Mitä tapahtui vuosikymmenen lopulla?

  Pikkuponit ovat viettäneet hiljaiseloa viimeiset pari kuukautta ja siinä välissä on ehtinyt tapahtua vaikka ja mitä! Vuosi on vaihtunut uudeksi, vuosikymmen seuraavaksi, lumi ehtinyt sataa maahan ja sulaa pois ainakin puolenkymmentä kertaa ja minä olen perustanut yrityksen! Kyllä, luitte oikein! Mietintämyssyssä vuosikausia muhinut ja muutamaan kertaan muotoaan muuttanut haave ja idea konkretisoitui vihdoin ja yritykseni, viestintätoimisto E2K Communications, näki päivänvalon joulukuussa. Fiilis on sanoinkuvaamattoman hyvä, ja olen äärettömän onnellinen, että otin vihdoin tämän askeleen ja alan toteuttaa työelämän unelmiani. Olen edelleen myös päivätöissä, joten ihan täyspäiväiseksi yrittäjäksi en sentään kertalaakista heittäytynyt, vaikka ajatuksena se kiehtookin. Mennään kuitenkin asia kerrallaan.

  Tavoitteita yrityksen suhteen kuitenkin on asetettu, ja ensimmäinen sellainen on saada oma bisnes pyörimään siihen malliin, että kesän jälkeen olisi mahdollista vähentää tunteja päivätyössä. Täyspäiväiseksi yrittäjäksi ryhtyminen on vielä verrattain kaukana - vaikka who knows millaisia tilaisuuksia tässä matkanvarrella eteen tulee! - ja aina palkkatöissä olleena ajatus paitsi kutkuttaa,  myös hieman pelottaa. Se on kuitenkin mielestäni ainoastaan tervettä, ja aikahan sen näyttää miten se elämä eteenpäin vie. En sano "ei" millekään vaihtoehdolle tai kombinaatiolle, oli se sitten täyspäiväinen yrittäjyys, tai yrityksen ja palkkatöiden yhdistämien.

  Mikä sitten kannusti perustamaan oman yrityksen, paitsi intohimo ja inspiraatio sen tekemiseen, minkä parhaiten osaa, ja mikä ei varsinaisesti edes tunnu työltä? Veikkaan, että moni yrittäjä, tai sellaiseksi aikova vastaa hyvin samalla tavalla: Vapaus. Vapaus suunnitella omat työaikansa, sekä omassa tapauksessani myös paikan, josta duunit hoitaa. Nykyteknologian aikakaudella fyysisesti jossain tietyssä paikassa ei alallani tarvitse monenkaan asian takia olla, vaan lähes kaiken voi hoitaa mistä tahansa. Yksi tavoitteistani on luoda sellainen bisnes, joka ei ole tiukasti aikaan, eikä paikkaan sidottu, vaan hommat pystyy joustavasti ja omien aikataulujen mukaan hoitaa vaikka jostain auringon alta, jos niikseen tulee.

  Etätyö ja kotitoimisto, miksei liikkuvakin toimisto tarpeeksi inspiroivassa tilassa, ovat minulle oikea tapa ja ympäristö tehdä töitä ja huomaan jatkuvasti viihtyväni huonommin ja huonommin avokonttorin sykkeessä. Keskellä touhua ja tohinaa tuntuu, ettei mistään saa oikein kunnolla kiinni, eikä keskittyminen ole sataprosenttista. Mitä selvemmin sen huomaa, sitä huonommin tuntuu saavan tekemisen punaisesta langasta kiinni keskellä toimistomeininkiä. Toiset viihtyvät sellaisesssa ympäristössä; jatkuvassa sosiaalisessa tilanteessa, hälinän ja tekemisen meiningin keskellä, mutta itse huomaan olevani sellaiselle työskentelytilalle aika allerginen. Onneksi on olemassa neukkareita ja hiljaisia huoneita, joihin kaltaiseni rauhaa tarvitsevat anti-avokonttorilaiset voivat paeta. Oman yrityksen pyörittämisessä on sekin hyvä puoli, että oman työtilansakin voi valita sen perusteella, mikä parhaimmalta tuntuu.

  Mitäs muuta loppu -ja alkuvuoteen on kuulunut, kuin yrityksen perustaminen? Ainakin vietimme ensimmäisen joulumme uudessa kodissa. <3 Olin koko jouluviikon vapaalla, ja muutenkin pitkin joulukuuta tehnyt valmisteluja aattoa ja pyhiä varten, joten viimeisinä päivinä ennen joulua ei liiaksi tarvinnut hötkyillä. Vietimme koko joulun kotona, joka päivä vähän eri kokoonpanoilla. Vapaat tulivat tarpeeseen ja menivät todellakin toteen. Joulupäivänä saimme jopa lunta - jälleen yksi vuorokauden mittainen minitalvi :D - ja pikkunaisten riemuksi takapihalle syntyi talven ensimmäinen lumiukko. Heti pyhien jälkeen kävimme neiti K.n kanssa katsastamassa Frozen2-leffan, jonka ansiosta meillä vietään tässä kuussa 5 -ja 3vee synttäreitä Frozen2-teemalla. Tietysti. Jotkut saattavat muistaa, että meillä on juhlittu Frozen-synttäreitä on myös pari vuotta sitten, mutta uusi leffa, uudet teema-synttärit. Toki soon-to-be neiti 5veen mieli on pallotellut Frozen2 -ja merenneito-teeman välillä viime aikona, mutta onneksi on aina seuraavat synttärit. Rakastan suunnitella teemajuhlia - ja juhlia yleensäkin - ja haaveilen, että joskus lähitulevaisuudessa voisimme järjestää ystäville vaikkapa tuparit.

  Vuoden alku sen sijaan on ollut hieman takkuinen. On ollut ärhäkkää poskiontelotulehdusta ja kaikenlaista pienempää vaivaa. Nyt tammikuu kuitenkin on lusittuna, joten tervetuloa helmikuu ja toivotaan, että takkuisuudet ja pikkuvaivat jäivät vuoden ekaan kuukauteen. Yritän jatkossa pitää myös Pikkuponit ja Yksisarviset paremmin kartalla ja saada tännekin sisältöä vähintäänkin kuukausittain.

  Miten teidän vuosi on alkanut, ja joko on muita keväänodottajia, kuin allekirjoittanut?

