Kanskikuva

Kanskikuva

perjantai 13. heinäkuuta 2018

Hiushommia: Blondista punapääksi?

Leikkasin kesälomani alussa pitkät hiukseni longbob-mittaan, toiset sitä vaimotukaksikin kutsuvat. (Pitkä) polkka vaikuttaa olevan tällä hetkellä varsin kuuma hiustrendi, mutta sen takia en hiuksiani pätkäissyt. En oikein ikinä ole ollut trendien perässä juoksija, vaikka niitä toki seuraankin innokkaasti. Poimin yleensä vallitsevasta muodista jutun tai pari jotka koen omakseni ja suuri vaara on, että mikäli tykästyn ikihyväksi, tämä hyvin pian jo entinen trendi kulkee mukanani seuraavat kymmenen vuotta. Hiukset lyhenivät lähinnä siksi, että huvitti. Erihyvä perustelu vai mitä; "koska mä voin". Hiukseni kasvavat kohtuullisen nopeasti, joten sekin osaltaan madalsi kynnystä. (Nopeasti) uusiutuva luonnonvara siis.


Kuva: Pixabay


Viimeiset kymmenkunta vuotta minulla on ollut pitkät hiukset; välillä todella pitkät, alaselkään saakka ulottuvat, välillä taas lapaluihin asti yltävät. Pidennyksiä ei päässäni ole ollut sitten vuoden 2007, jolloin aloitin kasvatusoperaation, mutta koska mullekaikkihetinyt, en malttanut tuolloin odottaa, vaan turvauduin pidennyksiin reiluksi puoleksi vuodeksi. Väri on vaihtunut vaalean eri sävyistä violetti/blondi-combon kautta mustanruskeaksi, josta päätin luopua pari vuotta sitten ja aloitimme kampaajani kanssa "blond by summer"-projektin, josta kirjoitin täällä. Nyt kun kuontalo on ollut kunnolla vaalea noin vuodenpäivät, ja viimeisetkin kullanvaaleat suortuvat lähtivät lyhentäessäni hiusteni mittaa, olen alkanut miettiä josko syksymmällä olisi aika taas pienelle muutokselle. Pidän vaaleasta tukastani ja moni lähipiiristäni sanoo minun näyttävän blondina taas enemmän omalta itseltäni, mutta mikä nainen se sellainen olisi, joka ei välillä mieltään muuttaisi. Punainen on alkanut houkuttamaan ja koska olen edelleen näissä jutuissa vähän joko-tai-ihminen, niin mielessäni oleva punainen olisi ehkä luokkaa Sanni. Ehkä. Asia on vielä mietintämyssyssä, lähinnä siksi, että punaista(kaan) ei noin vaan hiuksesta pois saa. Mustanruskeasta vaaleaksi oli sen verran pitkä prosessi, että ihan heti moiseen ei huvittaisi uudelleen ryhtyä.






Omaan luonnostaan perisuomalaisen maantienharmaan tukan, joten vaalea on ehdottomasti omin värini, jossa tunnen oloni todella kotoisaksi, joten siihen todennäköisesti aina muutosten jälkeen palaan. Tummana viihdyin useamman vuoden, mutta punainen on kovatöinen ylläpidettävä, joten heti en (ehkä :D) kampaajantuoliin ryntää punaista tukkaa hakemaan. Onneksi nykyään on kevyempiäkin vaihtoehtoja ja ajattelinkin testata color mask artin gemstones collectionin värejä. Värit ovat vegaanisia, ammoniakittomia, sekä hajusteettomia suoravärejä, jotka pysyvät hiuksessa 3-20 pesua. Sarja vaikuttaa kovin houkuttelevalta, ja ruby red-sävyn lisäksi neon pink ruby, moonstone ja rose quartz ovat mielestäni varsin herkullisia. Viimeksimainittu taitaakin mennä kokeiluun heti, kun olen saanut juurikasvun jälleen piiloon. Babysteps, babysteps. Raportoin asiasta siis ensi viikolla lisää!

Onko teillä millaisia kokemuksia suoraväreistä, kirkuvan punaisesta tukasta, sen vaalentamisesta, tai ylipäätään asiaan liittyen?


keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

Laiskan kokin kesä-snäksi

On ilimoja pidellyt! Lämpäaalto hellii Suomea ja mittari näyttää lähestulkoon välimerellisiä kesälukemia. Tällaisilla keleillä sitä arvostaisi ilmalämpöpumppua, että kotona sisällä lämpötila olisi lähempänä pariakymppiä, kuin kolmeakymppiä, mutta näillä mennään. Ehkä seuraavassa kodissa sitten. En missään nimessä kuitenkaan moiti, vaan kannustan kaikkia jättämään kotihommat rästiin ja lähtemään ulos nauttimaan kesästä! Perheelle kuitenkin pitää saada evästä pöytään, satoi tai paistoi, ja grillaaminen on perisuomalaiseen tapaan aina erittän jees vaihtoehto. Jos grillatut pöperöt eivät kuitekaan maita, tässä helppo, nopea ja hyvä välipala-ohje kesäkeleillekin. Enjoy!



