Kanskikuva

Kanskikuva

keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Missä mun joulufiilis on?!

Olen ollut tällä viikolla joulumielen metsästyksessä ja ihan kuin hiljalleen olisi tuloksiakin nähtävissä. Hitaasti, mutta hitaasti - sopii kirjoittajan mentaliteettiin..not. :D Jostain syystä tänä vuonna tämä pimeä aika tuntuu tavallistakin synkemmältä ja voimia vievältä. Kevään lapsi kaipaisi jo kovasti valoa, että heräisi tästä pienimuotoisesta horroksesta ja huomennahan sitä kohti jo mennäänkin, oliko peräti kukonaskel kerrallaan; valtavaa vauhtia siis. Happyhappyjoyjoy, kohta ei lapsellakaan tarvitse enää iltapäivällä sanoa, että ei, nyt ei ole aamu, vaan iltapäivä. Ei, nyt ei syödä aamupuuroa, vaan päivällistä. Get the picture.




Jouluun, tai jouluaattoon on siis kolme yötä ja joulumieli edelleen vähän kiikunkaakun, mikä ei ollenkaan ole tavallista meidän taloudessa. Kaikki asiaankuuluvat härpäkkeet tuvasta toki löytyy; on valotähtiä, joulukuusta kaikkine tykötarpeineen, valopalloja siellä sun täällä, hyasinttia ja tonttuja kurkkimassa valokuvien takaa, mutta ei, jostain syystä ei oikein nyt lähde ihan totutulla tavalla tämä jouluhomma. Neiti K on tottakai tohinoissaan, joten eiköhän se fiilis minutkin löydä viimeistään aattona. <3 Taidan kokeilla ennen sitä vielä hyväksi havaittua konstia; kaivaa suklaajemman esille, Yksin Kotona-leffan netfilixistä (kai se nyt sielä on?) ja jälleen kerran kaivautua sinne sohvannurkkaan niine hyvineni.


Kuva lainattu

Joulun nurkilla ajatuksissa ovat tavallista enemmän myös ne ihmiset, jotka syystä tai toisesta eivät ole elämässämme tai (fyysisesti) enää luonamme, terkkuja vaan pilvenreunalle. <3 Perhejuhlan lähestyessä toivoisi, että ihmiset pystyisivät näkemään oman itsensä ohi ja osaisivat katsoa suurempaa kuvaa, päästää irti negatiivisista asioista ja unohtaa oman katkeruutensa tai muut itseään kuluttavat fiilikset. Yleensä niillä satuttaa ainoastaan itseään ja läheisiään.

Näihin kuviin ja tunnelmiin, hyvää jouluviikkoa jokahittelle! :)

torstai 1. joulukuuta 2016

Tervetuloa joulukuu!

Nuavvain saatiin marraskuu pakettiin ja voidaan toivottaa joulukuu tervetulleeksi. Toivottavasti joulukuu toisi enemmän valkoisia ja valoisia aamuja, kuin mitä marraskuu tarjosi ja ainakin ensimmäinen aamu näytti lupaavalle. Jostain syystä on tuntunut kuin marraskuu olisi ollut synkin miesmuistiin, noin niinkuin kelien puolesta! Joten lunta kiitos, että saataisiin se winter wonderland, josta pariin otteeseen on saatu jo vähän esimakua, takaisin.




Tänään saatiin avata siis myös joulukalenterin ensimmäinen luukku ja voi sitä neiti K:n iloa ja onnea, vaikka kalenterin suklaa otettiinkin parempaan talteen. Aamulla hoitoon ajeltaessa laulettiin "tip-tap-tip-tap-tipe-tipe-tip-tap" enkä ihmettelisi ollenkaan, jos yleisö alkaisi vaatimaan moista joka aamu tästä eteenpäin. ..äidin lienee parasta tarkistaa missä järjestyksessä ne soihdut sammuukaan ja mistä niitä herkkuja löytyi monenlaisia. :D




Tänä vuonna on ehkä pakko kaivaa youtuben kätköistä legendaarinen The Joulukalenteri, jonka kaikki vähintään ysärilapset -ja teinit muistavat. Itsellä tulee The Joulukalenterista aina ja iankaikkisesti mieleen Lyskan Rukan reissu ysärin loppulla; hienoja aikoja. :)

Joten hyvää joulukuuta jokahittelle ja remember to be kilttejä!

tiistai 29. marraskuuta 2016

Rakastuin ehkä vähän uudelleen

Olin edellisviikonloppuna - kyllä, päivät juoksee ihan mahdotonta kyytiä ja Pikkuponit ovat turhan kauaksi aikaa jääneet taas oman onnensa nojaan :( - katsomassa Apulantaa Seinäjoen Rytmikorjaamolla ja voi kuinka siinä käytiin: Bändi veti sen päiväisen shown, että sai vanhan rakkauteni syttymään uudelleen. Keikalla kuultiin kaikki parhaat, Matoa ja Ilonaa unohtamatta; viimeksi mainitun kohdalla saatoin ehkä vähän kyynelehtiäkin. Olen aina diggaillut Apulantaa, mutta en mitenkään kovin intensiivisesti. Ne, jotka allekirjoittaneen tuntevat tietävät mitä intensiivinen minulle tarkoittaa: Paljon, heti ja aina, kun mahdollista. :D Pari kuukautta sitten kävin katsastamassa Tuukka Temosen Teit Meistä Kauniin -leffan ja jo silloin mietin lippukaupoille lähtemistä tammikuun jäähallikeikkoja silmälläpitäen. Sama hiipi mieleen taas Rytmiksen vedon jälkeen.


Kuva lainattu Apulannan fb-sivuilta

Ihan huikea juttu muuten, että suomalaiset artistit ovat uskaltautuneet isoille lavoille ja vetävät suvereenisti jäähallit ja muut isot areenat täyteen! Kotimainen musiikki vaikuttaisi olevan hyvässä jamassa, vaikka jotainhan sitä pitää keksiä levymyynnin tilalle, sillä Spotify, jne ovat tehneet sillä saralla tehtävänsä. Pääasia kuitenkin, että musiikkia riittää, artistit jaksavat kiertää ja yleisö kulkee keikoilla. Isot peukut koko shaakelin shysteemille. ;)

Mutta se Apulanta siis.. Olen aika varma, että täytynee laittaa paremmin seurantaan bändin keikkalistat, sillä Heinolan punkkareita viitsisi vähän kauemmaksikin Seinäjoen näytöillä lähteä katsomaan. Huomaatteko muuten, että Pikkuponeissa on mainittu jo Helsingin - ei punkkarit, vaan - vampyyrit, Vaasan punkkarit, sekä pariin otteeseen nyt myös Heinolan punkkarit. Get the picture? :D Oli miten oli, teinirakkauteni - yksi niistä - on syttynyt uudelleen.

perjantai 18. marraskuuta 2016

Ro-Ro-Robbariiiiiiii!!!!!

Robin keikkaili viime viikonloppuna Vaasassa. Ensin perjantaina klubikeikalla Fontanassa, tuossa kaikkien näiltä kulmilta kotoisin olevien tuntemassa legendaarisessa yökerhossa, jossa jo 25-vuotias tuntee itsensä baarin vanhimmaksi, sekä lauantaina iltapäivällä koko perheen tapahtumassa Vaasa Areenalla, tuttavallisemmin jäähallissa.Robinin toi Vaasaan Polar Sound Festival, joka on viime vuosina järjestänyt useita tapahtumia näillä hoodeilla, muun muassa juuri Vaasa Areenalla ja Rewell Centerissä. Polar Sound tuo Vaasaan esimerkiksi Mikael Gabrielin Himmee-kiertueen helmikuun alussa.

Kuva lainattu Polar Soundin fb:n tapahtuma-sivulta

Käväisimme neiti K:n kanssa siis lauantaina Vaasa Areenassa päiväkeikalla ja vaikka tapahtuma oli mielestäni paremmin järjestetty kuin helmikuun vastaava - emme pikkumimmin kanssa suinkaan olleet ensimmäistä kertaa yhdessä keikkahommissa :) - niin pari asiaa tulee mieleen mihin järjestävä taho voisi huomiota kiinnittää: Koska kyseessä kuitenkin oli perhetapahtuma, niin keikalla äänenvoimakkuus oli mielestäni yläkanttiin. Pienimmille ja vähä suuremmillekin suositellaan tietysti keikkatouhuissa peltoreita, mutta omalla kaksveelläni eivät moiset päässä (enää tai vielä) pysy. Hiippailimmekin siis suosiolla vähän kauemmas seuraamaan keikkaa ja voi pojat sitä jorailun määrää, jahka pikku K meiningille lämpesi.


"Oot mun puuttuva palanen." <3

Porukkaa oli mukavasti ja hatunnosto järjestäjille siitä, että ennakkotiedoista poiketen takkeja ei ollut pakko jättää narikkaan. Olen viime vuosina ollut huomaavinani vaasalaisissa ja maakunnan väessä muutosta siinä, että nykyään ihmiset lähtevät liikkeelle ja tapahtumia kannattaa taas järjestää. Homeperäisyys on karissut, pienet sille!

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Kaikennielevä kaamos ja trendikäs hygge(ily)

Nyt ei meinaa irrota tekstiä, ei sitten millään. Viime postauksesta on viikonpäivät, mutta ajatus ei tahdo pysyä kasassa ja mieli vaeltaa saamatta mistään kunnolla kiinni. Syytän vuodenaikaa ja pimeyttä, sillä kaamoksesta huolimatta mieli on kuitenkin kirkas ja valoisa. Kuinka ärsyttävän zeniläistä, vai mitä. :D Yritetään jokatapauksessa sitä kirjoituspuoltakin, tulee sitten sutta ja sekundaa tai sitä kuuluisaa pohjalaista priimaa.