Lempeitä kesäpäiviä ja elokuun fiilistelyä

Sinne se vilahti jo lähes kokonaan, kesä. Keväällä sitä aina (muka) yllättyy miten varkain valoisuus on saapunut ja luonto puhjennut kukkaan talvihorroksen jälkeen. Samalla tavalla pääsee kesän ohi sujahtaminen yllättämään, joka ainoan kerran. No melkein joka ainoan, koska muistelisin, että viime vuonna kesä jatkui niin pitkälle syksyyn, että neljän vuodenajan ihmiselle ehti jo tulla ikävä syksyn rapsakampia kelejä. Mutta vain melkein. Nyt syksy on tuntunut ilmassa jo elokuun alusta saakka, ja vaikka kelit ovatkin vielä kohtalaisen leppeitä, on syysfiilis tullut jäädäkseen. Onneksi on vielä tovin verran kuitenkin kesää jäljellä, ja parinkympin lämpötiloja päästään hätyyttelemään, vaikka säätiedotus niitä sateitakin lupailee. Elokuussa on kuitenkin ne omat hyvät puolensa, ja vaikka valon lapsena rakastan kirkkaita aamuja, on iltojen hiipivä pimeys jo ihan tervetullutta.

Osa perheessämme vielä lomailee, mutta neiti K:n kanssa olemme palanneet arkijärjestykseen: Minä aloitin työt viime viikolla pehmoistakin pehmoisemman laskeutumisen turvin, mikä neljän viikon lomailun jälkeen oli ihan suotavaa. Suurempia kulttuurishokkeja ei lomamoodista hiljalleen työmoodiin siirtyminen ole aiheuttanut, vaikka illat venyvätkin edelleen vähän turhan pitkiksi. Jos ehtii todistaa melkein sysipimeän illan, tietää valvoneensa liian myöhälle.

Neiti K puolestaan palasi arkiaikatauluun tällä viikolla, ja samalla aloitti (jälleen) uudessa päivähoitopaikassa. Viime keväinen muutto tiesi myös tuttujen ja turvallisten hoitokuvioiden muutosta, mutta meille luvattiin paikka lähi-dagikseen vasta elokuulle. Asia harmitti ensialkuun kovasti, mutta onneksi pikkunainen on varsin sosiaalinen ja sopeutuvainen tyyppi, ja ehkä yksi muutos kerrallaan oli parempi. Neiti K kävi siis tekemässä kevällä kolmen kuukauden mittaisen pikavisiitin toiseen päiväkotiin, ja aloitti vasta nyt oman kylän ruotsinkielisessä dagiksessa. Keväällä neiti sujahti osaksi uuden porukan arkea varsin vaivattomasti, eikä tämänkertainenkaan aloitus näiden muutamien päivien perusteella ole takellellut. Nähtäväksi jää miten homma alkaa rullaamaan, kun ensi-innostus haihtuu, mutta fiilis on ainakin hyvä, eikä uusi kielikään tunnu täpinää himmentävän.

Pidin toista kertaa elämässäni neljä viikkoa kesälomaa yhteen pötköön, mutta toisin kuin viime vuonna, tämän kesän neliviikkoisen aikana emme käyneet Tukholmaa kauempana. Kummasti touhua ja tekemistä kuitenkin riitti, ja voi sanoa loman olleen juuri oikean mittainen. Kävimme laivailun ja lasten festareiden lisäksi muunmuassa junaillen Seinäjoella viettämässä kesäpäivää, Aava Kertun Kotitilalla ihmettelemässä ja paijaamassa eläimiä, uimassa, puistopiknikillä ja luuhailemassa turuilla ja toreilla. Kotonakin ehdittiin syventyä pihahommiin, joita riittää ennenkuin ympäristö alkaa näyttää omalle, mutta ainakin on päästy jo hyvään alkuun. Viime viikonloppuna kävimme vielä koko perheen voimin Naantalissa moikkaamassa muumilaakson väkeä, ja yövyimme ehkä yhdessä maailman sympaattisimmista paikoista, jossa ihailin ihailemasta päästyänikin kaunista miljöötä, nättejä yksityiskohtia ja yksinkertaisesti kaikkea ihanaa. Muuta siitä myöhemmin oman postauksen verran lisää!

Nyt ollaan siis päästy taas arkeen kiinni ja mielessä pyörii jos jonkinlaista ideaa ja visiota toteen menneen ja rentouttavan loman jälkeen. Miten teidän lomat sujui ja onko meininki arkeen paluun myötä leppoisaa vai kaoottista?

Lomafiilistä ja kiitollisuusharjoituksia

Useampi seuraamani bloggaaja on tällä viikolla kirjoittanut kiitollisuudesta ja haastanut miettimään omia kiitollisuuden aiheitaan. Näin on tehnyt ainakin Vihervaaran Anna, joka kertoi pitävänsä myös kiitollisuuspäiväkirjaa, sekä Start Living Your Best Life- Elisa. Koska kiitollisuus on postiivisuuden ja itseensä uskomisen ohella, noin muunmuassa, yksi lemppariaiheistani on tähän ehdottomasti tartuttava. Korvan taakse pitää jemmata myös ajatus kiitollisuuspäiväkirjasta, sillä idea kuulostaa hyvältä.

Neidit K ja W, sekä Ruttu-aasi

Kiitollisuuden aiheita tuntuu nyt juuri tässä kohtaa elämää olevan enemmän, kuin sielu pystyy pakahtumatta käsitellä, mutta yritän olla kuitenkin täpisemättä kuin lapsi karkkikaupassa. Tämä on ehdottomasti positiivinen ongelma, sillä ei tarvitse mennä kuin pari kuukautta taaksepäin, niin meininki oli ihan eri, kuin nyt, vaikka asiat olivat tasan yhtä hyvin. Kevään rutistus asuntokauppojen, pikarempan, muuton, kouluhommien ja kaiken muun kanssa veivät veronsa ja olin kevään korvalla todella uupunut. Kaikki tuntui raskaalta, pinna oli normaaliakin lyhyempi, eikä mikään uni tuntunut riittävän. Pikku breikistä huolimatta palautuminen on kestänyt yllättävän kauan, sillä vasta juhannuksen aikoihin aloin tuntemaan oloni taas ihan oikeasti omaksi itsekseni, ja iloitseminen elämän pienistä asioista tuli jälleen itsestään. Keväällä ja alkukesästäkin vielä tuntui, että vaikka kaikki on paremmin, kuin ikinä ennen piti itseään suorastaan muistuttaa siitä, sillä tasainen harmaus pään sisällä ei meinannut ottaa hälvetäkseen. Nyt ollaan kuitenkin taas plussan puolella, ja spontaanit ilonpuuskat tulevat ja menevät entiseen tapaan.

