Tammiston tila - kauneuden ja kiireettömyyden koti

Piipahdimme pari viikkoa sitten koko perheen voimin Naantalissa, muumiperheen hoodeilla. Etsiskelin jo keväällä meille sopivaa ja mieluista majoitusvaihtoaehtoa, sillä näissäkin hommissa nopeat syövät hitaat ja viimeksi mainitut saavat yöpyä tasan siellä, missä tilaa sattuu olemaan. En oikein itsekään tiennyt, mitä etsin, mutta sen tiesin, ettei pieni hotellihuone neljälle hengelle kiskurihintaan kiinnostanut. Airbnb on aina hyvä vaihtoehto, mutta hintataso on joissian kaupungeissa kivunnut jo lähes hotellihintoihin, eikä Naantalista äkkivilkaisulla löytynyt  meidän tarpeisiimme juuri tuohon ajankohtaan sopivaa ratkaisua.

Kartoittaessani vaihtoehtoja törmäsin Naantalissa sijaitsevaan Tammisto Tila-nimiseen majoitus -ja juhlapalveluun, josta oli muumien saarelle ja Naantalin vanhaan kaupunkiin muutama hassu kilometri. Tammiston Tila näytti jo kuvissa todella kauniille, mutta tämä on ehdottomasti niitä paikkoja, jotka pitää nähdä ja kokea, että kaikki upeat yksityiskohdat pääsevät oikeuksiinsa ja kiireettömyyden voi aistia. *tähän sellainen sydämet silminä-hymiö*

Henkeäsalpaavan kaunis miljöö kutsuu luokseen

Konkkaronkkamme pääsi perille illansuussa, kun lämpömittari näytti edelleen yli 20 astetta, aurinko paistoi ja ilma oli tyyni. En ikinä olisi arvannut ajaessamme asfaltoituja teitä pitkin, että omakotitaloalueen laitamilta löytyisi tämä mieletön maalaiskartano, jonka pihapiirissä oli muutamia pieniä mökkejä, lukemattomia omenapuita, lammasaitauksessa kolme lammasta, puutarhaan ripoteltu kauniita, maalaisromanttisia tuoleja, pöytiä ja penkkejä kiireetöntä istuskelua varten, sekä ties mitä muita kauniita ja loppuunastimietittyjä ratkaisuja. Olin kuin lapsi karkkikaupassa kulkiessamme puutarhan vierustaa pitkin etupihalle ja pääsisäänkäynnille, sekä kavutessamme yläkertaan, jossa huoneemme sijaitsi. Ja millainen huone! Voi pojat, siinä jäi pienet ja nykyaikaisen pelkistetyt hotellihuonekopperot kirkkaasti kakkoseksi. Huone oli kaunis ja tilava, ja olisi soveltunut isommallekin porukalle. Huokailin ihastuksesta katsellessani ympärilleni ja jokapaikasta tuntui löytyvän mitä kauniimpia yksityiskohtia ja sisustusratkaisuja. Turhaan ei paikan emäntä, Anu Vaissi-Harismaa, tee majoitus -ja juhlapalvelun pyörittämisen ohessa myös keittiö -ja sisustussunnittelua. Esteettisyys oli vahvasti läsnä kaikkialla ja kaltaiseni ihastelija oli hetkessä silmät sydäminä.

Majoituimme siis yhdessä satavuotiaan päärakennuksen neljästä perhehuoneesta, ja hintaan sisältyi myös maittava aamiainen. Kattaus ja esillepano olivat todella kauniit, joten esteetikko sisälläni huokaili ihastuneena myös aamiaispöydässä. Erityismaininta myös tilan omalle omenamehulle, joka maistui myös allekirjoittaneelle, vaikken varsinaisesti omenamehun ystävä olekaan. Neiti K:kin taisi kipata kyseistä mehua aamiaisella peräti kolme kupillista. Muita majoitusvaihtoehtoja olisi ollut muunmuassa mökkimajoitus, tai piha-asunnot, joista pihapiirissä löytyviä mökkejä olisi kiva joskus vielä testata.

Majoitusta, juhlia ja idyllistä tunnelmaa

Nimensä mukaisesti Tammiston Tilalla järjestetään myös juhlia, sekä kokouksia. Kaikessa kauneudessaan ja idyllisyydessään näkisin Tammiston täydellisenä häämiljöönä, sillä tämän romanttisempaa ja kodikkaampaa juhlapaikkaa saa hakea. Tilalla on mahdollista järjestää myös yritystapahtumia, kuten pikkujouluja tai tyky-päiviä.

Alunperin Tammiston päärakennuksen on rakennuttanut 1916 silloinen Naantalin kylpylän johtaja Atte Frank, ja mansardikattoinen rakennus on puhdaslinjainen kartanorakennus vuosisadan vaihteesta. Kartanohistoriaa tilalla ei kuitenkaan ole, vaan aikanaan Tammisto toimi viljalysmaatilana, ja on ollut saman suvan omistuksessa aina 20-luvulta saakka. Majoitustoimintaa Tammistossa on ollut 90-luvulta saakka, ja tilan nykyinen - ja järjestyksessään kolmas - emäntä Anu on pyörittänyt toimintaa vuodesta 2008. Tammisto on siis hänen lapsuudenkotinsa ja siksikin sisustamista ja kokkaamista rakastavan Anun silmäterä, jota hän on restauroinut omannäköisekseen talon historiaa kunnioittaen viimeiset 10 vuotta. (Lähde: Tammiston tilan nettisivut osoitteessa http://www.tammiston.com/ )

Tammiston tila sopii niin lapsiperheille, kuin aikuisessakin seurassa matkaaville, ja erityisesti niille, jotka haluavat nähdä ja kokea jotain kaunista ja rauhoittavaa. Turkuun Tammistosta hurauttaa vartissa, joten kovin kauas ei ytimestä tarvitse lähteä päästäkseen tähän pieneen palaan paratiisia. Suosittelen ehdottomasti vierailemaan Tammistossa, ellei muuten, niin pelkästään jo siksi, että saa ihailla paikan kauneutta ja tunnelmaa.

