Lämmittävä papu-kookoskeitto

Syksy saapui ainakin Pohjanmaalle rytinällä ja jo pari päivää on sää ollut sateisen harmaa. Lämmötkin ovat laskeneet sellaisiin lukemiin, että tekisi mieli viritellä syksyn ensimmäiset tulet takkaan. Villasukat ja jättineule ovat jo käytössä, mutta lounaaksikin kaipailin jotain paitsi nopeaa, myös lämmittävää. Kaivelin kaapeista aineksia jo linssikeittoon, mutta se oleellisin puuttui. Papuja kaapin kätköistä kuitenkin löytyi, ja koska simppelit asiat yleensä toimivat parhaiten, kidneypavut eivät kavereikseen montaakaan muuta juttua kaivanneet. Tämän herkkukeiton voit pyöräyttää vartissa, joten se pelastaa myös vaikkapa etäpäivien eväspolitiikan.

Papu-kookoskeitto

1-2 tölkkiä muttia (tomaattimurskaa)

1 tölkki kookomaitoa

1 tetra tai tölkki (noin 380/230g) kidneypapuja, myös mustapavut passaavat mainiosti

1 sipuli

pari valkosipulin kynttä

oliiviöljyä

kasvisliemikuutio

aromisuolaa

chiliä

valkosipulijauhetta

paprikajauhetta

sitruunamehua

- kuori ja paloittele sipulit ja kuullota ne oliiviöljyssä

- lisää tomaattimurska, kookosmaito ja kasvisliemikuutio, kiehauta

- mausta maun mukaan ja lisää pavut, kiehauta

- tarkista maku ja nauti

Superhelppoa, superhyvää ja ihan täydellistä syksyisen sadepäivän ruokaa. <3

Maailman paras uuniomenahillo

Rannikkopohjanmaalla vaikuttaa olevan tänään jotenkin hassu keli: Lämmintä on parikymmentä astetta ja tuulikin on kohtalaisen lämmin, mutta taivas näyttää siltä, että koska tahansa saattaa niskaan tulla saavillinen, jos toinenkin vettä. Osa perheestä on ahertanut  aamupäivän ulkohommien parissa - kiitos loppuviikosta pihaamme saapuneen sorakuorman - ja me neiti K:n kanssa olemme keskittyneet omppuhommiin. Sattui niin onnellisesti, että uuden kotimme pihassa on paitsi muutama marjapuska, myös pari omenapuuta. Ekaa kertaa elämässäni saan siis kerätä omien puiden satoa ja säilöä  niistä talteen loppukesän makuja. Omenamehu kiinnostelisi kovasti, mutta siihen ei (ainakaan toistaiseksi) keittiövälineistö vielä riitä. Omppuhillo tulee hyvänä kakkosena, joten tänään oli sen aika.

Tykkään kovasti keittiötouhuista, mutta arvostan niissäkin jutuissa selkeyttä, helppoutta ja sitä, ettei tarvita kilometrin pituista kauppalistaa alkaessaan hommiin. Kaikenlainen pieni piipertäminen ja kikkailu on niin ruoanlaitossa, kuin osin myös leipomisessa nounou-listalla. Mikäs siis sen parempi vaihtoehto kaltaiselleni kotikokille, kuin ohje, jolla omenahillo valmistuu uunissa lähes itsekseen.

Meidän uunissa muhinut omenahillo ei todellakaan ole mitään terveyskamaa, mutta vähentämällä sokeria terveysaspektikin kasvaa. Ja kas tässä resepti kaikessa yksinkertaisuudessaan:


Maailman paras uuniomenahillo

Reipas pari kiloa omppuja (paino pilkottuna)
3-4 dl vettä
1 kg (hillo)sokeria
5-6 tl kanelia

- Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen.

- Pese ja pilko omenat. Jos käytät kaupan omppuja, kuori ne. Kotimaisia, suoraan puusta poimittuja ei   tarvitse kuoria.

- Sekoittele pilkottujen omppujen joukkoon vesi, sokeri ja kaneli.

- Laita uuniin 200 asteeseen noin 1-2 tunniksi, muista sekoitella puolentunnin välein.

- Nauti uunista leviävästä huumaavasta tuoksusta.

- Ota uunista, sekoittele tasaiseksi. Jos haluat tasaisempaa hilloa, surauta sauvasekoittimella suurimmat sattumat pois. 

- Anna jäähtyä ja purkita.

Mitä vähemmän sokeria hillossa on, sitä lyhyemmän aikaa se jääkaapissa säilyy. Kannattaa siis jättää jääkaappiin esimerkiksi yksi purkki ja pakastaa loput.

*edit 3.9. Sokerin määräksi riittää mainiosti myös 600-700g paria omppukiloa kohden. Makeaa on, mutta ei niin makeaa, että hampaat tuntuu tippuvan.

Seuraavaksi Elinan keittiössä uuniin sujahtaa omenakaurapaistos, johon ohje löytyykin jo valmiiksi blogin uumenista; käy kurkkaamassa täältä. Herkullista sunnuntaita!

Ruokainspiraatiota

Pääsiäinen on juhlittu - tai allekirjoittaneen tapauksessa rentouduttu ja huilittu - ja seuraavana vuorossa kevään kekkerilistalla on vappu. Molemmat kuuluvat ruokajuhlien aateliin, vaikka henkilökohtaisesti en pääsiäisen herkuista innostukaan muista, kuin suklaamunista. Pashat, mämmit ja lammasruoat jäävät kauppojen hyllyille, mutta vappu konstailemattomine eväineen on enemmän oma juttuni. Perunasalaattia, nakkeja ja lihapullia, vappumunkkeja, tippaleipiä, simaa ja kuohuvaa; siinäpä ne tärkeimmät, ja oma vappuni on pelastettu.

Ruoka on iloinen asia, yksi elämän suurista nautinnoista, ja omasta mielestäni kokkaaminenkin on ihan jees hommaa. Blogit, ja netti muutenkin, ovat täynnä toinen toistaan ihanampia, herkullisempia, ja pikaisiakin ruokaohjeita, mutta kaipaisin kuitenkin vähän inspiraatiota. Kun jokapaikasta tulvii ohjeita ja reseptejä, iskee hienoinen runsaudentulva ja valintaähky, eikä lopulta oikein tiedä mihin tarttua etenkin, jos ei oikein edes tiedä mitä etsii. Juhlapyhien ja kevään perinteisten kemujen menut ovat erikseen, niistä jaksan inspiroitua, mutta entä ihan tuikitavallinen viikonloppu, jolloin olisi kiva laittaa jotain muuta, kun niistä perus-eväitä; ei sillä, että peruseväissäkään mitään vikaa olisi.

