Ruokainspiraatiota

Pääsiäinen on juhlittu - tai allekirjoittaneen tapauksessa rentouduttu ja huilittu - ja seuraavana vuorossa kevään kekkerilistalla on vappu. Molemmat kuuluvat ruokajuhlien aateliin, vaikka henkilökohtaisesti en pääsiäisen herkuista innostukaan muista, kuin suklaamunista. Pashat, mämmit ja lammasruoat jäävät kauppojen hyllyille, mutta vappu konstailemattomine eväineen on enemmän oma juttuni. Perunasalaattia, nakkeja ja lihapullia, vappumunkkeja, tippaleipiä, simaa ja kuohuvaa; siinäpä ne tärkeimmät, ja oma vappuni on pelastettu.

Ruoka on iloinen asia, yksi elämän suurista nautinnoista, ja omasta mielestäni kokkaaminenkin on ihan jees hommaa. Blogit, ja netti muutenkin, ovat täynnä toinen toistaan ihanampia, herkullisempia, ja pikaisiakin ruokaohjeita, mutta kaipaisin kuitenkin vähän inspiraatiota. Kun jokapaikasta tulvii ohjeita ja reseptejä, iskee hienoinen runsaudentulva ja valintaähky, eikä lopulta oikein tiedä mihin tarttua etenkin, jos ei oikein edes tiedä mitä etsii. Juhlapyhien ja kevään perinteisten kemujen menut ovat erikseen, niistä jaksan inspiroitua, mutta entä ihan tuikitavallinen viikonloppu, jolloin olisi kiva laittaa jotain muuta, kun niistä perus-eväitä; ei sillä, että peruseväissäkään mitään vikaa olisi.

Parin viikon takainen uunifetapastan tarjoaminen lounaaksi näin lapsiperheessä osoitti sen, että vaikka ruoka olisi aikuisten mielestä miten hyvää tahansa, jälkikasvuun eivät voimakkaat maut välttämättä iske, ainakaan sanan positiivisessa merkityksessä. Uunifetapasta teki kyllä kauppansa, mutta esimeriksi tuunatun ja kevennetyn pasta carbonaran tapaan se ei lautaselta kadonnut. En tiedä olenko tullut jotenki sokeaksi sille mitä kaikkia varteenotettavia vaihtoehtoja olisi lapsiperheessä kokkailtavaksi, sillä tuntuu, että ne on aina ne samat - hyväksi havaitut toki - vaihtoehdot, joihin turvaudutaan. Vaikka etenkin neiti K syö varsin laajalla kirjolla, aina lehtikaalista avocadoon - siis silloin, kun syömishommat eivät ole taas jonkun vaiheen takia pannassa ja pienoisen vääntämisen takana - niin silti eväitä kannattaa kokkailla mielessään se, että ne kelpaavat myös lapsille.

Arkisin lautaselle monesti löytää erilaisia kiusauksia, keittoja tai pastoja, koska niitä on helppo tehdä isompia annoksia, joista riittää ruokaa lämmitettäväksi useammallekin päivälle. Viikonloppuisin kuitenkin olisi kiva tehdä jotain muuta, kuin kestosuosikkeja lihapullia ja perunamuusia, kanaa ja riisiä, tai - jälleen kerran - jotain pastaa. Monesti etenkin perjantai-iltaisin laitan tex-mexiä tai teen lämpöisen piirakan, mutta ainakaan meillä ne eivät välttämättä kuulu pikkuihmisten suosikkeihin. Pizzastakin katoaa yleensä pieniin suihin lähinnä reunat. Vielä, kun sekaan lisää yhden kalarajoittuneen, joka ei kovin mielellään syö kasviksiakaan, pavuista puhumattakaan, alkaa allekirjoittaneella ruokareservi yksipuolistua. :D Tosin nyt ovella oleva, tai oikeastaan jo käynnistynyt, grillauskausi tuo omat variaationsa viikonloppujen ruokavalioon. Lähes kaikki liharuoat vaan maistuvat paremmalta grillin kautta tulleina.

Kaipaisin siis ruokapaljastuksia siitä, mitä juuri teillä kokataan viikonloppuisin. Mikä on herkkujen herkku tai kiireisen lauantain pelastus, joka maistuu koko perheelle? Mitä kokataan sunnuntaisin pitkään ja hartaudella, tai mikä on vakkarieväs perjantai-iltaan? Kaikki vinkit, ohjeet, reseptit ja ideat ovat tervetulleita!