Tämä ei ole kaupallinen yhteistyö, ainoastaan innostunut hehkutus siitä, millaisiin ihaniin paikkoihin kotimaassa matkaillessa voi törmätä.

Reissukuulumisia toukoukuulta

Meidän perheen reissunaisten kesäloma part one lusittiin toukokuun puolivälin jälkeen. Välimeren auringon syleilystä kun palattiin kesä-Suomeen, ei se sään puolesta ottanut lomalaisia kovinkaan lempeästi vastaan: Kun neiti K:n kanssa saavuimme takaisin kotimaisemiin ja astuimme koneesta lähilentokenttämme kamaralle iski Suomen kesä lähes karateiskun päin näköä: Lähdimme mukavasta ja lempeästä +25 asteen lämmöstä ja saavuimme sateisen harmaaseen, alle kymppi-asteiseen Vaasaan. Pahemminkin olisi tietysti voinut olla ja vettä vihmoa laakana vaasatuulen mennessä luihin ja ytimiin, mutta silti en osannut liiaksi riemuita Suomen kesäsäähän saapumisesta. Onneksi kelit ovat siitä lämmenneet, vaikkakin kovin vaihtelevalla menestyksellä.

Mutta se loma ja reissu! Lähdimme matkaan siis lähikentältä, johon on kotoamme naurettavan lyhyt matka. Vaasan lentokenttä on todella pieni ja portteja löytyy ainoastaan kaksin kappalein, joten liian pitkiä siirtymiä ei kentällä ole; ei edes sisätiloista koneeseen. Turva -ja passintarkastuksetkin hoituvat kädenkäänteessä. Perillä pääsimme hyppäämään etukäteen varaamaani kimppakyytiin, jossa oli meidän lisäksi samalla lennolla ollut pariskunta. Matka Antalyasta Alanyaan tuntuu aina yllättävän pitkältä, eikä asiaa auttanut liikenneruuhkaan juuttuminen alle 10km ennen Alanyaa. Viimeisiä kilometrejä taitettiin puolisentuntia ja hermot alkoivat yhdellä sun toisella kiristymään, mutta niin vain selvittiin perille. Neiti K on erittäin lunkia matkaseuraa, ja pieni naiseni jaksoi loputtomalta tuntuvan siirtymänkin todella hienosti. Matkantekoon Vaasasta Alanyaan meni lopulta koko päivä, joten neidin kovasti odottamat uimishommat jouduttiin suosiolla jättää seuraavalle päivälle. Reissussa väsähtäneet naiset tyytyivät ainoastaan etsimään murua rinnan alle ja käymään läheisessä kaupassa ostamassa elintärkeitä lomatarpeita - kuten nallekarkkeja ja punaviiniä - ennen kellahtamista hotellin lakanoihin.

Neiti K pomppasi seuraavana aamuna ylös puoliseiska ja olisi heti ollut valmiina polskutteluhommiin, mutta kiitos lastenohjelmien sain vielä hetken uniaikaa, ennenkuin nälkä(kin) pakotti nousemaan ja etsimään tiensä aamupalalle. Hotelliksemme oli valikoitunut huoneistohotelli Mayflower, jonka sijainti keskustan liepeillä, mutta kuitenkin hieman syrjässä kaikkein kovimmalta menolta ja meiningiltä, oli aika ihanteellinen. Rantaankin pääsi laskettelemaan kohtuullisen sutjakkaasti, ja jahka neiti K tuosta kasvaa ja biitsihommat alkavat kiinnostaa enemmän, bookkaan varmasti majoituksen rannan liepeiltä. Tässä vaiheessa kuitenkin riittää, että hotellista löytyy sekä pieni, että iso allas, ja jonkinlainen leikkipaikka, kaikki muu on pelkkää plussaa.

Vietimme koko viikon ottaen hyvinkin rennosti, emmekä hötkyilleet liikaa oikeastaan mihinkään suuntaan. Pikkunainen sai sanella aika paljolti mitä tehdään ja mitä tapahtuu, joten hotellin altaalla vietettiin tunti poikineen. Äidillekin se sopi vallanmainiosti, sillä BookBeatin tutustumiskuukausi oli myös oikein loistavaa altaallamakoilu-seuraa ja viikon aikana tulikin luettua ja kuunneltua läpi useampi kirja. Altaalla makoilun lisäksi otimme päivittäin iltapäivä-huilit hotellihuoneessa, luuhailimme kaupungilla ja menimme sinne, minne nenä näyttää. Tapasimme parina päivänä myös alkujaan instagramin kautta tuttua äiti-tytär-reissukaksikkoa, mutta muuten jätimme tuttujen moikkailun tällä kertaa minimiin.

Ruokailuhommat olin hoitanut ennakkoon siten, että päivittäin hintaan kuului sekä aamiainen, että illallinen. Ruoka oli hyvää, mutta kohtuullisen vaatimatonta lukuunottamatta hotellin turkkilaista iltaa, jolloin pöydät notkuivat mitä maistuvampia paikallisia herkkuja. Rakastan turkkilaista ruokaa ja voisin elää pelkillä mezeillä ja baklavalla. ..ainakin sen viikon-pari. Neiti K tilasi uskollisesti joka ilta spagetti bolognesen, eikä ruokailuhommista tarvinnut kertaakaan vääntää. Joka ilta päivän päätteeksi haimme naapurikaupasta iltajäätelön, jonka onnellinen pikkuneiti söi suupielet suklaassa omassa huoneessa, peiton alla. Loma meni todellakin toteen myös levon osalta, sillä useimpina iltoina olin itsekin ennen puoltayötä kömpimässä neiti K:n viereen unille.