Laiskan kokin esillepano oli tällä kertaa hieman köyhän näköistä, mutta onneksi ei vaikuta rahkan makuun :D



Laiskan kokin mustikka(tai mansikka tai vadelma, you name it)rahka

300-400g mustikoita, mansikoita, tai muita marjoja, joita nyt on saatavilla iiiihanan tuoreina
kolme purkkia (n.600g) pehmeää maitorahkaa
2,5 dl flora vispiä
3-5 tl sokeria/vaniljasokeria
1 tl sitruunamehua
(sitruunan kuorta raastettuna)

Tai 

300-400g marjoja
kolme purkkia pehmeää maitorahkaa
hunajaa maun mukaan ja/tai 1-2 banaania 
1 tl sitruunamehua
(sitruunan kuorta raastettuna)

Vaahdota flora vispi, lisää joukoon maitorahka, marjat ja sokeri, sekä mausta sitruunamehulla. Jos intoa, aikaa ja halua riittää, koristele raastetulla sitruunankuorella. Jos haluat kevyemmän ja terveellisemmän version, jätä flora vispi ja sokeri pois. Makeutta hunajalla ja/tai blenderissä maitorahkan kanssa soseutetulla banaanilla. Banaanin soseuttamiseen riitä noin ruokalusikallinen maitorahkaa. Parasta jääkaappikylmänä, mutta menee myös huoneenlämpöisenä, mikäli ei jääkaappiin asti ehdi. 

Herkullista ja lämmintä keskiviikkoiltaa!

tiistai 10. heinäkuuta 2018

Harri Hylkeen hoodeilla

Kun toiset rymysivät Ruisrockissa - ja kuka missäkin - me kävimme perheen kesken viime viikonloppuna laivailemassa. Risteily oli mallia 23h Turusta Maarianhaminan kautta Tukholmaan ja takaisin, ja laiva Tallink Siljan Baltic Princess. Kesäinen sää helli, laiva seilasi tasaisesti ilman keinumisia ja ihmisiä oli matkassa juuri sopivasti. Sen suurempaa ihmisvihaa ei siis reissulla päässyt syntymään, vaikka moiset paikat, lentokentät mukaanlukien, ovat omiaan kyseisen ragen kehittymiselle. Neiti K oli luonnollisesti reissusta tohkeissaan ja hyvässä muistissa tuntui olevan myös viime kesäinen reissu samaisella laivalla. Ennen lähtöä piti tosin muistuttaa useampaan otteeseen, että tällä kerralla laivalla ei Hevisauruksia näkyisi, kuten viime kesänä, mutta Harri Hylkeen tapaamista odotettiinkin sitten sitäkin innokkaammin.





Olemme muutamaan otteeseen laivailleet neiti K:n kanssa, joista viimeiset kaksi kertaa Siljalla. Siljan Baltic Princessillä on otettu lapset näin kesäaikana extra-hyvin huomioon ohjelman puolesta ja kisaa, leikkiä, ja muuta touhua oli jos jonkinlaista. Yleensä ohjelmaan sisältyi myös jo kertaalleen mainittu Harri Hylje, tai koko kesäsesongin laivalla majailevat Pikku Myy ja Muumipeikko. Mikäs sen kivempaa pikkuihmisille, kuin tanssia Pikku Myyn kanssa ja metsästää satoja ja taas satoja saippuakuplia tanssilattialla, joka muuttui koko ajan liukkaammaksi saippuakuplien rikkoutuessa pienten käsien ja sormien toimesta.  Myös lasten leikkihuonetta pallomerineen ja muine elintärkeine elementteineen on laajennettu moninkertaiseksi tavalliseen verrattuna.





Olin varannut meille premium-hytin, joka osoittautuikin kohtuullisen toimivaksi ratkaisuksi - miinus minimittainen sänky, josta mies antoi välittömästi palautetta :D - vaikka jälleen kerran mietinkin miksi ihmeessä laivahytit on pakko olla niin minikokoisia?! Vaikka ristely oli lauantain iltalähdöllä ei yön tunteina suuremmin juhlakansan elämöintiä kuulunut; kaiketi kiitos 9. kannen hytin. Hytin hintaan sisältyi myös erikoisaaminen, joten saimme heti aamusta hiippailla valmiiseen pöytään. Aamianen oli mielestäni aika peruskauraa, ja erikoisen siitä teki ainostaan tarjolla ollut kuohuviini, joka kyllä kieltämättä antoi laiva-aamiaiselle kivan säväyksen. Note to self: Jos kalenterissa on aikuisten viikonloppu, tai muuten vaan spesiaalimpi vapaapäivä, varaa ehdottomasti jääkaappiin kuohuvaa: Kilistele illalla parilla lasilla kuoharia ja jemmaa loput seuraavan aamun mimosa-drinksuja varten!