Luin maanantaina Ylen uutisen hyggestä ja hyggeilystä - miten sana oikeaoppisesti taipuukaan - ja tunsin välittömästi tämän eri hienon uuden trendin omakseni, kuten epäilemättä suurin osa suomalaisista. Hyggeähän olettaakseni suurin osa meistä etenkin tähän aikaan vuodesta harrastaa, nyt sille vain on löydetty hieno, uusi termi, joka on trendikkäämpi kuin esimerkiksi "kotoilu", joka ainakin omasta mielestäni osittain kuvaa samaa asiaa. Hygge kuitenkin voidaan käsittää laajemmin, eikä siihen välttämättä liity kotisohva, villasukat, viltti, kynttilänvalo ja punaviinilasi, vaan juuri ne asiat mitkä jokainen kokee omaksi onnellisuuden, rentoutumisen ja hyvänolon lähteikseen, ilman kiirettä ja suorittamista.



Itselleni nämä tarkoittavat vähän päivästä riippuen juurikin kaivautumista sinne sohvannurkkaan vain olemaan, salille treenaamaan lähtemistä, hyvän bändin keikan näkemistä tai neiti K:n kanssa yhdessä touhuamista. Milloin mitäkin, kunhan ei tarvitse kalenteri kädessä ja kello kaulassa kulkea.

Kiireen ja suorittamisen unohtaminen olisi oikeastaan enemmän kuin suositeltavaa etenkin näin joulun alla, jolloin joulustressi saattaa väijyä kulman takana ja työpaikoilla vuodenloppu kasaa paineita. Vähemmälläkin touhulla ja tohinalla monesti pärjää, eikä esimerkiksi joulu saisi vaatia kohtuuttomasti ponnisteluja - jotka tosin yleensä ovat itse itsellemme keksimiä - vaan tästä pimeästä ja rauhottumista suorastaan vaativasta vuodenajasta pitäisi osata nauttia.



Itsestäni tuntuu, että väkisinkin tähän aikaan vuodesta rauhoittuu, sillä vireystaso ei ole ihan ennallaan ja unta tuntuisi riittävän enemmän, kuin ehtii nukkua. Joten lämmin glögilasi käteen, nauttimaan elämästä ja olemisesta ja tietoisesti rauhoittumaan. Hyvää keskiviikkoa jokahittelle! Mitkä ovat teidän keinojanne torjua kaamosta ja toivottaa vuoden pimein aika tervetulleeksi?

maanantai 7. marraskuuta 2016

Halloweenfiilistä ja juhlahumua

Halloween on onnellisesti tältä vuodelta takana ja sitä myöten myös neiti K:n ihka ensimmäiset Halloweenjuhlat. Tämän(kin) äiti-ihmisen sydän melkein pakahtui - taas kerran - kun pieni murunen aamulla puettiin asiaankuuluvaan asuun hoitoon mennessä, missä oli iltapäivällä tiedossa juhlat. Aluksi innoissaan oli ilmiselvästi ainoastaan äiti, mutta pikkumimmi lämpeni juhlapukeutumuiselle pienen ihmettelyn jälkeen.

Halloween-tyyli 2016

Kävin itse myös pitkästä aikaa juhlahumussa, mutta jätin oman kissanaisen pukuni odottamaan parempaa aikaa :D ja tyydyin luottoystäviini pikkumustaan, korkeisiin korkoihin ja olalla keikkuvaan tiikeriin, eli Tiger of Swedenin ketjuhihnalla varustettuun olkalaukkuun, joka on kulkenut juhlissa mukanani viimeiset kymmenen vuotta. Laukku on maksanut itsensä takaisin monet kerrat ja on erottamaton osa juhlalookiani vuodesta toiseen.


Luottoystävä

Kävin siis perjantaina katsomassa Vaasan omia punkkareita, Klamydiaa, WsAreenalla ja yllätyin iloisesti miljööstä: Homma toimi ja ihmisiä riitti. Keikkamiljöö todellakin paikallaan ja juuri sellainen, mitä Vaasaan on kaivattu. Hatunnosto ihmisille, jotka Vaasassa jaksavat moisten paikkojen ja tapahtumien puolesta ja takia yrittää! Myös punkkarit olivat kovasssa vedossa ja ilmeisesti vain paranevat vanhetessaan. Vinkkinä siis niille, jotka vielä ihmettelevät pikkujoulujen ohjelmaa: Kannattaa katsastaa WsAreenan ohjelmisto ja ottaa suunta sinne, mikäli jotain vähänkin mielenkiintoista löytyy.

maanantai 31. lokakuuta 2016

Arjen pientä luksusta

Sain vihdoin ja viimein hankittua pitkään must-have-listalla olleet kaksipuoliset pallokorvikset, kaksoispallokorvikset, BB-korvikset, tai miksi kukakin niitä haluaa kutsua. Ostan koruja todella harvoin - oikeastaan liian harvoin - enkä ole niin tarkka siitä, ovatko rihkamaa vaiko aitoa tavaraa, kunhan miellyttävät silmää. Tästä voisi päätellä, että en ole koruihmisiä, mutta totuus on, että harkitsen nykyään tarkemmin mitä ostan, toisinsanoen mitä tarvitsen ja mitä tulee käytettyä, kuin ennen. Helpostihan sitä käyttää niitä muutamia lempparikoruja, ellei uusia pakko saada-suosikkeja tule vastaan. Nämä Korumaailma.fi:stä ostamani BB-korvakorut ovat kuitenkin jo päätyneet lemppareiden listalle, ja mainittava on myös Korumaailmasta saamani hyvä palvelu; ehdottomasti peukkuja.




Viikonloppuna käväisimme myös vaatekutsuilla - Pomp de Luxia tällä kertaa, kiitokset emännälle! - ja tämä ihanuus löytää tiensä neiti K:n kaappiin parahiksi näin juhlakauden alla. Ihanaihanaihana! Ostaisin itselleni samanlaisen, mikäli olisin mallia "balettitanssija", enkä suinkaan muotista "entinen pesäpalloilija". :D

Karlin lt-hame, väri rose. Kuva lainattu Pomp de Luxin nettisivuilta.

Ja hei, lokakuun viimeisiä tunteja viedään, joten hyvää marraskuuta kaikille! Kohta on joulu, tralalalalaalalaalaalaa. :D

keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Miksi perhemalleja pitää eritellä? #perheonperheonperhe

Kolmistaan-blogin Karoliina kirjoitti jokunen päivä sitten perheestä ja siitä, miten oli törmännyt varsinaiseen aivopieruun - edellinen allekirjoittaneen mielipide -  koskien omaa perhettään: "Eihän sulla ole edes perhettä, vaan kahden kodin väliä seilaava lapsi." Siis anteeksi mitä?! Onko (meidän sukupolvessammekin) edelleen ihmisiä, jotka ajattelevat perheestä noin ahtaasti? Että perhe on ainoastaan ydinperhe; äiti, isä ja lapsi tai lapset? Ydinperhe on hieno asia ja ikiaikainen perheen malli, mutta jospa päivitettäisiin näkemykset tälle vuosituhannelle.




Jos joku ajattelee, että ydinperhe on se ainoa ja oikea perheen malli, niin hänelle se suotakoon, mutta etenkin nykyaikana, kun perheitä on joka lähtöön, kannattaa ehkä ajatukset pitää itsellään tai ei ainakaan alkaa niiden perusteella tuomitsemaan muiden perheitä tai tapaa elää. Itseälläni särähtää korvaan se, miten ydinperhe määritellään, sillä mielestäni jokainen määrittelee itse oman ydinperheensä. Pidänkin enemmän termistä "perinteinen perhe" ja se istuu omaan elämänkatsomukseeni paremmin, kuin ahtaalta vaikuttava yleinen ydinperhe-ajattelu.




Oma perheeni eroaa perinteisestä perheestä monellakin tapaa ja koen sen ainoastaan rikkaudeksi. Minulle perhe tarkoittaa oman "ydinperheeni" lisäksi myös mummia ja paappoja, veljiä ja heidän lapsiaan, sekä läheisimpiä ystäviäni lapsineen ja parhaassa tapauksessa myös läheisimpien ystävieni vanhempia. Oikeastaan kaikkia niitä tärkeitä ihmisiä, joiden apuun ja tukeen voi luottaa. Jos jollekin perinteinen perhe on ainoa, oikea ja kaikki muut perhemuodot jollain tapaa epänormaaleja on hyvä muistaa, että ne todennäköisesti ovat maailman luonnolisin asia ja perhemuoto niissä eläville. Samalla tavalla, kuin perinteinen perhe on maailman luonnollisian juttu sille, joka sellaisessa elää.

Ei siis ihmetellä tai pidetä eriarvoisina toistemme perhemuotoja, vaikka ne omistamme eroaisivatkin. Ei ole yhtä ainoaa, oikeaa perheen mallia samalla tavalla, kuin ei ole esimerkiksi oikeaa tai väärää tapaa rakastaa. Kunhan rakastaa, ja on perhe; on se sitten äiti, isä ja lapset, äiti ja lapset, isä ja lapset, pariskunta, pariskunta ja lemmikit, sinkkuihminen itsekseen tai lemmikin kanssa, tai mitä ikinä. Perhe on se, jonka perheeksemme määrittelemme.