Eläinten vanhainkoti Wanha Markki

Kiitollisuuden aiheita nyt juuri, tässä hetkessä - perheen, terveyden ja ystävien tottakai - lisäksi on monia; pienempiä ja isompia, pinnallisempia ja suurempaan mittakaavaan vaikuttavia, tässä hetkessä ilostuttavia ja jo valmiiksi täpisytyttäviä, vaikka siintävätkin tulevaisuudessa.

Neiti K. Tuntuu, että pakahdun päivittäin sen rakkauden edessä mitä tunnen tuota pientä ihmistä kohtaan. Tyyppi on nykyään - vielä enemmän jos mahdollista - yhtä hymyä ja meneillään on ihanan seesteinen, onnellinen ja kiukuton vaihe. Myös jutut ovat äärettömän mielenkiintoisia ja joka päivä saadaan aikaiseksi hyviä keskusteluita. Uteliaisuus on ehtymätöntä ja uudet asiat kiinnostavat. En voisi olla onnellisempi tuosta tyypistä. <3

Neiti W. W-tyyppi on varsinainen tättähäärä ja neidillä tuntuu olevan loistava huumorintaju. Siskokset tulevat juttuun koko ajan paremmin ja paremmin, ja viihtyvät toistensa seurassa ja leikeissään jo ilman jatkuvaa draamaa ihan kiitettäviäkin aikoja. Myös Neiti W:n puhumaan opettelua on ihanaa seurata, sillä tyyppi sekoittaa iloisesti molempia kotimaisia ja esimeriksi hampaidenpesun yhteydessä muistutus "inte syädä" hammastahnaan liittyen aiheuttaa aina pienen onnenpurskahduksen -ja pakahtumisen. <3

Oma koti. Tämä vaan on jotain ihan parasta. Niin sisällä, kuin ulkonakin riittää puuhastelemista vielä pitkäksi aikaa, että kaikki näyttää omalta, mutta nyt kaikki mitä tehdään on itselle. Välillä tuntuu, että täällä naapurustossa ollaan kuin omassa pienessä kuplassaan, ja kai se vähän niin onkin.

Valo ja vihreys. Do I need to say more?

Uusi kamera. Täpisytyttää jo valmiiksi, vaikken olekaan vielä opiskellut uuden olympukseni saloja, mutta miten siistiä; vihdoin kunnollinen kamera!

Ensi kesän Provinssi. Kyllä, luitte oikein; ensi kesän Provinssi. :D Eihän siihen ole, kuin vaatimattomasti 51 viikkoa aikaa, mutta mitä pienistä. Ihastelin viime viikonloppuna Provinssi-fiilistelyjä joka puolelta somea, ja erityisesti miellytti Notes on a Life-Stellan insta-stoorit. Niitä, sekä ystävien ja tuttavien festarimeininkejä katsoessa päätin, että voisi ehkä tässä vaiheessa jo valmistella ensi kesän Provinssia, koska olisi niiiiiiin hienoa päästä fiilistelemään ihmisten juhlaa pitkällä kaavalla ja kiireettömästi. Otin siis ja varasin hotellimajoituksen festarialueen kupeesta kesäkuulle 2020. Nyt ei ainakaan jää suunnittelemattomuudesta kiinni, mikäli ensi vuonna Törnävälle mielii festarifiilikseen.

Loma. Viimeinen työpäivä ennen neljän viikon kesälomaa alkaa olla päätöksessään ja saan kirmata kesälaitumille. Ihanaa jäädä kesälomalle, kun olo ei ole kaikkensa antanut ja jaksaminen nollissa. Neiti K lomailee jo nyt, ja ensi viikosta alkaen saamme nauttia kesäpäivistä yhdessä. Kalenteriin on pitkien, hitaiden aamujen lisäksi piirretty ainakin Hevisaurus-keikka, laivareissu, junaretki, road trip ja kotikaupunkilomailua. Loppukesästä otamme suunnaksi koko sakilla vielä myös Naantalin ja Muumimaailman.

Kunnostettu pyörä. Muutaman vuoden totaaliseen unohdukseen jäänyt polkupyörä on jälleen elävien kirjoissa! Kiitokset siitä isommalle rakkaalle. <3 Olin jo unohtanut miten paljon pyöräilystä pidänkään, ja toissailtaisella fillarilenkillä tuumailin, että juoksulenkit taitaa useammin ja useammin vaihtua fillarilenkkiin. Kaiken lisäksi nykyiset kotohoodit ovat niin kauniit, että rantaviivaa pyöräilee enemmän kuin mielellään edestakaisin. ..tosin voisihan sitä juostakin, mutta öhöm, nyt kiinnostaa pyöräily enemmän.

Postauksen kuvat ovat otettu viime viikonlopun retkeltä Ylistaron Wanhalta Markilta, johon kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa, ellei paikka entuudeestaan ole tuttu! Wanhalta Markilta löytyy eläinten lisäksi kahvila, vanhaan puimuriin tehty pehmis-kioski, vaatteita ja laukkuja, sekä pientä sisustustavaraa. Suosittelen lämpimästi!

4veen Tähkäpää-synttärit

Kahtena helmikuisena viikonloppuna vietettiin meillä tärkeitä juhlia: Neiti K:n 4-vuotissynttäreitä. Parille viikonlopulle levittäytyneistä synttärihulinoista huolimatta pysyivät juhlallisuudet varsin kohtuullisina, ja meininki olisikin kahvitella vielä kerran kiellon päälle jahka pääsemme muuttamaan uuteen kotiin ja saamme hommat edes suunnilleen järjestykseen. Samalla juhlitaan neiti W:kin sitten 2-vuotiaaksi, aikamoista. <3

Tarkoitus oli hoitaa helmikuun 4vee-juhallisuudet yhtenä viikonloppuna, mutta koska talven ja kevään kulkutaudit yllättivät, siirrettiin kaverisynttäreitä - ensimmäiset muuten laatuaan - viikolla eteenpäin. Se ei onneksi sankaria liiaksi harmittanut, vaan neiti oli lähinnä huolissaan siitä, että kavereille pitää nyt ilmoittaa ettei meille voi tulla, ettei heihin tartu sama pöpö. Ihana tyyppi. <3 Pöpö kuitenkin oli varsin pikaista sorttia ja 4vee oli iskussa jo seuraavana aamuna, joten osa mummista ja paapoista uskaltautuivat tulla onnitteluvisiitille. Uudelleen aikataulutetut kaverisynttäritkin saatiin hulinoitua seuraavana viikonloppuna kunnialla ja vaikka vieraita oli varsin maltillinen määrä, oli meininki kolmiossamme melkoista. Hattua nostan heille, jotka useamman lapsen kanssa asuvat pienissä neliöissä; sopii varmasti joillekin, mutta selvästikään en ole yksi heistä. Kivaa juhlaseurueella kuitenkin tuntui olevan, ja se on pääasia.