Viime kesän reissullamme meillä oli all-inclusive ja silloin pohdin, että meidän kaksikolla ei ehkä ihan vielä mene toteen moinen kaikenkattava paketti. En aikaisemmin oikein ole päässyt sisään näihin all-inclusive-hommiin, sillä olen aina tykännyt käydä vähän siellä sun täällä syömässä, ja viihtynyt paremmin rannalla, kuin altaalla. Nyt meininki on kuitenkin täysin eri ja helpottaa lomaa huomattavan paljon, kun tietää, että tietyllä kellonlyömällä on ruokaa saatavilla. Tein lomaviikkomme aikana pienen summittaisen laskelman, ja totesin, että allaspäivän aikana kulutimme juomiin + mahdollisiin lounaseväisiin helposti 10-15 euroa per päivä plus lisäksi illallisen kanssa nautitut juomat, jotka olivat yleensä sen 5-10 euroa. Tähän kun lisää ns. puolihoidon hinnan, eli aamainen+illallinen-combo päivittäin, niin päästään aikalailla samoihin hintoihin - ja itseasiassa vähän ylikin - kuin mitä all-inclusive suunnilleen sitä tarjoavissa hotelleissa maksaa. Mayflowerissa "alli"-mahdollisuutta ei ollut, mutta jatkossa valkkaan hotellin sen perusteella, että kaikki mahdollinen kuuluu hintaan.

Matkustimme nyt myös ensimmäisen kerran ilman matkarattaita, koska 4vee jaksaa jo kohtuullisia matkoja kävellä; jos siis sattuu huvittaa. Jossain vaiheessa viikkoa tajusin kysyä hotellin respasta, josko olisi mahdollista vuokrata rattaita päiväksi-pariksi ja asiaa luvattiin selvittää. Lopputulos oli, että reissun pari viimeistä päivää kuljimme Alanyan keskustaa, sen vaatekauppoja ja Kleopatran rantaviivaa ristiinrastiin neiti K tyytyväisenä rattaissa istuskellen. Rattaiden vuokrakin oli huimat 5€ per päivä ja kiesit olivat jopa paremmat, ketterämmät ja järeämmän oloiset, kuin omat matkarattaamme, jotka nekään eivät pienimmästä päästä ole, mutta jotka ovat neiti 4veelle jo auttamatta liian pienet. Kannattaa siis aina avata suunsa, sillä turkkilaiset hakevat kyllä vierailleen vaikka kuun taivaalta; siihen vain saattaa mennä tovi tai toinenkin, ja toteutus voi pohjoismaalaista aina silloin tällöin hihityttää, tai kauhistuttaa. Mutta when in Rome.

Kotiinlähtö aikataulu ei sitten ollutkaan niin leppoisan letkeä: Paluulento lähti Antalyasta aamulla klo 6, joka tarkoitti sitä, että hotellilta lähdettiin klo 2. Olin suosiolla järjestänyt meille priva-kyydin kentälle, sillä bussin kierteleminen öisessä Alanyassa keräämässä turisteja kyytiinsä milloin mistäkin pikkukujan hotellista ja pakolliset pysähdykset Alanya-Antalya-välillä eivät muutaman tunnin yöunien jälkeen kiinnostaneet. Yksityiskyyti-ratkaisu osoittautui juuri niin hyväksi, kuin olin arvellutkin, ja pääsimme suorinta tiedä hotellilta lentokentälle puolessatoista tunnissa. Antalyan lentokenttä on mielestäni jostain syystä aika miellyttävä ja siihen aikaan aamusta ei liikaa ruuhkaakaan ollut. Lentokoneessa molemmat naiset ottivat pienet tirsat ja ennen lounasaikaa oltiinkin jo Vaasassa ja lounasaikaan kotona. Ehdottomasti pienen lähilentokentän etuja.

Pikkumuikki olisi kovasti lähdössä jo taas uudelleenkin Välimeren auringon alle, joten ensi kesää silmälläpitäen matkakassaa on ehkä syytä alkaa keräämään; on kohde sitten tuttu ja turvallinen Alanya, tai joku muu.

Harri Hylkeen hoodeilla

Kun toiset rymysivät Ruisrockissa - ja kuka missäkin - me kävimme perheen kesken viime viikonloppuna laivailemassa. Risteily oli mallia 23h Turusta Maarianhaminan kautta Tukholmaan ja takaisin, ja laiva Tallink Siljan Baltic Princess. Kesäinen sää helli, laiva seilasi tasaisesti ilman keinumisia ja ihmisiä oli matkassa juuri sopivasti. Sen suurempaa ihmisvihaa ei siis reissulla päässyt syntymään, vaikka moiset paikat, lentokentät mukaanlukien, ovat omiaan kyseisen ragen kehittymiselle. Neiti K oli luonnollisesti reissusta tohkeissaan ja hyvässä muistissa tuntui olevan myös viime kesäinen reissu samaisella laivalla. Ennen lähtöä piti tosin muistuttaa useampaan otteeseen, että tällä kerralla laivalla ei Hevisauruksia näkyisi, kuten viime kesänä, mutta Harri Hylkeen tapaamista odotettiinkin sitten sitäkin innokkaammin.

Olemme muutamaan otteeseen laivailleet neiti K:n kanssa, joista viimeiset kaksi kertaa Siljalla. Siljan Baltic Princessillä on otettu lapset näin kesäaikana extra-hyvin huomioon ohjelman puolesta ja kisaa, leikkiä, ja muuta touhua oli jos jonkinlaista. Yleensä ohjelmaan sisältyi myös jo kertaalleen mainittu Harri Hylje, tai koko kesäsesongin laivalla majailevat Pikku Myy ja Muumipeikko. Mikäs sen kivempaa pikkuihmisille, kuin tanssia Pikku Myyn kanssa ja metsästää satoja ja taas satoja saippuakuplia tanssilattialla, joka muuttui koko ajan liukkaammaksi saippuakuplien rikkoutuessa pienten käsien ja sormien toimesta.  Myös lasten leikkihuonetta pallomerineen ja muine elintärkeine elementteineen on laajennettu moninkertaiseksi tavalliseen verrattuna.

