Kanskikuva

Kanskikuva

torstai 29. syyskuuta 2016

Halloween-hommia

Heräsin tällä viikolla tajuamaan, että niin tosiaan, viikonloppunahan alkaa jo lokakuu! Aikaisemmin lokakuu oli jollain tapaa tympeä "välikuukausi" alkusyksyn ja joulutohinan välillä, mutta viime vuosina olen tykästynyt myös lokakuuhun, eikä vähiten kuun lopulla häämöttävän halloweenin ansiosta. Meillä koti-Suomessahan halloweenia tavataan juhlistaa marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna, johon osuu myös pyhäinpäivä, kun taas Jenkeissä juhlitaan aina 31. lokakuuta huolimatta siitä mille viikonpäivälle se osuu.




En välttämättä - jotkut voisi sanoa, että en TODELLAKAAN :D - ole halloweenin perään asiaankuuluvan pukeutumisen ja maskeeraamisen takia, vaan kaikki kiva kausihömpötys on mun juttuni. Kotia on kiva koristella teeman mukaisesti, joskin siinäkin olen tooooooodella maltillinen ainakin vielä toistaiseksi, kun jälkikasvu ei niin noiden hommien päälle vielä ymmärrä. Kurpitsat on kuitenkin hommattava ja kaiverrettava lyhdyiksi, ja vaikka se on vihoviimeistä hommaa, niin lopputulos on sen arvoista. Plus samalla vaivalla saa värkit erimerkiksi kurpitsapiirakkaan ja jos onnistuu paahtamaan siemenet sopivan rouheiksi, on niistäkin iloa vaikkapa salaattien päällä tai myslin seassa. Naaaaaams.

Mr. Pumpkinpie


Halloween katkaisee sopivasti vuoden pimeintä aikaa ja on mielestäni kiva lisä kalenterivuoden juhliin. Perinteisestihän meillä pohjolassa on tavattu pukeutua naamiaisasuihin myös vappuna, kevään korvalla, mutta kuka sanoo, ettei sitä voisi tehdä pariin otteeseen vuodessa. Meidän perheen kalenteriin varmasti tullaan merkkaamaan halloween jatkossakin, ja sormet jo syyhyää päästä muutaman vuoden päästä järjestämään pikkumurulle ja hänen ystävilleen halloween-kemuja.

GreenGatea kotikulmilla!

No nyt on pikapostauksen arvoinen asia! Nimittäin jo aikaisemmin blogissa mainostamiani GreenGaten ihanuuksia löytyy nyt kotihoodeilta myös Laihialta Deco Christine's-lahjakaupasta ihan kolmostien varresta, sekä Vaasasta Kaunis Cotosta. Happyhappyjoyjoy! :) Nyt kaikki GG-hurahtaneet shoppailemaan!


Kuva lainattu Deco Cristine's fb-sivuilta

maanantai 26. syyskuuta 2016

Siunattu vimpeliläinen hulluus!

Olen pesäpalloihmisiä. En enää kovinkaan aktiivinen sellainen, mutta entinen pesäpalloilija on aina entinen pesäpalloilija, eikä laji lähde sielusta kulumallakaan. Enää ei peliä katsoessa sormet syyhyä päästä pelaamaan - liekö itsesuojeluvaistoa :D - mutta hyvää palloilua on edelleen nautinto katsoa. Sen, sekä tarkuuvarman huikean tunnelman, takia otettiinkin lauantaina suunta kohti Vimpeliä ja Saarikenttää, jossa pelattiin miesten superpesiksen viides ja ratkaiseva finaali. Vastassaan Vedolla oli kukas muukaan, kuin rakas vihulainen Sotkamon Jymy.