Sankarin toiveesta bileet olivat Tähkäpää-teemaiset, joiden järjestäminen ja ideoiminen on kaltaiselleni innostujalle ihan parasta! Pinterest on ollut ahkerassa käytössä ideoita etsiessä, mutta olen yrittänyt pitää teemahommat lähinnä tarjottavissa ja muutamissa koristeissa, eikä ainakaan toistaiseksi mopo ole karannut käsistä. Saa nähdä mitä se on parin-kolmen vuoden päästä, kun neiti itsekin osaa jo kertoa paremmin mitä tahtoo.  Jää nähtäväksi. 

Vuosi elämästäni

Blogi on päivittynyt viimeksi lähes kaksi kuukautta sitten, joten nyt on aika potkia pölypallot Pikkuponien jaloista ja ottaa Yksisarvista sarvesta kiinni. Joulukuu luisui kuin sormien lomitse kaikkine tapahtumineen ja vuosikin vaihtui lähes huomaamatta. Allekirjoittanut vietti uudenvuoden ja sitä edeltäneet ja seuranneet päivät pää pöntössä ruokamyrkytyksen jäljiltä, mutta hiljalleen voimat alkavat palautua ja juttu luistaa. Tammikuu tuntuu tekevän tehtävänsä ja vaikka sydäntalvi on vasta aluillaan ovat katse ja mietteet jo kovasti keväässä, ja korvienväli pursuaa ideoita ja inspiraatiota. Seuraavasta kappaleesta alkava teksti on viimeisin luonnos, joka Pikkuponien arkistoista löytyy, joten jatketaan sillä.

Olen kirjoittanut tälle postaukselle nyt kymmenkunta erilaista alkua, mutta en tunnu löytävän oikeanlaisia sanoja, joilla aloittaa. Tarkoitus on kirjoittaa menneestä vuodesta ja siitä, miten paljon - ja toisaalta vähän - näitä ihmiselon pikku paradokseja - elämäni on sen aikana muuttunut. Asiat ovat loksahdelleet paikoilleen, löytäneet uomansa, ja samalla niin pitkään on/off-tilassa ollut sisäinen rauhani on kääntynyt pysyvästi on-asentoon. Näin vuoden ollessa aluillaan on luonnollista julkaista tämä postaus ja tehdä yhteenveto siitä mitä 2018 piti sisällään.

Reilu vuosi sitten, syksyllä 2017, tasapainoilin oman jaksamiseni ja ajatusteni kanssa, otin päivän kerrallaan ja tapahtumarikkaan kevään ja kesän, sekä kohtuullisen rankan syksyn jälkeen olin taas löytämässä oikean moodin. Jotenkin hassusti tuo vuosi (2017) marraskuulle asti tuntui olleen täynnä alkuja ja loppuja, toivoa, uskoa ja epäuskoa, oman jaksamisen pohtimista ja sen tiimoilta sisuuntumista. Kun marraskuu (2017) kääntyi lopuilleen jaksoin taas olla avoimin mielin ja antaa itselleni mahdollisuuden tavata uusia ihmisia ja niin onnellisesti sattuessa aloitta jotain uutta. Ja miten hyvä päätös se olikaan, sillä rakkaus astui kuvaan juuri oikeaan aikaan vei hetkessä naisen mennessään.

Vuoteen 2018 mahtuu paljon asioita, suurin osa niistä ihania ja ruusunpunaisia. Muutimme pikavauhtia yhteen ja sukelsimme perhe-elämän syväänpäähän päät edellä. Toisiinsa tutustuminen on kohtuullisen haastavaa, kun mukana menossa on silloin alle 1 -ja 3-vuotiaat, ja yhteistä vapaa-aikaa ei ole kuin vartavasten järjestettäessä. Peruskauraa lapsiperheessä, mutta uuden suhteen kannalta tilanne olisi voinut olla helpompikin. Mihinkäs tässä kuitenkaan kiire on, kun nopeasti alkanut lapsiperhearki osoitti, että oikealla polulla oikea ihminen reissuseurana tässä ollaan. Reilussa vuodessa on tapahtunut paljon, ja se on vahvistanut sen, minkä jo suhteen alkumetreillä tiesin: Olen tavannut elämäni ihmisen; me ollaan, ja tullaan olemaan, me. Yhdessä, pariskuntana ja perheenä. Pelottavaakin, mutta maailman ihaninta.

Tosiasiassahan käytännön elämässä ei monikaan asia ole varsinaisesti kovin valtavasti muuttunut - vaikka toisaalta onkin; loogista vai mitä - vaan muutos on enemmän henkisellä puolella. Tottakai perheen kasvaminen ja elämäntilanteen muuttuminen vaikuttavat kokonaisvaltaisesti elämään, mutta tarkoitan, että samalla tavalla käyn töissä samassa paikassa kuin ennenkin, ja vien lapsen aamuisin samaan paikkaan hoitoon, kuten silloinkin, kun meitä oli kaksi. Mutta se elämänlaatu, ilo, onnellisuus ja mielenrauha ovat asioita, joita viimeinen vuosi ja sen tapahtumat ovat tuoneet elämääni. Puhumattakaan nyt tietysti toisen aikuisen seurasta, tuesta, avusta ja kaikesta siitä, mikä parisuhdepaketissa mukana tulee, sekä neiti W:stä, joka jaksaa riemastuttaa persoonallaan ja hääräämisellään. Myös pikkumimmeistä on tässä vuoden aikana kasvanut siskokset ja tyypit ovat toisilleen tärkeitä. Meno on melkoista, kun neidit K ja W pääsevät yhteen.