Olin varannut meille premium-hytin, joka osoittautuikin kohtuullisen toimivaksi ratkaisuksi - miinus minimittainen sänky, josta mies antoi välittömästi palautetta :D - vaikka jälleen kerran mietinkin miksi ihmeessä laivahytit on pakko olla niin minikokoisia?! Vaikka ristely oli lauantain iltalähdöllä ei yön tunteina suuremmin juhlakansan elämöintiä kuulunut; kaiketi kiitos 9. kannen hytin. Hytin hintaan sisältyi myös erikoisaaminen, joten saimme heti aamusta hiippailla valmiiseen pöytään. Aamianen oli mielestäni aika peruskauraa, ja erikoisen siitä teki ainostaan tarjolla ollut kuohuviini, joka kyllä kieltämättä antoi laiva-aamiaiselle kivan säväyksen. Note to self: Jos kalenterissa on aikuisten viikonloppu, tai muuten vaan spesiaalimpi vapaapäivä, varaa ehdottomasti jääkaappiin kuohuvaa: Kilistele illalla parilla lasilla kuoharia ja jemmaa loput seuraavan aamun mimosa-drinksuja varten!

Neiti K osoitti jälleen miten rautainen reissaja on: Automatkat Turkuun ja takaisin menivät leppoisasti (tabletin ja lastenohjelmien) ansioista ja laivallakin selvittiin ilman suurempia uhmailuja. Neiti tanssi sydämensä kyllyydestä ja löysi nopeasti paikasta, kuin paikasta uusia ystäviä. Harri Hylje ja pallomeri olivat reissun suosikkijuttuja, ja nyt onkin soitettu Harrin nimikkolaulua spotifysta uudelleen ja uudelleen. Nyt, neiti K:n ollessa 3,5-vuotias tuntuu, että on ensimmäinen kesä, kun on niinsanotusti täydellinen aika reissata: Vielä viime vuonna neiti oli sen verran pieni, että vaati kanssamatkaajaltaan paljon enemmän, mutta nyt aletaan hiljalleen olla siinä iässä, että matkaseurakin saa jo paikkapaikoin hengähtää. Sen todisti jo alkukesän Alanyan pariviikkoinen, johon liittyvä postaus muuten kypsyy edelleen luonnosvaiheessa.

Summasummarum: Jos olette lähdössä kesällä lasten kanssa laivailemaan, Pikkuponit ja Yksisarviset antavat Baltic Princessille ison peukun!

Kun Pikkuponit ja Yksisarviset kesälaitumille kirmasi!

Nyt se odotettu hetki viimein koitti, kun sai virittää työmeiliin out-of-office-viestin neljäksi viikoksi. Neljäksi! Ihan järjettömän hyvä fiilis! Mennyt talvi ja kevät ovat olleet aikamoista myllerrystä ja muutosta, ja vaikka suuntaus on ehdottoman positiivinen, on se silti - eritoten se maailman pisimmältä tuntunut muutto, linkki täällä - syönyt voimavaroja ja saanut odottamaan kesälomaa. Nyt, kun kesä on kuin varkain alkanut jo parisen viikkoa sitten (!!!!!), on ihanaa jäädä lomalle ja fiilistellä kesää tietäen, että tämä on vasta alkua.

Pidän elämäni ensimmäistä kertaa - muistaakseni :D - neljä viikkoa lomaa yhteen pötköön, joten varmasti pääsee irti arjesta ja ladattua akkuja. Myös kotiympyröistä -ja askareista irtautuminen pariksi viikoksi edesauttavat asiaa. Niin kivaa, kuin arkikin nykyään on, olen todella onnellinen päästessäni ollamöllöttämään pariksi viikoksi auringon alle jonkun muun hoitaessa ruokahommat ja aikalailla kaiken muunkin.

Suunnistamme neiti K:n ja ystävien kanssa ensi viikolla tuttuun Alanyaan ja siinä missä äiti odottaa täydellistä rentoutumista (ja efestä :D), odottaa neiti K uimistouhuja ja sitä, että saa joka päivä syödä jäätelöä, jos haluaa. Lennämme ensimmäistä kertaa Antalyan sijaan Gazipasaan, jossa meitä odottaa kimppakyydin sijaan priva-kuljetus hotellille. Gazipasahan on ihan Alanyan kupeessa, joten matkan pitäisi taittua sujuvasti alle tunnissa, mutta koska ollaan Turkissa, you never know. Antalyastahan matkaa saa taittaa joskus kolmattakin tuntia, joten aamulennon ja aikaisen herätyksen jälkeen on ihan miellyttävää, ettei tarvitse montaa tuntia odotella enää hotellille pääsyä. Asustamme pariviikkoisemme lapsiperheille suunnatussa hotellissa ja viime syksyn reissun kokemuksen perusteella bookkasin meille myös all-inclusiven. Kertaakaan ei pitäisi joutua miettimään ruokailukuvioita, koska evästä on tarjolla varsin tiuhaan tahtiin. Varmasti käymme parin viikon aikana syömässä muuallakin, mutta ennenkaikkea helppouden takia järjestin myös reissun ruokapolitiikan ikäänkuin etukäteen.

Aika hyvässä jamassa tuntuisi lomameininki siis olevan, kun ainoa pienoista päänvaivaa aiheuttava asia on reissun takia parin viikon pesäero rakkaastani. Olen kohtuullisen varma, että ensimmäisen lomaviikon jälkeen olisin valmis lennättämään myös elämäni miehen Välimeren maisemiin, mutta yritän kuitenkin kestää. :D First world problems, juu sii.