Parin viikon takainen uunifetapastan tarjoaminen lounaaksi näin lapsiperheessä osoitti sen, että vaikka ruoka olisi aikuisten mielestä miten hyvää tahansa, jälkikasvuun eivät voimakkaat maut välttämättä iske, ainakaan sanan positiivisessa merkityksessä. Uunifetapasta teki kyllä kauppansa, mutta esimeriksi tuunatun ja kevennetyn pasta carbonaran tapaan se ei lautaselta kadonnut. En tiedä olenko tullut jotenki sokeaksi sille mitä kaikkia varteenotettavia vaihtoehtoja olisi lapsiperheessä kokkailtavaksi, sillä tuntuu, että ne on aina ne samat - hyväksi havaitut toki - vaihtoehdot, joihin turvaudutaan. Vaikka etenkin neiti K syö varsin laajalla kirjolla, aina lehtikaalista avocadoon - siis silloin, kun syömishommat eivät ole taas jonkun vaiheen takia pannassa ja pienoisen vääntämisen takana - niin silti eväitä kannattaa kokkailla mielessään se, että ne kelpaavat myös lapsille.

Arkisin lautaselle monesti löytää erilaisia kiusauksia, keittoja tai pastoja, koska niitä on helppo tehdä isompia annoksia, joista riittää ruokaa lämmitettäväksi useammallekin päivälle. Viikonloppuisin kuitenkin olisi kiva tehdä jotain muuta, kuin kestosuosikkeja lihapullia ja perunamuusia, kanaa ja riisiä, tai - jälleen kerran - jotain pastaa. Monesti etenkin perjantai-iltaisin laitan tex-mexiä tai teen lämpöisen piirakan, mutta ainakaan meillä ne eivät välttämättä kuulu pikkuihmisten suosikkeihin. Pizzastakin katoaa yleensä pieniin suihin lähinnä reunat. Vielä, kun sekaan lisää yhden kalarajoittuneen, joka ei kovin mielellään syö kasviksiakaan, pavuista puhumattakaan, alkaa allekirjoittaneella ruokareservi yksipuolistua. :D Tosin nyt ovella oleva, tai oikeastaan jo käynnistynyt, grillauskausi tuo omat variaationsa viikonloppujen ruokavalioon. Lähes kaikki liharuoat vaan maistuvat paremmalta grillin kautta tulleina.

Kaipaisin siis ruokapaljastuksia siitä, mitä juuri teillä kokataan viikonloppuisin. Mikä on herkkujen herkku tai kiireisen lauantain pelastus, joka maistuu koko perheelle? Mitä kokataan sunnuntaisin pitkään ja hartaudella, tai mikä on vakkarieväs perjantai-iltaan? Kaikki vinkit, ohjeet, reseptit ja ideat ovat tervetulleita!

Uunifetapastan jalanjäljillä

Sain tällä viikolla koulutehtävää pohtiessa ruoka-inspiraation. Inspiraatiota siivitti Liemessä-blogin Jennin helmikuussa julkaisema uunifetapastan resepti, joka muutamassa päivässä levisi kulovalkean tavoin ja tällä hetkellä instagramista löytyy hashtagilla uunifetapasta jo yli 2500 julkaisua! Aika hyvin puolessatoista kuukaudessa. Uunifetapastan suosiosta kertoo myös se, että osasta kauppoja - kenties Etelä-Suomessa - ovat fetahyllyt huutaneet tyhjyyttään ihmisten hamstratessa tämän suosikkipastan aineksia.

Mutta asiaan, hittipastasta innostuneena ja hiilarihimoissani aloin tutkimaan jääkaappimme sisältöä ja pohtimaan mitä tutimustuloksista saisi aikaiseksi. En väitäkään, että ideani olisi jotenkin ainutlaatuinen, eikä tässä olla keksimässä edes pyörää uudelleen, mutta vuohenjuustotoastit ovat lopputulos, johon eilen päädyin; täydellistä pikaruokaa pieneen herkutteluhimoon. Ja kuten niin monet asiat, muunmuassa jo useampaan kertaan mainittu uunifetapasta, yksinkertaisista aineksista syntyy paras lopputulos:

Vuohenjuustotoastit

paahtoleipäviipaleita
oliiviöljyä
vuohenjuustoa
(kirsikka)tomaatteja
sweet chili-kastiketta
suolaa
sitruunapippuria
oreganoa

Laita uuni lämpiämään noin 200 asteeseen. Levitä uunipellille niin monta viipaletta paahtoleipää, kun on tarvis ja lorauta jokaisen päälle sen verran oliiviöljyä, että pystyt levittämään sen koko leivälle. Leikkaa vuohenjuustosta kiekkoja, paksuja tai ohuita, oman maun ja mieliteon mukaan. Levitä kiekot leipien päälle ja silppua vuohenjuustokiekoille tomaattia. Perään vielä maun mukaan suolaa, sitruunapippuria ja sweet chili-kastiketta. Chili-kastikkeen tilalla upeasti toimisi myös paholaisenhillo, mutta harmikseni sitä, tai sen aineksia ei kaapistamme siihen hätään löytynyt. Sujauta leivät uuniin noin 10-15 minuutiksi ja ota pois, kun leivän reunat ovat kauniin kullankeltaiset. Ripottele päälle oreganoa ja tarjoa heti vaikkapa avocadosalaatin kanssa. Taivaallisen hyvää! Jos leipiä sattuu jäämään yli toimivat erinomaisesti myös jääkaappikylminä ja/tai seuraavan päivän eväänä. 

Viikonlopun helppo nyhtis

Epätrendikkäästi kaiken tämän kasvisvaihtoehtoisuuden keskellä nyhtöpossu on edelleen ruoka, jonka sujautan uuniin melkein kuukausittain. Nyhtöpossu, tuttavallisemmin nyhtis, nyt vaan on ihan superhyvää, valmistuu lähes itsestään ja sopii niin sellaisenaan syötäväksi, pizzan päälle, hodarin tai tortillan täytteeksi, salaatin kaveriksi kuin vaikka pieneksi pilkottuna kastikkeeseenkin. Varsinainen ruokien moniottelija. Nyhtis ei kuitenkaan ole mitään pikaruokaa, ja mitä pidempään maltat antaa sen uunissa muhia, sitä parempi on lopputulos. Itse menen siitä, mistä aita on matalin, ja epäilemättä oikaisen monessakin kohtaa, mutta maistuvaa nyhtiksestä tulee näinkin:

Nyhtöpossu aka nyhtis

800g porsaan kassleria

hienoa merisuolaa

mustapippuria

(yrttejä)

1-2 tl sokeria

2-4 rkl bbq-kastiketta

2rkl valkoviinietikkaa

Hiero suola, mustapippuri, sokeri ja mahdolliset yrtit lihan pintaan. Voit myös poistaa osan ylimääräisestä, näkyvästä rasvasta, jos haluat. Sekoita bbq-kastike ja valkoviinietikka ja pyörittele liha kauttaaltaan siinä. Voit myös sujauttaa lihan marinaadin kanssa paistopussiin, mutta itse annan kasslerin marinoitua kannellisessa astiassa. Nosta kassler jääkaappiin ja anna marinoitua muutama tunti, tai mielellään seuraavaan päivään. Ota liha noin tuntia ennen uuniin laittamista jääkaapista. Jos et käytä paistopussia, kääri kassler leivinpaperiin ja sen jälkeen kauttaaltaan folioon. Heitä "foliopallo", tai paistopussi lihoineen uunivuokaan ja paista ensimmäinen tunti noin 200 asteessa, jonka jälkeen 4-5h 120 asteessa. Itse annan lihan vielä muhia uunin jälkilämmössä, jos vain suinkin maltan, tai aika antaa myöden. Kun nostat lihan pois uunista muista antaa sen vetäytyä puolisen tuntia ennenkuin alat käsitellä sitä. "Revi" liha, jonka pitäisi olla niin mureaa, että melkein itsestään hajoaa käsiin. Tarjoa miten parhaaksi näet, sopii lisukkeen kuin  lisukkeen kanssa!