Löööv! <3


maanantai 24. lokakuuta 2016

Raskasta syksyä, vähemmän raskasta joulua ja talvea

Viime postauksestani onkin aikaa jo lähemmäs kuukauden päivät; aika menee niin nopsaan, ettei mukana tahdo aina pysyä. Joulukin on "melkein" kulman takana - tai riippuu tietysti keneltä kysyy :D - ja viimeistään lokakuun marraskuuksi taittuessa kaikki jouluintoilijat saavat alkaa luvan kanssa täpisemään joulutouhujaan. Allekirjoittanut on ehdottomasti jouluihminen ja yleensä asiaan kuuluvat valot ja kuusi löytävät paikkansa kodista jo hyvissä ajoin marraskuussa, ja spotifysta soi useimmiten joululaulut ja fiilistelylistat. Tänä jouluna myös neiti K alkaa jo ymmärtämään jouluhommien päälle, mikä tuo kaikelle oman merkityksensä. En malttaisi odottaa, että pääsemme yhdessä leipomaan pipareita ja avaamaan joulukalenterin luukkuja! <3 Löytyykö teistä samanlaisia täpisijöitä?




Loppuvuoden hulinat ja touhut ovat erityisen tervetulleita, sillä tämä syksy ja menneet pari kuukautta ovat olleet aika raskaita. Elämässä käyvät muutoksen tuulet, jotka kuitenkin selvästi hiljalleen alkavat kääntymään myötäisiksi. Ja koska pidän lasini mieluummin puoliksi täynnä, kuin puolityhjänä, ja pilvestäni löytyy aina hopeareunus, niin kaikella on tarkoituksensa. Itseään ei voi ikinä oppia tuntemaan liian hyvin ja vaikka välillä tuntuu, että jotkut asiat tai ihmiset pystyvät aina yllättämään, niin onneksi sama näyttää pätevän myös omaan itseen: Jostain löytyy aina se uusi näkökulma, syvempää ymmärrystä ja ylimääräinen vaihde, jolla pääsee aina lopulta eteenpäin. Niin että peace vaan jokahittelle. :)




Näillä miettein on hyvä lasketella Halloweenin yli pikkujoulukauteen ja joulufiilikseen. Niin että sori vaan kaikki x-mas-heittarit, pikkuponeilta ja yksisarvisilta ripottelee joulu-sitä-joulu-tätä-settiä todennäköisesti vähintään seuraavat kaksi kuukautta. :D

Peace and Love. <3

maanantai 3. lokakuuta 2016

Helsingin vampyyrit Vaasassa

Vaasan kaupunginteatterilla on jokusen vuoden (?) järjestetty sunnuntaikonsertteja, mikä ainakin näin perheellisen mielestä on aivan loistava idea, ja eilen syksyn ensimmäisessä konsertissa lauteilla oli The 69 Eyes.



Ihan kelpo setti, mutta mielestäni ei istunut sitten millään muotoa teatterimiljööseen, jossa jengi istua pönöttää penkeissään, kun sedät veivaavat rokkia lavalla. Veikkaisin, että settiä ei suuremmin oltu muokattu salikonsertti-ystävälliseksi, tai sitten olen tottunut liian hyvään. ;) Bändin soittamista ei kuitenkaan ainakaan näin amatööri-näkökulmasta sovi mennä moittimaan, ja vaikka Helsingin vampyyrien suurin suksee taitaa olla historiaa, niin kokoonpanoa kannattaa mennä katsomaan tietysti musiikin, mutta myös rumpali-Jussi69:n takia: Tyyppi vetää samalla energialla, on kyseessä sitten (Cheekin) stadionkeikka, tai Vaasan kaupunginteatterin sunnuntaisetti. Pakko arvostaa, iso peukku.

Seuraavaksi kaupunginteatterin lavalle nousee Pepe Willberg 16.10., sekä Irina marraskuussa, päivämäärä julkistetaan myöhemmin.

Ps: Pahoittelut jälleen kerran heikosta kuvanlaadusta. Taitaisi olla sopiva aika kunnollisen kameran hankkimiselle..jospa joulupukki toisi. :)

torstai 29. syyskuuta 2016

Halloween-hommia

Heräsin tällä viikolla tajuamaan, että niin tosiaan, viikonloppunahan alkaa jo lokakuu! Aikaisemmin lokakuu oli jollain tapaa tympeä "välikuukausi" alkusyksyn ja joulutohinan välillä, mutta viime vuosina olen tykästynyt myös lokakuuhun, eikä vähiten kuun lopulla häämöttävän halloweenin ansiosta. Meillä koti-Suomessahan halloweenia tavataan juhlistaa marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna, johon osuu myös pyhäinpäivä, kun taas Jenkeissä juhlitaan aina 31. lokakuuta huolimatta siitä mille viikonpäivälle se osuu.




En välttämättä - jotkut voisi sanoa, että en TODELLAKAAN :D - ole halloweenin perään asiaankuuluvan pukeutumisen ja maskeeraamisen takia, vaan kaikki kiva kausihömpötys on mun juttuni. Kotia on kiva koristella teeman mukaisesti, joskin siinäkin olen tooooooodella maltillinen ainakin vielä toistaiseksi, kun jälkikasvu ei niin noiden hommien päälle vielä ymmärrä. Kurpitsat on kuitenkin hommattava ja kaiverrettava lyhdyiksi, ja vaikka se on vihoviimeistä hommaa, niin lopputulos on sen arvoista. Plus samalla vaivalla saa värkit erimerkiksi kurpitsapiirakkaan ja jos onnistuu paahtamaan siemenet sopivan rouheiksi, on niistäkin iloa vaikkapa salaattien päällä tai myslin seassa. Naaaaaams.

Mr. Pumpkinpie


Halloween katkaisee sopivasti vuoden pimeintä aikaa ja on mielestäni kiva lisä kalenterivuoden juhliin. Perinteisestihän meillä pohjolassa on tavattu pukeutua naamiaisasuihin myös vappuna, kevään korvalla, mutta kuka sanoo, ettei sitä voisi tehdä pariin otteeseen vuodessa. Meidän perheen kalenteriin varmasti tullaan merkkaamaan halloween jatkossakin, ja sormet jo syyhyää päästä muutaman vuoden päästä järjestämään pikkumurulle ja hänen ystävilleen halloween-kemuja.

GreenGatea kotikulmilla!

No nyt on pikapostauksen arvoinen asia! Nimittäin jo aikaisemmin blogissa mainostamiani GreenGaten ihanuuksia löytyy nyt kotihoodeilta myös Laihialta Deco Christine's-lahjakaupasta ihan kolmostien varresta, sekä Vaasasta Kaunis Cotosta. Happyhappyjoyjoy! :) Nyt kaikki GG-hurahtaneet shoppailemaan!


Kuva lainattu Deco Cristine's fb-sivuilta

maanantai 26. syyskuuta 2016

Siunattu vimpeliläinen hulluus!

Olen pesäpalloihmisiä. En enää kovinkaan aktiivinen sellainen, mutta entinen pesäpalloilija on aina entinen pesäpalloilija, eikä laji lähde sielusta kulumallakaan. Enää ei peliä katsoessa sormet syyhyä päästä pelaamaan - liekö itsesuojeluvaistoa :D - mutta hyvää palloilua on edelleen nautinto katsoa. Sen, sekä tarkuuvarman huikean tunnelman, takia otettiinkin lauantaina suunta kohti Vimpeliä ja Saarikenttää, jossa pelattiin miesten superpesiksen viides ja ratkaiseva finaali. Vastassaan Vedolla oli kukas muukaan, kuin rakas vihulainen Sotkamon Jymy.


Kuva lainattu Vimpelin Vedon virallisilta fb-sivuilta


 Saarikenttä on mielestäni Suomen kaunein pesäpallostadion, ja aijjettä kuulkaa niin oli hienoa olla todistamassa juuri siellä, kun sinivalkoinen Veto vei suomenmestaruuden nimiinsä! Vetolaiset ovat kultansa ansainneet, sillä viisi viimeistä kautta ovat päättyneet SM-hopeaan, ja vaikka hopea ei missään nimessä ole huono juttu, niin eihän se samalla tavalla urheilijaa lämmitä, kuin se kaunein ja kirkkain. Ja voi sitä tunnelmaa mikä Saarikentällä - ja koko paikkakunnalla - vallitsi: Vedon tapauksessa on sanottava, että mestaruus on koko kylän voitto, sillä vimpeliläiset elävät sankareidensa mukana varmaan tiiviimmin kuin yksikään kyläyhteisö Suomessa.

Lämpimät onnittelut siis Vimpeliin; olette juhlanne ansainneet!

perjantai 23. syyskuuta 2016

#kauniitaasioita

Lupasin viime viikolla postata kuvan Perfect Home-kutsuilta ostamastani lamppu-valo-systeemistä ja onhan se nyt nätti! Niin päivällä, kuin illallakin, valolla tai ilman. Lamppu toimii paristoilla ja on kevyt ja helppo kiinnittää vaikkapa verhotankoon, kuten itse tein. Pahoittelut huonosta kuvanlaadusta. Mutta hei, jouluun on 92 päivää, joten äkkiä kaikki nyt virittelemään tunnelmavaloja! :D

Lucia-hehkulamppu led-valoilla

Ps: Vain Elämää tulilla just nyyyt, joten hyvää perjantai-iltaa jokahittelle!

tiistai 20. syyskuuta 2016

Teit meistä kauniin; trip down to memony lane, ja muita juttuja

Parin viikon loma alkaa olla lusittuna ja koska pehmeä sen laskeutumisen arkeen olla pitää, niin piipahdan toimistolla pari päivää, ennen neljän päivän viikonloppua. Näinhän tämä homma pitäisi oikeastaan aina hoitaa: Ensin loma, sitten hiljalleen takaisin arkeen muutamaksi päiväksi, jonka jälkeen pieni lomaltapaluuloma. Kuulostaa ja vaikuttaa yhtä nerokkaalta ajatukselta, kuin lyhennetty työviikkokin. :)

Kävin viime viikolla katsomassa Tuukka Temosen Apulannasta kertovan leffan, Teit Meistä Kauniin. Odotuksia ei varsinaisesti ollut, mutta voi pojat miten elokuva imaisi mukaansa! Hetkessä olin takaisin 90-luvulla ja yläasteella, sekä Kauhajoen Kasinolla fanittamassa Apulantaa ja Tehosekoitinta. Muutenkin Teit Meistä Kauniin vei musiikkiklipeillään takaisin parinkymmenen vuoden taakse ja esimerkiksi pätkä Raptoria - joka muuten oli ensimmäinen ikinä livenä näkemäni bändi, miettikääs sitä :D - sai aikaan lähes riemunkiljahduksen. Näyttelijäkaarti, joka esittää bändiä, saa elokuvan henkiin ja etenkin Tonia näyttelevä Tatu Sinisalo oli valkokankaalla melkein autenttisempi Wirtanen, kuin Wirtanen itse! Ohjaaja Temonen antaa elokuvalle paljon myös itsestään paljastaen menneisyydestään yhtä ja toista. Ehdottomasti katsomisen arvoinen leffa, oli Apulannasta mitä mieltä tahansa. Isosti peukkuja ja plussia ja leijonia ja mitä näitä nyt on. :) Mielestäni kirkkaasti yksi parhaista, ehkä jopa paras, kotimainen elokuva!