Myös neiti K lomailee neljä viikkoa - mahdollisesti jopa viidennenkin - joten eilen sekä omat kollegani töissä, että neiti K:n hoitotädit ja "hoitokollegat" saivat tuoreita mokkapaloja loman kunniaksi.Itse puolestani nappasin loman kunniaksi kotiinviemisiksi pullon proseccoa ja istuin tyytyväisenä ulkona nauttimassa auringosta, parveke-piknikistä ja kotipedikyyristä.

Nyt lopetan kesälomafiilistelyn - hetkeksi -, siirryn muihin tehtäviin ja toivottelen kaikille oikein ihanaa ja lämmintä kesäviikonloppua! #oispaainakesä

Kolme hyvää ja kaunista x5

Hyvää maaliskuuta evribadi! Talvikuukaudet ovat kalenterin mukaan virallisesti ohi ja superpakkasista huolimatta kevät tekee tuloaan. Tai mitä superpakkasia nämä miinus kahdenkympin kelit nyt ovat, ihan perinteistä talvikelikauraa kaiketi, mutta totuus on muutaman leudomman talven jälkeen päässyt unohtumaan. Ensimmäisen kevätkuukauden kunniaksi päätin tarttua monissa blogeissa julkaistuun kolme hyvää-aiheeseen, jota jokainen meistä voisi omissa ympyröissään pohtia. Olen kirjoittanut samantyyppisen postauksen aikaisemminkin - miten kaikista meistä löytyy vahvuuksia - ja se löytyy täältä.






KOLME HYVÄÄ ASIAA PÄIVÄSSÄNI

Reippaasti ja mielellään hoitoon jäävä pikkumimmini. Neiti K:n päivähoitotaival on kestänyt nyt tasan kaksi vuotta ja koko touhu on mennyt paremmin, kuin hyvin. Yhden käden sormilla on laskettavissa ne kerrat, jolloin on hoitoon jääty itkien tai muutan vain pitkinhampain. Neiti solahtaa ryhmiksen touhuihin aamuisin niin sutjakkaasti, että välillä saa huudella perään, mikäli haluaa heipat, halit ja pusut.

Lisääntyvä valon määrä. Ihan mahtavaa, että aamuisin töihin lähtiessä ja ajellessa on jo valoisaa! Sitä jotenkin aina unohtaa miten äkkiä talvi kevääksi - ainakin valon puolesta - taittuukaan, ja oikeastaan ihan hyvä niin: Vuosi toisensa jälkeen saman asian suhteen yllättyy iloisesti.

Saan iltaisin nukahtaa rakkaaseen syliin. En voisi olla onnellisempi kömpiessäni iltaisin peiton alle ja kepertyessäni rakkaani kainaloon. Ihan parhaita asioita, joita en todellakaan ota itsestäänselvyytenä.


 

KOLME HYVÄÄ ASIAA MINUSSA

Sitkeys. Olen elämässäni kokenut yhtä ja toista, enkä lannistu enää ihan vähästä. Olen kouliintunut elämän ristiaallokossa niin, että minua on hyvin vaikea enää yllättää, ainakin mitä tulee ihmisten käytökseen. Sitkeyteni ansiosta pääsen nopeasti takaisin jaloilleni, mikäli polvet välillä notkahtavat muuten, kuin positiivisessa merkityksessä rakkauden takia. 

Positiivisuus. Kukaan ei aina jaksa katsella maailmaa vaaleanpunaisten lasien läpi, mutta mikäli siihen pystyy edes suurimman osan aikaa, on se pelkkää plussaa. Positiivisuus on helppoa silloin, kun elämässä on kaikki hyvin ja asiat sujuvat, hankalampaa se on, jos oikein tihkoo, usein ja pitään. Yleensähän nämä hommat toimivat lumipalloefektin lailla: Jos asiat alkavat sujua, kaikki tapahtuu kuin itsestään - ja silloin on syytä muistaa olla kiitollinen and enjoy the ride - ja alamäen alkaessa sen monesti joutuu lastettelemaan sinne alas saakka ennenkuin kurssi taas kääntyy. Hienointahan tässä hommassa on se, että ikinä ei tiedä onko kyseessä pieni mäennyppylä, mitä pitkin lastellaan, vai haasteellisempi vuoristo. Jokatapauksessa, pessimisti ei ehkä pety, mutta positiivareilla on varmasti hauskempaa.

Asioista innostuminen. Tämä taisi löyty plus-listalta myös edellisessä aihetta aihetta sivuavassa postauksessani, johon aiemmin viittasin, mutta koen asioista helposti innostumisen ja inspiroitumisen pelkästään voimavarana. Piirre tuo helposti uusia tuulia elämään ja antaa potkua monissa jutuissa.

KOLME HYVÄÄ ASIAA ELÄMÄSSÄNI

Neiti K. Parasta, mitä minulle on tapahtunut, as simple as that.

Rakkaus. Kun jaksaa uskoa ja pitää silmänsä auki, vaikka mitä voi tapahtua. Toisinaan joutuu odottamaan ja etsimään oikeaa ihmistä pidempään, toisinaan oikea henkilö tupsahaa eteen ennenkuin oikeastaan edes etsiikään. Niin tai näin, rakkautta, ja rakkaitaan, ei saa ikinä pitää itsestäänselvyytenä.