Fuuruja ja lempparijuttuja

Olen itselleni tyypillisesti saanut tähän vuoden alkuun jonkinlaisen inspiraatio-boostin, joku voisi sitä fuuruiluksikin kutsua. En tiedä onko kyseessä miten oikeaoppinen sana, vai onko se vakiintunut ainoastaan omaan ystäväpiiriini, jossa on useampikin saman sorttinen fuuruilija, kuin allekirjoittanut. Fuuruiluhan tarkoittaa asiasta x innostumista noin sadasosasekunnissa, ja se on sen jälkeen menoa. Fuuruilun kohteita voi olla useampia kerrallaan, joten pois vaan alta risut ja männynkävyt. Annettakoon esimerkkinä rakas ystäväni, jonka kanssa meillä on kovastikin samanmoisia taipumuksia: Hänen auto-ongelmansa kulminoitui katkenneeseen pyyhkijänsulkaan - joka oli siis ongelmista se, joka katkaisi kamelin selän - mikä muitta mutkitta johti uuden auton ostamiseen. Kerrottakoon vielä, että pyyhkijänsulka katkesi aamulla, ja iltapäivällä oli uusi auto ostettuna. Tämä on erittäin oppikirjamainen kuvaus mitä fuuruilu pahimillaan, tai parhaimmillaan - makuasia - voi olla.

Mutta asiaan, fuuruilun ja inspiraation aiheita on tälle vuotta ehtinyt kertyä jo useampia, tässä niistä muutama: (Listalla ei ole autoa, koska let's face it, niin yritän pitää itseni pois autoilmoituksia selaamasta, koska muuten saattaisin uuden kiesin "vahingossa" ostaa, ja juuri nyt siihen ei a) ole tarvetta, b) varaa.)

- Lidlin paistopisteen kaurasydämet: Miten hyvää voi leipä olla!

- Verigreipit; niitä on kulunut pian koko vuoden edestä.

- Smoothiet. Pikku breikin jälkeen olen taas innostunut surauttelemaan smoothieita, jotka jälleen maistuvat kaikessa yksinkertaiseuudessaan. Kuitenkin, note to self: Mansikan kanssa EI pidä sotkea banaania. 

- Liittyen edelliseen; tahtoo uuden blenderin. Nykyinen alkaa hiljalleen tulla tiensä päähän palveltuaan lähemmäs kymmenkunta vuotta, ja ostoslistalla onkin Smegin iiiiihana tehosekoitin, jolla on hintaa öbaut neljä kertaa niin paljon, kuin mitä olen aikanaan maksanut nykyisestäni. Kohtuullista.

- ...ja ettei ostoslista jäisi puuttelliseksi, lisätään siihen myös muut Smegin pienkodinkoneet kahvinkeittimestä leivänpaahtimeen ja vedenkeittimeen. Mustana kiitos, tai valkoisena. Vaaleanpunainenkin käy, mutta epäilen, että taloutemme toinen aikuinen ei olisi siitä niin innoissaan. Nykyiset pienkodinkoneet ovat toistaiseksi vielä toiminnassa, mutta niilläkin on käyttövuosia takana pian 11, joten syytä päivittämiseen saattaa piankin ilmetä muutenkin, kuin vain pelkästään "koska mä haluan".

- Sisustusnettiputiikki nimeltä Hyvän Tuulen Puoti. Nimi kertoo kaiken, putiikista löytyy kauniiden asioiden ja esineiden rakastajan taivas aina Greengateista servetteihin ja kaikenkarvaisiin sisustusjuttuihin.

- Arki-iltojen rauhoittaminen. Jostain syystä juuri nyt tuntuu maailman parhaalta olla haalimatta kovin paljoa ohjelmanumeroita arki-illoille. Neiti K:n kerran viikossa ollut muskarikin loppui jouluun, joten valmiiksi aikataulutettuja menoja ei kalenterissa tällä hetkellä arki-illoille ole. 

- Salikortin hommaaminen. Päätin kokeilla jälleen kerran, josko jo tässä vaiheessa pikkulapsiaikaa olisi mahdollisuus omaan, viikottaiseen ja säännölliseen liikkumiseen. Viimeksi homma tyssäsi aikatalutusogelmiin, joten kokeillaan josko nyt oltaisiin viisaampia ja osattaisiin hoitaa homma kotiin. Jahka valo lisääntyy ja lumet sulavat huvittaa taas lenkkipolulle lähteminenkin.

- Pulkkailu neiti K:n kanssa. Pikkunaiseni ei ole mikään hurjapää, joten pulkkamäki ei ainakaan tällä hetkellä jaksa suuremmin kiinnostaa, mutta ihan parasta tuntuu olevan kävelylenkit pulkkaillen: Neiti K istuu pulkassa ja hihkuu, välillä vetää itse tyhjää pulkkaa ja muistaa siinä samassa, että seuraavalla kerralla pitää pehmolelu-ystäviä ottaa mukaan, että hän saa niitä vetää pulkassa. Parasta. <3

- Kevään juttujen suunnitteleminen. Kaikkea kivaa on ihan nurkan takana. 

- Blogit. Jaksan taas pienen tauon jälkeen lukea lähes päivittäin suosikkiblogejani, jotka parhaimmillaan antavat potkua päivään.

- Operaation kaappien tyhjennys. Tämä on vielä mietinnän asteella, mutta hyvin suunniteltuhan on puoliksi tehty, vai miten se meni. Haluaisin ajan kanssa konmarittaa niin vaatekaapit, lelulaatikot, kuin keittiön kaapitkin. Tosin astioita ei konmaritus-intoni koske, sillä niitä ei mielestäni voi olla koskaan liikaa. 