Kuva lainattu elokuvan virallisilta fb-sivuilta

Ja koska tänään alkoi mun kahden päivän työviikkoni, niin huomenna se loppuu. En ehkä ihan näin tiistaina kehtaa vielä toivotella hyvää melkein-viikonloppua, mutta muistakaa: Ylihuomenna voi jo sanoa, että huomenna on perjantai. :)

keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Viikon täpinöintejä

Eilen se iski; Vain Elämää alkaa tällä viikolla! Jesh! Jälleen yksi varma syksyn merkki. Myönnän olevani tämän monien mollaaman formaatin suuri fani. Meillä on Suomessa tajuttoman paljon hienoja artisteja joiden biisit taittuu ihan uuteen muotoon ja jopa lähes kokonaan uusiksi biiseiksi jonkun toisen versioimina. Bonuksena päälle formaatti tarjoaa hienoja tarinoita biisien taustalta ja valottaa artistien matkaa. En malta odottaa, että saan linnoittautua sohvan nurkkaan ne kuuluisat villasukat jalassa, punkkulasi kädessä ja katsoa tihrustaa epäilemättä kyynelten lomasta, kun jengi vetää.  Ihanaa olla 30+, saa ihan luvan kanssa retroilla huolella, eikä kukaan (enää) ihmettele. :D Ei sillä, että olisin ikinä sen suuremmin jaksanut välittää mitä muut sanovat, mutta tietänette mitä tarkoitan.




Kirjoittelin pari viikkoa sitten Perfect Home-kutsuista, joilla kävin ja hurahdin vähäsen brändin tarjoamiin tuotteisiin; niin kauniita! Vastoin kaikkia oletuksia maltoin ekoilla kutsuillani mieleni suorastaan hämmästyttävän hyvin, joten kotiin löysi ainoastaan yksi lamppu, josta postailen kuvan jahka saan tämmättyä valon paikailleen (jota luonnollisesti ei vielä ole :D). Saatoin tehdä virheen siinä, että nappasin mukaani myös Perfect Homen uusimman kuvaston, sillä sitä on niin kovin kiva hypistellä ja ihastella...




Tällä viikolla ollaan neiti K:n kanssa nautittu syksyisestä lomasäästä ja oltu menossa ympäri maakuntaa. Ihan parasta. Yhdessä vietetty aika on mennyt toteen ja kiukkuilut jääneet minimiin, eikä pikku-raivottaresta ole näkynyt jälkeäkään. Rakastan, kiukkuilulla tai ilman. <3



Ps. Kuka myöntää opettaneensa pikkumimmin sanomaan "pimpelipompeli"? :D

maanantai 12. syyskuuta 2016

Lomalomalomalomalomalomatunnelmia

Jos jollekin on jäänyt epäselväksi, niin olemme neiti K:n kanssa lomalla. Ai ihanuutta; pitkiä, hitaita aamuja - jännä, miten kahdeksaan ja puoliyhdeksään nukkuminen tarkoitta nykyään pitkää aamua :D - ja päiviä ilman sen kummempia aikatauluja. Meininkihän oli, että olisimme lähteneet Alanyan auringon alle, mutta koska näköjään on vanhemmuuden myötä tullut hieman arkajalan vikaa, niin päätin perua reissun. Olemme siis nauttineet lomasta kotihoodeilla, mutta kummasti ne päivät tuntuvat täyttyvän touhusta, ja mikä tärkeintä, yhdessä vietetystä ajasta. <3 Neiti hymynaama on kyllä ihan parasta lääkettä, jos muuten tuntuisikin vastustavan.

Leikkikenttähommiin menossa <3

Tämän sortin lomat ovat lapselle kaiketi niitä, jotka parhaiten jäävät mieleen: Tehdään asioita yhdessä, ilman kiirettä. Myös niitä, joihin monesti tulee sanottua arkena "ei". Tällä viikolla agendalla on ainakin kylpylähommia ja Vesan kauppaa ja tiedä vaikka ennen sorvin ääreen paluuta tekisi vielä extempore-reissun Tampereelle, vai vaikka laivalle. Aivan itseäkin jännittää mitä tuleman pitää. :D
Pikkumuidu kävi muuten kunnon maalaistytön tavoin treenailemassa menneenä viikonloppuna myös traktorihommia, alla taidonnäyte.

Traktorin rattiin ja menoksi. <3

Jos on aurinko paistanut ja lämpötila kiivennyt jopa yli kahteenkymmeneenkin !!!!! asteeseen, niin sen verran on saatu niskaan myös vettä ja syksyn harmautta, että on saanut hyvillä mieli vetää villasukat jalkaan ja käpertyä sohvannurkkaan. ..on muuten nykyään yksi lempparijutuistani, mikä tietysti kielii siitä, että vuodet vierii ja retrous senkun lisääntyy. :D 

Hyvää alkanutta viikkoa ja aurinkoaaaaaaa!

Ps. Superpesiksen finaalit ovat myös alkaneet - varma syksyn merkki muuten - ja täältä lähtee isot tsempit Vimpelin Vedolle; kääntäkää kultajuna Kainuusta Järviseudulle!



torstai 8. syyskuuta 2016

Pysy aina pikkuveljenä

Minulla on 2+2 veljeä: Pari "fuusioveljeä" - erihieno termi, vai mitä :) - sekä kaksi niinsanotusti by blood, joista toinen reippaat kymmenen vuotta itseäni nuorempi ja toinen muuttanut enkeliksi pilven reunalle 12 vuotta sitten. Enkeliveljeni kanssa elin lapsuuttani ja kasvoin aikuiseksi, jaoin ilot, surut ja kaiken siltä väliltä. Huomattavasti nuorempi veljeni puolestaan seisoi vierelläni 10-vuotiaana, kun kohtasimme elämämme toivottavasti suurimmaksi jäävän tragedian ja saatoimme enkeliveljemme uudelle matkalle rajan toiselle puolen. Isoja asioita ja tärkeitä ihmisiä.

Oman lapsen syntymän myötä olen huomannut kaipaavani entistä enemmän, mikäli mahdollista, enkeliveljeäni. Paljon nuorempi veljeni on reilu parikymppinen, joten elämäntilanne on melkolailla erilainen ja parikymppisenähän sitä kuuluukin elämässä vain pitää ja päästää, nauttia vapaudesta, uusista jutuista ja tehdä typeriä(kin) päätöksiä. ..koska näin kolmekymppisenähän niitä kyseenalaisia päätöksiä ei enää tee, tai myöhemminkään elämässä. :D Kaipaan enkeliveljeni seuraa, tukea ja olkapäätä. Hänen mahdollista perhettään ympärillemme ja elämäämme. Olisi kiva tehdä juttuja yhdessä, porukalla. Katson välillä hiukkasen kateellisena ystävieni somessa jakamia kuvia, joissa he ovat sisarustensa, ja ehkä heidän perheidensä, kanssa milloin missäkin ja toivon - ja tiedänkin - heidän osaavan arvostaa sitä, mitä heillä on. Muistakaa kaikki tekin arvostaa!




Näin lomaillessa nämäkin asiat jotenkin korostuvat ja on hyvää aikaa miettiä miten kivaa olisi, jos neiti K saisi painella menemään serkkujensa kanssa - sisaruksista puhumattakaan - ja oppi heiltä milloin mitäkin, hyvässä ja pahassa. Pikkumimmi näyttää olevan varsin sosiaalinen tapaus ja nauttii selvästi muiden lasten seurasta ja on porukassa, kuin kala vedessä. :)

Sisarukset ovat voimavara, monesti elämämme ensimmäisiä ystäviä, jotka parhaassa tapaukessa jäävät jopa sydänystäviksemme ja tukipilareiksi elämän varrelle. Mikäs sen parempaa lapsellekaan, kuin leikkikaveri vähän kuin omasta takaa. Toki on toisinkin; löytyy myös niitä, jotka eivät sisarustensa kanssa syystä tai toisesta ole tekemisissä, ja omasta näkökulmastani ja kokemusteni perusteella se on aika surullista. Tarinoita on monenlaisia; niin monia, kuin on ihmisiäkin ja kaikki tekevät, kuten parhaaksi katsovat. Niin tai näin, kunhan lapselta ei viedä oikeutta sisaruksiin - enkä nyt todellakaan, millään muotoa viittaa yksilapsisiin perheisiin - sillä joissain vaiheessa elämää sisarukset ovat niitä luottotyyppejä, jotka opettavat, puolustavat ja välillä kiusaavatkin. Jos olemme oikein onnekkaita, he ovat sitä koko elämämme ajan. :)

Tämä ei ole mikään nyyhkis-nyyhkis-postaus, vaan havaintoja ja tuntemuksia matkanvarrelta. Ajatuksia pilvenreunalle! <3

torstai 1. syyskuuta 2016

Sometuskaa

Sosiaalinen media; tuo kaiken pahan alku ja juuri, vai kivaa ajanvietettä? Aiheesta on kaiketi kirjoitettu kasapäin postauksia, artikkeleita ja mielipiteitä. Kannan korteni kekoon, koska törmäsin somessa, kuinkas muutenkaan, Idealistan linkkiin Olivia-lehdessä 6/2015 julkaistusta jutusta Tekikö sosiaalinen media sinustakin valehtelijan? Lukaiskaapa läpi, mitä ajatuksia herättää?