Neiti K osoitti jälleen miten rautainen reissaja on: Automatkat Turkuun ja takaisin menivät leppoisasti (tabletin ja lastenohjelmien) ansioista ja laivallakin selvittiin ilman suurempia uhmailuja. Neiti tanssi sydämensä kyllyydestä ja löysi nopeasti paikasta, kuin paikasta uusia ystäviä. Harri Hylje ja pallomeri olivat reissun suosikkijuttuja, ja nyt onkin soitettu Harrin nimikkolaulua spotifysta uudelleen ja uudelleen. Nyt, neiti K:n ollessa 3,5-vuotias tuntuu, että on ensimmäinen kesä, kun on niinsanotusti täydellinen aika reissata: Vielä viime vuonna neiti oli sen verran pieni, että vaati kanssamatkaajaltaan paljon enemmän, mutta nyt aletaan hiljalleen olla siinä iässä, että matkaseurakin saa jo paikkapaikoin hengähtää. Sen todisti jo alkukesän Alanyan pariviikkoinen, johon liittyvä postaus muuten kypsyy edelleen luonnosvaiheessa.

Summasummarum: Jos olette lähdössä kesällä lasten kanssa laivailemaan, Pikkuponit ja Yksisarviset antavat Baltic Princessille ison peukun!






lauantai 7. heinäkuuta 2018

Heinäkuun tipsit festarieläimille

Suomi on kaikenkarvaisten festareiden ja kesätapahtumien luvattu maa. Kesäkuun koittaessa jokaiselle viikonlopulle aina elokuun loppupuolelle asti löytyy jos jonkinmoista festaria, kinkeriä ja kyläjuhlaa. Ajattelin koota heinäkuun festari-tipsit yhteen läjään näin omasta näkövinkkelistä katsottuna. Festarit ovat kuuluneet kesiini siitä saakka, kun moisille ensimmäisen kerran rippikouluikäisenä pääsin, ja on elämäntilanne ollut mikä tahansa, olen pyrkinyt vähintään yhdet festarit kesääni mahduttamaan. Enää ei kolmen päivän festarointi ole välttämättä se itsestäänselvin, tai edes ideaalein (öhöm) vaihtoehto, vaan parikin päivää riittää paremmin, kuin hyvin. Mutta asiaan; jos jostain syystä entisillä festarieläimillä ei ole vielä heinäkuun suhteen sävelet selvillä, niin tässä muutama vinkkaus!


Kuva: Pixabay


Rantajamit 5.-7.7.
Lohjan Rantajamit järjestetään 17. kerran, joten ihan eilisen juttuja ei nämä kinkerit ole. Festareita tituleerataan Suomen suurimmaksi luokkakokoukseksi, ja alunpitäen kekkerit on järjestetty talkoovoimin. Allekirjoittanuttta kovasti ilahduttaa aina tämän sortin paikallinen ideointi ja viitseliäisyys, jota ajaa into ja yhteisöllisyys enemmin, kuin raha ja markkinatalous.

JysäriHimos 6.-7.7.
 Jysäriä juhlitaan nyt kuudetta kertaa ja festivaali on painottunut ah niin kultaisia muistoja herättävään eurodanceen. Vai miltä kuulostaa Pandora, Scooter, Movetron, Raptori..? Parasta ysäriä, ja samalla (salainen) paheeni. :D

Ilovaarirock 7.7.
Ilovaari on ysärillä syntynyt festari, jonka perusajatuksena oli, että asiat saivat olla kuin vuonna 1971, jolloin (Ilosaarirockin) liput maksoivat kolme markkaa, soitto soi rekan lavalta ja paikkana Pielisjoessa sijaitseva oikea Ilosaari*. Ilovaaria lähti tuolloin pyörittämään 70-luvulla Ilosaarirockia tehneitä aktiiveja. Ilovaarirock on ollut kaupungin suurin luokkakokous sekä pakollinen osa entisten nuorten joensuulaista kesää*. Sittemmin vetovastuu on siirynyt uusille isännille, jotka ovat luvanneet arvostaa tapahtuman rokkaavia perinteitä. 


Ruisrock 6.-8.7.
Ruisrock, tuttavallisemmin Ruissi, menee samaan legendaaristen festareiden kategoriaan, kuin viime viikonloppuna nelikymppisiään viettänyt Provinssi. Ruisrock ainostaan on festarikollegaansa hieman vanhempi ja viisikymppiset kolkuttelee jo ovella. Tapahtuma järjestettiin ensimmäisen kerran 1970 ja on siitä lähtien järjestetty joka vuosi Turun Ruissalossa. Ainakin viimevuosina festivaali on ollut loppuunmyyty ja niin myös tänä vuonna, joten lippukauppojen kautta tikettejä ei ehkä kannata havitella, joten korvat, silmät ja kaikki some-kanavat auki, mikäli lipun haluat itsellesi tämän viikonlopun bileisiin saalistaa.