- Lukeminen. Tajusin, että en ole hetkeen lukenut mitään blogeja ja lehtiä kummempaa. Sähköpostiin kilahti juuri ilmoitus kirjastokirjavarauksesta, joten sekin asia on hoidossa.

Millaisia lempparijuttuja ja innostuksen kohteita teillä näin vuoden alkuun on?

Kuvat: Pixabay

Asioita joihin en usko

Visual Diaryn Sara kirjoitti pari kuukautta sitten blogissaan asioista joihin ei usko, postaus löytyy täältä, ja sen verran mehevä oli aihe, että pakkohan siihen on itsekin tarttua. Yleisesti ottaen uskon vähän kaikenlaisiin juttuihin, tai ainakin haluan uskoa. Siinä tietysti on vissi ero, eivätkä kaikki asiat ole edes uskosta kiinni. Pidemmittä puheitta, here comes.

Karma.
En oikein jaksa usko karman lakiin. Kaikilla asioilla, päätöksillä, tekemisillä ja tekemättä jättämisillä on tottakai seurauksensa, mutta en kutsuisi sitä karmaksi. Mielestäni on ainoastaan hyviä ja huonoja valintoja tai onnea, ja toiset asiat ovat vain meant to be. Jos uskoo karmaan ja ajattelee sen hoitavan niinsanotusti tilit tasan, jos joku on kohdellut epäreilusti kannattaa ehkä miettiä myös ketä itse on kohdellut kurjasti, että karma on tehnyt vastaiskun.

"Lähdetään käymään yksillä."
Jeah right, who are you kidding. Yksille lähteminen on silkkaa itsensä huijaamista ellei satu olemaan liikkeellä autolla. Siinä tapauksessa tuo statement toimii, mutta jos vaikkapa hyppää fillarin selkään ja lähtee terassille "yhdelle", ei kannata ihmetellä, jos kohtaa silmienpyörittelyä.

Maanantai on viikon paras päivä.
Ei ole, piste. Maanantai on maanantai, vaikka voissa paistaisi. Tosin viime aikoina viikonpäivillä ei ole enää niin suurta merkitystä kuin ennen, mutta maanantai on maanantai ja perjantai on perjantai, vaikka asiaa mitenpäin katsoisi.

Kateus. 
Tämä on  monitasoinen juttu: Kateus on mielestäni yksi turhimmista ja typerimmistä fiiliksistä, mitä ihmisen tunneskaalasta löytyy. Toisaalta pienoinen kateus saattaa ajaa parempiin suorituksiin ja tavoittelemaan jotain sellaista, mitä ei ehkä olisi ilman tätä hölmöä tunnetta tajunnut edes tavoitella. Kolmanneksi, jos joku sanoo ettei ikinä, milloinkaan tunne kateutta, niin sanoisin, että "älä huijaa". Kateus on yksi ihmisen tavallisimmista tunteista siinä missä ilo, suru tai innostuminenkin.

"En ikinä menetä hermojani lasten kanssa."
Onneksi olkoon, ansaitset rauhanpalkinnon, Äiti Teresan kunniamaininna, sekä Dalai Lamalta papukaija-merkin. Todennäköisempää on yksisarvisen ilmestyminen ikkunan alle. :D

Valkoiset legginsit/tregginsit/yms.
 Ei vaan näytä hyvältä - kenenkään päällä.

Uhkailu-kiristys-lahjonta - tie lapsuuden traumoihin.
En pysty uskoa. Tietysti riippuu keinoista, joita käytetään, mutta jos kyseessä on ihan perus "ellet syö ensin ruokaa, et saa jälkkäriä"-tyyppisiä juttuja, niin I don't think so. Kaikissa asioissa voidaan tietysti mennä äärimmäisyyksiin, mutta itse en ole ainakaan niin fiksu, että olisin keksinyt miten lasta kasvatetaan ellei esimeriksi kerrota ja opeteta, että kaikilla teoilla on seurauksensa. Toiset saattavat kutsua tätä uhkailuksi, tai kiristykseksi.


Yksinhuoltajien lapsilla on huonommat eväät elämään.
Hahahahhahaa, en usko hetkeäkään. Ei ole kiinni huoltajuussuhteesta millaisen kotikasvatuksen saa, ja miten paljon lapseen; hänen harrastuksiinsa, koulutukseen, ynnä muuhun panostetaan.


Kukkahousut.
Tiedän tämän olevan kuuminta hottia ja monien pitävän kukkauhousuja suvereenisti - hatunnostoni heille - mutta tämä antikukkakuosimuidu ei moiseen taitu. Ei edes kotioloissa.

Ainoa tapa, jolla voisin pitää "kukkahousuja"

Vappu on turha juhla.
Tarkoitan nyt nimenomaan vappua sillä tavoin, kuin sitä nykyään juhlitaan; en erityisemmin aatteellisena juhlana. Itselleni vappu tarkoittaa kevään taittumista kesäksi, vaikka näillä leveysasteilla se ei kelien puolesta useimmiten niin olekaan. Joskus muinoin vappua juhlittiin kaveripiirissäni aina, toviksi vappu muuntui jopa omissakin silmissäni enemmän tai vähemmän pakkojuhlaksi, mutta taas vapun juhlimisessa on oma tunnelmansa. Se ei tarkoita välttämättä skumppapäissään kylillä hillumista, vaan lähinnä hyvää ruokaa, vappumunkkeja, simaa, serpentiiniä, ilmapalloja ja jossain määrin sitä skumppaakin. Ja hei viikon päästä vappu on täällä!