Facebookin "tänä päivänä"-sovellus näyttää ainakin omalla kohdallani äärimmäisen hyvin sen, mitä artikkelissa kirjoitetaan. Mietin nykyään paljon tarkemmin mitä somessa jaan ja päivitän, enkä todellakaan enää ilmaise Facebookissa, mikäli esimerkiksi edellinen ilta venähti ja aamulla päätä särkee. ..myönnettäköön, että entinen bilehiirulainen hieman harvemmin nykyään edes lähtee sinne radalle, mutta eipäs eksytä aiheesta. Artikkelissa sosiaalipsykologi Suvi Uski sanoo, että kyseessä on ensimmäinen kerta, kun henkilön pitää olla yhtä aikaa sama monelle eri yleisölle. Jos kontakteja on somessa satoja, ja niiden joukosta löytyy niin ystäviä, kavereita, nykyisiä ja entisiä kollegoja ja pomoja, perheenjäseniä, kummilapsia ja puolituttuja, on selvää, että mitä tahansa ei voi jakaa. Monet ovat ratkaisseet asian rajaamalla kontaktinsa pieneen piiriin, mutta itse pidän somea nimenomaan verkostoitumisen apuvälineenä, joten tyydyn rajaamaan jakamieni postausten ja linkkien yleisön case by case.

Arki. Arkiarkiarkiarki.

Kuten artikkelissakin mainitaan, instagram pursuilee tarkkaan harkittuja, aseteltuja ja filtteröityjä kuvia. Ne ovat toki kauniita ja inspiroivia, mutta huomaan ainakin itse kaipaavani tehdyn visuaalisuuden kavereiksi arjen rosoisuutta ja epätäydellisyyttä. Lähiömutsi postasi blogiinsa viime vuoden jokaisella viikolla arkikuvan, joita pääsee kurkkimaan täältä. Juuri tällaisia tavallisen arkisia ja elävää elämää huokuvia kuvia kaipaisin enemmän somevirtaan. Luonnollisesti halutaan jakaa niitä elämän huippuhetkiä ja arjen kauneimpia asioita, mutta jospa jokainen haastaisi itsensä postaamaan kerran viikossa, vai vaikka kuukaudessa, ihan tavallisen, arkisen, ei (liikaa) asetellun kuvan. Ja jos oikein hurjaksi haluaa heittäytyä, niin ehkä myös päivityksen, joka ei välttämättä ole nokkela, fiksu ja "some-uskottava", vaan ihan tavallinen, siloittelematon kommentti esimerkiksi siitä miten paljon harmittaa, ettei pääse lapsuudenkavereiden kanssa mökille, koska ei ole lapsenvahtia. Esimerkiksi. :D

Erittäin kaunistelematon otos viime kesän mökkireissulta :D

keskiviikko 31. elokuuta 2016

Perfect Home-kutsut - kaikkia ihanuuuuuuuuksia!

Olin eilen Perfect Home-kutsuilla. Yllätyin itsekin, että en ollut aikaisemmin kyseisen sisustusihanuuksia myyvän brändin kutsuilla ollut, mutta voin kertoa, että tuskin jäävät viimeisiksi laatuaan. Voi että kuulkaa, niin oli sitten näytillä yhtä ja toista lyhtyä, hyllyä, torkkupeittoa, lamppua ja tyynyä, näin muutamia juttuja mainitakseni. Kaunista, kotoisaa ja ihanaa, ja mikä parasta, tuotteet eivät olleen pientä piperrystä, vaan kunnollisen kokoisia. Linkki kuvastoon löytyy täältä. Käykäähän tutustumassa!


perjantai 26. elokuuta 2016

Minäminäminäminäminäminä, jeejeejeeee?

Olen kaikenlaisten ajatelmien, elämänviisauksien, mietelauseiden ja lainauksien ystävä ja suurkuluttaja. Saan niistä oikeasti hyvää mieltä ja puhtia päivään, oli fiilis mikä tahansa. En välttämättä tarkoita mitään "olet ihana ja ainutlaatuinen, älä unohda sitä"-tyyppisiä juttuja, vaan lähinnä omana "elämänohjeenanikin" käyttämäni "I am realistic, I expect miracles" tapaisia lauseita.


Nykyään yhä useammin mietelauseita viljelevät sivustot ja kanavat tarjoavat myös elämänhallintaan tai paremminkin itseänsä ja ajattelunsa kehittämiseen liittyviä kursseja ja workshoppeja. On retriittejä ja positiivisen ajattelun ja kiitollisuuden opettelun ohjausta. Tiedän, että nämä ovat monen mielestä enemmän tai vähemmän huuhaata, mutta itse kyllä uskon niiden voimaan, joskaan en (vielä) ole mihinkään kurssiin tarttunut. Mielestäni on hieno juttu, että keskellä tämän päivän suorituskeskeistä elämää halutaan korostaa myös näitä pehmeämpiä puolia ja muistuttaa ihmisiä siitä, että välillä tekisi hyvää pysähtyä oikeasti ja kysyä mitä itselle, ja läheisillekin, todella kuuluu.

Mutta.. Monet mietelauseet ja muut edellämainitut tuntuvat tarjoavan ajattelunsa pohjaksi ja perustaksi oivallusta "minä ansaitsen" ja "älä tyydy vähempään, kuin se ja se tai tämä ja tuo". Totta, olen samaa mieltä, mutta olen alkanut myös miettimään ruokkiiko moinen ajattelu ihan mahdotonta itsekkyyttä ja johtaa lopulta pelkästään tyytymättömyyteen, vaikka perimmäinen ajatus oli täysin päinvastainen? Ihmisluonto kun valitettavasti on sellainen, että alkaa ennenpitkää haluamaan aina vaan lisää ja enemmän. Olisi muistettava, että kaikkea ei vaan ole mahdollista saada/muuttaa/kehittää/vaihtaa; joskus on osattava pysähtyä ja pystyä olemaan onnellinen ja kiitollinen siitä, mitä jo on. Jos on onneton ja jatkuvasti tyytymätön johonkin asiaan, on ilman muuta tartuttava toimeen ja tehtävä jotain sen eteen, että tilanne korjaantuisi, mutta pitää pystyä myös tunnistamaan ne asiat, joille ei yksinkertaisesti vaan voi mitään, tai joita vastaan ei ehkä kannata lähteä taistelemaan. Se ei tarkoita tyytymistä, vaan elämän/ihmisten/asioiden hyväksymistä sellaisina kuin ne/he ovat.

Kivaa viikonloppua jokahittelle; sometimes it is what it is, but always expect miracles. :)


lauantai 20. elokuuta 2016

Pohjanmaalla tapahtuu!

No nyt kannattaa asua Pohjanmaalla! Vaikuttaisi olevan tapahtumien suhteen kotohoodeilla varsinainen superviikonloppu. Eilen pelattiin harjoitusottelu Sport - Jukurit Kuparisaaressa, tänään tarjolla on Vaasan kävelykadulla Street Food festareita, torilla lasten liikennepäivää ja voimamiesskabaa (ei lasten :D), joka jatkuu myös huomenna sunnuntaina, Rantasipi Tropiclandialla Makujen Iltaa, sekä huomenissa Sun City Triathlon ja Elisa Stadionin avajaiset. Siitä vaan valitsemaan, tai äkkinäisimmät meistähän nyt ehtii vaikka kaikkiin.

Maakunnassakin tapahtuu ja itse liputan isosti näiden häppeninkien puolesta: Kyrönmaan Matkailun Edistämiskeskus ja Kyrö Distillery Company järjestävät Isossakyrössä, vanhan osuusmeijerin, nykyisen Kyrö Distillery Companyn piha-alueella NapueFestin. NapueFest järjestetään nyt ensimmäistä kertaa - ja itselläni vähän sellainen fiilis olisi, että jatkoa seuraa, koska kun pohjalainen jotain yrittää, niin priimaa pakkaa tulemahan - ja tarjolla on musiikkia, ruokaa, juomaa ja kulttuuria. Lippuja tapahtumaan saa mahdollisesti vielä portilta ja busskuljetuksetkin maakuntaan ja takaisin on järjestetty ainakin Seinäjoelta ja Vaasasta, lisätietoa kyydityksistä tapahtuman fb-sivuilta, linkki ylempänä tekstissä. Että jos jollain on vielä iltasuunnitelmat auki ja menojalkaa kutittaa, niin suunta maailman parhaimmaksi valkatun ginin alkulähteille.

Kuva lainattu NapueFestin fb-sivuilta

Myös Lapualla tapahtuu! Tuo varmasti monelle pohjalaiselle monenmoisia tunteita herättävän paikkakunnan Tiistenjoella juhlitaan puolestaan tänään Tarina Fest, legendaarisen Tarina-Tuvan kupeessa. Nyt on siis Festia tarjolla tälle illalle oikein kaksin kappalein. :) TarinaFestin yhteydessä järjestetään Tiistenjoen nuorisoseuralla myös koko perheen päivätapahtuma, josta myös lisää infoa tapahtuman fb-sivuilta, linkki ylempänä tekstissä. TarinaFestin musiikkipuolesta vastaavat muunmuassa Alatalon Mikko, Paappa Makkonen ja Elonkerjuun Juha ja Simo. Jos siis etsit jännitystä viikonloppuun, niin lähde Lapualle - oman kokemukseni mukaan siellä aina sattuu ja tapahtuu. :D

Hyvää viikonloppua jokahittelle, festeillä tai ilman!

torstai 18. elokuuta 2016

Blogger for dummies pls!