Meillä tätä herkkua syötiin eilen hodareitten välissä, johon kaveriksi laitoin bbq-kastiketta, juustoraastetta, chiliä, karamellisoitua sipulia, tomaattia, juustokastikkeen jämät, sekä murusteltuja nachoja, ja koko komeus vielä hetkeksi uuniin paahtumaan; NAM! Äläkä unohda näin laskiaisviikonloppuna alla jälkkäri-laskiaispullia. :P

Herkullista lauantaita, viikonloppua, laskiaista ja maaliskuun alkua jokahittelle!

Tuikitavallinen, mutta parhaista parhain kinkkupiirakka

Siitä on kuulkaa tovi, jos toinenkin, kun Pikkuponeissa on jaettu minkään sortin ruokaohjeita. Nyt sellainen kuitenkin olisi luvassa, viikonlopun kunniaksi. Tykkään viikonloppuna kokata jotain sellaista, jota ei arkisin tule tehtyä, ja joka ei ehkä mitään terveysruokastandardeja täytä. Tänä viikonloppuna perjantain kunniaksi uuniin sukelsi kinkku-paprikapiirakka; helppoa ja hyvää. Vielä helpompaa ja pikaisempaa, jos pohjan ostaa suoraan pakastealtaasta, mutta olen siinä mielessä vähän nyrjähtänyt, että luonto ei vaan anna periksi olla tekemättä pohjaa itse. Valmispohjissa ei ole mitään pahaa, mutta tämä nyt vaan on niitä omia omituisuuksiani, liekö lapsuudenkodista perittyä. :D

Ohjeen voi tuunata oman maun mukaiseksi, ja täytteiksi taipuu varmasti niin tonnikala, nyhtökaura, härkis, kuin jauhelihakin, unohtamatta fetajuustoa, aurajuustoa, herkkusieniä, sipulia ja muita ihanuuksia. Ihan mikä sattuu kulloinkin maistumaan tai mikä menee parhaiten omaan ruokafilosofiaan. Ohjeen olen bongannut myTaste-sovelluksen kautta, ja on alunperin julkaistu täällä.

Kuva: Pixabay

Kinkku-paprikapiirakka

Pohja

2 dl vehnäjauhoja
75g voita huoneen lämpöisenä
1/2 tl leivinjauhetta
1 iso kananmuna

Täyte

250g palvikinkkurouhetta
1 punainen suippopaprika kuutioina
juustoraastetta
2 dl kaurakermaa, makuna sipuli
2 kananmunaa
ripaus suolaa, valkopippuria ja savupaprikajauhetta

Tee ensin pohja: Nypi huoneenlämpöinen voi ja jauhot + leivinjauhe ryynimäiseksi seokseksi. Lisää kananmuna ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Levitä taikina voideltuun tai leivinpaperilla vuorattuun piirakkavuokaan, halkaisija noin 24 cm. Nosta myös reunat.

Levitä kinkkurouhe ja paprikakuutiot raa'alle pohjalle ja ripottele juustoraaste päälle. Sekoita kaurakerma, kananmunat ja mausteet keskenään seokseksi ja kaada vuokaan koko komeuden päälle. Tasoita paistinlastalla pinta. 

Paista piirakkaa uunin alatasolla 200 asteessa uunista riippuen 25-35min, tai niin kauan, että pinta on kauniin vaaleanruskea. Anna piirakan vetäytyä ja jäähtyä puolisen tuntia, tarjoile sellaisenaan tai salaatin kanssa. 

Tuplaamalla ohjeen saat uunipellillisen piirakkaa. 

Gulassikeitto pelastaa, vaikka ulkona riehuisi Mauri tai Kuisma (tai Vesa)

Viime lauantaiksi povattu Mauri-myrsky jäi ainakin manner-Pohjanmaalla aika vaisuksi hönkäilyksi, mutta eilen alkanut Kuisma -, Vesa -tai mikälie myräkkä puhalsi näilläkin hoodeilla jo kohtuullisen voimakkaasti. Katot vain kolisi ja nurkat naksui, mutta nyt näyttää ulkona paistelevan iloisesti jo aurinko. Riehuu ulkona kuka tahansa, ihana gulassikeitto lämmittää ja let's face it; hyvä ruoka, parempi mieli. En ole varmaan ikinä aikaisemmin gulassikeittoa itse tehnyt, mutta koska kotirintamalta sitä toivottiin, niin here comes. Ohjeen nappasin jälleen myTaste-sovelluksen kautta ja alkuperäinen resepti löytyy siis täältä.

Meillä keitto katosi niin nopsasti parempiin, ettei ehtinyt kuviin ollenkaan, joten kuva lainattu pixabaysta. Oma gulassikeittoni oli himppusen vaaleampaa ja kermaisemman väristä, koska smetana <3

Gulassikeitto

1 sipuli suikaleina
noin 500g naudanlihaa suikaleina
1-2 rkl voita
8 perunaa suikaleina
1l vettä
2 lihaliemikuutiota
2 valkosipulinkynttä
3 rkl tomaattipyrettä
1,5 tl oreganoa
ripaus mustapippuria
tujaus tabascoa
1 tl paprikajauhetta
ripaus suolaa tarvittaessa
1 punainen paprika suikaloituna
120g smetanaa

• ruskista sipulit ja lihasuikaleet kevyesti voissa
• lisää perunasuikaleet, vesi, lihaliemikuutiot, mausteet ja paprikasuikaleet
• keitä, kunnes perunat ovat kypsiä
• lisää smetana ja anna kiehahtaa
• koristele persiljalla ja tarjoa!

Itse tykästyin tähän ikihyviksi ja meidän keittiössämme varmasti tullaan tätä valmistamaan jatkossakin. Hmm, jostain syystä alkoi tekemään nyt mahdottomasti mieli karjalanpaistia, joten ehkä se joutaa ensi viikon kokkauslistalle. Tässä jokatapauksessa tarttumisen arvoinen vinkki viilenevien syyspäivien kokkailuihin.

Ja hei, huomenna on taas jo perjantai!

Uusin texmex-rakkaus: Huevos rancheros

Tämä on todennäköisesti monelle foodielle jo so last season-juttuja, mutta siitä huolimatta pakko hehkuttaa kesällä löytämääni texmex-ruoka-ihastusta: Huevos rancheros, eli eräänlainen munakkaan ja täytetyn tortillan yhdistelmä, joka tarjotaan papujen, avocadon ja juuston kanssa. Huevos rancheros on meksikolainen aamiaisklassikko, jota itse toki suosittelen nauttimaan myös muulloinkin. Omaan makuuni huevos rancheros on ehkä vähän tuhti aamiaispöytään, mutta toimii brunssilla - tai tuhdimpana iltapalana - täydellisesti. Tämä on myös loistava eväs juhlien jälkeiselle päivälle, kun sisuskalut suorastaan vaativat raskasta ja täyttävää ruokaa. Vähemmän raskaan version saa jättämällä chorizon pois, ja aina voi vaihtaa tortillalätyt vaikkapa paahtoleipään, vaikka ruoan idea saattaa siitä vähän kärsiäkin.

