Rakastuin ehkä vähän uudelleen

Olin edellisviikonloppuna - kyllä, päivät juoksee ihan mahdotonta kyytiä ja Pikkuponit ovat turhan kauaksi aikaa jääneet taas oman onnensa nojaan :( - katsomassa Apulantaa Seinäjoen Rytmikorjaamolla ja voi kuinka siinä käytiin: Bändi veti sen päiväisen shown, että sai vanhan rakkauteni syttymään uudelleen. Keikalla kuultiin kaikki parhaat, Matoa ja Ilonaa unohtamatta; viimeksi mainitun kohdalla saatoin ehkä vähän kyynelehtiäkin. Olen aina diggaillut Apulantaa, mutta en mitenkään kovin intensiivisesti. Ne, jotka allekirjoittaneen tuntevat tietävät mitä intensiivinen minulle tarkoittaa: Paljon, heti ja aina, kun mahdollista. :D Pari kuukautta sitten kävin katsastamassa Tuukka Temosen Teit Meistä Kauniin -leffan ja jo silloin mietin lippukaupoille lähtemistä tammikuun jäähallikeikkoja silmälläpitäen. Sama hiipi mieleen taas Rytmiksen vedon jälkeen.

Kuva lainattu Apulannan fb-sivuilta

Ihan huikea juttu muuten, että suomalaiset artistit ovat uskaltautuneet isoille lavoille ja vetävät suvereenisti jäähallit ja muut isot areenat täyteen! Kotimainen musiikki vaikuttaisi olevan hyvässä jamassa, vaikka jotainhan sitä pitää keksiä levymyynnin tilalle, sillä Spotify, jne ovat tehneet sillä saralla tehtävänsä. Pääasia kuitenkin, että musiikkia riittää, artistit jaksavat kiertää ja yleisö kulkee keikoilla. Isot peukut koko shaakelin shysteemille. ;)

Mutta se Apulanta siis.. Olen aika varma, että täytynee laittaa paremmin seurantaan bändin keikkalistat, sillä Heinolan punkkareita viitsisi vähän kauemmaksikin Seinäjoen näytöillä lähteä katsomaan. Huomaatteko muuten, että Pikkuponeissa on mainittu jo Helsingin - ei punkkarit, vaan - vampyyrit, Vaasan punkkarit, sekä pariin otteeseen nyt myös Heinolan punkkarit. Get the picture? :D Oli miten oli, teinirakkauteni - yksi niistä - on syttynyt uudelleen.

Vauhtiajot, rock!

Menneenä viikonloppuna juhlittiin - ja ajettiin - jo perinteisiksi muodostuneet Seinäjoen Vauhtiajot. Ratatapahtumista en osaa sanoa tuon taivaallista, mutta iltatapahtumia löytyi kolmen illan verran, torstaista lauantaihin. Kirkkokadulle ja sen kupeeseen rakennetulla festivaalialueella nousi lavalle bändi poikineen ja kattaus ulottui aina ysärimeiningeistä suomirockin dinosaurus-osastoon asti. Hyvät bileet siis kaikinpuolin.

Ettei nyt ihan vallattomaksi olisi mennyt, niin Vauhtiajojen torstai jäi itseltä kokonaan väliin, vaikka kieltämättä illan pari esiintyjää olisi houkutellut. Perjantaina sen sijaan lähdimme perheen naisten voimin jo iltapäivästä Seinäjoelle määränpäänä Robinin keikka, joka oli muuten jo toinen laatuaan (myös) neiti K:lle. Etkot hoidettiin kahvila Vohvelihetkessä ja voin kertoa, että jos Pohjanmaalla kaikki on astetta suurempaa, niin sama pätee myös Vohvelihetken tarjoiluihin. Suurempikin makeannälkä varmasti lähtee, ja listalta löytyy myös suolaisia vohveleita.

Robinin keikalla oli iso liuta lapsiperheitä, sekä tosifaneja, jotka olivat jonottaneet eturiviin aamusta asti. "Eturivi, maksoi mitä maksoi", kuten eräs asialleen omistautunut tuttavani tapaa sanoa. Neiti K:lla kesti hetken, että lämpeni artistille, mutta tuttuun tapaan lähti tanssijalkaa kutittamaan ja pikkumimmi joraili muiden mukana, kuin vanha tekijä, kunnes into lopahti ja ympäristön tutkiminen alkoi kiinnostamaan keikkaa enemmän. Tyyppi on isossakin väkijoukossa kuitenkin kuin kotonaan, joten helppohan minipainoksen kanssa on ympäriinsä kulkea.

Vauhtiajo-lauantai sen sijaan oli jotain ihan muuta, kuin matkarattaita ja lapsiperheitä! Hauskaan iltaan tarvitaan hyviä ystäviä, hyvää ruokaa, juomaa ja musiikkia, kiireetöntä menoa ja tällä kertaa homman kruunasi vielä tauolla olevan Pohjanmaan Rolling Stonesin, Elonkerjuun kesän - ja todennäköisesti vuoden - ainoa keikka. Ajjettä, väkisinkin nousi suupielet ylöpäin, kun tuttua ryhmää alkoi valumaan lavalle. Keikka oli takuuvarmaa Kerjuuta, mutta setti ei tarjonnut juurikaan yllätyksiä,  joita ehdottomasti jäin kaipaamaan etenkin näin bändin keikkojen ollessa kortilla. ...yllätykseksi voidaan toki laskea artistin housujen repeäminen, siis ihan kirjaimellisesti. :D Kiva oli jokatapauksessa nähdä ja kuulla bändiä, tavata tuttuja ja ruotia keskinkertaisessa seurassa kaikkea fiksua ja vähemmän fiksua. Kiitos koko shaakelin shysteemi, Team Aromipesä rules! :D

Kuva: Katja Tamminen, lainattu Elonkerjuun FB-sivuilta,  https://www.facebook.com/Elonkerjuu/?fref=ts

Ps. Edelleenkään en aio liittyä PokemonGo-perheeseen.