Tango(markkinat)Virittämö 11.-14.7.
Tangomarkkinat juhlitaan jälleen seinäjoella heinäkuun puolenvälin kieppeillä ja niitä säestää kauppatorin kupeeseen perustettu Karman TangoVirittämö, jossa tänä vuonna lauteilla muunmuassa Aikakone ja Virve Rosti. Virittämön aikaisempi "virkavelihän" oli ns. Tangovapaa, joka oli edesmenneen Duunin, Nykyisen Holy Smoken edustalla, ja taisipa jonain vuonna Lakeuden puistoon ollut perustettu myös bilepuisto. Korjatkaa, mikäli muistelen väärin, se on enemmän, kuin mahdollista. :D

Suomipop Festivaali 12.-14.7.
Suomipop Festivaali järjestetään tänä vuonna peräti kahdella paikkakunnalla samanaikaisesti: Jyväskylän Lutakonaukiolla, sekä uutena paikkana myös Oulun Kuusisaaressa. Suomipop Festivaali järjestettiin ensimmäisen kerran 2009 ja tapahtumapaikkana on toiminut Himos, Jyväskylän Veturitallit, sekä vuodesta 2013 saakka Jyväskylän Lutakonaukio. Lauteilla nähdään odotetusti kotimaiset eturivin artistit, sekä kanavan suosikkijuontajat.

Ilosaarirock 13.-15.7.
Ilosaarirock on Ruissin jälkeen Suomen toiseksi vanhin rock-festivaali. Tapahtuma järjestettin ensimmäisen kerran 1971 nimensä mukaisesti Joensuun Ilosaaressa, josta se vuonna 1991 siirrettiin Laulurinteelle. Myös Ilosaarirock järjestetään pitkälti vapaaehtoisvoimin. Tapahtuma ilahduttaa jälleen monipuolisella artistikattauksellaan, josta varmasti löytyy jokaiselle jotain. Tämä kuuluu ehdottomasti niihin bileisiin, joissa pitäisi edes kerran elämässään käydä.

Pori Jazz 14.-22.7.
Tänä vuonna 53. kertaa järjestettävä Pori Jazz saa koko kaupungin sekaisin. Festivaalin pääkonsertit järjestetään Kirjurinluodon konserttipuistossa. Pääkonserttien lisäksi tarjolla on Jazzpuiston ilmaiskonsertteja.

Tammerfest 18.-21.7.
Tammerfest on yksi lempparifestivaaleistani. Tykkään kaupunkifestareista ja Tammereilla on aina ollut hyvä meininki. Jos Pori Jazz laittaa sekaisin koko kaupungin, niin saman tekee myös Tammerfest. Tammerfestin Festivaalipuisto sijaitsee Ratinanniemessä, jonka lisäksi ohjelmaa on keskustorilla ja klubeilla. Tammerfestiä, jonka innoittajana on alunperin toiminut Turun Down By the Laituri, on järjestetty vuodesta 1995, ja vuoteen 1999 asti festivaalin päälava sijaitsi Koskipuistossa nykyisen Ratinnaniemen sijaan.

Vauhtiajot, Race&Rock 19.-22.7.
Seinäjoen Vauhtiajoissa on ohjelmaa kahtena päivänä radalla (Kapernaumissa), kolmena iltana kadulla (Kirkkokadulla). Ratatapahtuma järjestetään 21.-22.7., iltatapahtuma 19.-21.7.. Nykymuotoisena Vauhtiajot järjestetään tänä kesänä 15. kertaa. Iltatapahtuman alue kattaa viime vuoden tapaan Kirkkokadun ja Marttilankoulun piha-alueen lisäksi ammattikoulun sisäpihan*. Vauhtiajot kuuluvat myös omiin suosikkeihin, eikä vähiten sijaintinsa takia. Lisäksi kaupunkifestarit vain tarjoavat mukavuudenhaluiselle festarikävijälle parhaimmat puitteet, kun hotellit, sekä ravintolat ovat lähellä. Retrous ei tule yksin, enää ei huvita nukkua yötään vesilätäkössä teltassa, tai muuten vaan kyseenalaisissa olosuhteissa. :D ...paitsi ehkä Provinssissa, oikeassa seurassa.


Kuva. Katja Tamminen



John Smith Rock Festival 20.-21.7.
"Nuorempana minulla oli haave. Haave saada Laukaaseen rokkitapahtuma. Tapahtuma, missä soisi vain helvetin hyvä musiikki! Ei yhtään huonoa välislottia, millä ängetään tapahtuma täyteen. Haaveilin tapahtumasta, mihin toisin ne bändit, joita itse olen elämäni aikana kuunnellut ja jotka koen sen arvoisina että ne pääsisivät festareille. Nykypäivänä tapahtumia on todella paljon, mutta haluan tehdä tapahtuman, johon olisin itsekin valmis maksamaan pääsylipun – maksoi mitä maksoi. Ja nyt tämä tapahtuma on tulossa – JÄLLEEN! Tervetuloa John Smith Rokkikarkeloihin 20.-21.7.2018!"* Näin sanotaan Suomen rokeimmaksi kutsutun festivaalein nettisivulla. Hieno haave, hieno tavoite. Tapahtuma järjestetään kolmatta kertaa Laukaassa, kylpylähotelli Peurungan alueella. Artikattaus sekä nyt, että aikaisempina vuosina on ollut todella kova, joten jos (perisuomalaiseen tapaan) raskaampi musiikki uppoaa, niin tutustu ihmeessä näihin kinkereihin.