Pidemmittä puheitta, huevos rancheros, olkaa hyvät:

200g jauhelihaa
50g chorizoa
tacomaustetta
sipulia
valkosipulia
paprikaa
chili sin carne, esimerkiksi go greeniltä
loraus hunajaa
2-3 kananmunaa
tortillalättyjä
avocadoa
juustoraastetta
creme fraicea

• silppua sipulit ja kuullota niitä pannulla.
• lisää chorizo ja jauheliha, ruskista 
• sekoittele joukkoon tacomauste ja mahdolliset muut mauseet 
• pilko sekaan vielä paprika, sekä mausta lorauksella hunajaa
• sekoittele mukaan chili sin carne ja kiehauta. Voit käyttää myös tomaattimurskaa ja lisätä pavut ja maissit erikseen; tämä kokki meni siitä, mistä aita oli matalin.
• Tee seokseen pari-kolme kananmunan mentävää aukkoa ja riko munat niihin. Kypsennä niin kauan, että kananmunat ovat omasta mielestäsi sopivan kypsiä.
• tarjoile tortillalättyjen, avocadon, juustoraasteen ja creme fraichen kanssa

Itse vaihdoin tällä kertaa tortillalätyt paahtoleipään, juustoraasteen maailman parhaasta cheddarista pilkottuihin kuutioihin, sekä creme fraichen turkkilaiseen jogurttiin ja skippasin kokonaan chorizon. Sen sijaan nappasin lautaselle kyytipojaksi itsetehtyjä hölskykurkkuja, joihin ohje löytyy täältä. Avocadon kaveriksi lorautin hieman sitruunamehua ja ripauksen aromisuolaa. NAM!

PS. Ähkyvaroitus!

Sekalaisia syysjuttuja ja sisäisen jouluttajan hillintää

Maanantaina oli ensimmäinen aamu, kun fiilis todenteolla oli syksyinen: Säätilan lonkeronvärinen yleisilme paljastui, kun aamun pimeys väistyi. Taisi muuten olla myös ensimmäinen todistamani arkiaamu, kun herätessä oli pimeää. Jos viime viikolla heräsin tajuamaan, että lapselle saattaisi olla syytä alkaa etsimään välikausivaatteiden alle kunnollisia lämpimiä kerroksia, oli toissapäivänä se aamu, kun paksumpi takki puettiin päälle; ensimmäistä kertaa lähes puoleen vuoteen. Syksy on ollut ihanan lämmin, kesästä puhumattakaan, ja säätiedotukset kertoivat, että tälläkin viikolla huidellaan lähemmäs kahdenkymmenen lämpöasteen syyskelissä, ihan mieletöntä! Suunnittelin viikonloppuna kesävaatteiden -ja kenkien poispakkaamista, mutta ehkä siirrän asiaa ainakin vielä viikolla-parilla, vaikka sandaalikelit taitavakin olla auttamatta mennyttä tältä vuodelta, ellei sisätiloissa halua narukengissä vielä tepastella.

Syksyn ja syyskelin saapuminen alkaa olla jo ihan tervetullutta, vaikka en jatkuvaa vesisadetta ja nollakelejä vielä kaipaakaan. Kirpsakka syyskeli auringonpaisteineen, tummuvine iltoineen ja hämärine aamuineen on pitkän kesän jälkeen jollain tapaa lohdullista ja turvallista; etenkin ne illat. Aamuisin valoa saisi tulvia ovista ja ikkunoista, että kroppa ja mieli herää kunnolla. Kunnon joulurakastajan tavoin myös alle sadan (!!!!!) yön päässä siintävä joulu yrittää puskea mielenperukoilta esille, mutta yritän sen siellä pinnan alla vielä tovin pitää..ehkä kuukauden päästä voi jo alkaa intoilemaan siitäkin. Jahka lokakuulle päästään on mielestäni jo ihan luvallista aloittaa esimeriksi glögikausi. Kynttiläkausihan on jo korkattu muutamia viikkoja sitten, mutta se onkin toinen juttu.

Syksyn ja syyskelien rantautuminen on saanut aikaan myös lapsen vaatevarastohin perehtymisen. Neiti K venähti kesällä pituutta ihan urakalla, joten ostoslistalle on päätynyt yhtä sun toista. Kiitos nettikirppisten ja ystävien kaikkia ei tarvitse uutena lähteä kaupasta metsästämään, vaan osa löytää tiensä uudelle käyttäjälleen kierrätyksen kautta. Talvihaalaripolitiikkaan neiti sai myös itse vaikuttaa, joten ensi talvena meillä kirmailee (taas) pieni pantterikuosinen nainen.

Pesänrakennusvimma on selkeästi myös heräilemässä, sillä bongasin juurikin nettikirppiksen kautta meille hävyttömän pienellä rahalla klaffilipaston, joka nyt seistä nököttää olkkarissamme odottamassa maalaamista, ja muuta pientä fiksaamista. Sormet jo syyhyävät päästä projektin kimppuun, mutta odotan hetkeä, jolloin saisin useamman tunnin huseerata yksin kotona lipaston parissa. Jännä nähdä milloin sellainen hetki tulee. :D

Kauppoihin ilmestyneet kurpitsatkin kutittelevat anti-askartelijan halloweenlyhty-kaivertamishaluja, ja olisi varmaan jälleen syytä perehtyä myös siihen, mitä siitä kurpitsasta oikein voisi kokata ja leipoa, ettei mene lyhtyaskartelijalla hyvät eväät hukkaan. Kurpitsa ei ole ikinä kuulunut makunsa puolesta lemppareihin, mutta ehkä sitä johonkin sosekeittoon pystyisi jemmaamaan. Kokkailuintokin on selvästi palannut laiskan kesäkokki-kauden jälkeen, joten fiilis ja ajatukset todellakin keskittyvät nyt kotiin. Mikäs sen parempi paikka ihmiselle ilmojen viiletessä ja ympärivuorokautisen valon kaikotessa. En teidä teistä muista, mutta itse ainakin huomaan iltojen hämärtyessä aikaisemmin myös sen, että peiton alle kömpii mielellään jo ihan ihmisten aikaan ja unta saa taas kesän kukkumisten jälkeen jopa sen 8h yössä.

Mitäs teidän syksyyn kuuluu ja joko ajatukset karkaavat jouluun?