Voisi ajatella, että kun oli elänyt monta vuotta yksin, ja sittemmin neiti K:n kanssa kaksin, olisi kodin ja arjen jakamisen kanssa pitänyt käydä enemmänkin sisäistä kamppailua ja kipuilla sitä, ettei voi päättää asioista enää yksin, mutta kovin vähällä siinä suhteessa on päästy. Ainakin omasta mielestäni. :D Pidän edelleen mielelläni langat käsissäni, ja olen ehkä liiankin tottunut järjestämään, organisoimaan ja hoitamaan asioita itse, vaikka nyt arjen pyörittämisen kuormaa voisi tasaisemmin jakaa. Vaikka kaiken ei tarvitse enää samalla tavalla tapahtua sillä sekunnilla - tai mielellään voisi - löytyy minusta edelleen vähän pyörremyrskyn vikaa: Kun keksin ja päätän jotain, pyyhkäisen hommat käyntiin ja laitan tuulemaan. Onneksi suhteen toista osapuolta ei moinen tunnu suuremmin haittaavan, ja jos homma menee yli, tiedän hänen pystyvän maadoittamaan minut. Siinä olemme samanlaisia, että teemme nopeita ratkaisuja ja päätöksiä, mikä on pelkästään hyvä asia. Tämän vuoden lupaukseni voisi kuitenkin olla arjen vastuiden jakaminen vielä enemmän, ja luulen, että viimeistään keväämmällä, kun on taas isojen siirtojen aika, nämäkin asiat loksahtavat kohdilleen kuin itsestään. Niistä isoista siirroista blogissa myöhemmin lisää!

Yhtä asiaa olen kuitenkin erityisesti tässä viimeisen vuoden aikana miettinyt: Miten paljon helpommalta ja kevyemmältä elämä nyt tuntuukaan, kun sydämen asiatkin ovat järjestyksessä, ja rinnalla oikea ihminen. Olin sinkkuna ja epämääräisessä suhteessa verrattain pitkään, mutta sinkkuelämä sinänsä ei ikinä ole ollut mun juttuni. Tottakai on ollut hienoa tehdä asioita oman päänsä mukaan, omalla aikataulullaan ja täysin omilla ehdoillaan, elää juuri kuten haluaa, kokea ja seikkailla. Se on asia, jota kukaan ei minulta ikinä vie pois, ja näin seesteisen perhe-elämän keskeltä voin hyvillä mielin sanoa, että been there, done that. Kyllästyin siihen ja halusin muutosta, joten tulevaisuudessakaan minun ei tarvitse noiden asioiden perään enää haikailla. Nyt kokemusten listalla on ihan eri sortin juttuja. Koin sinkkuelämän aika kuluttavaksi, ja luulen, että kaikki, jotka ovat olleet sinkkuina pidempään kuin vuoden tai pari (ja toivovat parisuhdetta) tietävät mitä tarkoitan. Jos olet parisuhdeihminen ja kaipaat kumppania ei yksineläminen todellakaan ole suurinta herkkua. Puhun nyt omasta arjestani nimenomaan ennenkuin neiti K putkahti kuvioihin, ja se oli asennoitumista elämään yhä uudelleen ja uudelleen, kerta toisensa jälkeen. Aina jostain oli kaivettava se asiat, jotka auttoivat jaksamaan, toivat hyvää mieltä ja pitivät fiiliksen edes kohtuullisena. Tottakai silloisen arjen raskauteen vaikuttivat myös muut asiat, joten sitä suuremmalla syyllä voin sanoa, että kun sydämen asiat ovat mallillaan, on myös elämä mallillaan. Ainakin allekirjoittaneen osalta. Joten jos joku sinkkuystävä manaa arjen raskautta ja harmautta, niin myös siellä lapsiperheruuhkavuosiajan keskellä on hyvä tiedostaa, että hän todennäköisesti kokee raskaaksi eri sorttisia asioita, kuin perheenäiti, joka yrittää handlata kymmenen asiaa kerrallaan. Silti kokemus arjen harmaudesta on ihan yhtä totta, mutta itse henkilökohtaisesti suunnistan mieluummin tässä lapsiperheruuhkavuosiviidakossa, kuin sinkkuelämäsafarilla; olkoonkin, että kummatkaan eivät sieltä vähiten kuluttavasta päästä ole.

Summasummarum, viimeinen vuosi on tarjonnut mielenrauhaa, onnellisuutta ja tasapainoa; asioita, jotka ovat aikaisempina vuosina olleet kovin helposti horjutettavissa, hetkellisesti jopa hukattavissakin. Viimeisen vuoden aikana olen myös oppinut jälleen luottamaan ihmisten hyvyyteen, inhimillisyyteen ja siihen, että että omaa arvostelukykyään ja sisintään kannattaa aina kuunnella, vaikka joku joskus yrittäisikin sheimata esimerkiksi naiiviuden, tai pilvilinnoissa elämisen vuoksi. Jos on saanut elämään hyvät eväät, kotona on opetettu erottomaan oikea väärästä ja on kyky tuntea empatiaa ei ole mitään syytä olla kantamatta vastuuta, tai vahingoittaa muita. Hyvä ihminen on aina hyvä ihminen. 

Hetkiä helteiseltä heinäkuulta

Heinäkuu, koko tähänastinen kesä, ja nyt elokuun alku on tarjoillut parastaan ja lämpöä riittää näilläkin leveysasteilla niinkuin Välimeren hoodeilla konsanaan. Toiset tykkäävät, toiset ikävöivät talvea. Heinäkuu kääntyi elokuuksi kuin varkain, ja jostain syystä minut valtaa aina sama hassu innostuksen tunne, kuin useimpina vuosina elokuun ottaessa sijaa. Kenties syvälle sisimpääni on ohjelmoitu ne lapsuuden, nuoruuden ja varhaisaikuisuuden kesät, jolloin elokuu tarkoitti pian koittavaa koulujen ja opintojen alkua. Niin tai näin, kokosin alle heinäkuun kivoja hetkiä, ajatuksia, oivalluksia, innostuksia ja asioita, jotka ovat jääneet mieleen.