Kuva lainattu Vimpelin Vedon virallisilta fb-sivuilta


 Saarikenttä on mielestäni Suomen kaunein pesäpallostadion, ja aijjettä kuulkaa niin oli hienoa olla todistamassa juuri siellä, kun sinivalkoinen Veto vei suomenmestaruuden nimiinsä! Vetolaiset ovat kultansa ansainneet, sillä viisi viimeistä kautta ovat päättyneet SM-hopeaan, ja vaikka hopea ei missään nimessä ole huono juttu, niin eihän se samalla tavalla urheilijaa lämmitä, kuin se kaunein ja kirkkain. Ja voi sitä tunnelmaa mikä Saarikentällä - ja koko paikkakunnalla - vallitsi: Vedon tapauksessa on sanottava, että mestaruus on koko kylän voitto, sillä vimpeliläiset elävät sankareidensa mukana varmaan tiiviimmin kuin yksikään kyläyhteisö Suomessa.

Lämpimät onnittelut siis Vimpeliin; olette juhlanne ansainneet!

perjantai 23. syyskuuta 2016

#kauniitaasioita

Lupasin viime viikolla postata kuvan Perfect Home-kutsuilta ostamastani lamppu-valo-systeemistä ja onhan se nyt nätti! Niin päivällä, kuin illallakin, valolla tai ilman. Lamppu toimii paristoilla ja on kevyt ja helppo kiinnittää vaikkapa verhotankoon, kuten itse tein. Pahoittelut huonosta kuvanlaadusta. Mutta hei, jouluun on 92 päivää, joten äkkiä kaikki nyt virittelemään tunnelmavaloja! :D

Lucia-hehkulamppu led-valoilla

Ps: Vain Elämää tulilla just nyyyt, joten hyvää perjantai-iltaa jokahittelle!

tiistai 20. syyskuuta 2016

Teit meistä kauniin; trip down to memony lane, ja muita juttuja

Parin viikon loma alkaa olla lusittuna ja koska pehmeä sen laskeutumisen arkeen olla pitää, niin piipahdan toimistolla pari päivää, ennen neljän päivän viikonloppua. Näinhän tämä homma pitäisi oikeastaan aina hoitaa: Ensin loma, sitten hiljalleen takaisin arkeen muutamaksi päiväksi, jonka jälkeen pieni lomaltapaluuloma. Kuulostaa ja vaikuttaa yhtä nerokkaalta ajatukselta, kuin lyhennetty työviikkokin. :)

Kävin viime viikolla katsomassa Tuukka Temosen Apulannasta kertovan leffan, Teit Meistä Kauniin. Odotuksia ei varsinaisesti ollut, mutta voi pojat miten elokuva imaisi mukaansa! Hetkessä olin takaisin 90-luvulla ja yläasteella, sekä Kauhajoen Kasinolla fanittamassa Apulantaa ja Tehosekoitinta. Muutenkin Teit Meistä Kauniin vei musiikkiklipeillään takaisin parinkymmenen vuoden taakse ja esimerkiksi pätkä Raptoria - joka muuten oli ensimmäinen ikinä livenä näkemäni bändi, miettikääs sitä :D - sai aikaan lähes riemunkiljahduksen. Näyttelijäkaarti, joka esittää bändiä, saa elokuvan henkiin ja etenkin Tonia näyttelevä Tatu Sinisalo oli valkokankaalla melkein autenttisempi Wirtanen, kuin Wirtanen itse! Ohjaaja Temonen antaa elokuvalle paljon myös itsestään paljastaen menneisyydestään yhtä ja toista. Ehdottomasti katsomisen arvoinen leffa, oli Apulannasta mitä mieltä tahansa. Isosti peukkuja ja plussia ja leijonia ja mitä näitä nyt on. :) Mielestäni kirkkaasti yksi parhaista, ehkä jopa paras, kotimainen elokuva!

