissa tällä hetkellä arki-illoille ole. 

- Salikortin hommaaminen. Päätin kokeilla jälleen kerran, josko jo tässä vaiheessa pikkulapsiaikaa olisi mahdollisuus omaan, viikottaiseen ja säännölliseen liikkumiseen. Viimeksi homma tyssäsi aikatalutusogelmiin, joten kokeillaan josko nyt oltaisiin viisaampia ja osattaisiin hoitaa homma kotiin. Jahka valo lisääntyy ja lumet sulavat huvittaa taas lenkkipolulle lähteminenkin.

- Pulkkailu neiti K:n kanssa. Pikkunaiseni ei ole mikään hurjapää, joten pulkkamäki ei ainakaan tällä hetkellä jaksa suuremmin kiinnostaa, mutta ihan parasta tuntuu olevan kävelylenkit pulkkaillen: Neiti K istuu pulkassa ja hihkuu, välillä vetää itse tyhjää pulkkaa ja muistaa siinä samassa, että seuraavalla kerralla pitää pehmolelu-ystäviä ottaa mukaan, että hän saa niitä vetää pulkassa. Parasta. <3

- Kevään juttujen suunnitteleminen. Kaikkea kivaa on ihan nurkan takana. 

- Blogit. Jaksan taas pienen tauon jälkeen lukea lähes päivittäin suosikkiblogejani, jotka parhaimmillaan antavat potkua päivään.

- Operaation kaappien tyhjennys. Tämä on vielä mietinnän asteella, mutta hyvin suunniteltuhan on puoliksi tehty, vai miten se meni. Haluaisin ajan kanssa konmarittaa niin vaatekaapit, lelulaatikot, kuin keittiön kaapitkin. Tosin astioita ei konmaritus-intoni koske, sillä niitä ei mielestäni voi olla koskaan liikaa. 

- Lukeminen. Tajusin, että en ole hetkeen lukenut mitään blogeja ja lehtiä kummempaa. Sähköpostiin kilahti juuri ilmoitus kirjastokirjavarauksesta, joten sekin asia on hoidossa.

Millaisia lempparijuttuja ja innostuksen kohteita teillä näin vuoden alkuun on?

Kuvat: Pixabay

Some-kanavat haltuun

Pikkuponit ja Yksisarviset ovat kirmailleet pian kaksi vuotta ja sen kunniaksi löysivät tiensä vihdoin ja viimein myös facebookiin ja instagramiin; käykäähän tykkäämässä ja seuraamassa, linkit löytyvät täältä ja täältä, sekä blogin sivupalkista.

Blogin tulevien kaksivuotissynttäreiden kunniaksi pyrin jälleen päivittämään sisältöä hieman useammin, kuin kerran viikkoon. Kevät on mennyt pienoisessa pyörityksessä ja välillä on ollut työn takana saada kirjoitusmoodi on-asentoon. Kiireinen toimistoympäristö ei välttämättä ole se parhain luovuuden kannalta, mutta nyt kesällä ajatus taas juoksee vapaammin ja saa luovuudenkin puhkeamaan uudelleen kukkaan. Suunnitelmissa on myös niin paljon kaikenlaista, että eiköhän blogikin päivity jälleen muutaman kerran viikkoon, kun inspiraatiota saa ammennettua entistä enemmän myös omasta elämästä.

Seuraan lähes päivittäin suosikkiblogejani ja olenkin napannut suosikeiltani, joista ainakin kolme ovat ammattibloggaajia, vinkkejä siihen miten tehdään blogia, jonne lukijat löytävät ja palaavat uudelleen ja uudelleen. Tavoitteeni ei ole tehdä Pikkuponeista ja Yksisarvisista ammattimaista, mutta haluan silti alkaa panostamaan kanavalleni enemmän, sillä kirjoittaminen on todellakin yksi lemppariasioistani maailmassa, ja mahdollistaisihan se uusia kivoja juttuja, mikäli lukijamääräni olisivat suuremmat. Homma taitaakin olla suurimmalta osin itsestä kiinni, joten tuumasta toimeen, asia kerrallaan.