Positiivisuus on perseestä.
En usko, ei ole. Jotkut saattavat syyttää turhasta haihattelusta, mutta lähtökohtaisesti (sana aiheuttaa edelleen hilpeyttä, vanha inside-läppä :D) pienellä haihtattelulla kaikki on kivempaa.

Suklaat voi laittaa paremmuusjärjestykseen.
Noup, en pysty siihen. Tai pystyn, mutta muutan noin viiden sekunnin päästä mieleni. Tämän hetken lemppari on geisha, ja juuri nyt alkasi tekemään mieli Maraboun normi maitosuklaata. #suklaaonsuklaaonsuklaa

Hiilarit on helvetistä.
En allekirjoita. Kroppaa tottuu kaikkeen, kunhan kuljetaan kultaista keskitietä. Olen alkanut uskomaan myös siihen, että keho kertoo kyllä mitä tarvitsee, joten jos himoitset hiilareita, suo se itsellesi. Tosin itse en nyt aio tätä toteuttaa, koska kehoni yrittää kertoa tarvitsevansa suklaata, mutta tiedän sen tässä kohtaa huijaavan. :D


Ihmissuhteiden kuuluu olla vaikeita. 
Ei kuulu. Aina ei tietenkään voi olla helppoa ja yhtä ruusunpunaista eloa ja oloa, mutta pääasiassa kyllä. Ei tarvita draamaa ja sydäntä raastavaa vuoristorataa, että rakkaus olisi oikeaa. Se on oikeaa vähemmälläkin säätämisellä ja epävarmuudella. Itseasiassa oma kokemukseni on, että mitä vähemmän säätämistä, epävarmuutta ja draamaa, sitä enemmän pystyy toiseen ihmiseen keskittymään.

Että asiat vain tapahtuvat itsestään.
Mikään ei tapahdu itsestään, paitsi ajan kuluminen. Jos haluat jotain, tee sen eteen töitä. Jos et halua jotain, tee asiat niin, ettet joudu tilanteeseen, johon et halunnut. Mikään - muu kuin vakava sairastuminen tai onnettomuus - ei ikinä, automaattisesti "vain tapahdu" ellet tavalla tai toisella ole edesauttanut asiaa; on kyseessä sitten toivottu juttu, tai jokin, mihin ei ole tähdännyt. Älä syytä muita siitä missä olet oman elämäsi kanssa, sillä kukaan muu ei tee valintoja puolestasi, kuin sitä itse. ..ellet ole lapsi. Silloin vanhemmat saavat suuremmilta osin päättää. Pakko mainita näin uhmaikäisen äitinä. :D

 Että tietyn ikäisenä "kuuluu" tehdä tiettyjä asioita.
Tässä tietysti biologia asettaa omat rajansa, mutta noin muuten: Ei ole ikinä esimeriksi liian myöhäistä opiskella, vaihtaa alaa / työpaikkaa / asuinpaikkaa, aloittaa uusia harrastuksia tai ylipäätään kiinnostua uusista asioista. Aina voi myös lähteä rokkifestareille ja juoda viiniä aamuun asti, jos sille tuntuu. Aina voi matkustaa, tai olla matkustamatta, tavata uusia ihmisiä ja avartaa maailmankuvaa. Aina voi haaveilla ja asettaa tavoitteita. Ja ennenkaikkea aina on juuri oikea aika nauttia hetkestä ja elämästä.

Tähän on hyvä päättää, kivaa viikon alkua! Kertokaa mihin te ette usko?

Kuvat: Pixabay

Ihastusta ilmassa - mikä inspiroi

Löysin viime syksynä blogin, joka herättää uinuvankin inspiraation ja jollain hassulla tapaa virittää haaveilemaan, suunnittelemaan ja miettimään yhtä ja toista. Tai näin ainakin omalla kohdallani käy. Ei oikeastaan ole väliä mikä itse postauksen aiheenakaan on, jotenkin vain saan ammennettua ideoita ja heräteltyä uusia ajatuksia ja unelmia lähestulkoon aina, kun astun Stellan huomaan. Nykyään sieltä löytää myös Jarnon kirjoituksia, ja visuaalinenkin ilme elämänmakuisine ja välillä sopivan rosoisine kuvineen hivelee tämän ihastuneen silmää. En yleensä jaksa innostua blogeista, joiden taustalla olevien ihmisten elämä poikkeaa täysin omastani, mutta tämä on ehdottomasti virkistävä poikkeus. Kerronta on sujuvaa, välillä keveää, välillä pohdiskelevampaa ja tekstejä on helppo lukea. Jos blogiin on mahdollista ihastua, niin nyt on ihastusta ilmassa. Käykää ihmeessä kurkkaamassa Stellan ja Jarnon notes on a life, linkki täällä!