Kuvat: Pixabay

Mudcake, kakkujen kruunaamaton kuningatar

Jäätävä mudcake-mieliteko iski viime viikolla kesken perjantai-iltapäivän kiireiden, joten ei auttanut, kuin antaa itselleen lupa viikonloppuna hemmotella itseään kyseisellä herkulla. Pyöräytimme lauantaina neiti K:n kanssa super-suklaisen kakun, jonka turvin oli hyvä lasketella viikonloppua eteenpäin. Suklaahan on käytännössä yksi ruokaympyrän osa jos minulta kysytään, ja ellei tarvitsisi miettiä liiallisesta suklaansyönnistä johtuvia kiristäviä farkkuja, öhöm. Kiristäviä farkkuja tai ei - sen homman voi onneksi aina tasata jollain muulla tapaa - alla takuuvarma perusohje mutakakkuun. Ohjeen nappasin myTaste-sovelluksen kautta - jota muuten suosittelen lämpimästi! - josta se löytyy Meri's cups and cakes-blogin alta, joka sittemmin on muuttanut uuteen osoitteeseen, mutta ei näy pävittyneen pitkään aikaan. Jokatapauksessa, tässä perusohje herkullisen suklaiseen mudcakeen:

Kuva Pixabay, koska oma luomus oli varsin riisuttu versio (suomeksi: Kaapista ei löytynytkään koristeeksi tomusokeria)

Mudcake

150 g voita

3 kananmunaa

3 dl sokeria

3,5 dl vehnäjauhoja

1 dl kaakaojauhetta

1 rkl vaniljasokeria

ripaus suolaa

• laita uuni lämpiämään 200 aseteeseen
• sulata voi
• vatkaa kananmunat ja sokeri kevyksi vaahdoksi
• lisää sulatettu voi ohuena nauhana
• sekoita loput kuivat aineet keskenään ja lisää ne siivilän läpi massaan
• sekoittele tasaiseksi taikinaksi
• vuoraa irtopohjavuokaleivinpaperilla, tai pingota leivinpaperi irtopohjavuoan pohjalle ja voitele reunat. Käytin tämän ohjeen kanssa halkaisijaltaan 25cm vuokaa.
• kaada massa vuokaan ja tasoita pinta
• kypsennä 200 asteisessa uunissa noin 15-20 minuuttia uunista riippuen
• anna jäähtyä ennenkuin irrotat kakun vuoasta
• koristele kakku halutessasi esimerkiksi tomusokerilla
• tarjoile vaniljajäätelön kanssa, tai jos maltat anna asettua jääkaapissa seuraavaan päivään ja tarjoile vasta sitten

Tämä kakku ei takuulla jää kappiin liian pitkäksi aikaa vanhentumaan, eikä tästä mielestäni kannata edes yrittää tehdä kevennettyä tai terveellisempää versiota, koska #suklaaonsuklaaonsuklaa.

Herkullisia hetkiä! 

Translation: The mudder (the cake is) the better.

Torstai-texmexiä tähteistä

Kun on suunnilleen koko viikon pistellyt napaansa lähinnä keittoeväitä on juurikin oikea aika kerätä jääkaapissa lymyävistä ruoantähteistä sopivat täytteet quesadilloihin. Kun kesällä teki mieli rouskutella salaatteja erilaisilla lisukkeilla, on orastava syksy tuonut tullessaan keittohimon. Kun tällä viikolla tiensä lounaseväiksi on löytänyt herkkusieni-, kana -ja jauhelihakeitto, niin näin torstaina koti-texmex uppoaa jo oikein mieluusti; vaikka tähteistä kasattuna.

Quesadillat ovat loistavaa ruokaa käyttää jääkaapin uumenista pelastetut jämäruoat. Tällä kertaa quesadillat kasattiin seuraavista aineksista:

- tortillalättyjä
- broileria fajita-mausteella
- hernemaissipaprikaa
- salsaa
- juustoraastepussin + goudajuuston jämät
- jauhelihaa
- kesäkurpitsaa
- sipulia
- lehtikaalta ja kurkkua lisukkeeksi

Laitoin kahteen täytteeksi jauhelihaa ja kesäkurpitsaa, yhteen kanaa ja hernemaissipaprikaa. Molempiin lisäksi alimmaiseksi ja päällimmäiseksi kerrokseksi juustoa. Täytin tortillat ainoastaan puoliksi, taitoin kaksinkerroin ja paistoin voissa paistinpannulla miedolla lämmöllä molemmilta puolilta. Lisukkeeksi pannulla paahdettua lehtikaalta suolalla ja valkosipulijauheella maustettuna, kaveriksi vielä tuoretta kurkkua. Myös 3vee pisteli näitä hyvällä halulla, ilman salsaa. Helppoa ja äkkinäistä!

(Laiskan kokin) Syksyinen bravuurijälkkäri: Omenakaurapaistos

Nyt on ihan maailman paras aika hamstrata kotimaista omppua! Säilöä niitä paloina pakkaseen smoothieaineksiksi, surauttaa hilloksi vaikkapa inkiväärillä maustettuna, tai pyöräyttää syksyinen klassikkojälkkäri; omenakaurapaistos. Omenakaurapaistoksen yhteydessä ei oikeastaan voi edes puhua leipomisesta, joten kokemattominkin kotikokki uskaltaa toimeen ryhtyä. Vaniljakastiketta -tai jäätelöä kyytipojaksi ja koko komeus on valmiina nautittavaksi. Try and enjoy! PS: Parasta lämpimänä, ainakin allekirjoittaneen mielestä.

Omenakaurapaistos

noin 7 keskikokoista omenaa

kanelia maun mukaan (1-2 tl)

100g voita tai margariinia

1 dl fariinikokeria, myös tavallinen käy

3 dl kaurahiutaleita

1/2 dl vehnäjauhoja

* kuumenna uuni 200 asteeseen

* pese/kuori omenat ja paloittele ne

* voitele vuoka ja leveitä omenanpalat sinne

* ripottele omppujen päälle kanelia ja sekoittele kevyesti

* sulata voi ja sekoita siihen kaurahiutaleet, jauhot ja sokeri

* levitä seos omenanpalojoen päälle

* paista 200 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia

Vinkki: Jos haluat päivittää kasariherkun superfood-versioksi, vaihda voi tai margariini kookosöljyyn, ja sokeri hunajaan. Lisäksi paistokseen voi lisätä maun mukaan vaikkapa saksan -tai hasselpähkinärouhetta, kuivattuja karpaloita, tai granaattiomenaa. Nam!

Yksinkertaisesti maailman parhaat sämpylät. Varoitus, nämä koukuttavat!

Olen vähän onneton leivän leipoja. Muistan miten pienenä lettipäisenä tyttönä katsoin, kun mummani teki leipää. Operaatio kesti aina koko päivän - tai siltä se ainakin pienestä ihmisestä tuntui - ja leipiä oli jokapuolella. Ne paistettiin högforsin puuhellassa ja olivat maailman parasta lämpiminä ja tuoreina, oikean voin kanssa tottakai.

Samanlaista "vanhan ajan" leipää en ole edes yrittänyt itse leipoa, mutta erilaisia sämpylöitä muutamankin kerran. Huonolla menestyksellä; tekeleeni ovat muistuttaneet aina kovuusluokaltaan enemmän golfpalloa, kuin leipää. Pataleipään en ole vielä tutustunut, mutta päätin vielä kerran rohkaistua ja kokeilla sämpylöitä reseptillä, joka kuulosti paitsi herkulliselta, myös tarpeeksi simppeliltä ja nopealta. Ja voi tottavie kuulkaa, että niistä tuli hyviä! Niin hyviä, että niihin jää suorastaan koukkuun. Myös lapsukainen ihastui ikihyviksi ja pisteli niitä poskeensa peräti kaksi kappaletta.