DBTL 26.-28.7.
Turussa Aurajoen ympäristössä järjestetty Down By the Laituri on ainakin omissa silmissäni Tammerfestin virkaveli. Kaupunkifestivaalia on juhlittu vuodesta 1988 ja niin aika, kuin paikatkin ovat muuttuneet. Ohjelmaa on jokirannassa, klubeilla ja ympäri kaupunkia. Tänä vuonna festivaalin pääpaikka löytyy urheilupuiston yläkentältä. En ole vieraillut vieraillut Laiturin aikaan Turussa vuosiin, mutta jokirantamaisemat jokilaivoineen ovat aina antaneet kemuihin oman näköisen leimansa ja myös nämä bileet saatvat allekirjoittaneelta ison peukun . Tämän vuoden artistikaarti on myös sen näköinen, että se hemmottelee ehkä (stereotyyppisesti, ai nou, ai nou) lähinnä varttuneempaa väkeä, kuin ihan nuorisoa.

Kuopio RockCock 26.-28.7.
Mahtipontisen nimensä mukaisesti Rokkikukko tarjoilee ainakin omissa silmissäni erinomaisen monipuolisen artistikattauksen. RockCock, joka tunnetaan myös Kuopiorockina, järjestetään nyt kuudettatoista kertaa Väinölänniemen kauniilla alueella. Lavoja on useita, ja kemuista löytyy myös hevikaraoke, johon epäilemättä festarikansan päästessä vauhtiin on tunkua. Rokkikukon aikaan ympäri kaupunkia soitetaan myös useita klubikeikkoja, joten heinäkuun viimeisenä viikonloppuna ei Kuopiosta pitäisi musiikkidiggarilta puuttua vaihtoehtoja.

Vaasa Festival 27.-28.7.
Vaasa Festival - Music, Food & Wine. Festivaali järjestetään kolmatta kertaa laajentuen kaksipäiväiseksi ja vaihtaen samalla paikkaa Elisa-stadionilta Sisäsatamaan ravintola Strampenin ja Hovioikeudenpuiston alueelle. Mielestäni muutto on ehdottoman plus-merkkinen juttu, sillä meren ja puiston läheisyys tuovat varmasti tapahtumaan aidompaa ja lämpimämpää (ei ehkä kirjaimellisesti viimeksimainittua, koska vaasatuuli :D) tunnelmaa, kuin stadion-puitteet. Esiintyjiä on puolentusinaa per päivä, mikä tämän kokoluokan kemuille on varsin sopiva määrä. Viinifestivaalina mainostettavasta tapahtumasta löytyy Food & Wine Tasting Village-alue, jossa voi nauttia laatuviinejä, siidereitä ja oluita ja josta löytyy myös viiniasiantuntijoita, jotka esittelevät tuotteitaan. Esittelijöinä ovat paikalla muunmuassa Kyrö Distilley Company, Mallaskuun Panimo, sekä Kvarken Brewery. Mukana siis myös varsin paikallisia toimijoita. Ruokapuolesta vastaa muunmuassa festivaalialueelta löytyvä ravintola Strampen.


Kuva: Vaasa Festival promokuavt



We Love Festival 27.-28.7.
Helsingin Suvilahdessa järjestettävä We Love Festival on ysäridiggarin dream come true! Täyttä eurodance-tykitystä kahdelta lavalta, kaksi päivää. Festivaalia on järjestetty muutamia (?) vuosia 2010-luvulla ja ainakin nimi on matkan varrella hieman muuttunut, sekä esiintyjäkaartiin on otettu mukaan myös millenium-artisteja. Jos siis ysärihumppa on sinunkin salainen paheesi, tämä on the place to be!

Qstock 27.-28.7.
Ensimmäinen Qstock järjestettiin vuonna 2003 ja tapahtuma kasvoi nopeasti Pohjois-Suomen suurimmaksi kesätapahtumaksi. Kaksipäiväinen festivaali järjestetään vuosittain Oulun Kuusisaaressa, ja on eräänlainen seuraaja 70-luvulta 90-luvulle toimineelle Kuusrockille. Häpeäkseni on pakko myöntää, että never been. Tämän vuoden bileiden artistitarjontaa kaivaessani totesin, että tämä festari istuu kaikkein parhaiten omaan musiikkimakuuni ja ehkä pikkiriikkisen harmittaa, etten ole aiheeseen aikaisemmin vihkiytynyt. Ehkä ensi vuonna.