"No mä katon sitte myöhemmin miten ne asetukset saa kohdilleen ja mistä saa lisättyä sitä ja tätä." - Yeah right. Kuukauden päivät bloggailua takana, enkä edelleenkään ole jaksanut tarpeeksi hyvin perehtyä mitä ominaisuuksia löytyy minkäkin namiskan takaa ja miten saisi koko touhun mahdollisimman paljon oman näköiseksi. Ihan omaa laiskuutta tietysti ja olen varma, että on olemassa myös kaipaamani "pikaohjeet", mutta kun.. Ja kuka nyt ohjeita muutenkaan lukee, vai mitä. :D


Niin tai näin, nyt blogilla ainakin on uusi, enemmän näköiseni layout ja tausta! Ajattelin aluksi, että mentäisiin pehmeän hempeällä teemalla, mutta nääh, back to basics ja less is more - ainakin useimmiten.Olkaa hyvä siis, ensimmäisen muodonmuutoksen läpikäynyt Pikkuponeja ja Yksisarvisia esittäytyy. Ja jos jollain on hyviä vinkkejä bloggeriin liittyen, niin ilolla otetaan vastaan!

Ps. Kesä todellakin teki comebackin. Happyhappyjoyjoy ja aurinkoenergiaa!

keskiviikko 17. elokuuta 2016

Syksy saapui...eiku

Syksy näytti saapuvan kertaheitolla, kovalla ryminällä ja ennenkaikkea kaiken kastellen. Harvemmin muistan, että näin syksyn korvalla olisi tarvinnut puhua syystulvista. Nyt Kyrönjoen penkat romahtelee, joet tulvii ja pellot jää puimattomina veden alle. Köppäästä, sanoisi ja sanoo pohjalainen. Vähempikin riittäisi. Missä on elokuun aurinkoiset päivät ja lämpimät, pimenevät illat, kysyn vaan. Jääneet syyssateiden jalkoihin nekin. Vai ovatko sittenkään..?

Syyssateen ylipyyhkäisemäksi jäivät myös niin Vaasan Taiteiden Yö, kuin Isonkyrön 1700-luvun markkinatkin, vaikka mitkäs suomalaiset markkinat ne on, joissa ei vähän vettä niskaan saada. Molempia vietettiin viime viikon lopulla; Taiteiden Yötä torstaina 11.8. ja 1700-luvun markkinoita 12.-14.8. Taiteiden Yössä kävimme neiti K:n kanssa kääntymässä, ystävien kanssa kahvittelemassa ja torin ympärillä tunnelmaa ihmettelemässä, mutta markkinahumusta sade sai meidän pysymään poissa. Markkinatunnelmaa voi ihailla kuitenkin muunmuassa täältä.

"Sateenkaari vie maahan, satujen..."

Vaikka keli on ollut mitä syksyisin, niin luotto kesän jatkumiseen on kova. ...ja hei jatkuuhan se, koska allekirjoittaneella on vielä lomaakin jäljellä! Nyt ainakin näyttäisi erittäin hyvältä, sillä täällä pellon laidassa on saatu nauttia koko ilta auringosta ja kyllä; lämmöstä! Eilen illallakin luonto antoi parastaan ja samalla toivoa siitä, että ehkä ne kaipailemani lämpimät, pimenevät elo -ja syyskuun illat vielä sieltä tulevat ja terassilla tarkenee istuskella ilman toppatakkia. - No nyt ainakin tarkenee. :)  Kaunis auringonlasku ja sateenkaari toimivat kyllä se toppatakki niskassakin, mutta onhan lempeä, lämmöllä hyväilevä ilta ihan omaa luokkaansa. Yllä eilisestä iltahetkestä epätarkkaakin epätarkempi kuva, mutta kaikessa epätäydellisyydessään tunnelma välittyy. You get the point. :)

Nyt ihailen vielä hetken auringossa kylpevää lakeutta, ennenkuin hämärä sen nielaisee. Hyvää loppuviikkoa jokahittelle, aletaan olla viikon paremmalla puolen. :)

keskiviikko 10. elokuuta 2016

“good friends are like stars you don't always see them but you know they are there.” -Christy Evans

Viime viikonloppuinen laatuaika shakeiden ystävieni kanssa sai allekirjoittaneen sen verran herkistymään, että nyt on tulossa ystis-postaus. Olen viime aikoinen miettinyt useaankin otteeseen ystävyyttä. Miten ystävyys ja siihen suhtautuminen on muuttunut tai pysynyt ennallaan, vähän ystävyyssuhteesta riippuen. En ole niitä ihmisiä, jotka pystyvät peittämään, jos elämässä myrskyää tai jos vastaavasti kaikki on yhtä vaalenpunaista vaahtokarkkia. Sen näkee kyllä naamasta suunnilleen kilometrin päähän mistä päin tuulee. Niin tai näin, siitä saavat (valitettavasti) osansa myös ystävät, mikä tietysti vähän niinkuin kuuluu asiaan. Vastaavasti pyrin olemaan saatavilla, jos jollain ystävistäni elämä tihkoo, on (liian?) tyyntä tai pikkuponit ja yksisarviset lentelevät.


Toisia ystävyyssuhteita lapsellistuminen on muuttanut, useampia kuitenkaan ei. Aikaa tietysti on vähemmän ja välillä arki painaa, mutta niinhän se tahtoo olla vähän jokaisella nykyään, elämäntilanteesta riippumatta. Koen olevani edelleen sama tyyppi, kuin ennen äiti-hommia, mutta huomaan arvostavani entistä enemmän suoraa puhetta ja draamavapaita ystävyyssuhteita. Sama pätee toki elämässä muutenkin: Jos ahdistaa, tai jokin asia ei miellytä, niin ei muuta kuin kissi pöydälle.


Olen siinä onnellisessa asemassa, että ystäviksi kustuttavia ihmisiä on monia ja tässä, öhöm, vuosien saatossa - tiedän, kuulostan todella retrolta :D - olen huomannut, että kummasti ne lapsuuden ystävyyssuhteet ja siskoystävät kulkevat mukana vuodesta ja elämäntilanteesta toiseen. Ei välttämättä tarvita jatkuvaa yhteydenpitoa, vaan annetaan toisten elämille ja asioille tilaa, mutta tehdään kuitenkin tiettäväksi, että täällä ollaan, mikäli tilanne tulee. Toinen saa rauhassa keventää mieltään jos tarve vaatii, eikä jäädä odottamaan vastapalvelusta. Ymmärretään, että aina ei elämässä rahkeet riitä joka hetkellä kaikkeen - ei välttämättä edes siihen, että jaksaa olla mallikelpoinen ystävä.

Iso kiitos siis kaikille ystävilleni, tiedätte keitä olette. Rakkauttaaaaa! <3 

maanantai 8. elokuuta 2016

Vauhtiajot, rock!

Menneenä viikonloppuna juhlittiin - ja ajettiin - jo perinteisiksi muodostuneet Seinäjoen Vauhtiajot. Ratatapahtumista en osaa sanoa tuon taivaallista, mutta iltatapahtumia löytyi kolmen illan verran, torstaista lauantaihin. Kirkkokadulle ja sen kupeeseen rakennetulla festivaalialueella nousi lavalle bändi poikineen ja kattaus ulottui aina ysärimeiningeistä suomirockin dinosaurus-osastoon asti. Hyvät bileet siis kaikinpuolin.

Ettei nyt ihan vallattomaksi olisi mennyt, niin Vauhtiajojen torstai jäi itseltä kokonaan väliin, vaikka kieltämättä illan pari esiintyjää olisi houkutellut. Perjantaina sen sijaan lähdimme perheen naisten voimin jo iltapäivästä Seinäjoelle määränpäänä Robinin keikka, joka oli muuten jo toinen laatuaan (myös) neiti K:lle. Etkot hoidettiin kahvila Vohvelihetkessä ja voin kertoa, että jos Pohjanmaalla kaikki on astetta suurempaa, niin sama pätee myös Vohvelihetken tarjoiluihin. Suurempikin makeannälkä varmasti lähtee, ja listalta löytyy myös suolaisia vohveleita.




Robinin keikalla oli iso liuta lapsiperheitä, sekä tosifaneja, jotka olivat jonottaneet eturiviin aamusta asti. "Eturivi, maksoi mitä maksoi", kuten eräs asialleen omistautunut tuttavani tapaa sanoa. Neiti K:lla kesti hetken, että lämpeni artistille, mutta tuttuun tapaan lähti tanssijalkaa kutittamaan ja pikkumimmi joraili muiden mukana, kuin vanha tekijä, kunnes into lopahti ja ympäristön tutkiminen alkoi kiinnostamaan keikkaa enemmän. Tyyppi on isossakin väkijoukossa kuitenkin kuin kotonaan, joten helppohan minipainoksen kanssa on ympäriinsä kulkea.