Todella epätyypillinen ajatusmalli itselleni - ainakin ennen ollut? - tuo asia kerrallaan ja pikkuhiljaa. Viime aikoina olen kuitenkin huomannut, että sovellan yhä useampaan ja useampaan asiaan "vähän kerrallaan"-meininkiä. Liekö iän tuoma juttu tuokin; enää ei ole (muka) niin julmetun kiire joka paikkaan, eikä ole pakko sukeltaa pää edellä uusiin juttuihin. Toisinaan taas tuntuu, että huijaa itseään pahemman kerran, jos yrittää todistella itselleen, että kaikkea ei ehkä tarvitsekaan saada heti nyt ja tällä sekunnilla. Paitsi joskus. :D Itseasiassa useimmitenhan se olisi erittäin toivottua saada kaikki-mulle-heti-nyt, mutta koska elämällä tahtoo monesti olla omat suunnitelmansa, on pakon edessä tyydyttävä siihen, että kyllä tämä tästä; PIKKUHILJAA.

Mutta niihin some-kanaviin.. Miten sitten ottaa some-kanavat haltuun? Paras tapa lienee päivittää niitä usein, pitää visuaalinen ilme raikkaana ja omannäköisenä, yrittää kirjoittaa mielenkiintoisesti ja omaa sydäntä lähellä olevista jutuista unohtamatta lukujoiden toiveita. On taivaan tosi, että sormet juoksevat näppiksellä huomattavasti vikkelämpään ja teksti syntyy kuin itsestään, kun kirjoittaa asioista, jotka ovat itselle tärkeitä, joihin tuntee intohimoa, joista inspiroituu ja jotka saavat innostumaan. Henkilökohtaisen blogin kirjoittamisessa on se hienous, että ne omat kiinostuksen kohteet ja intohimot ovat keskiössä postauksia kirjoittaessa, vaikka monesti olen huomannut bloggaajia moitittavan siitä, että blogi ei ole enää mielenkiintoinen ja jollain tapaa "eksynyt" aiheestaan, joutunut niinsanotusti sivupolulle. Ajatus tuntuu jokseenkin hassulta, koska henkilökohtainen blogihan varmasti muuttuu siinä missä kirjoittajansakin: Elämäntilanteet muuttuvat, kokemuksia ja ikää tulee lisää, ja monia asioita alkaa katsomaan eri tavalla ajan mittaan, tai ainakin ehkä eri kulmasta. On toki tärkeää ottaa huomioon lukujoidensa toiveet, tottakai, mutta itseään ja omia ajtuksiaan ei saa siinä sivussa hukata.

Jos siis on ajatuksissa, tai toiveissa jokin tietty aihe, niin kertokaa ihmeessä! Ja käykää tykkäämässä Pikkuponeista ja Yksisarvisista niin fb:n, kuin instankin puolella. 

Kuvat: Pixabay

Ihastusta ilmassa - mikä inspiroi

Löysin viime syksynä blogin, joka herättää uinuvankin inspiraation ja jollain hassulla tapaa virittää haaveilemaan, suunnittelemaan ja miettimään yhtä ja toista. Tai näin ainakin omalla kohdallani käy. Ei oikeastaan ole väliä mikä itse postauksen aiheenakaan on, jotenkin vain saan ammennettua ideoita ja heräteltyä uusia ajatuksia ja unelmia lähestulkoon aina, kun astun Stellan huomaan. Nykyään sieltä löytää myös Jarnon kirjoituksia, ja visuaalinenkin ilme elämänmakuisine ja välillä sopivan rosoisine kuvineen hivelee tämän ihastuneen silmää. En yleensä jaksa innostua blogeista, joiden taustalla olevien ihmisten elämä poikkeaa täysin omastani, mutta tämä on ehdottomasti virkistävä poikkeus. Kerronta on sujuvaa, välillä keveää, välillä pohdiskelevampaa ja tekstejä on helppo lukea. Jos blogiin on mahdollista ihastua, niin nyt on ihastusta ilmassa. Käykää ihmeessä kurkkaamassa Stellan ja Jarnon notes on a life, linkki täällä!