Siinäpä menovinkkejä heinäkuun jokaiselle viikonlopulle. Itselleni tuli ensimmäisenä heinäkuun - ja koko kesän - festareita tutkiessani mieleeni, että aina kannattaisi kartoittaa myös tämän sortin tapahtumien suhteen mitä on tarjolla, missä ja koska, eikä aina vain tyytyä tutkimaan tuttuja ja turvallisia, tai lähialueen tapahtumia (vaikka paikallisuus pop onkin).

Kertokaas mikä on teidän lempparifestari, vai onko sellaista?

* lainaukset festivaalien ja tapahtumien nettisivuilta











keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

Laiskan kokin tortillapizzat

Laiskan (kesä)kokin edesottamukset jatkuvat! Pidän kokkaamisesta, mutta lapsiperheessä - etenkin kesällä - ei hellan ääressä jaksa viitsi liian kauaa aikaa tuhlata. Tortillapizzat ovat herkullinen ja helppo vaihtoehto, kun evästä pitää saada pöytään nopeasti. Kaapista voi periaatteessa kaapia tortillapizzojen päälle mitä sattuu löytymään, koota niille lempparitäytteitään, tai tehdä hyvinkin kevyen version. Alla kuitenkin yksi ohjevariaatio tästä herkusta.


Kuva: Pixabay



Tortillapizzat

x kpl täysjyvätortillalättyjä
pari-kolme rkl muttia (tomaattimurskaa) tai vaikka ketsuppia per lätty
juustoraastetta
broilerin filesuikaleita
kevätsipulia
paprikaa
fetaa

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen ja uunipelli(t) sinne kuumenemaan (ilman leivinpaperia!). Levitä leivinpapereiden päällä oleville tortillalätyille mutti tai ketsuppi - kunnolla reunoille saakka - , vähän juustoraastetta, paistetut broilerin filesuikaleet, paloitellut paprikat ja kevätsipulit, sekä päälle murusteltu feta ja maun mukaan juustoraastetta. Ota kuumenneet pellit uunista ja vedä tortillalätyt leivinpaperilla varovasti pellille ja työnnä takaisin uuniin. Uunista riippuen paista 15-25min, tai niin kauan, kunnes juusto on sulanut ja saanut vähän väriä. Kokoa valmiiden tortillalättyjen päälle salaattia, taita koko komeus kaksinkerroin ja NAUTI. Helppoa, hyvää, ja täytteistä riippuen kohtuullisen kevyttäkin.

Mitähän laiska kokki ensi viikoksi keksii?

tiistai 3. heinäkuuta 2018

Provinssi, Anssi Kela ja muut alkuviikon fuurut

Uusi viikko on jälleen pyörähtänyt käyntiin ja viime viikkoinen kesän-loppumis-paniikkini on muisto vain. Duunihommiin ja arkeen on päästy kiinni mukavasti, ja viime viikolla vallinnut ajatusten pirstaleisuus ja levottomuuskin on tiessään. Sydänkin tunnistaa jälleen kesäfiiliksen, mitä järki vielä viime viikolla yritti sille toitottaa. Vaikka ajatukset ovat jotenkin paremmin kasassa nyt, kuin viime viikkoisissa loma-aivoissa, poukkoilevat ne silti totutusti asiasta toiseen. Koska listat on mielestäni eri kivoja tehdä - myös kauppalista, tiedän olevani tässä kohtaa vähän outo - niin päätin kirjata mitkä asiat tällä viikolla mielessä suhaa ja aiheuttavat fuuruiluja


Kuva: Pixabay



Provinssi-fiilistely

Viime torstaille putkahti yllättävä ilta-vapaa neiti K:n ollessa mummolassa yötä, ja mietintämyssyyn päätyi hyvin nopeasti käsillä ollut ihmisten juhla, Provinssi, joka menneenä viikonloppuna vietti 40vee-synttäreitään. Torstaille oli ladattu sellainen kattaus, että mieli hinkui Törnävänsaarelle enemmän, kuin tosissaan: Oli muunmuassa Soundsia ja Volbeatia, noin pari nimeä mainitakseni. Ennenkuin syöksyin lippukaupoille tarkistin kuitenkin sääennuste-tilanteen, koska eihän Provinssi olisi Provinssi ellei jossain vaiheessa sataisi vettä, ja totta tosiaan avauspäivän illalle ja yölle oli luvattu kohtuullisen kovaa vesisadetta. Retro jätti siis vesisateen takia (!!??!!) lipun ostamatta, ja vaikka iltapäivästä ja alkuillastakin vielä kärvistelin harmituksissani, olin illalla sateen saapuessa hyvinkin tyytyväinen valintaani jäädä kotiin.