Vauhtiajo-lauantai sen sijaan oli jotain ihan muuta, kuin matkarattaita ja lapsiperheitä! Hauskaan iltaan tarvitaan hyviä ystäviä, hyvää ruokaa, juomaa ja musiikkia, kiireetöntä menoa ja tällä kertaa homman kruunasi vielä tauolla olevan Pohjanmaan Rolling Stonesin, Elonkerjuun kesän - ja todennäköisesti vuoden - ainoa keikka. Ajjettä, väkisinkin nousi suupielet ylöpäin, kun tuttua ryhmää alkoi valumaan lavalle. Keikka oli takuuvarmaa Kerjuuta, mutta setti ei tarjonnut juurikaan yllätyksiä,  joita ehdottomasti jäin kaipaamaan etenkin näin bändin keikkojen ollessa kortilla. ...yllätykseksi voidaan toki laskea artistin housujen repeäminen, siis ihan kirjaimellisesti. :D Kiva oli jokatapauksessa nähdä ja kuulla bändiä, tavata tuttuja ja ruotia keskinkertaisessa seurassa kaikkea fiksua ja vähemmän fiksua. Kiitos koko shaakelin shysteemi, Team Aromipesä rules! :D

Kuva: Katja Tamminen, lainattu Elonkerjuun FB-sivuilta,  https://www.facebook.com/Elonkerjuu/?fref=ts

Ps. Edelleenkään en aio liittyä PokemonGo-perheeseen.

keskiviikko 3. elokuuta 2016

Tuulahdus Turkkia Vaasassa: Selmas Turkish Cuisine & Catering

No nyt on luvassa hehkutusta! Ai-van ihana paikka ja tooodella hyvää ruokaa! Selmas Turkish Cuisine & Cateringissa Palosaarella on ystävällinen henkilökunta, vaaleilla, raikkailla sävyillä sisustettu sali ja manitsinko jo, että ihan mielettömän hyvää ruokaa! Ja hei, sieltä saa tottakai myös baklavaa, tämän "there-is-no-such-thing-as-too-sweet"-tyypin suurta herkkua. Ellei joku ole siis vielä käynyt tutustumassa, niin nyt kipinkapin vaikkapa lounaalle Selmas'in, lounaslista löytyy täältä.


Köftejä, börekiä, haydaria, viininlehtikääreyleitä, hummusta....naaaaaaaaaaaaaaaaaaaaams.

Selmas on Vaasan ainoa aitoa turkkilaista ruokaa tarjoava ravintola, ja se on saanut nimensä omistajapariskunnan tyttären mukaan. Selmas'sa on lounaan lisäksi myös a la carte-lista ja avoinna paikka on pääsääntöisesti arkisin seitsemään, viikonloppuisin yhdeksään. Ravintola on viihtyisä ja sen lämpimässä ilmapiirissä viihtyisi kauemminkin, ja mikäs viihtyessä, sillä luonnollisesti Selmas tarjoilee myös kahvia ja teetä - vaikkapa juuri hehkuttamani baklavan kyytipojaksi.

Selmas'a voi seurata myös somessa, ainakin Facebookin, Instagramin, sekä Twitterin kautta. Nyt äkkiä kalenteriin ruokatreffit puolison tai ystävän kanssa ja suunta Palosaarelle autenttisen turkkilaisen ruoan pariin. Kertokaahan, jos Vaasasta tai lähialueelta löytyy muita virkistäviä ja sympaattisia uusia ravintoloita!

maanantai 1. elokuuta 2016

Tervetuloa elokuu!

Joka vuosi sama juttu, elokuun kynnyksellä tai sen alkasessa muistan aina miten kiva tämä kuukausi jotenki on: Vielä riittää kesää ja lämmintä, mutta illat alkavat hiljakseen pimenemään. Saa ihan luvan kanssa välillä vetää villasukat jalkaan ja pitkähihaista päälle, koska, no hei, on elokuu! ..ja meillä koto-Suomessa kun ei tietenkään, missään nimessä, keskellä kesää noin niinkun muuten tarvita muunlaista vaatetusta, kuin kesävetimet. :D Saan elokuussa jotenkin uutta puhtia kaikkeen, vaikka mikäänhän arjessa ei sen suuremmin muutu kalenterin sivun kääntämisen myötä.

Jos rakastan sitä, kun luonto alkaa keväällä heräämään ja vihertämään, niin myös loppukesän tarjoamat valot ja värit ihastuttavat. Viljapellot lainehtivat kultaisena ennen puintiaikaa ja maalaistyttönä voisin tuijotella sitä näkymää vaikka kuinka pitkään. Pellonlaidassa asumisella on tässä kohtaa puolensa. Auringon valo on jotenkin kirkkaampaa ja kovempaa ja saa luonnon sävyt näyttämään vaaleammilta. Illalla voi sytyttää kynttilöitä ja fiilistellä vaikka punkkulasin kanssa omalla takapihalla. Hienointahan tässä on, että nykyään kesä jatkuu pitkälle syyskuulle, joten omasta mielestäni kesän paras aika on vasta alussa.


Kuva Mirka Kauppi



Tähän aikaan kesää alkavat myös heräämään erilaiset fuurut totetuttaa tai keksiä jotain uutta; koskee sen sitten kodin sisustusta, vaatekaapin sisältöä, uusia hiuksia, tai vaikka elämän suurempiakin kysymyksiä. Toisille se iskee keväällä, täällä tuntuis iskevän aina tähän aikaan. :D Tunnistaako, tai tunnustaako joku muu "kärsivänsä" samasta ilmiöstä?

Hyvää alkanutta elokuuta eniveis kaikille - fuuruilla tai ilman. Rakkautta ja (loppu)kesän lämpöä!

torstai 28. heinäkuuta 2016

Junailua ja hotellielämää pikkuihmisen kanssa; miten meni noin niinkun omasta mielestä?

Edellisessä postauksessani kerroin miten kävimme neiti K:n kanssa viime viikonloppuna pyörähtämässä yhden yön reissulla Tampereella. Kuljimme mennentullen junalla ja yövyimme hotellissa. Miten homma meni pikkuihmisen kanssa, mitä voisi ensi kerralla ottaa huomioon, sekä millainen oli kokemus VR:stä ja valitsemastamme hotellista.

Sekä mennessä, että tullessa menimme pendolinolla, jolla ei kauaa nokka tuhissut matkan kanssa; pari tuntia ja avot; perillä. Pendolinossa on oma vaununsa lastenvaunujen -ja rattaiden kanssa kulkevalle, ja koska mukana oli hyvinpalvelevat matkarattaamme - jotka muuten lapsen kanssa kahdestaan matkustaessa ovat todella ässät myös matkatavaroiden roudaamiseen - bookkasin meille paikat kyseisestä vaunusta. VR:n nettisivuilla kerrotaan junatyyppikohtaisesti mikä vaunu missäkin junassa on "lapsiystävällinen". Sen lisäksi, että rattaat sopivat kätevästi parkkiin niille varatulle paikalle vaunussa oli myös invavessa ja seuraavassa vaunussa ravintola. Isot peukut tälle järjestelylle. Mitään leikkihärveleitä ei löytynyt, mutta tabletti, pari kirjaa ja rakas pehmolelu pitivät huolta viihtymisestä. Neiti K ei olisi omaa lippua vielä tarvinnut, mutta matkantekoa helpottaakseni varasin pikkumimmille oman paikan, joten myös lippu piti ostaa. Lastenlippujen ikähaitarihan VR:llä on 4-16-vuotta. Ihan vauvan kanssa matkuvastaville tiedoksi: Junan invavessasata löytyi myös seinältä laskettava hoitopöytä, mutta en kurkannut oliko se mallia "karvalakki", vai kätkikö sisäänsä kenties jonkinlaisen pehmeän hoitoalustan.

Hotellivarauksen tein Scandic Tampere Stationiin, joka on melkein rautatieaseman vieressä, Itsenäisyydenkadun toisella puolella. Olin esittänyt toiveen aikaisesta kirjautumisesta, mikä onnistuikin huoneluokkaa päivittämällä, sillä hotelli oli lähes täynnä ja varaamastani huonetyypistä kaikki huoneet olivat bookattuina. Parikymppiä onneksi kuitenkin kuittasi huoneluokan päivityksen ja sain pikkuneidin suunnilleen ajoissa päikkäreille. Huone oli aika tilava, eikä vauvansängystä ja matkarattaista huolimatta tuntunut ahtaalta. Aamiainen Scandiceissa on mielestäni parempi, kuin monen muun ketjun hotelleissa ja Tampere Stationin aamiaisravintola oli ihanan avara ja valoisa ja pöytiä oli sijoitettu myös niin, että niistä näki buffetpöytään. Hotelliaamiainen alle 2-veen kanssa kahdestaan kun voisi olla kovin erilainen, jos mini-ihmistä pitäisi roudata mukana lautasen -ja kahvikupintäyttöreissuilla, ellei pöydästä näkisi missä äiti viipottaa. Uloskirjautumisen suhteen hotelliketjut alkavat ilmeisesti siirtyä käytäntöön, jossa laskuttavat tuntitaksan mukaan, mikäli asiakas haluaa viipyä pidempään, kuin puoleenpäivään asti. Ymmärrettävää, mutta 10€ tunnilta on aika suolainen hinta ekstratunneista. Huomattavasti miellyttävämpi se kuitenkin on maksaa ja antaa lapsosen nukkua päikkärinsä, kuin kuljettaa ympäri kyliä väsynyttä pikkumatkalaista. Oma matkalaiseni kun ei anna unelle periksi, mikäli ympärillä on vähänkin mielenkiintoista katseltavaa. Hotellista löytyi ainakin näin kesälomasesonkina myös leikkihuone, johon emme päässeet tutustumaan, koska K-tyyppi piti rappusten ravaamista mielenkiintoisempana aktiviteettina, kuin leikkihuonetta. Huoneessa majaili ja oli vastassa myös Scandicin majavamaskotti (?) Sigge, joka luonnollisesti oli pikkuihmisen mielestä vähintäänkin epäillyttävä. Suosittelisinkin hotelli(e)n miettimään tuota maskottikäytäntöä vielä uudelleen. :D

Hyvää palautetta on aina kiva antaa. :) Huomatkaa minibaarin punkku, jonka jätin rauhaan. :D