Mitkä muut asiat sitten inspiroivat ja saavat ajatukset, haaveet ja suunnitelmat heräämään? Itse sytyn liekkiin paitsi hyvän tekstin ansiosta, myös kuvien ja musiikin - kuten varmasti niin moni muukin. Sosiaalinen media ja erityisesti instagram ovat loistavia kanavia tyydyttää estetiikan nälkäänsä ja saada uusia ideoita. Taas viime viikkoina myös Suomen luonto on tarjonnut parastaan sen suhteen, sillä vaikka ulkona onkin ollut jäätävää, siellä on myös kaunista. Itse saan ehkä enemmän irti kesäisestä maisemasta ja valoisa kesäyö hiljaisine lakeuksineen ja tyynine vesineen hivelee silmää ja mieltä. Ihan "pianhan" sitäkin herkkua on taas saatavilla.

Musiikki sitten. Riippuu paljon mielentilasta millaisesta musiikista milloinkin saa hyvän flown irti. Itselleni musiikki tuo ehkä enemmänkin hyvän fiiliksen, kuin varsinaisesti ruokkii inspiraatiota, mutta toisaalta hyvällä mielellä saa helpommin ideoita ja huommatkin tuntuvat ehkä toteuttamisen arvoisilta. Tai ainakin miettimisen arvoisilta. Musiikki luo mielikuvia, mutta jotenkin itse jään kellumaan syntyneeseen fiilikseen; aivot ja sitä myöten ideat alkavat raksuttaa vasta myöhemmin.  Toisinaan sanoitukset ja niiden kauniit lausekuvioinnit antavat aivoille luovan sysäyksen ja saa sormet lentämään näppiksellä. Toisinaan taas kauniit sanoitukset ovat pelkästään kauniita sanoituksia (jotka ehkä saavat kyynelkanavat auki).

Ihmiset, tarinat ihmisten taustalla ja heidän elämästään ovat kiehtovia ja ajatuksia herättäviä. Kovinkaan moni asia ei ole niin mielenkiintoista, kuin kunnon keskustelu jonkun kanssa etenkin aiheesta, joka herättää tunteita. Jokaisen tarina on myös hieman - tai paljon! - erilainen, ja näin jo tovin verran elämää nähneenä monenlaisia juonenkäänteitä löytyy omastakin elämästä: Materiaalia löytyisi vaikka romaaniin! Ihmisten ajatukset, mielipiteet ja näkökulmat, etenkin ne erilaiset, kasvattavat myös omaa ymmärrystä ja tietoisuutta, joten heittäytykää hyvään keskusteluun, kun siihen on mahdollisuus; parhaillaan se voi tarjota ihan uudenlaisen mallin suhtautua asioihin, joka jo itsessään poikii lisää ideoita ja ajatuksia.

Tapahtumat: Keikat, teatteriesitykset, lastentapahtumat, elämäntapahatumat, you name it herättelevät ajatukset takuuvarmasti uusille aalloille ja saavat haaveilemaan milloin mistäkin. Monesti tapahtumiin, fiiliksiin ja elämyksiin tempautuu niin vahvasti mukaan, että ajatukset tuulettuvat ja saavat uusia vivahteita ikäänkuin huomaamatta. Myös tuoksut voivat toimia inspiraation herättelijänä, ja ainakin itselläni tuoksumuisti on aika vahva. Pääsen hetkessä tiettyyn aikaan, paikkaan ja jopa olotilaan tuoksun avulla. Esimerkiksi auringon lämmittämän asfaltin tuoksu - tai haju, mitä kenellekin - vie minut useimmiten Välimeren paahtavan auringon alle.

Olen kaikensorttisten elämänviisauksien ja lainausten suurkuluttaja - olen myöntänyt tämän julkisesti ennenkin, täällä -  ja ne antavat yleensä sen verran ajattelemisen aihetta, että jos jaksaa syventyä ja todella ymmärtää lukemaansa uusia näkökulmia löytyy kyllä. Äitihommien myötä ei ole niin itsestäänselvää, että luetunymmärtäminen toimisi yhtä automaattisesti kuin ennen, mutta elän toivossa, että tilanne olisi kenties pikkuihmis(t)en kasvaessa paranemassa. Itselleni nämä joidenkin mielestä kovin kliseiset rivit toimivat paitsi ajoittaisina tsemppareina, myös tietynlaisen inspiraation, tai ehkä paremminkin energiapuuskan, lähteenä. Jos fiilis on pakkasella syystä tai toisesta, klikkailen usein tietyt sometilit auki ja ammennan virtaa. Toisinaan onnistun, toisinaan en, ja viimeksi mainitussa tilanteessa yleensä ketutus on saattanut jopa ampaista uusiin sfääreihin yltiöpositiivisten tsemppisanojen takia tai ansiosta. Yksi asia on kuitenkin varmaa, niin tai näin, ajatuksia on varmasti herännyt.