Viikonlopun aikana päätökseni kuitenkin ikäänkuin palkittiin, sillä lauantaille avautui yllärinä tilaisuus lähteä kokemaan Provinssi-huumaa sittenkin. Kiitos siitä ystävälleni, sekä rakkaalleni, joka jäi hoitamaan kotikenttää allekirjoittaneen painuessa muina mutseina illaksi rokkaamaan parinkymmenentuhannen muun mukana. Extempore-reissuthan monesti ovat parhaita ja niin nytkin. Pieni festaripaussi tuli tarpeeseen ja noh, Provinssi vaan on aina kokemisen arvoinen, edes sen yhden illan. Kertaakaan retken aikana ei ehtinyt edes iskeä fiilis, että "tämä on jo niin nähty", mikä nykyään aika useasti hiipii puseroon tehdessä niitä juttuja, jotka ennen olivat suunnilleen parasta mitä tiedän. Älkää ymmärtäkö väärin, tykkään edelleen käydä festareilla, keikkareissuilla ja rakastan esimerkiksi yöpyä hotelleissa - nykyään oikeasti nukkumisen ja oman rauhan merkeissä :D - mutta onhan niistä touhuista jo tietyllä tapaa hohto kadonnut. Kivaa ne ovat edelleen kuitenkin siksi, että liian usein niihin ei enää ole tilaisuuksia, ja nykyään onnentunteet tarjoaa enemmänkin perheen kanssa tekeminen, kuin kylillä huiteleminen. Kaikesta huolimatta jälkimmäistäkin pitää päästä tekemään, etenkin puolison kanssa, että pikkuihmisten kanssa jaksaa taas touhuta. Oli miten oli, yllätyslähtö festarielle oli kaiken sen sunnuntain väsyn arvoista!


Fazerin turkinpippurisuklaa

En kestä, ihan järjettömän hyvää! Olen jostain somen uumenista bogaillut parin viime viikon aikana mainoksia fazerin sinisestä maustettuna turkinpippurilla, ja tuuminut, että tulossa olevalta laivareissulta pitää ehdottomasti tätä herkkua ostaa. Kyseistä suklaata on toistaiseksi saatavilla ainoastaan mereltä ja ilmasta, kuten mainos kertoi, sekä Helsinki-Vantaan lentokentältä. Eräs kollegani oli reissultaan tätä jo ehtinyt toimistolle kahvipöytään tuomaan, ja suklaalevy taisi kadota parempiin suihin jo ennen lounasta. Vahva suositus siis, ehdottomasti laiva/lentokonetuliaislistalle!

Anssi Kelan "Ilves"-biisi

Olen ollut jotenkin out loman aikana siitä, mitä radioissa soitetaan ja mitä spotifyn suosikkilistoiltani tällä hetkellä löytyy. Reissussa suunnilleen ainoat biisit mitä korvamadoiksi jäivät olivat hotellin minidiscossa soineet biisit, joita Neiti K joraili sydämensä kyllyydestä päästessään vauhtiin. En (muka) ollut kuullut Anssi Kelan "Ilves"-biisiä aikaisemmin ja jumituin eilen ihan täysin radion ääreen biisin soidessa. Jopa siinä määrin, että oli pakko kuunnella biisi loppuun ennen autosta nousemista, vaikka auto olikin jo nätisti parkissa. Kela ei edes erityisemmin kuulu suosikkeihini, vaikka mies todella lahjakas onkin, ja hänen musiikkinsa on mielestäni jotenkin helppoa kuunneltavaa. Sellaista, joka omaan korvaan sopii, jää korvamadoksi, muistuu mieleen vuosien jälkeenkin; miettikääs, että biiist Mikan faijan BMW ja Milla ovat julkaistu vuonna 2001. Ei siis ihan eilen. Ilves jokatapauksessa jostain syystä meni ihon alle, ja erityisesti heti biisin alussa soiva huuliharppu ilahdutti.


Kuva: Pixabay



Tahtoo mökille!

Haluaisin mökille. Romantisoin mielessäni koko hommaa, koska todellisuudessa en ole edes kovinkaan vannoutunut mökki-ihminen. Paitsi jos mökki tarkoittaa sähköjä, juoksevaa vettä, sisävessaa ja muutenkin kohtuullisen moderneja tiloja. Viihdyn kyllä mökillä kuin mökillä päivän tai pari, mutta kauemmin viihtyäkseni tarvitsisin edellämainitut mukavuudet. Kermaperä mikä kermaperä tässä asiassa, ei voi mitään. Tuumin eilen, että olisipa kiva lähteä perheen kanssa jonnekin mökille, käydä uimassa ja polttaa illalla takassa rätiseviä puita. Melkein jo googletin vuokramökkejä, kunnes tulin järkiini: Ei taida olla meidän sakista vielä mestarimökkeilijöiksi, ei ainakaan niin kauan, kuin yksi pikkunainen uhmailee ja toista kiinnostaa öisin muutkin, kuin nukkumishommat. Heinäkuun aikana saamme jokatapauksessa hoitaa koiravahdin virkaa Neiti K:n mummolassa, joten siinä on meille modernia "mökkeilyä" ihan tarpeeksi: On uintimahdollisuus, takka, wifi ja kaikki muutkin mukavuudet.:D

Siinäpä ne tärkeimmät tämän viikon alkuun. Millaisia juttuja heinäkuun alku ja ensimmäinen viikko teissä on saanut aikaan?


perjantai 29. kesäkuuta 2018

Some-kanavat haltuun

Pikkuponit ja Yksisarviset ovat kirmailleet pian kaksi vuotta ja sen kunniaksi löysivät tiensä vihdoin ja viimein myös facebookiin ja instagramiin; käykäähän tykkäämässä ja seuraamassa, linkit löytyvät täältä ja täältä, sekä blogin sivupalkista.