- Provinssipyrähdys. Heinäkuu sai arvoisensa alun, kun pääsin odottamatta ja extempore yhdeksi illaksi rakkaiden ystävien kanssa Provinssiin. Parasta. <3

- Helle.  En suostu valittamaan helteestä, sillä vaikka se onkin tänävuonna kestänyt "jo" toista kuukautta, on se silti vuodessa kohtalaisen lyhyt jakso. Talvella sitten taas on aikaa kääriytyä viltteihin ja kulkea villasukat jalassa reilun puolet vuodesta. Kaikkeen tottuu, ja lämmöstä nihkeän nahkea iho ja kotihommia tehdessä selkää ja ohimoita pitkin valuva hikinoro ovat jo normihommia. Rakastan lämpöä, valoa ja aurinkoa, mutta kotona sisällä pärjäisi vähemmän trooppisellakin ilmastolla. Onneksi jälkikasvu on sentään nukkunut helteidenkin ajan kohtuullisen hyvin, joten ilmalämpöpumppua ei sen takia ole tarvinnut tilaukseen laittaa. Note to self jokatapauksessa: Ilmalämpöpumppu on must. +22 asteessa on miellyttävämpää nukkua kuin +32 asteessa. 

- Laivareissu. Alkukuun laivareissu Neiti K:n ehdoilla. Reissulla vietettiin aikaa lähinnä Harri Hylkeen, Pikku Myyn, sekä Muumipeikon kannoilla, ja neiti oli innoissaan päästessään tanssimaan ja viilettämään ympäriinsä muiden lasten kanssa.

- Sosiaalinen pieni naiseni. Tyyppi tekee ystäviä mutkattomasti missä tahansa, mikä saa äidin sydämen kipristelemään onnesta. Ei ole väliä missä olemme, tai onko paikalla edes samanikäisiä lapsia, neiti K painelee päättäväisesti juttusille, kertoo tarinoitaan ja moikkailee kaikkia tasapuolisesti.

- Uintiretket. Tänä kesänä on käyty uimassa urakalla, kaiketi koko Suomi on tehnyt samoin. Usein on työ -ja hoitopäivien päälle pakattu eväät mukaan ja suunnattu uimaan. Itse en luonnonvesissä viihdy, mutta neiti K hoitaa äidinkin osuuden siitä hommasta. Auton vakiovarustukseen onkin tänä kesänä kuulunut rantaviltti, kellukkeet, uimarengas ja rantalelut.

- Viikonloppu mummolassa koiravahdissa. Ehdottomasti heinäkuun parhaimmistoa ulkona oleilun ja grillaamisen merkeissä koko porukalla. <3 Viritimme pikkunaisille ulos uima-altaan, istuimme katsomassa, kun tyypit leipoivat hiekkakakkuja, ja nautimme hetkestä. Viimeistään tämä viikonloppu näytti myös miten paljon elämänlaatuun vaikuttaa etenkin lasten kanssa se, että niin sisällä, kuin pihallakin on lääniä olla ja mennä: Ei muuta, kuin ovi auki ja ulos! Talokuume siis nousee.,,

- Metrilakut. Metrilakut vain kuuluvat kesään ja niitä on yksinkertaisesti saatava aina, kun moinen koju näkyy! Tästä asiasta niin äiti, kuin tytärkin ovat samaa mieltä.

- Terassilounaat ystävien kanssa. Tänä kesänä on varmaan tehty ennätys myös terassilounaiden määrässä, koska kunnon kesäkelit. Toiveissa olisi vielä päästä nauttimaan terassihommista muutenkin, kun vain lounasaikaan keskellä päivää, mutta eiköhän tässä ole vielä lämpimiä päiviä jäljellä. Mikäs sen mukavampaa, kun elokuinen, pimenevä ilta terassilla hyvässä seurassa.

- Vapaa viikonloppu rakkaan kanssa. Yksi kappaletta lapsivapaita viikonloppuja tälle kesälle! Tulee aina tarpeeseen ja menee toteen, vaikkei mitään kummallista agendalla olisikaan. Kävimme tosin Seinäjoen Vauhtiajoilla pyörähtämässä, mutta kivaa oli myös hengailla seuraava päivä ja ilta ihan vain kotosalla, tekemättä yhtään mitään.

- Pitkät viikonloput. Jemmassa olevien lomapäivien turvin vietin heinäkuussa pari pidempää viikonloppua, joista toinen meni pääasiassa neiti K:n kanssa touhutessa. Tyyppi on pitkin kesää uhmaillut enemmän ja vähemmän, ja äiti-intuitio kertoi, että nyt saatettaisiin tarvita kahdenkeskistä, kiireetöntä laatuaikaa. Vietimme biitsipäivän, kävimme jäätelöllä torilla, markkinoilla ystävien kanssa, mökkikahvilla, mummolassa ja viikonlopun päätteeksi oli vielä aikaa vain ollamöllöttäkin. En tiedä oliko äiti-intuitio oikessa, mutta tuon viikonlopun jälkeen meiniki on ollut vähemmän uhmakkaampaa.

- Pikkumimmit. Perheen pienimmistä naisista alkaa olla toisilleen jo kovasti seuraa. Tyyppejä seuratessa sydän meinaa pakahtua ja ihan lempparihommaa tuntuu olevan ympäri kämppää peräkanaa juokseminen kikattaen samalla niin, että sitä kuunnellessa varpaita kipristää ja suupielet kiipeävät väkisinkin korviin. Myös yhteiset kylpyhetket ovat kovaa valuuttaa ja eniten naurattaa, kun molempia suihkii vuoronperään käsisuihkulla.

- Iltalenkit. Helteinen heinäkuu ei ehkä ole otollisin hetki palata lenkkipolulle, mutta milloin sitten, ellei keskellä kesää. Neiti K:n syntymän myötä omasta kunnosta huolehtiminen ja treenaaminen on ollut enemmän ja vähemmän epäsäännöllistä, ja lemppari-lajini (heti pesäpallon jälkeen) body pump vaatii aina salille raahautumista, mikä näin ruuhkavuosien keskellä on yllättävän haastavaa ajankäytöllisistä syistä. Yleensä ne tahtovat olla äidin omat menot, jotka joustavat, jos jotain yllättävää tai kiireellistä muulle perheelle ilmaantuu, joten säännöllisen epäsäännöllisen treenaamisen rinnalle oli keksittävä jotain, mikä ei vaadi liikaa aikaa ja onnistuu lyhyelläkin varoitusajalla. Koska mikään laji ei ole niin simppeliä kuin lenkkeily ja juokseminen, päätin palata vanhan inhokkilajin pariin. En ole ikinä suuremmin perustanut juoksemisesta, mutta ehkä nyt on korkea aika opetella. Ei muuta, kun lenkkarit jalkaan, ovi auki ja baanalle. Pienen lenkin ehtii heittää vielä senkin jälkeen, kun jälkikasvu on peitelty nukkumaan, ja näin hellekesänä ei paljon aikaisemmin illalla ole viitsinyt liikkeelle lähteäkään.