Mitkä muut asiat sitten inspiroivat ja saavat ajatukset, haaveet ja suunnitelmat heräämään? Itse sytyn liekkiin paitsi hyvän tekstin ansiosta, myös kuvien ja musiikin - kuten varmasti niin moni muukin. Sosiaalinen media ja erityisesti instagram ovat loistavia kanavia tyydyttää estetiikan nälkäänsä ja saada uusia ideoita. Taas viime viikkoina myös Suomen luonto on tarjonnut parastaan sen suhteen, sillä vaikka ulkona onkin ollut jäätävää, siellä on myös kaunista. Itse saan ehkä enemmän irti kesäisestä maisemasta ja valoisa kesäyö hiljaisine lakeuksineen ja tyynine vesineen hivelee silmää ja mieltä. Ihan "pianhan" sitäkin herkkua on taas saatavilla.

Musiikki sitten. Riippuu paljon mielentilasta millaisesta musiikista milloinkin saa hyvän flown irti. Itselleni musiikki tuo ehkä enemmänkin hyvän fiiliksen, kuin varsinaisesti ruokkii inspiraatiota, mutta toisaalta hyvällä mielellä saa helpommin ideoita ja huommatkin tuntuvat ehkä toteuttamisen arvoisilta. Tai ainakin miettimisen arvoisilta. Musiikki luo mielikuvia, mutta jotenkin itse jään kellumaan syntyneeseen fiilikseen; aivot ja sitä myöten ideat alkavat raksuttaa vasta myöhemmin.  Toisinaan sanoitukset ja niiden kauniit lausekuvioinnit antavat aivoille luovan sysäyksen ja saa sormet lentämään näppiksellä. Toisinaan taas kauniit sanoitukset ovat pelkästään kauniita sanoituksia (jotka ehkä saavat kyynelkanavat auki).

Ihmiset, tarinat ihmisten taustalla ja heidän elämästään ovat kiehtovia ja ajatuksia herättäviä. Kovinkaan moni asia ei ole niin mielenkiintoista, kuin kunnon keskustelu jonkun kanssa etenkin aiheesta, joka herättää tunteita. Jokaisen tarina on myös hieman - tai paljon! - erilainen, ja näin jo tovin verran elämää nähneenä monenlaisia juonenkäänteitä löytyy omastakin elämästä: Materiaalia löytyisi vaikka romaaniin! Ihmisten ajatukset, mielipiteet ja näkökulmat, etenkin ne erilaiset, kasvattavat myös omaa ymmärrystä ja tietoisuutta, joten heittäytykää hyvään keskusteluun, kun siihen on mahdollisuus; parhaillaan se voi tarjota ihan uudenlaisen mallin suhtautua asioihin, joka jo itsessään poikii lisää ideoita ja ajatuksia.

Tapahtumat: Keikat, teatteriesitykset, lastentapahtumat, elämäntapahatumat, you name it herättelevät ajatukset takuuvarmasti uusille aalloille ja saavat haaveilemaan milloin mistäkin. Monesti tapahtumiin, fiiliksiin ja elämyksiin tempautuu niin vahvasti mukaan, että ajatukset tuulettuvat ja saavat uusia vivahteita ikäänkuin huomaamatta. Myös tuoksut voivat toimia inspiraation herättelijänä, ja ainakin itselläni tuoksumuisti on aika vahva. Pääsen hetkessä tiettyyn aikaan, paikkaan ja jopa olotilaan tuoksun avulla. Esimerkiksi auringon lämmittämän asfaltin tuoksu - tai haju, mitä kenellekin - vie minut useimmiten Välimeren paahtavan auringon alle.

Olen kaikensorttisten elämänviisauksien ja lainausten suurkuluttaja - olen myöntänyt tämän julkisesti ennenkin, täällä -  ja ne antavat yleensä sen verran ajattelemisen aihetta, että jos jaksaa syventyä ja todella ymmärtää lukemaansa uusia näkökulmia löytyy kyllä. Äitihommien myötä ei ole niin itsestäänselvää, että luetunymmärtäminen toimisi yhtä automaattisesti kuin ennen, mutta elän toivossa, että tilanne olisi kenties pikkuihmis(t)en kasvaessa paranemassa. Itselleni nämä joidenkin mielestä kovin kliseiset rivit toimivat paitsi ajoittaisina tsemppareina, myös tietynlaisen inspiraation, tai ehkä paremminkin energiapuuskan, lähteenä. Jos fiilis on pakkasella syystä tai toisesta, klikkailen usein tietyt sometilit auki ja ammennan virtaa. Toisinaan onnistun, toisinaan en, ja viimeksi mainitussa tilanteessa yleensä ketutus on saattanut jopa ampaista uusiin sfääreihin yltiöpositiivisten tsemppisanojen takia tai ansiosta. Yksi asia on kuitenkin varmaa, niin tai näin, ajatuksia on varmasti herännyt.