Eihän pelkkä uusien ajatusten herääminen kuitenkaan riitä varsinaisesti siihen, että voisi sanoa inspiroituneensa, mutta se on hyvä alku. Joskus sitä pyörittelee mielessään yhtä sun toista ideaa, mutta ei oikein osaa, viitsi, tai jaksa tarttua mihinkään. Niitäkin aikoja on ihan ookoo olla, ja on ihan luvallista välillä hautautua peiton - kuvitteellisen tai oikean - alle odottamaan parempaa aikaa tarttua mielessä myllertäviin ideoihin. Aina voi haaveilla ja suunnitella, ja ajan ollessa oikea laittaa töpinäksi ajatusten ollessa jo kirkkaat, tai ainakin kirkkaammat, kuin aikaisemmin. En todellakaan ole sitä sorttia, joka asioiden kanssa jahkailisi liian kauaa, mutta sen verran höveliksi näköjään olen tullut, että tiettyjen juttujen eteen teen paljonkin ajatustyötä ennenkuin annan inspiraatiolle luvan lentää juuri sellaisiin ulottuvuuksiin, kuin se yltää, ja joissa edes taivas ei ole rajana.

Voisin jatkaa loputtomiin listausta siitä, mistä uusia ideoita ja inspiraatiota kumpuaa, mutta tässäpä tärkeimmät. Tuntuu, että jo kevät ja valo riittävät siihen, että mieli on eri tavalla vastaanottavainen erilaisille virikkeille. Ihanaa kun tulee kevät!

Mikä teitä inspiroi ja millaiset jutut saavat ajatuksenne käymään positiivisella tavalla ylikierroksilla?

Kuvat: Pixabay

Kolme hyvää ja kaunista x5

Hyvää maaliskuuta evribadi! Talvikuukaudet ovat kalenterin mukaan virallisesti ohi ja superpakkasista huolimatta kevät tekee tuloaan. Tai mitä superpakkasia nämä miinus kahdenkympin kelit nyt ovat, ihan perinteistä talvikelikauraa kaiketi, mutta totuus on muutaman leudomman talven jälkeen päässyt unohtumaan. Ensimmäisen kevätkuukauden kunniaksi päätin tarttua monissa blogeissa julkaistuun kolme hyvää-aiheeseen, jota jokainen meistä voisi omissa ympyröissään pohtia. Olen kirjoittanut samantyyppisen postauksen aikaisemminkin - miten kaikista meistä löytyy vahvuuksia - ja se löytyy täältä.






KOLME HYVÄÄ ASIAA PÄIVÄSSÄNI

Reippaasti ja mielellään hoitoon jäävä pikkumimmini. Neiti K:n päivähoitotaival on kestänyt nyt tasan kaksi vuotta ja koko touhu on mennyt paremmin, kuin hyvin. Yhden käden sormilla on laskettavissa ne kerrat, jolloin on hoitoon jääty itkien tai muutan vain pitkinhampain. Neiti solahtaa ryhmiksen touhuihin aamuisin niin sutjakkaasti, että välillä saa huudella perään, mikäli haluaa heipat, halit ja pusut.

Lisääntyvä valon määrä. Ihan mahtavaa, että aamuisin töihin lähtiessä ja ajellessa on jo valoisaa! Sitä jotenkin aina unohtaa miten äkkiä talvi kevääksi - ainakin valon puolesta - taittuukaan, ja oikeastaan ihan hyvä niin: Vuosi toisensa jälkeen saman asian suhteen yllättyy iloisesti.

Saan iltaisin nukahtaa rakkaaseen syliin. En voisi olla onnellisempi kömpiessäni iltaisin peiton alle ja kepertyessäni rakkaani kainaloon. Ihan parhaita asioita, joita en todellakaan ota itsestäänselvyytenä.


 

KOLME HYVÄÄ ASIAA MINUSSA

Sitkeys. Olen elämässäni kokenut yhtä ja toista, enkä lannistu enää ihan vähästä. Olen kouliintunut elämän ristiaallokossa niin, että minua on hyvin vaikea enää yllättää, ainakin mitä tulee ihmisten käytökseen. Sitkeyteni ansiosta pääsen nopeasti takaisin jaloilleni, mikäli polvet välillä notkahtavat muuten, kuin positiivisessa merkityksessä rakkauden takia. 

Positiivisuus. Kukaan ei aina jaksa katsella maailmaa vaaleanpunaisten lasien läpi, mutta mikäli siihen pystyy edes suurimman osan aikaa, on se pelkkää plussaa. Positiivisuus on helppoa silloin, kun elämässä on kaikki hyvin ja asiat sujuvat, hankalampaa se on, jos oikein tihkoo, usein ja pitään. Yleensähän nämä hommat toimivat lumipalloefektin lailla: Jos asiat alkavat sujua, kaikki tapahtuu kuin itsestään - ja silloin on syytä muistaa olla kiitollinen and enjoy the ride - ja alamäen alkaessa sen monesti joutuu lastettelemaan sinne alas saakka ennenkuin kurssi taas kääntyy. Hienointahan tässä hommassa on se, että ikinä ei tiedä onko kyseessä pieni mäennyppylä, mitä pitkin lastellaan, vai haasteellisempi vuoristo. Jokatapauksessa, pessimisti ei ehkä pety, mutta positiivareilla on varmasti hauskempaa.