Blogin tulevien kaksivuotissynttäreiden kunniaksi pyrin jälleen päivittämään sisältöä hieman useammin, kuin kerran viikkoon. Kevät on mennyt pienoisessa pyörityksessä ja välillä on ollut työn takana saada kirjoitusmoodi on-asentoon. Kiireinen toimistoympäristö ei välttämättä ole se parhain luovuuden kannalta, mutta nyt kesällä ajatus taas juoksee vapaammin ja saa luovuudenkin puhkeamaan uudelleen kukkaan. Suunnitelmissa on myös niin paljon kaikenlaista, että eiköhän blogikin päivity jälleen muutaman kerran viikkoon, kun inspiraatiota saa ammennettua entistä enemmän myös omasta elämästä.




Seuraan lähes päivittäin suosikkiblogejani ja olenkin napannut suosikeiltani, joista ainakin kolme ovat ammattibloggaajia, vinkkejä siihen miten tehdään blogia, jonne lukijat löytävät ja palaavat uudelleen ja uudelleen. Tavoitteeni ei ole tehdä Pikkuponeista ja Yksisarvisista ammattimaista, mutta haluan silti alkaa panostamaan kanavalleni enemmän, sillä kirjoittaminen on todellakin yksi lemppariasioistani maailmassa, ja mahdollistaisihan se uusia kivoja juttuja, mikäli lukijamääräni olisivat suuremmat. Homma taitaakin olla suurimmalta osin itsestä kiinni, joten tuumasta toimeen, asia kerrallaan.

Todella epätyypillinen ajatusmalli itselleni - ainakin ennen ollut? - tuo asia kerrallaan ja pikkuhiljaa. Viime aikoina olen kuitenkin huomannut, että sovellan yhä useampaan ja useampaan asiaan "vähän kerrallaan"-meininkiä. Liekö iän tuoma juttu tuokin; enää ei ole (muka) niin julmetun kiire joka paikkaan, eikä ole pakko sukeltaa pää edellä uusiin juttuihin. Toisinaan taas tuntuu, että huijaa itseään pahemman kerran, jos yrittää todistella itselleen, että kaikkea ei ehkä tarvitsekaan saada heti nyt ja tällä sekunnilla. Paitsi joskus. :D Itseasiassa useimmitenhan se olisi erittäin toivottua saada kaikki-mulle-heti-nyt, mutta koska elämällä tahtoo monesti olla omat suunnitelmansa, on pakon edessä tyydyttävä siihen, että kyllä tämä tästä; PIKKUHILJAA.




Mutta niihin some-kanaviin.. Miten sitten ottaa some-kanavat haltuun? Paras tapa lienee päivittää niitä usein, pitää visuaalinen ilme raikkaana ja omannäköisenä, yrittää kirjoittaa mielenkiintoisesti ja omaa sydäntä lähellä olevista jutuista unohtamatta lukujoiden toiveita. On taivaan tosi, että sormet juoksevat näppiksellä huomattavasti vikkelämpään ja teksti syntyy kuin itsestään, kun kirjoittaa asioista, jotka ovat itselle tärkeitä, joihin tuntee intohimoa, joista inspiroituu ja jotka saavat innostumaan. Henkilökohtaisen blogin kirjoittamisessa on se hienous, että ne omat kiinostuksen kohteet ja intohimot ovat keskiössä postauksia kirjoittaessa, vaikka monesti olen huomannut bloggaajia moitittavan siitä, että blogi ei ole enää mielenkiintoinen ja jollain tapaa "eksynyt" aiheestaan, joutunut niinsanotusti sivupolulle. Ajatus tuntuu jokseenkin hassulta, koska henkilökohtainen blogihan varmasti muuttuu siinä missä kirjoittajansakin: Elämäntilanteet muuttuvat, kokemuksia ja ikää tulee lisää, ja monia asioita alkaa katsomaan eri tavalla ajan mittaan, tai ainakin ehkä eri kulmasta. On toki tärkeää ottaa huomioon lukujoidensa toiveet, tottakai, mutta itseään ja omia ajtuksiaan ei saa siinä sivussa hukata.

Jos siis on ajatuksissa, tai toiveissa jokin tietty aihe, niin kertokaa ihmeessä! Ja käykää tykkäämässä Pikkuponeista ja Yksisarvisista niin fb:n, kuin instankin puolella. 

Kuvat: Pixabay