Kuva lainattu elokuvan virallisilta fb-sivuilta

Ja koska tänään alkoi mun kahden päivän työviikkoni, niin huomenna se loppuu. En ehkä ihan näin tiistaina kehtaa vielä toivotella hyvää melkein-viikonloppua, mutta muistakaa: Ylihuomenna voi jo sanoa, että huomenna on perjantai. :)

keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Viikon täpinöintejä

Eilen se iski; Vain Elämää alkaa tällä viikolla! Jesh! Jälleen yksi varma syksyn merkki. Myönnän olevani tämän monien mollaaman formaatin suuri fani. Meillä on Suomessa tajuttoman paljon hienoja artisteja joiden biisit taittuu ihan uuteen muotoon ja jopa lähes kokonaan uusiksi biiseiksi jonkun toisen versioimina. Bonuksena päälle formaatti tarjoaa hienoja tarinoita biisien taustalta ja valottaa artistien matkaa. En malta odottaa, että saan linnoittautua sohvan nurkkaan ne kuuluisat villasukat jalassa, punkkulasi kädessä ja katsoa tihrustaa epäilemättä kyynelten lomasta, kun jengi vetää.  Ihanaa olla 30+, saa ihan luvan kanssa retroilla huolella, eikä kukaan (enää) ihmettele. :D Ei sillä, että olisin ikinä sen suuremmin jaksanut välittää mitä muut sanovat, mutta tietänette mitä tarkoitan.




Kirjoittelin pari viikkoa sitten Perfect Home-kutsuista, joilla kävin ja hurahdin vähäsen brändin tarjoamiin tuotteisiin; niin kauniita! Vastoin kaikkia oletuksia maltoin ekoilla kutsuillani mieleni suorastaan hämmästyttävän hyvin, joten kotiin löysi ainoastaan yksi lamppu, josta postailen kuvan jahka saan tämmättyä valon paikailleen (jota luonnollisesti ei vielä ole :D). Saatoin tehdä virheen siinä, että nappasin mukaani myös Perfect Homen uusimman kuvaston, sillä sitä on niin kovin kiva hypistellä ja ihastella...




Tällä viikolla ollaan neiti K:n kanssa nautittu syksyisestä lomasäästä ja oltu menossa ympäri maakuntaa. Ihan parasta. Yhdessä vietetty aika on mennyt toteen ja kiukkuilut jääneet minimiin, eikä pikku-raivottaresta ole näkynyt jälkeäkään. Rakastan, kiukkuilulla tai ilman. <3



Ps. Kuka myöntää opettaneensa pikkumimmin sanomaan "pimpelipompeli"? :D

maanantai 12. syyskuuta 2016

Lomalomalomalomalomalomatunnelmia

Jos jollekin on jäänyt epäselväksi, niin olemme neiti K:n kanssa lomalla. Ai ihanuutta; pitkiä, hitaita aamuja - jännä, miten kahdeksaan ja puoliyhdeksään nukkuminen tarkoitta nykyään pitkää aamua :D - ja päiviä ilman sen kummempia aikatauluja. Meininkihän oli, että olisimme lähteneet Alanyan auringon alle, mutta koska näköjään on vanhemmuuden myötä tullut hieman arkajalan vikaa, niin päätin perua reissun. Olemme siis nauttineet lomasta kotihoodeilla, mutta kummasti ne päivät tuntuvat täyttyvän touhusta, ja mikä tärkeintä, yhdessä vietetystä ajasta. <3 Neiti hymynaama on kyllä ihan parasta lääkettä, jos muuten tuntuisikin vastustavan.

Leikkikenttähommiin menossa <3

Tämän sortin lomat ovat lapselle kaiketi niitä, jotka parhaiten jäävät mieleen: Tehdään asioita yhdessä, ilman kiirettä. Myös niitä, joihin monesti tulee sanottua arkena "ei". Tällä viikolla agendalla on ainakin kylpylähommia ja Vesan kauppaa ja tiedä vaikka ennen sorvin ääreen paluuta tekisi vielä extempore-reissun Tampereelle, vai vaikka laivalle. Aivan itseäkin jännittää mitä tuleman pitää. :D
Pikkumuidu kävi muuten kunnon maalaistytön tavoin treenailemassa menneenä viikonloppuna myös traktorihommia, alla taidonnäyte.