Asioista innostuminen. Tämä taisi löyty plus-listalta myös edellisessä aihetta aihetta sivuavassa postauksessani, johon aiemmin viittasin, mutta koen asioista helposti innostumisen ja inspiroitumisen pelkästään voimavarana. Piirre tuo helposti uusia tuulia elämään ja antaa potkua monissa jutuissa.

KOLME HYVÄÄ ASIAA ELÄMÄSSÄNI

Neiti K. Parasta, mitä minulle on tapahtunut, as simple as that.

Rakkaus. Kun jaksaa uskoa ja pitää silmänsä auki, vaikka mitä voi tapahtua. Toisinaan joutuu odottamaan ja etsimään oikeaa ihmistä pidempään, toisinaan oikea henkilö tupsahaa eteen ennenkuin oikeastaan edes etsiikään. Niin tai näin, rakkautta, ja rakkaitaan, ei saa ikinä pitää itsestäänselvyytenä.

Ystävät. Aika perinteisillä linjoilla näemmä mennään, mutta tämä kolminaisuus; pikkumuru, isompi muru ja ystävät ovat elämäni parhaita juttuja. Ystävät ovat pitäneet pystyssä silloin, kun alamäki on tuntunut loppumattomalta ja jaksaneet kuunnella silloinkin, kun en ole jaksanut edes yrittää kaivaa positiivisuuslaseja silmille. Samat ystävät myös iloitsevat kanssani, kun elämä hymyilee ja kohtelee silkkihansikkain. Kaunis kiitos tässä samalla heille. <3

KOLME HYVÄÄ ASIAA TÄNÄ VUONNA

Tätä vuotta on takana vasta pari kuukautta, mutta hyviä, yksityiselämään liittyviä juttuja on jo tapahtunut useampiakin. Niistä kuitenkin ehkä joskus myöhemmin lisää, nyt pysytellään kevyemmissä ja pienemmissä ilonaiheissa.

Elämän asettuminen uomiinsa. Se siitä kevyistä ilonaiheista, mutta tätä ei voi olla ohittamatta. Elämä on just nyt sellaista, mistä nautin suunnattomasti. Ehkä jotain yksittäisiä asioita on, jotka kaipaavat muutosta, mutta niihinkin on -  ainakin jonkinlaiset - suunnitelmat olemassa. Nautitaan nyt kuitenkin tästä hetkestä ja keskitytään suunnitelmiin myöhemmin.

Reissut. Olemme pikkumimmin kanssa lähdössä pariksi viikoksi kesäkuun alussa Alanyan auringon alle, ja ajjettä miten ihanaa, että saa kesälomalle kunnon startin! Ei tarvitse välittää, vaikka koto-Suomi tarjoilisi millaista kesäkeliä tahansa, aurinko on aikalailla noille parille viikolle varmaa. Keväällä on odottamassa myös pieni viikonloppu-get-away aikuisten kesken, joten nyt todellakin on mitä odottaa. Tähän ripakopallinen sydämiä.

Tämä menee nyt vahvasti sinne cheesy-osastoon, mutta hetket rakkaimpien kanssa. Arki on kovin kiireistä, mutta nyt eletään kaikinpuolin erilaista kevättä, hyvällä tavalla. Vaikka välillä univaje ja uhmapeikko painaa päälle, on kokonaisuus silti hyvin vahvasti plussalla ja hetket kotirintaman kanssa kullan arvoisia.

KOLME HYVÄÄ ASIAA PIKKUPONEISSA JA YKSISARVISISSA

Itsensä toteuttaminen. Pääsen blogissa toteuttamaan itseäni ja kirjottamisen lomassa eksyn aina haaveilemaan millaiseksi työelämän haluaisin muotoutuvan, jos kirjoittaminen ja siihen liittyvät hommat olisivat keskiössä. Alanvaihto ei ikinä käy käden käänteessä, mutta ehkäpä pikkuhiljaa. Varteenotettava vaihtoehto olisi myös tehdä niitä "unelmahommia" nykyisen työn ohella; varmasti antaisivat potkua toinen toisilleen.

Oma visio. Minulla on alusta saakka, Pikkuponien ja Yksisarvisten alle kaksivuotisen taipaleen aikana siis, ollut visio siitä, että en halua keskittyä yhteen tiettyyn aihepiiriin blogissa, tai ottaa paineita siitä, että pitäisi julkaista niin ja niin monta kertaa viikossa. Plussaa tietysti olisi, jos saisi julkaistua vaikkapa pari-kolme postausta viikkoon, mutta aina - tällä hetkellä useimmiten - siihen ei yksinkertaisesti vain taitu. Tai taittuisi, mikäli niin päättäisi, mutta en halua, että blogista tulee pakkopullaa. Olisi kuitenkin ihanaa saada keskittyä vähän enemmän näihin hommiin, joten ehkä se aika on jostain otettava.