Ystävät. Aika perinteisillä linjoilla näemmä mennään, mutta tämä kolminaisuus; pikkumuru, isompi muru ja ystävät ovat elämäni parhaita juttuja. Ystävät ovat pitäneet pystyssä silloin, kun alamäki on tuntunut loppumattomalta ja jaksaneet kuunnella silloinkin, kun en ole jaksanut edes yrittää kaivaa positiivisuuslaseja silmille. Samat ystävät myös iloitsevat kanssani, kun elämä hymyilee ja kohtelee silkkihansikkain. Kaunis kiitos tässä samalla heille. <3

KOLME HYVÄÄ ASIAA TÄNÄ VUONNA

Tätä vuotta on takana vasta pari kuukautta, mutta hyviä, yksityiselämään liittyviä juttuja on jo tapahtunut useampiakin. Niistä kuitenkin ehkä joskus myöhemmin lisää, nyt pysytellään kevyemmissä ja pienemmissä ilonaiheissa.

Elämän asettuminen uomiinsa. Se siitä kevyistä ilonaiheista, mutta tätä ei voi olla ohittamatta. Elämä on just nyt sellaista, mistä nautin suunnattomasti. Ehkä jotain yksittäisiä asioita on, jotka kaipaavat muutosta, mutta niihinkin on -  ainakin jonkinlaiset - suunnitelmat olemassa. Nautitaan nyt kuitenkin tästä hetkestä ja keskitytään suunnitelmiin myöhemmin.

Reissut. Olemme pikkumimmin kanssa lähdössä pariksi viikoksi kesäkuun alussa Alanyan auringon alle, ja ajjettä miten ihanaa, että saa kesälomalle kunnon startin! Ei tarvitse välittää, vaikka koto-Suomi tarjoilisi millaista kesäkeliä tahansa, aurinko on aikalailla noille parille viikolle varmaa. Keväällä on odottamassa myös pieni viikonloppu-get-away aikuisten kesken, joten nyt todellakin on mitä odottaa. Tähän ripakopallinen sydämiä.

Tämä menee nyt vahvasti sinne cheesy-osastoon, mutta hetket rakkaimpien kanssa. Arki on kovin kiireistä, mutta nyt eletään kaikinpuolin erilaista kevättä, hyvällä tavalla. Vaikka välillä univaje ja uhmapeikko painaa päälle, on kokonaisuus silti hyvin vahvasti plussalla ja hetket kotirintaman kanssa kullan arvoisia.

KOLME HYVÄÄ ASIAA PIKKUPONEISSA JA YKSISARVISISSA

Itsensä toteuttaminen. Pääsen blogissa toteuttamaan itseäni ja kirjottamisen lomassa eksyn aina haaveilemaan millaiseksi työelämän haluaisin muotoutuvan, jos kirjoittaminen ja siihen liittyvät hommat olisivat keskiössä. Alanvaihto ei ikinä käy käden käänteessä, mutta ehkäpä pikkuhiljaa. Varteenotettava vaihtoehto olisi myös tehdä niitä "unelmahommia" nykyisen työn ohella; varmasti antaisivat potkua toinen toisilleen.

Oma visio. Minulla on alusta saakka, Pikkuponien ja Yksisarvisten alle kaksivuotisen taipaleen aikana siis, ollut visio siitä, että en halua keskittyä yhteen tiettyyn aihepiiriin blogissa, tai ottaa paineita siitä, että pitäisi julkaista niin ja niin monta kertaa viikossa. Plussaa tietysti olisi, jos saisi julkaistua vaikkapa pari-kolme postausta viikkoon, mutta aina - tällä hetkellä useimmiten - siihen ei yksinkertaisesti vain taitu. Tai taittuisi, mikäli niin päättäisi, mutta en halua, että blogista tulee pakkopullaa. Olisi kuitenkin ihanaa saada keskittyä vähän enemmän näihin hommiin, joten ehkä se aika on jostain otettava.

Uskallus. Lähinnä oma uskallukseni siis aloittaa blogitaival. Moni saattaa ajatella, että mitäs uskallusta moinen vaatii, mutta tein ajatustyötä blogin eteen suhteellisen pitkään ja koen, että kaikki se jahkailu tuli tarpeeseen. Mietin paljon esimerkiksi sitä, mitä blogissa voi, tai haluaa omasta elämästään jakaa, koska kaikkien ei todellakaan tarvitse tietää kaikkea. Historia on osoittanut, että mitä vähemmän kertoo, sitä enemmän ihmisiä kiinnostaa. En ole tehnyt mitään tiettyä rajavetoa sen suhteen mitä blogissa kerron omasta elämästäni ja mitä en. Teen niinkuin hyvältä tuntuu, ja useimmiten se tarkoittaa sitä, että keskityn enemmän kokonaiskuvan luomiseen, kuin yksityiskohtiin. Esimeriksi lasten nimet ja kasvokuvat pyrin kuitenkin blogista pitämään poissa.





Näillä miettein on hyvä laskeutua viettämään viikonloppua, happy Friday folks ja rustailkaapa oma kolme hyvää-listanne!

Paluu Alanyan auringon alle ja paikallinen tatuointistudiosuositus

Paahtava aurinko, lämmin tuuli, jasminin tuoksu, lempeät, pimeät illat ja minareeteista kaikuvat rukouskutsut. Voi miten olinkaan Alanyan aurinkoon kaivannut! Viime retkestä oli reipas kolme vuotta ja epäilin, että siinä ajassa olisi käynyt vähintäänkin niin, että kaduilla, ainakaan ihan sattumalta, ei tuttuja enää vastaan tulisi, mutta väärässä olin - onneksi! Alanya oli edelleen se sama, tuttu, ihana paikka, joka aiheuttaa jossain määrin ristiriitaisiakin fiiliksiä. Tietyn sortin dramatiikalta kuitenkin välttyy - ja kieltämättä toisenlaista draamaa saa osakseen :D - kun matkaseurana on 2,5-vuotias pikkumuikkeli.