Alkuperäisen reseptin nappasin täältä ja muuntelin sitä hieman: Käytin täysjyvävehnäjauhojen sijaan Myllärin Hurjan Viljaisia Sämpyläjauhoja, vaihdoin kauramaidon tavalliseen, sekä jätin siemenet pois. Apua miten hyvää! Ohjeesta tulee noin kahdeksan sämpylää, joten kannattaa pyöräyttää tuplataikina, mikäli haluaa enemmän, kuin yhden pellillisen lämpimäisiä.


Kauraisen rouheat sämpylät

2 dl vettä
1 dl maitoa
1/2 ps kuivahiivaa
2 tl suolaa
0,5 - 1 rkl hunajaa
3,5 - 4 dl hurjan viljaisia sämpyläjauhoja
2-3 dl kaurahiutaleita

Sekoita jauhot ja kaurahiutaleet keskenään. Sekoita vesi + maito ja lämmitä kädenlämpöiseksi. Sekoita joukkoon hiiva, suola ja hunaja. Sekoita neste jauhoseokseen kahdessa erässä ja sekoittele melko löysäksi, tasaiseksi taikinaksi. Lisää päälle jauhoja ja jätä liinan alle kohoamaan 1-2 tunniksi. Kumoa kohotettu taikina jauhotetulle alustalle, leikkaa tasaisen kokoisiksi paloiksi ja aseta uunipellille. Älä vaivaa, tai leivo taikiaa. Paista 225 asteessa noin 20 minuuttia. Ennen uuniin laittamista voit lisätä sämpylöiden päälle esim auringonkukan -tai kurpitsan siemeniä. Niitä voit lisätä halutessasi myös taikinan sekaan. Niin tai näin, näitä sämpylöitä tulet tekemään toistekin!

Maidottomaksi ohjeen saa vaihtamalla maidon kauramaidoksi, mutta valitettavasti en osaa sanoa miten ohje gluteenittomana taittuu.

(Laiskan kokin) nopea mustikkapiirakka

Elokuu ja mustikkakausi ovat parhaimmillaan ja allekirjoittaneen mielestä yksi parhaista leivonnaisherkuista - kaikkien suklaisten lisäksi of koors - on mustikkapiirakka. Otimme kauhan tällä viikolla neiti K:n kanssa kauniisiin kätösiimme ja pyöräytimme yksissä tuumin helpon ja äkkinäisen mustikkapiirakan. Tämän saa kymmenessä minuutissa uuniin, minikokin osallistuessa aikaa menee ehkä hieman kauemmin.

Täydellistä lämpimänä vaniljakastikkeen kanssa, nam. <3

Nopea mustikkapiirakka

2 kananmunaa
1,5 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
3 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
150g voita
1 dl maitoa

3-4 dl mustikoita
1-2 rkl sokeria

Vaahdota kananmunat ja sokerit, lisää joukoon sulatettu voi, sekä maito. Sekoita keskenään jauhot ja lisää seokseen. Sekoittele takinaksi, älä vatkaa. Voitele vuoka ja kaada taikina vuokaan, noin 25cm halkaisijaltaan. Sekoittele keskenään mustikat+ sokeri, sekä lisää ne vuokaan taikinan päälle. Paista 25-30 min 200 asteessa uunin keskitasolla. Tarjoa lämpimänä vaniljakastikkeen kanssa. Hyviä viikonlopun herkkuhetkiä!

Laiska (kesä)kokki: Grillattua kanaa, haydaria ja fetasalaattia

It's laiskan kokin kesäkeittiö-time! Tällä viikolla ollaan suomalaisen kesän perusasian, grillin, äärellä. Allekirjoittaneen kotoahan ei tällä hetkellä grilliä löydy - mikä vääryys - mutta ehkä taas ensi kesänä. Onneksi voi aina tuppautua esimerkiksi mummolaan, tai ystävien luo grillaamaan :D, tai tyytyä paistamaan kanat pannulla, mikä ei kyllä mielestäni millään mittapuulla vedä vertoja grillatuille tovereilleen, mutta jos täytyy, niin täytyy. 

Asiaan vihkiytymättömille tiedoksi, haydar on turkkilainen, jogurttipohjainen meze, jota kai voisi jonkin sortin dipiksikin kutsua. Haydar on tzatsikin sukulainen, mutta yleensä turkissa siihen ei tzatzikista eroten lisätä kurkkua. Haydar maustetaan valkosipulilla, sitruunalla ja maun mukaan mintulla, tillillä, ruohosipulilla, tai millä tahansa omaan makuun sopivalla yrtillä. Itse pidän ruohosipulista, sekä kevätsipulista, mutta periaatteessa vain taivas on rajana.

Kuva: Pixabay

Haydar

300-400g turkkilaista jogurttia

valkosipulia maun mukaan (esim vajaa puolikas yksikyntisestä valkosipulista)

suolaa

sitruunapippuria

sitruunamehua

ruohosipulia tai kevätsipulia

tilkka hunajaa

Murskaa valkosipuli ja hienonna ruohosipuli/kevätsipuli, tai mitä yrttejä tahdotkaan käyttää. Sekoita keskenään kaikki aineet, maistele välillä. En osaa sanoa miten paljon mitäkin kannattaa laitaa, koska sekoittelen aineet tunteella, ja muutenkin kaikki tykkää vähän eri mauista. Ihan siis omalla mutu-tuntumalla kannattaa edetä. Vinkki: Haydariin voi dipata mitä vaan keksii, ja toimii myös kastikkeena esimerkiksi uusielle perunoille. 

Fetasalaatti

1 pussi/ruukku jääsalaattia

1 ruukku lollorossoa tai lehtisalaattia

2/3 kurkku

Pieni rasia kirsikkatomaatteja

fetajuustoa öljyssä, esim apetinan feta+aurinkokuivattu tomaatti

Huuhtele ja kuivaa salaatinlehdet, revi tai leikkaa pienemmäksi. Pilko kurkku ja puolita tomaatit. Sekoita kaikki aineet keskenään ja kaada päälle feta-aurinkokuivattutomaatti-öljy-hässäkkä ja pyöräytä vielä kerran kaikki sekaisin. Avot!

Grillaa broilerin filepihvit, esimerkiksi 1 kg broilerin (hunajamarinoituja) filepihvejä on oma lempparini, tai paista pannulla kookosöljyssä pakkauksen ohjeen mukaan.

Kokoa kaikkia edellämainittuja lautaselle and enjoy! Ruokajuomaksi esimerkiksi jäävesi muutamalla sitruunamehutipalla maustettuna. Nam!