- Uuden kodin metsästys. Uutta kotia on hiljalleen alettu etsimään ja ääneen sanomattomana toiveena olisi löytää oma tupa ja oma lupa mahdollisimman pian, vaikka varsinaiset muuttohommat tapahtuisivatkin vasta ensi vuoden puolella. Pitäkää peukkuja, että kaikki lutviutuu hyvinpäin! Olen helposti turhautuvaa sorttia, elleivät asiat ota sujuakseen ja mainitessani asiasta eräälle kollegalleni hän kehotti minua nauttimaan vapaasta kesäelostani, koska oman talon löytymisen jälkeen sekä vapaa-ajalle, että "ylimääräiselle" rahalle löytyy aina osoite, jota kuulemma mustaksi aukoksikin voidaan kutsua. :D En epäile ollenkaan.

- Pituutta venähtänyt neiti K. Neiti K on tuntunut venähtäneet kevään ja kesän aikana pituutta ihan urakalla, joten pelkästään heinäkuun juttuja tämä ei varsinaisesti ole. Äiti saa jälleen kerran käydä läpi niin kenkä -kuin vaatevarastotkin. Kesän aikana ovat hävinneet myös viimeiset taaperon rippeet, ja meillä asuukin nyt suloinen, pieni tyttö.

- Valkoviini. Olen koko kesän himoinnut valkoviiniä; kuivaa, jääkylmää rieslingiä, joka sopii lämpimiin päiviin, kuin nakutettu. Useasti olen mieliteolle antautunutkin, mutta himo ei silti ota laantuakseen, päinvastoin. Syksyn saapuessa mielitekoni todennäköisesti vaihtuu punaviiniin, joten pidetään tästä nyt kiinni niin kauan, kuin sitä jatkuu.

Siinäpä niitä, nyt odotetaan innolla, mitä elokuu tuo tullessaan..! Mitä teidän helle-heinäkuunne on pitänyt sisällään?

Provinssi, Anssi Kela ja muut alkuviikon fuurut

Uusi viikko on jälleen pyörähtänyt käyntiin ja viime viikkoinen kesän-loppumis-paniikkini on muisto vain. Duunihommiin ja arkeen on päästy kiinni mukavasti, ja viime viikolla vallinnut ajatusten pirstaleisuus ja levottomuuskin on tiessään. Sydänkin tunnistaa jälleen kesäfiiliksen, mitä järki vielä viime viikolla yritti sille toitottaa. Vaikka ajatukset ovat jotenkin paremmin kasassa nyt, kuin viime viikkoisissa loma-aivoissa, poukkoilevat ne silti totutusti asiasta toiseen. Koska listat on mielestäni eri kivoja tehdä - myös kauppalista, tiedän olevani tässä kohtaa vähän outo - niin päätin kirjata mitkä asiat tällä viikolla mielessä suhaa ja aiheuttavat fuuruiluja

Kuva: Pixabay

Provinssi-fiilistely

Viime torstaille putkahti yllättävä ilta-vapaa neiti K:n ollessa mummolassa yötä, ja mietintämyssyyn päätyi hyvin nopeasti käsillä ollut ihmisten juhla, Provinssi, joka menneenä viikonloppuna vietti 40vee-synttäreitään. Torstaille oli ladattu sellainen kattaus, että mieli hinkui Törnävänsaarelle enemmän, kuin tosissaan: Oli muunmuassa Soundsia ja Volbeatia, noin pari nimeä mainitakseni. Ennenkuin syöksyin lippukaupoille tarkistin kuitenkin sääennuste-tilanteen, koska eihän Provinssi olisi Provinssi ellei jossain vaiheessa sataisi vettä, ja totta tosiaan avauspäivän illalle ja yölle oli luvattu kohtuullisen kovaa vesisadetta. Retro jätti siis vesisateen takia (!!??!!) lipun ostamatta, ja vaikka iltapäivästä ja alkuillastakin vielä kärvistelin harmituksissani, olin illalla sateen saapuessa hyvinkin tyytyväinen valintaani jäädä kotiin.

Viikonlopun aikana päätökseni kuitenkin ikäänkuin palkittiin, sillä lauantaille avautui yllärinä tilaisuus lähteä kokemaan Provinssi-huumaa sittenkin. Kiitos siitä ystävälleni, sekä rakkaalleni, joka jäi hoitamaan kotikenttää allekirjoittaneen painuessa muina mutseina illaksi rokkaamaan parinkymmenentuhannen muun mukana. Extempore-reissuthan monesti ovat parhaita ja niin nytkin. Pieni festaripaussi tuli tarpeeseen ja noh, Provinssi vaan on aina kokemisen arvoinen, edes sen yhden illan. Kertaakaan retken aikana ei ehtinyt edes iskeä fiilis, että "tämä on jo niin nähty", mikä nykyään aika useasti hiipii puseroon tehdessä niitä juttuja, jotka ennen olivat suunnilleen parasta mitä tiedän. Älkää ymmärtäkö väärin, tykkään edelleen käydä festareilla, keikkareissuilla ja rakastan esimerkiksi yöpyä hotelleissa - nykyään oikeasti nukkumisen ja oman rauhan merkeissä :D - mutta onhan niistä touhuista jo tietyllä tapaa hohto kadonnut. Kivaa ne ovat edelleen kuitenkin siksi, että liian usein niihin ei enää ole tilaisuuksia, ja nykyään onnentunteet tarjoaa enemmänkin perheen kanssa tekeminen, kuin kylillä huiteleminen. Kaikesta huolimatta jälkimmäistäkin pitää päästä tekemään, etenkin puolison kanssa, että pikkuihmisten kanssa jaksaa taas touhuta. Oli miten oli, yllätyslähtö festarielle oli kaiken sen sunnuntain väsyn arvoista!


Fazerin turkinpippurisuklaa

En kestä, ihan järjettömän hyvää! Olen jostain somen uumenista bogaillut parin viime viikon aikana mainoksia fazerin sinisestä maustettuna turkinpippurilla, ja tuuminut, että tulossa olevalta laivareissulta pitää ehdottomasti tätä herkkua ostaa. Kyseistä suklaata on toistaiseksi saatavilla ainoastaan mereltä ja ilmasta, kuten mainos kertoi, sekä Helsinki-Vantaan lentokentältä. Eräs kollegani oli reissultaan tätä jo ehtinyt toimistolle kahvipöytään tuomaan, ja suklaalevy taisi kadota parempiin suihin jo ennen lounasta. Vahva suositus siis, ehdottomasti laiva/lentokonetuliaislistalle!