Traktorin rattiin ja menoksi. <3

Jos on aurinko paistanut ja lämpötila kiivennyt jopa yli kahteenkymmeneenkin !!!!! asteeseen, niin sen verran on saatu niskaan myös vettä ja syksyn harmautta, että on saanut hyvillä mieli vetää villasukat jalkaan ja käpertyä sohvannurkkaan. ..on muuten nykyään yksi lempparijutuistani, mikä tietysti kielii siitä, että vuodet vierii ja retrous senkun lisääntyy. :D 

Hyvää alkanutta viikkoa ja aurinkoaaaaaaa!

Ps. Superpesiksen finaalit ovat myös alkaneet - varma syksyn merkki muuten - ja täältä lähtee isot tsempit Vimpelin Vedolle; kääntäkää kultajuna Kainuusta Järviseudulle!



torstai 8. syyskuuta 2016

Pysy aina pikkuveljenä

Minulla on 2+2 veljeä: Pari "fuusioveljeä" - erihieno termi, vai mitä :) - sekä kaksi niinsanotusti by blood, joista toinen reippaat kymmenen vuotta itseäni nuorempi ja toinen muuttanut enkeliksi pilven reunalle 12 vuotta sitten. Enkeliveljeni kanssa elin lapsuuttani ja kasvoin aikuiseksi, jaoin ilot, surut ja kaiken siltä väliltä. Huomattavasti nuorempi veljeni puolestaan seisoi vierelläni 10-vuotiaana, kun kohtasimme elämämme toivottavasti suurimmaksi jäävän tragedian ja saatoimme enkeliveljemme uudelle matkalle rajan toiselle puolen. Isoja asioita ja tärkeitä ihmisiä.

Oman lapsen syntymän myötä olen huomannut kaipaavani entistä enemmän, mikäli mahdollista, enkeliveljeäni. Paljon nuorempi veljeni on reilu parikymppinen, joten elämäntilanne on melkolailla erilainen ja parikymppisenähän sitä kuuluukin elämässä vain pitää ja päästää, nauttia vapaudesta, uusista jutuista ja tehdä typeriä(kin) päätöksiä. ..koska näin kolmekymppisenähän niitä kyseenalaisia päätöksiä ei enää tee, tai myöhemminkään elämässä. :D Kaipaan enkeliveljeni seuraa, tukea ja olkapäätä. Hänen mahdollista perhettään ympärillemme ja elämäämme. Olisi kiva tehdä juttuja yhdessä, porukalla. Katson välillä hiukkasen kateellisena ystävieni somessa jakamia kuvia, joissa he ovat sisarustensa, ja ehkä heidän perheidensä, kanssa milloin missäkin ja toivon - ja tiedänkin - heidän osaavan arvostaa sitä, mitä heillä on. Muistakaa kaikki tekin arvostaa!




Näin lomaillessa nämäkin asiat jotenkin korostuvat ja on hyvää aikaa miettiä miten kivaa olisi, jos neiti K saisi painella menemään serkkujensa kanssa - sisaruksista puhumattakaan - ja oppi heiltä milloin mitäkin, hyvässä ja pahassa. Pikkumimmi näyttää olevan varsin sosiaalinen tapaus ja nauttii selvästi muiden lasten seurasta ja on porukassa, kuin kala vedessä. :)

Sisarukset ovat voimavara, monesti elämämme ensimmäisiä ystäviä, jotka parhaassa tapaukessa jäävät jopa sydänystäviksemme ja tukipilareiksi elämän varrelle. Mikäs sen parempaa lapsellekaan, kuin leikkikaveri vähän kuin omasta takaa. Toki on toisinkin; löytyy myös niitä, jotka eivät sisarustensa kanssa syystä tai toisesta ole tekemisissä, ja omasta näkökulmastani ja kokemusteni perusteella se on aika surullista. Tarinoita on monenlaisia; niin monia, kuin on ihmisiäkin ja kaikki tekevät, kuten parhaaksi katsovat. Niin tai näin, kunhan lapselta ei viedä oikeutta sisaruksiin - enkä nyt todellakaan, millään muotoa viittaa yksilapsisiin perheisiin - sillä joissain vaiheessa elämää sisarukset ovat niitä luottotyyppejä, jotka opettavat, puolustavat ja välillä kiusaavatkin. Jos olemme oikein onnekkaita, he ovat sitä koko elämämme ajan. :)