Laiskan kokin kesä-snäksi

On ilimoja pidellyt! Lämpäaalto hellii Suomea ja mittari näyttää lähestulkoon välimerellisiä kesälukemia. Tällaisilla keleillä sitä arvostaisi ilmalämpöpumppua, että kotona sisällä lämpötila olisi lähempänä pariakymppiä, kuin kolmeakymppiä, mutta näillä mennään. Ehkä seuraavassa kodissa sitten. En missään nimessä kuitenkaan moiti, vaan kannustan kaikkia jättämään kotihommat rästiin ja lähtemään ulos nauttimaan kesästä! Perheelle kuitenkin pitää saada evästä pöytään, satoi tai paistoi, ja grillaaminen on perisuomalaiseen tapaan aina erittän jees vaihtoehto. Jos grillatut pöperöt eivät kuitekaan maita, tässä helppo, nopea ja hyvä välipala-ohje kesäkeleillekin. Enjoy!

Laiskan kokin esillepano oli tällä kertaa hieman köyhän näköistä, mutta onneksi ei vaikuta rahkan makuun :D

Laiskan kokin mustikka(tai mansikka tai vadelma, you name it)rahka

300-400g mustikoita, mansikoita, tai muita marjoja, joita nyt on saatavilla iiiihanan tuoreina

kolme purkkia (n.600g) pehmeää maitorahkaa

2,5 dl flora vispiä

3-5 tl sokeria/vaniljasokeria

1 tl sitruunamehua

(sitruunan kuorta raastettuna)

Tai 

300-400g marjoja

kolme purkkia pehmeää maitorahkaa

hunajaa maun mukaan ja/tai 1-2 banaania 

1 tl sitruunamehua

(sitruunan kuorta raastettuna)

Vaahdota flora vispi, lisää joukoon maitorahka, marjat ja sokeri, sekä mausta sitruunamehulla. Jos intoa, aikaa ja halua riittää, koristele raastetulla sitruunankuorella. Jos haluat kevyemmän ja terveellisemmän version, jätä flora vispi ja sokeri pois. Makeutta hunajalla ja/tai blenderissä maitorahkan kanssa soseutetulla banaanilla. Banaanin soseuttamiseen riitä noin ruokalusikallinen maitorahkaa. Parasta jääkaappikylmänä, mutta menee myös huoneenlämpöisenä, mikäli ei jääkaappiin asti ehdi. 

Herkullista ja lämmintä keskiviikkoiltaa!

Laiskan kokin tortillapizzat

Laiskan (kesä)kokin edesottamukset jatkuvat! Pidän kokkaamisesta, mutta lapsiperheessä - etenkin kesällä - ei hellan ääressä jaksa viitsi liian kauaa aikaa tuhlata. Tortillapizzat ovat herkullinen ja helppo vaihtoehto, kun evästä pitää saada pöytään nopeasti. Kaapista voi periaatteessa kaapia tortillapizzojen päälle mitä sattuu löytymään, koota niille lempparitäytteitään, tai tehdä hyvinkin kevyen version. Alla kuitenkin yksi ohjevariaatio tästä herkusta.

Kuva: Pixabay

Tortillapizzat

x kpl täysjyvätortillalättyjä
pari-kolme rkl muttia (tomaattimurskaa) tai vaikka ketsuppia per lätty
juustoraastetta
broilerin filesuikaleita
kevätsipulia
paprikaa
fetaa

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen ja uunipelli(t) sinne kuumenemaan (ilman leivinpaperia!). Levitä leivinpapereiden päällä oleville tortillalätyille mutti tai ketsuppi - kunnolla reunoille saakka - , vähän juustoraastetta, paistetut broilerin filesuikaleet, paloitellut paprikat ja kevätsipulit, sekä päälle murusteltu feta ja maun mukaan juustoraastetta. Ota kuumenneet pellit uunista ja vedä tortillalätyt leivinpaperilla varovasti pellille ja työnnä takaisin uuniin. Uunista riippuen paista 15-25min, tai niin kauan, kunnes juusto on sulanut ja saanut vähän väriä. Kokoa valmiiden tortillalättyjen päälle salaattia, taita koko komeus kaksinkerroin ja NAUTI. Helppoa, hyvää, ja täytteistä riippuen kohtuullisen kevyttäkin.

Mitähän laiska kokki ensi viikoksi keksii?

Laiskan kokin jauhelihapihvit

Ensimmäinen työviikko loman jälkeen is on-going ja voin kertoa, että hieman tahmeaa tuntuisi olevan. Onneksi muonituspuolessa kuitenkin voi luvan kanssa mennä siitä, mistä aita on matalin, ja tämä kokki todellakin niin on tehnyt. Alla ohje siis nopeisiin, herkullisiin ja vähätöisiin jauhelihapihveihin, jotka nimesin laiskan kokin jauhelihapihveiksi, olkaatten hyvät!

400g naudan vähärasvaista jauhelihaa; mielellään sellainen pieni, sievä, ohut paketti, jossa jauhis on pakattu toooooodella tiiviisti
voita
suolaa
mustapippuria
valkosipulijauhetta

Ota jauhis pakkauksestaan ja leikkaa neljään osaan. Painele osiot vielä ohuemmiksi ja tiiviimmiksi pihveiksi, mausta maun mukaan suolalla, mustapippurilla ja valkosipulijauheella. Paista kunnon nokareessa voita molemmin puolin. Syö rapsakan salaatin, chilikastikkeen ja seesamiöljyn kanssa. Törkeän hyvää, vaikka itse sanonkin. Kuviin asti laiskan kokin jauhelihapihvit eivät ehtineet, eivätkä suoraan sanoen olleet kovin edustuskelpoisiakaan, mutta sitäkin maukkaampia.

Kuva: Pixabay

Kokkailemisiin, enää kolme työaamua ennen viikonloppua! :D

Jääkaappikiksejä ja helppo feta-pekoni-pastasalaatti

Joskus viime syksynä eteeni putkahti seuraamieni blogien listalla postaus, löytyy täältä, jossa oli ehkä pähein ikinä näkemäni jääkaappi! Siis miettikää miten niinkin arkinen asia, kuin jääkaappi voi saada ihmisen innostumaan. Bongaamastani jääkaapista löytyi muunmuassa jääpalakone, ja muutenkin yksilö oli kovin tyylikkään näköinen. Lisäämme masiinan siis I want/to-do-listalle, josta löytyy asioita laidasta laitaan: Osan aikaa vuodesta jossain lämpimässä asumisesta jääkaappiin.

Olen pitkään haaveillut isosta jääkaapista; sellaisesta, jossa koko kaappi on jääkaappia ja pakastinosasto löytyy omana kaappinaan vierestä. Inhoan sitä, että kaappi pitää kauppareissun jälkeen tunkea täyteen, ja jos jotain sieltä haluaa on ensin suoritettava pienoinen purkamisoperaatio, jonka jälkeen taas ängetään ja sovitellaan. Not my piece of cake. Muuton myötä tämäkin pieni, arkipäivän haave toteutui ja ajjettä kuulkaa niin oli odotuksen väärtti! Nyt mahtuu salaatit, maidot, jogurtit, juurekset, vicyt ja skumpat samaan kaappiin, samaan aikaan, ja ovat sieltä saatavillakin vielä kohtuullisen helposti, ilman suurempia, edellämainittuja operaatioita.