Uskallus. Lähinnä oma uskallukseni siis aloittaa blogitaival. Moni saattaa ajatella, että mitäs uskallusta moinen vaatii, mutta tein ajatustyötä blogin eteen suhteellisen pitkään ja koen, että kaikki se jahkailu tuli tarpeeseen. Mietin paljon esimerkiksi sitä, mitä blogissa voi, tai haluaa omasta elämästään jakaa, koska kaikkien ei todellakaan tarvitse tietää kaikkea. Historia on osoittanut, että mitä vähemmän kertoo, sitä enemmän ihmisiä kiinnostaa. En ole tehnyt mitään tiettyä rajavetoa sen suhteen mitä blogissa kerron omasta elämästäni ja mitä en. Teen niinkuin hyvältä tuntuu, ja useimmiten se tarkoittaa sitä, että keskityn enemmän kokonaiskuvan luomiseen, kuin yksityiskohtiin. Esimeriksi lasten nimet ja kasvokuvat pyrin kuitenkin blogista pitämään poissa.





Näillä miettein on hyvä laskeutua viettämään viikonloppua, happy Friday folks ja rustailkaapa oma kolme hyvää-listanne!

Mutku mä haluuuuuuuuuuuuuuuun!

Olen viime päivinä kehitellyt mielessäni I want-listaa. :D I know, aiheuttaa epäilemättä monissa pienoista silmienpyörittelyä ja kieltämättä itselläkin on vaikeuksia pitää naamaa peruslukemilla asioita listatessani. Miten voi ihminen innostua sekunnin sadasosassa näin kokonaisvaltaisesti, on kyseessä sitten pieni arkinen juttu, joka vain sattuu muljahtaa mieleen, tai pitempiaikainen haave, joka saa uusia sävyjä ja kerroksia mitä enemmän sitä ajatustasolla työstää. Naurattaa itseäkin.

Kuva: Pixabay

Mutta asiaan, mä haluuuuuuuuuuuuuun:

* Hotelliaamiaiselle, tai brunssille. En kestä, tekee täysillä mieli croissantteja ja kaikkia muita aamiaisherkkuja.
* Infinity rannekorun. Tai kaulakorun.
*  Uuden tatuoinnin; ideoita on miljoona, vähintään!
* Nähdä Neiti K:n ilmeen, kun saa synttärilahjaksi sen, mitä on pyytänytkin (done and check!). <3
* Reissuun: Lapin hangille, etelän aurinkoon, tai ylipäätään hetkeksi muihin maisemiin. Parin viikon reissu alkukesään on jo bookattu, mutta sitä ennen pieni pyrähdys jonnekin olisi paikallaan.
* Elää rakkauskuplassa forever. <3
* Keikalle. Nyt olisi akuutti tarve päästä pitkästä aikaa keikalle. Onneksi "ennenpitkää on taas maaliskuu". Haha, yritin olla hauska.
* Enemmän aikaa kirjoittaa. Työt haittaa harrastuksia. :D
* Että säästyttäisiin norolta tai muilta oksupöpöiltä tänä keväänä. Ihan kohtuullinen toive.
* Isomman kodin, koska lastenhuone. Olen piirtänyt mielikuvan avarasta vaaleansävyisestä tupakeittiöstä, johon valoa pääsee tulvimaan, sekä maakuuhuoneista, jotka ovat kauniisti asujiensa näköisesti sisustettu (kunnes ne ovat pienoisessa kaaoksessa, mihin todennäköisesti kovin montaa tovia ei menisi, mutta ajatus on tärkein) .
* Leppoisan viikonlopun, jolloin saa nukkua niin kauan, kuin unta riittää (eli öbaut seiskaan :D), ei tarvitse miettiä minkään lajin kotitöitä, tai ratkoa kenenkään harmitusta esimerkiksi lelukoirasta loppuunkuluneiden patteriden takia.
* Shoppailemaan: Vaatekaappi kaipaisi kipeästi päivitystä + kevät tulee!
* Kotiin tekemään laskiaispullia, koska lupasin eilen pikkumimmille ja onhan tänään laskiaistiistai.
* Heittäytyä ideoiden, kaikenkarvaisten fuurujen ja inspiraation vietäväksi. Toisinsanoen antaa luovuuden kukkia ja unohtaa hetkeksi kaikki muu.
* Valoisat illat tännehetinytkiitos.

Kuva: Pixabay

Siinä akuuteimmat. Kaikesta pystyy siis päättelemään, että kevät tekee tuloaan, ja parhaillaan odottelenkin koska yksi takuuvarmimmista tämän "taudin" oireista iskee: Sisustusinspiraatio! Itseasiassa ei tarvitse odotella, vaan nyt kun sen mainitsin, niin ehkä ihan vähäsen alkaa kutittelemaan pieni kodin ilmeen freesaaminen. Hmm..

Millaisia oireita teillä on ilmennyt? Kasvaako I want ja to-do-lista kevään korvalla ja löytyykö sieltä vuodesta toiseen samoja kuumeilujen aiheita?