Eihän pelkkä uusien ajatusten herääminen kuitenkaan riitä varsinaisesti siihen, että voisi sanoa inspiroituneensa, mutta se on hyvä alku. Joskus sitä pyörittelee mielessään yhtä sun toista ideaa, mutta ei oikein osaa, viitsi, tai jaksa tarttua mihinkään. Niitäkin aikoja on ihan ookoo olla, ja on ihan luvallista välillä hautautua peiton - kuvitteellisen tai oikean - alle odottamaan parempaa aikaa tarttua mielessä myllertäviin ideoihin. Aina voi haaveilla ja suunnitella, ja ajan ollessa oikea laittaa töpinäksi ajatusten ollessa jo kirkkaat, tai ainakin kirkkaammat, kuin aikaisemmin. En todellakaan ole sitä sorttia, joka asioiden kanssa jahkailisi liian kauaa, mutta sen verran höveliksi näköjään olen tullut, että tiettyjen juttujen eteen teen paljonkin ajatustyötä ennenkuin annan inspiraatiolle luvan lentää juuri sellaisiin ulottuvuuksiin, kuin se yltää, ja joissa edes taivas ei ole rajana.

Voisin jatkaa loputtomiin listausta siitä, mistä uusia ideoita ja inspiraatiota kumpuaa, mutta tässäpä tärkeimmät. Tuntuu, että jo kevät ja valo riittävät siihen, että mieli on eri tavalla vastaanottavainen erilaisille virikkeille. Ihanaa kun tulee kevät!

Mikä teitä inspiroi ja millaiset jutut saavat ajatuksenne käymään positiivisella tavalla ylikierroksilla?

Kuvat: Pixabay

(Puolentoista) Vuoden suosituimmat

Pikkuponit ja Yksisarviset ovat kertoilleet tarinoitaan nyt puolisentoista vuotta, ja ryminällä lukijäämäärissä ykköseksi kipusi syyskuussa tämä postaus. "Ei pelkkää Sex and the Citya" ylitti moninkertaisesti tavanomaiset Pikkuponien lukijamäärät. Kaunis kiitos siitä. <3 Kirjoittaminen on kivaa, mutta vielä kivempaa se on, jos joku juttujani myös lukee.





Toiseksi luetuimmaksi postaukseksi nousi juuri ennen joulua julkaisemani Sananen Rakkaudesta. Rakkaus on kivaa ja ihanaa, ja ansaitsee vähän hehkutusta, vaikka aina sanotaankin, että kellä onni on, se onnen kätkeköön. Perisuomalainen juttu: Kenellekkään ei saa kertoa, jos asiat ovat huonosti, eikä varsinkaan, jos ne ovat hyvin. I do not agree. Paskoista jutuista selviää paremmin, jos saa tukea, ja onnellisuuskin voi tarttua.  Joten hehkutaan onnesta, kun on aihetta, ja kerrotaan mikä mieltä painaa, jos on matalapainetta.





Kolmossijan vuonna 2017 nappasi myös tässä syksyn aikana julkaisemani postaus itsenäisestä vanhemmuudesta. Olen sittemmin päässyt tutustumaan aiheeseen lähemmin ja niinhän tuo menee, että miespuolinen vanhemmuuskollega klaaraa vauva-arjen ihan yhtä mallikkaasti, kuin äiti-ihminenkin. Hatunnosto siis kaikille osallistuville äideille ja isille, yhdessä tai erikseen.




 Näin uuden vuoden alkuun kiitos kaikille lukijoille: Kiva, että seuraatte Pikkuponien ja Yksisarvisten edesottamuksia, joista välillä raportoidaan tiuhempaan, välillä verkkaisemmin. Paljon onnea ja ihania hetkiä vuoteen 2018!