Tykkään kattaa ruokapöytään miljoona kippoa ja kappoa ja esimerkiksi kurkut, tomaatit ja salaatit löytyvät useimmiten meillä eri astioista, joista jokainen saa napata omalle lautaselleen mieluisimmat. Tämä tekee sen, että paitsi ruokapöytä, myös jääkaappi on kohtuullisen täynnä kaikenmaailman astioita (I want/to-do-listalta löytyy myös isompi keittiönpöytä, vaikka kohtuullisen kokoinen nykyinenkin on). Säilön aika vähän ruokaa muoviastioihin, ja nätteihin lasikulhoihin ei useimmiten ole kansia, mutta pikkulautasten avulla saa astioihin paitsi kannet, myös pinottua niitä jääkaappiin nätisti päällekkäin. Pieniä, arkipäivää helpottavia niksejä, joilla säästää paitsi jääkaapista tilaa, säästää myös muovijätettä, kun ei käytä muovikelmua - oma henk.koht. inhokkini, joka ei vaan ole mielestäni käyännöllinen(kään) missään muodossa - tai pieniä muovipusseja. Kun muoviastoita käytetään ruokaa säilöttäessä itselle nousee ehkä vielä ympäristöasioita enemmän mieleen se, mitä purnukoista ruokaan irtoaa ja millaisia kemikaalihiukkasia ja epäsuotuisia aineita sitä kautta elimistöömme pääse. En jaksa olla monissakaan tämän sortin asioissa - valittavasti - kovinkaan valveutunut, mutta yksi pienikin asia on aina kotiinpäin.

Olen aina ollut kiinnostunut ravinnosta ja tykkään tehdä ruokaa. Siinä, missä toinen selaa vaikkapa autoilmoituksia, minä selaan reseptejä. Tykkään etsiä uusia ruokia niiden arkisten rinnalle ja etenkin näin kesällä ruoanlaiton helppous plus keveyskin on iso plussa. Kaupasta tarttuu useimmiten mukaan niitä samoja juttuja, vähän tietysti kauden ja vuodenajan mukaan, mutta on tiettyjä juttuja, joita jääkapistamme löytyy lähes aina: Maitoa, jogurttia, kananmunia (paitsi ne eivät asusta jääkaapissa, mutta enivei), sitruunamehua - sitä keltaisessa, pienessä purnukassa olevaa, jota käytän lähes ruokaan, kuin ruokaa ja etenkin kesällä myös jääveden kaverina -, voita, parsakaalta, kurkkua, porkkanoita, perunaa ja lapsiperheen perusevästä, jauhelihaa. Niin ja tietysti ketsuppia, koska neiti K söisi ketsuppia vaikka puuron kanssa, jos saisi. Myös pinaatti ja fetajuusto ovat tänä keväänä olleet kovassa huudossa. Aika peruseväitä siis.

Mitä teidän jääkaapistanne löytyy aina ja onko ruokahommat lähellä sydäntä? Alla vielä kesän kunniaksi helppo feta-pekoni-pastasalaatin ohje; täydellistä ruokaa lämpimiin päiviin.

5 dl (täysjyvä)pastaa, esimeriksi perhos -ja/tai fusillipastaa
paketti pekonia
fetajuustoa
babypinaattia
kirsikkatomaatteja
oliiviöljyä
sitruunamehua
aromisuolaa
sitruunapippuria

Keitä pasta ohjeen mukaan, valuta, lisää sekaan loraus oliiviöljyä ja maun mukaan aromisuolaa ja jäähdytä. Suolan voi toki lisätä jo keitinveteen, jos haluaa. Paista pekonit rapsakoiksi ja silppua pieniksi paloiksi. Huuhtele pinaatit ja tomaatit, valuta. Leikkaa pinaatteja halutessasi pienemmäksi ja halkaise kirsikkatomaatit. Sekoita kaikki keskenään, mausta sitruunamehulla ja sitruunapippurilla, ja kaada/leikkaa fetajuusto koko komeuden päälle ja kääntele sekaan. Itse rakastan fetaa, joka myydään isompana palana, enkä (enää) haksahda kevytversioihin. Ohjeesta tulee isohko kulhollinen, josta riittää useammaksi kerraksi. Täydellinen lounaseväs töihin! Mikäli haluat kevennetyn version, vaihda pekoni kinkkusuikaleisiin ja laita fetaa vain näöksi.

Kuvat: Pixabay

Kodinhengetärkohtaus: Syksyn lempparikeitto!

Syksy pistelee parastaan ja yksi toimivimmista keinoista torjua viileyttä ja sadetta on villasukkien - ja kumppareiden - listäksi kylmeneviin keleihin sopivat ruoat. Keitto -ja pataruoat ovat niitä, jotka tähän vuodenaikaan alkavat jälleen tehdä kauppansa, joten pitkästä, pitkästä aikaa myös meidän keittiössämme valmistui jauhelihakeittoa. Tarkemmin sanottuna tomaattista jauheliha-papukeittoa kunnon tujauksella valkosipulia. Keitosta tuli niin hyvää, että resepti on melkein pakollista jakaa teidän kanssanne.

TOMAATTINEN PAPU-JAUHELIHAKEITTO

- 6 isohkoa perunaa
- herne-maissi-porkkana pussi
- 1 pakkaus (285g) mustapapuja
- 1 pakkaus (370g) Muttin yrttitomaattimurskaa
- noin 400-500g jauhelihaa
- 1 iso sipuli (ei sopuli, kuten meinasi lipsahtaa :D)
- 5 isohkoa herkkusientä
- 1 yksikyntinen valkosipuli
- suolaa
- herbamarea
- jauhelihamaustetta
- savupaprikajauhetta
- timjamia
- chiliä

Kuori ja pilko perunat haluamasi kokoisiksi paloiksi. Kuori ja pilko myös sipuli, sekä paloittele herkkusienet. Laita perunakuutiot kiuhuvaan veteen, jossa on ripaus suolaa. Tässä kohtaa oikeaoppisesti kokkaava kotikokki kuullottaisi sipulin ja paistaisi herkkusienet, mutta menin siitä, mistä aita oli matalin: Paista jauheliha, heitä sekaan sipuli ja herkkusienet, sekä mausta herbamarella, jauhelihamausteella, savupaprikajauheella, chilillä, sekä timjamilla. Itselläni oli kaapissa ainoastaan kuivattua timjamia, mutta tuore varmasti toimii vielä paremmin. Kuori myös valkosipuli ja purista jauhelihan joukkoon. Kun perunakuutiot alkavat olla kypsiä kaada sekaan he-ma-po-pussi ja kiehauta. Kippaa kattilaan myös tomaattimurska, sekä pavut ja lopuksi vielä jauheliha-sipuli-herkkusieni-valkosipuli-setti. Sekoittele, anna hautua hetken aikaa ja tarkista maku. Mausta, jos tarvetta. Jos on oikein reipas voi päälle vielä pyöräyttää paistinpannussa ruis -tai paahtoleivästä krutongit. Niin herkkua! Toimisi varmasti vielä paremmin pastan, kuin perunan kanssa, joten pastaversio menee kokeiluun seuraavaksi. Alkaa olla muutenkin se aika vuodesta, jolloin kodinhengetärkohtaus leipomisen muodossa iskee yhä useammin, eikä kokkailukaan tunnu pakolliselta pahalta.

Ps: Joulu tulee, enää yhdeksän maanantaita ennen aattoa!