Tämä ei ole mikään nyyhkis-nyyhkis-postaus, vaan havaintoja ja tuntemuksia matkanvarrelta. Ajatuksia pilvenreunalle! <3

torstai 1. syyskuuta 2016

Sometuskaa

Sosiaalinen media; tuo kaiken pahan alku ja juuri, vai kivaa ajanvietettä? Aiheesta on kaiketi kirjoitettu kasapäin postauksia, artikkeleita ja mielipiteitä. Kannan korteni kekoon, koska törmäsin somessa, kuinkas muutenkaan, Idealistan linkkiin Olivia-lehdessä 6/2015 julkaistusta jutusta Tekikö sosiaalinen media sinustakin valehtelijan? Lukaiskaapa läpi, mitä ajatuksia herättää?

Facebookin "tänä päivänä"-sovellus näyttää ainakin omalla kohdallani äärimmäisen hyvin sen, mitä artikkelissa kirjoitetaan. Mietin nykyään paljon tarkemmin mitä somessa jaan ja päivitän, enkä todellakaan enää ilmaise Facebookissa, mikäli esimerkiksi edellinen ilta venähti ja aamulla päätä särkee. ..myönnettäköön, että entinen bilehiirulainen hieman harvemmin nykyään edes lähtee sinne radalle, mutta eipäs eksytä aiheesta. Artikkelissa sosiaalipsykologi Suvi Uski sanoo, että kyseessä on ensimmäinen kerta, kun henkilön pitää olla yhtä aikaa sama monelle eri yleisölle. Jos kontakteja on somessa satoja, ja niiden joukosta löytyy niin ystäviä, kavereita, nykyisiä ja entisiä kollegoja ja pomoja, perheenjäseniä, kummilapsia ja puolituttuja, on selvää, että mitä tahansa ei voi jakaa. Monet ovat ratkaisseet asian rajaamalla kontaktinsa pieneen piiriin, mutta itse pidän somea nimenomaan verkostoitumisen apuvälineenä, joten tyydyn rajaamaan jakamieni postausten ja linkkien yleisön case by case.

Arki. Arkiarkiarkiarki.

Kuten artikkelissakin mainitaan, instagram pursuilee tarkkaan harkittuja, aseteltuja ja filtteröityjä kuvia. Ne ovat toki kauniita ja inspiroivia, mutta huomaan ainakin itse kaipaavani tehdyn visuaalisuuden kavereiksi arjen rosoisuutta ja epätäydellisyyttä. Lähiömutsi postasi blogiinsa viime vuoden jokaisella viikolla arkikuvan, joita pääsee kurkkimaan täältä. Juuri tällaisia tavallisen arkisia ja elävää elämää huokuvia kuvia kaipaisin enemmän somevirtaan. Luonnollisesti halutaan jakaa niitä elämän huippuhetkiä ja arjen kauneimpia asioita, mutta jospa jokainen haastaisi itsensä postaamaan kerran viikossa, vai vaikka kuukaudessa, ihan tavallisen, arkisen, ei (liikaa) asetellun kuvan. Ja jos oikein hurjaksi haluaa heittäytyä, niin ehkä myös päivityksen, joka ei välttämättä ole nokkela, fiksu ja "some-uskottava", vaan ihan tavallinen, siloittelematon kommentti esimerkiksi siitä miten paljon harmittaa, ettei pääse lapsuudenkavereiden kanssa mökille, koska ei ole lapsenvahtia. Esimerkiksi. :D

Erittäin kaunistelematon otos viime kesän mökkireissulta :D