Reissu oli neiti K:n ensimmäinen Alanyaan, sillä parina edellisenä vuotena olen päätynyt perumaan matkasuunnitelmat -ja varaukset levottomuuksien ja maan sisäisen tilanteen takia. Aikaisempina vuosina on ollut levoton mieli matkustamisen suhteen, mutta nyt levottomuus oli tipotiessään ja matkaan lähdettiin turvallisin mielin. Neiti K:han on mitä mainiointa reissuseuraa ja ainoastaan menomatkalla Turkin kamaralle astuttaessa ja passintarkastukseen noin tunnin jonotettaessa paloi pikkuneidiltä ihan kunnolla hihat. Ei voi kyllä pientä ihmisenalkua syyttää, sillä noin viiden tunnin yöunet, reissujännitys ja passintarkastusaulan tukahduttava ilma olivat combo, joka olisi ajanut vähän isommankin ihmisen itkupotkuraivarin partaalle. Itsehän en ollu torkkunut edellisenä yönä kuin reilun tunnin verran, joten onneksi pikkumimmi hoiti päreenpolttamishommat, enkä itse voinut alkaa väsypäissäni kiukkuamaan passintarkastuksen hidasta - tai paremminkin turkkilaistyylistä :D - etenemistä. Pientä päänvaivaa aiheutti myös rattaiden paikantaminen tuloaulasta, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin ja ilman sen suurempia kommelluksia tai lisäkiukkuja pääsimme onnellisesti bussillemme ja siitä hotelliin.

Matka oli ihan perinteinen pakettimatka Tjäreborgilta, sekä hotelli entuudestaan tuttu Kleopatran puolella sijaitseva Sunpark Aramis, josta olin bookannut meille huoneiston lisäksi myös aamiaiset. Hotellia oli remontoitu sitten viime näkemän ja yleisilme oli raikkaampi ja valoisampi. Jo viimeksi siellä majoittuessani perushyväksi -ja siistiksi havaittu Aramis täytti odotukset tälläkin kerralla, eikä valittamisen sijaa ollut. Tosin käytimme hotellin palveluita aika niukalti, emmekä aamiaisten lisäksi esimerkiksi syöneet hotellilla kuin kerran; heidän turkkilaisessa illassaan. Altaalla viihdyimme lähes päivittäin ja alue oli todella pieni, mutta 2,5veen kanssa kuitenkin oikein sopiva pikkualtaineen ja leluineen. Pääasia tuntui olevan, että jäätelöä riitti ja että äiti jaksoi uida uimapatjan kanssa isoa allasta päästä päähän nuoren neidin itsensä matkustaessa patjan päällä. Myös Tjäreborg matkanjärjestäjänä saa plus-merkinnän, kuten aina ennenkin. Kaikki toimi, vaikka sanottakoon, että olen melkoisen helppo asiakas: Kohteessa riittää, kun lentokenttäkuljetukset toimivat ja kotiinlähtöaikaa ei tarvitse arpoa.

Tutussa lomakohteessa ja kaupungissa on puolensa ja etenkin kahdestaan pikkuihmisen kanssa matkatessa helpotti meininkiä noin 100%, kun ei tarvinnut arpoa, että mihin päin ja mitä ja mistä löytyy ja mitäs sitten. Kysyvä tietysti aina löytää, mutta itse koin tutun paikan vaivattomaksi. Pienen lapsen kanssa matkustaessa lomallakin kuitenkin on se tietty "arki" ja rutiinit, jotka loksahtavat aika nopeasti uomiinsa, ja päikäreiden ollessa vielä pääosin kuvioissa ei ympäriinsä miten vaan leuhottamiselle jää liiaksi tilaa etenkin, kun päikkäröijä ei todellakaan malta simahtaa rattaisiin, oli miten väsy tahansa. Aamupäivät siis soljuivat useimmiten kaavalla aamiainen, ruokalepo, uimaan, leikkipuistoon tai shoppaamaan, ja jonkinlaisen evästuokion kautta päikkäreille. Syyskuun alussahan kelit ovat vielä, etenkin keskipäivän jälkeen, tukahduttavan kuumia, mikä luonnollisesti rajoitti jonkin verran. Päivän kuumimmat tunnit yleensä päikkäröitiinkin - eli äiti istui parvekkeella lukemassa ja nauttimassa auringosta pikkumimmin nukkuessa - minkä jälkeen oli sopivasti aikaa pulahtaa vielä uimaan, jos huvitusta riitti, ja illat paineltiin pitkin Alanyan raittia käyden syömässä ja tervehtimässä tuttuja. Käytiinpä parina iltana jopa satamassa ihmettelemässä, neiti K:ta lainaten, merirosvolaivoja, sekä yhtenä iltana pikkumimmi sai todistaa ensimmäistä kertaa elämässään, kun turkkilaiset pojat tanssivat tiskillä. Some things never change. :D

Reissulta tarttui ihoon myös uusi tatuointi, jonka olin ajatellut ottaa vasta, kun matkassa olisi mukana muitakin ja pikkunaiselleni seuraa äidin istuessa neulattavana, mutta kuinkas kävikään. Tatuointistudio Galaxy Tattoo on tuttu vuosien takaa ja paikan tatuoijat ovat pysyneet samoina. Luotin siis vanhaan tuttuun ja hyväksi havaittuun, ja voin lämpimästi suositella Galaxya kaikille, jotka Alanyassa ovat ajatelleet kuvan ihoonsa hankkia. Paikka on siisti ja hygieninen, ja artistit ovat todella ammattitaitoisia. Studion "lastenhoitopalvelukin" tuntui pelaavan, vaikka moista ei taida virallisesti studion palveluissa olla. :D Galaxy Tattoo Alanyan yhteystiedot löytyvät täältä.