Anssi Kelan "Ilves"-biisi

Olen ollut jotenkin out loman aikana siitä, mitä radioissa soitetaan ja mitä spotifyn suosikkilistoiltani tällä hetkellä löytyy. Reissussa suunnilleen ainoat biisit mitä korvamadoiksi jäivät olivat hotellin minidiscossa soineet biisit, joita Neiti K joraili sydämensä kyllyydestä päästessään vauhtiin. En (muka) ollut kuullut Anssi Kelan "Ilves"-biisiä aikaisemmin ja jumituin eilen ihan täysin radion ääreen biisin soidessa. Jopa siinä määrin, että oli pakko kuunnella biisi loppuun ennen autosta nousemista, vaikka auto olikin jo nätisti parkissa. Kela ei edes erityisemmin kuulu suosikkeihini, vaikka mies todella lahjakas onkin, ja hänen musiikkinsa on mielestäni jotenkin helppoa kuunneltavaa. Sellaista, joka omaan korvaan sopii, jää korvamadoksi, muistuu mieleen vuosien jälkeenkin; miettikääs, että biiist Mikan faijan BMW ja Milla ovat julkaistu vuonna 2001. Ei siis ihan eilen. Ilves jokatapauksessa jostain syystä meni ihon alle, ja erityisesti heti biisin alussa soiva huuliharppu ilahdutti.

Kuva: Pixabay

Tahtoo mökille!

Haluaisin mökille. Romantisoin mielessäni koko hommaa, koska todellisuudessa en ole edes kovinkaan vannoutunut mökki-ihminen. Paitsi jos mökki tarkoittaa sähköjä, juoksevaa vettä, sisävessaa ja muutenkin kohtuullisen moderneja tiloja. Viihdyn kyllä mökillä kuin mökillä päivän tai pari, mutta kauemmin viihtyäkseni tarvitsisin edellämainitut mukavuudet. Kermaperä mikä kermaperä tässä asiassa, ei voi mitään. Tuumin eilen, että olisipa kiva lähteä perheen kanssa jonnekin mökille, käydä uimassa ja polttaa illalla takassa rätiseviä puita. Melkein jo googletin vuokramökkejä, kunnes tulin järkiini: Ei taida olla meidän sakista vielä mestarimökkeilijöiksi, ei ainakaan niin kauan, kuin yksi pikkunainen uhmailee ja toista kiinnostaa öisin muutkin, kuin nukkumishommat. Heinäkuun aikana saamme jokatapauksessa hoitaa koiravahdin virkaa Neiti K:n mummolassa, joten siinä on meille modernia "mökkeilyä" ihan tarpeeksi: On uintimahdollisuus, takka, wifi ja kaikki muutkin mukavuudet.:D

Siinäpä ne tärkeimmät tämän viikon alkuun. Millaisia juttuja heinäkuun alku ja ensimmäinen viikko teissä on saanut aikaan?

Pääsiäismeininkiä 2018

Blogin puolella on vietetty hiljaiseloa pari viikkoa, eikä vähiten pääsiäisviikolla perheeseemme iskeneen oksupöpön takia. Hyi yök, ei siitä sen enempää, kuin että nyt saa pöpöt mun puolestani riittää, vaikka suhteellisen vähällä pääsimmekin.

Mutta se pääsiäinen! Pienoisesta potemisesta ja toipumisesta huolimatta nelipäiväiset vapaat vierähtivät oikein kivasti. Sopivassa suhteessa tekemistä ja oleilua, sekä tieysti sitä suklaata. Neiti K oli luonnollisesti innoissaan ja yllättäen meiltä löytyikin noita-trullin sijaan Elsa-trulli. Prinsessat ja ballerinat ovat nyt pop, joten mikä minä olen kieltämään. Itsekin tekisi mieli välillä liehua prinsessana ympäriinsä ja lankalauantaina siihen olisi ollut hyvä mahdollisuus ilman, että kukaan olisi sen kummemmin ihmetellyt, mutta ehkä ensi vuonna. Tai vappuna. Tai halloweenina. Tai miksei ihan milloin vaan; jokainen herää välillä prinsessana. Käytiinpä lauantaina illalla myös paikallisella pääsiäiskokollakin, jossa oli musiikkia, poniajelua, trullikisa, makkaraa, hattaraa, ja ties mitä muuta, mutta jouduimme valitettavasti lähtemään kotiin iltapuuhiin ennen kokon sytyttämistä. Järjestäjille vinkiksi, että kokon voisi ehkä ensi vuonna sytyttää vähän aikaisemmin, että pienemmätkin trullit ehtisivät sitä ihastella. Muuten tapahtuma oli hienosti järjestetty ja tekemistä - sekä väkeä! - riitti.

Pyhinä ehdittiin pyörähtää myös Keskisen kyläkaupassa Tuurissa, jossa järjestettiin pitkäperjantaina lastenpäivä. Lastenpäivässä oli esiintymässä myös Ryhmä Haun Samppa ja Vainu, joiden johdolla pikkumimmikin joraili sydämensä kyllyydestä ja lopuksi pääsi Sampan kainaloon kuvattavaksi. Kyläkaupalla oli tehty remonttia sitten viime käynnin, minkä ansiosta paikka oli muuttunut edukseen ja ruokaravintolatarjotakin saanut lisäystä. Kiva päivä ja juuri sopivaa vapaapäiväohjelmaa koko porukalle. Keskisen Vesan hoodeilla kannattaa poikeuta kauempaakin, vink, vink! Tulevana lauantaina kyläkaupalla vietetään sisustuspäivää, josta lisätietoa esimerkiksi täältä.

Keskisen retken ja trullihommien lisäksi ohjelmistossa oli luistelua, vohveleita, ystävien treffaamista, yksi alkuunsa jäänyt pulkkamäki -ja leikkipuistoiluyritys, sekä pari vähäunista yötä. Pääsiäisenä piti katsastaa myös Elonkerjuun nykykeikkakunto, mutta pienoisten muuttujien takia se jäi nyt toiseen kertaan. Onneksi Pohjanmaan Rollarit keikkailee tässä kevään mittaan useammankin keikan verran, joten toivo elää, että jollekin niistä pääsisin karkaamaan.

Miten teidän pääsiäinen sujui ja menivätkö neljän päivän vapaat toteen?