In progress by @omryekta

En ollut miettinyt reissua varten sen suurempia aktiviteetteja, vaan pääasia oli, että saimme ollamöllöttää, nauttia auringosta ja lämmöstä, touhuta yhdessä ilman kiirettä ja käydä moikkaamassa tuttuja. Kaikilta osin loma menikin täysin nappiin. Vaikka olen Alanyassa lomaillut reilut kymmenen kertaa viikko tuntuu edelleen kovin lyhyeltä ajalta. Etenkin, jos suunnitelmissa on yleisen rentoilun lisäksi nähdä ja kokea asioita, kannattaa bookata reissuun enemmän aikaa, kuin viikko. Ensi vuodelle onkin myös näiden reissunaisten kalenteriin piirretty parin viikon pyrähdys Alanyan auringon alle ja tarkoituksena on ennättää tehdä muutakin, kuin yleisesti nauttia olosta ja elosta. Until then..görüşürüz Alanya.

Laivailua ja muumijuttuja

Ensimmäinen kesälomapätkämme on ohi, mutta onneksi seuraava siintää jo kuukauden päässä. Muistoihin on parin viikon ajalta tallennettu pitkiä, hitaita aamuja, leikkipuistoreissuja, kiireettömiä kävelyretkiä, leffailtoja, autossa istuttuja kilometrejä, laivailuhommia, muumireissu, Hevisaurus-keikka, sekä paljon omaa tahtoa ja äidin ja tyttären välisiä kehityskeskusteluita. Mielelläni jatkaisin lomaa vielä tämänkin viikon, mutta näillä mennään.

Onnenkoski

Toisen lomaviikkomme tiistaina starttasimme puolenpäivän jälkeen ja suuntasimme auton nokan kohti Turkua ja satamaa. Aikaa matkantekoon oli runsaasti ja pidimmekin Porin Onnenkoskella reippaan pituisen tauon ja kävimme muunmuassa pienellä kävelyllä. Kaunis, boheemi paikka, jonka idylliä vieressä kulkevan 8-tien liikenteen äänet hieman maalaistytön mielestä häiritsi. Satamassa olimme hyvissä ajoin, mutta löytyipä parkkipaikka ongelmitta, eikä muutenkaan tarvinnut hosua ja sinkoilla ehtiäkseen check-inniin. Neiti K aiheutti totuttuun tapaansa ihastusta kulkiessaan iso reppu selässään ja pehmokissu kainalossaan, sekä kiljuessaan innosta, kun huomasi laivan saapuvan satamaan. Itse laivalla tärkeintä tuntui olevan pallomeri, jossa vallitsi viidakon lait, mutta hyvin pikkuihmiset siellä keskenään luovivat. Tällä kertaa olimme valinneet ristelyn Tallink Siljan Baltic Princessillä, koska laivalla vietettiin lasten festareita ja ohjelmaa oli monenlaista. Neiti K tosin viihtyi parhaiten juuri leikkihuoneissa ja pallomerissä, mutta jaksoi seurata keskiviikkona iltapäivällä soittaneen Hevisauruksen keikan melkein kokonaan. Keikalla tunnelma oli todella tiivis ja hikinen, mutta onneksi lapset ovat sen verran solidaarisia, että kaikille riitti tilaa. Myönnettäköön, että Hevisaurusta jaksaa varttuneempikin kuulija kuunnella ja katsella, vaikka onhan dinosaurukset - kerrankin sanan varsinaisessa merkityksessä :D - lavalla vähintääkin hihityttävää seurattavaa.

Laivailun jälkeen jäimme Turkuun vielä pariksi yöksi ja torstaina suunnistimme kohti Naantalia ja Muumimaailmaa. Olemme käyneet muumeilemassa jo aikaisemminkin, mutta nyt neiti K alkaa olla sen ikäinen, että hahmot oikeasti kiinnostavat. Vietimmekin muumien saarella lähes kuusi tuntia, joiden jälkeen etenkin pienempi nainen oli kaikkensa antanut kertoillessaan tarinoitaan hahmoille ja sinkoillessaan ympäriinsä äidin yrittäessä pysyä perässä. Muumimaailma on kertakaikkisen ihana ja hienosti rakennettu paikka ja säidenkin suosiessa päivä oli lähes täydellinen. Jos pikkumimmi olisi vielä malttanut mielensä pienten päikkäreiden verran huilipuistossa lepäillessämme, olisi muumihommien jälkeen piipahdettu etukäteen merkkaamassani Hasta La Pasta-ravintolassa, mutta se jäi ensi kertaan. Muumimaailmassa ja Naantalissa on niin paljon nähtävää ja koettavaa, että sinne varmasti tulee matkattua vielä useampanakin kesänä.

Perjantaina ajelimme hissunkissun takaisin Pohjanmaalle ja mieli on kiitollinen siitä, että saamme pikkumimmin kanssa kokea yhdessä tämän kaltaisia lomia. Kotimaan matkailusta on kuitenkin sanottava sen verran, että riippuen perheen koosta melkein samalla rahalla pääsisi vähän kauemmaskin, jos haluaa, mutta siinä olisi aineksia jo kokonaan omaan postaukseen. Onneksi on airbnb:n kaltaisia palveluita, jotka mahdollistavat edullisemman yöpymisen etenkin, jos reissussa kuluu useampi, kuin yksi yö. Olen muutaman kerran käyttänyt airbnb:tä ja vaikka palvelu on enemmän, kuin kätevä, vierastan silti hieman "toisten nurkissa" majoittumista. Makunsa kullakin ja kieltämättä kuitenkin maksan mieluumin kokonaisen asunnon käytöstä muutamalta yöltä summan, joka saattaa olla esimerkiksi kolmasosa siitä, mitä hotelliin majoittuessa saa pulittaa pienen huoneen käytöstä vastaavalta ajalta. Hotellissa tottakai yleensä sisältyy hintaan myös aamiainen, mutta etenkin lapsen kanssa kahdestaan reissatessa valmiin aamiaspöydän puuttuminen ei haittaa. Millaisia kokemuksia teillä on kotimaan matkailusta ja etenkin majoittumispuolesta?