Olemme sen verran kulkeneet ympäriinsä neidin kanssa, että matka -ja matkatavararutiinit ovat aika hyvin hallussa, joten näin äkkiseltään en keksi mitään, mikä pitäisi huomioida paremmin. Kunhan lapsella - ja aikuisellakin tietysti - toimii ruoka -ja juomapolitiikka, sekä unta saa riittävästi, niin homma toimii ja reissussa on kivaa. :)

maanantai 25. heinäkuuta 2016

Reissunaiset Tampereella

Niin taas vain ollaan maanantaissa, vaikka ihan juurihan oli perjantai-ilta. Nyt voisi melkein todeta, että "on ilimoja pirelly", kun Suomen kesä on antanut parastaan and still going strong. Maanantaikaan ei tunnu niin maanantaille, kun aurinko paistaa ja mittari näyttää ulkona plussaa enemmän, kuin sisätiloissa. Toivottavasti kaikki ovat päässeet nauttimaan auringosta ja lämmöstä, ja jos vielä kesälomat osuu tähän, niin mikäs sen parempaa. *tähän semmonen aurinkolasihymiö*

Pakkasin perjantaina illalla kahden naisen reissukamat ja lauantaina aamusta paineltiin Valtion Rautateiden toimesta neiti K:n kanssa kohti Tammerforsia. Tarkoitus oli mennä lauantaipäiväksi Tammerfesteille, joka mielestäni - kaupunkifestareiden ystävänä - on yksi kivoimmista kesätapahtumista Suomessa, mutta ei mennyt niinkuin Strömsössä: Tammerfest-lauantai oli ensimmäistä kertaa tapahtuman historiassa loppuunmyyty, joten jouduttiin pikkumimmin kanssa tyytymään köyhän naisen elämykseen ja fiilisteltiin menoa aidanraosta. Onneksi se ei tahtia tuntunut miniversiolla haittaavan, vaan esimerkiksi Elastisen tahtiin oli ihan yhtä hyvä jammailla alueen ulkopuolellakin. Alle kaksivuotiaathan festaroimaan olisivat päässeet ilmaiseksi, ja alle 10-vuotiaat lastenlipulla.Tapahtuma oli sallittu kaikenikäisille ja alle 12-vuotiaat pääsivät alueelle aikuisen kanssa. Luonnollisesti anniskelualueet festariporttien sisäpuolella olivat sitte vielä erikseen k-18-ikärajalla.

Vähäsen laittoi naurattamaan taas tämä suomalainen festivaalikäytäntö, jossa ei anneta vahingossakaan milliäkään periksi missään, vaikka maalaisjärjellä ajateltuna asiat voisi hoitaa toisinkin. Toki meidän supisuomalaisen suvaitsevalla lainsäädännöllä on osuutensa asiaan, eikä sitä vastaan passaa lähteä kapinoimaan tai lähtee luvat. Yksi asia on kuitenkin, johon lainsäädäntökään ei ylety ja johon toivoisin tapahtumanjärjestäjien ja/tai tapahtumissa (vapaaehtoisina) työskentelevien kiinnittävän huomioita: Saa olla ystävällinen ja jopa avulias. Katu-uskottavuus ei kärsi, vaikka vähän hymyilisi tai auttaisi festarivierasta, etenkin jos pyydetään. Mikäli päivänä numero kolme, tai jopa neljä, ei jaksa enää olla ystävällinen, niin voi seuraavalla kerralla vaikka jättää väliin koko työnakin, tai hakeutua tehtäviin, joissa ei niin edellytetä positiivista otetta. Toki niitä aurinkoisia asiakaspalvelijoita ja järjestyshenkilöitäkin tapahtumista löytyy, mutta valitettavan monesti useamman päivän bileissä aletaan olla tympääntyneitä juhlakansaan viimeisenä päivänä; on juhlija sitten iloisessa laitamyötäisessä, tai lapsen kanssa vanhemman ominaisuudessa liikkeellä. Vähän pelisilmää ja positiivista mieltä, niin pääsee jo pitkälle - niin tapahtumatyöntekijä, -kuin vieraskin.




Sunnuntaina ennen kotiinlähtöä treffattiin vielä ystäviä ja käytiin vohveleilla Kuparitalon vohvelikahvilassa - NAM! Paikka on sympaattinen, viihtyisä ja sieltä saa ehkä Suomen parhaat vohvelit. No Tampereen ainakin. Kauniiden esineiden ja asioiden rakastajalle miljöö on todella ilo silmälle. Sitä on myös Tammerkosken rannat ainakin auringon helliessä. Ihmisiä oli liikkeellä todella paljon, osa epäilemättä pokemon-metsällä. :D Siinä aihe, johon lupaan, että en tämän enempää koske.

Toivottavasti kaikki pääsivät nauttimaan viikonlopusta ja viikko alkaa vähintään yhtä hyvissä fiiliksissä, kuin itsellä. Kivaa viikkoa evribadi! Onko onnekkaita kesälomalaisia?

torstai 21. heinäkuuta 2016

GreenGate-hulluus

Tiedättekö GreenGaten sisustustuotteet, astiat ja muut härpäkkeet? Ellette tienneet, niin nyt tiedätte ja ne ovat ihania! Olen hullaantunut etenkin sarjan astioihin, jotka ovat kuin karkkeja. Tyttöväriä tyttövärin perään, maalaisromantiikka-diggarille kukkakuviota ja minimalistisemmalle ihmiselle - kuten minä - hillitympää kuviota tai pelkkää yksiväristä. Jokatapauksessa vaikka mitä kaunista ja hei, myös käytännöllistä! Kuitenkin varoituksen sananen, aika hintaviakin ovat, ainakin omasta mielestäni. Sillointällöin kuitenkin löytyy onneksi niitäkin ihanuuksia ale-hinnoin, joten ei kannata heittää toivoa. Astiat myös kestävät konepesun ja sopivat mikroon, ellei tuotteessa erikseen muuta mainita.

Itse olen bongannut GG:n astioita nettikaupoista ja fb-kirppiksiltä, mutta lähialueella tiedän ainakin Ilmajoella sijaitsevan Mallanmakeat, joka niitä myy. ..ja vinkkinä, samaisesta paikasta saa myös ttttaivaallisia leivonnaisia. Sopiva paikka vaikkapa pienelle lauantai-iltapäivän kahvihetkelle. Lähimatkailu kunniaan!

Ihania GreenGaten Alice Pale Pink latte -ja everyday-mukeja. <3

Joudun ehkä nyt hieman täydentää astiavarastojani tämän puheenvuoron jälkeen. :D Lisää hyviä vinkkejä, mistä olette GreenGatea bonganneet? Ja hei, koska allekirjoittaneelle torstai on uusi perjantai, kiitos lyhennetyn työviikon, niin aurinkoista ja rentouttavaa viikonloppua!

maanantai 18. heinäkuuta 2016

Turkki-ikävä

Aamulla se iski, nimittäin ikävä Turkkiin. Aurinko paistoi, oli rauhallista - koska tällä pellon laidassa niin kovin usein on kauhean kova meininki ;) - ja jostain hiipi mieleen Alanyan aamut: Se hetki, kun tukahduttava helle ei ole vielä lyönyt päälle ja kaupunki vasta heräilee uuteen päivään. Katuja pestään ja kastellaan, leipomoissa paistuvat tuoreet leivät ja pienet marketit avaavat oviaan. Vallah, so nice!

Alanya on sopiva combo rantalomameininkiä ja kaupunkia, unohtamatta paikallistakaan asutusta. Perinteisestä turkkilaisesta elämänmenosta siellä ei välttämättä käsitystä saa, ainakaan kuumimpina sesonkikuukausina, ennenkuin tutustuu ihmisiin. Muunmuassa se Turkissa onkin parasta: Ihmiset ja heidän vieraanvaraisuutensa. Toki vieraanvaraisuus juontaa osaksi siitä tosiasiasta, että suuri osa ihmisistä elää turismista, mutta myös siitä, että siihen heidät on kasvatettu. Vieraanvaraisuus on Turkissa tapa, joka tulee luonnostaan, ei suinkaan sellainen asia, johon erikseen pitää kiinnittää huomiota. Ja ei, en ole, enkä edes väitä olevani turkkilaisuuden, heidän kulttuurinsa tai tapojensa asiantuntija. Kirjoittamani perustuu ainoastaan omiin kokemuksiini ja huomioihini. Tiedän, että ei ole muodikasta reissata suomalaisten suosimassa rantalomakohteessa - saati sitten ihastua siihen - mutta toisaalta en ole koskaan suuremmin välittänyt siitä mitä muut ovat mieltä. Enkä taida olla ainoa, jolle Alanyan ja Turkin kohdalla ylipäätään on niin käynyt.

Syyskuulle olisi kalenteriin piirretty Alanyan loma, mutta viikonlopun tapahtumat ja maan sisäinen epävakaa tilanne laittavat todenteolla miettimään. Mikään ei kuitenkaan estä fiilistelemästä edellisvuosien reissuja ja haaveilemasta, että ehkä sittenkin...


sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Lomafiilistä ja draamaa

Aijjettä mikä viikonloppu! Ollaan kuljettu pikkumimmin kanssa kuin paremmatkin lomalaiset koko ihana, pitkä viikonloppu vailla oikein minkäänlaisia aikatauluja. Mansikanpoimintaa, ruokatoria, uimishommia (en todellakaan minä!), Joutopäivämarkkinoita, vaunulenkkejä ja mikä parasta; yhteispäikkäreitä. Kerrankin myös markkinoilta tarttui mukaan muutakin, kuin metrilakuja: Just mun näköinen rannekoruhässäkkä, love it!

 
 Todellisuudessahan ensimmäinen lomapätkäni on ollut lusittuna jo parisen viikkoa sitten, seuraava siintää syyskuussa, mutta ah ihanuutta miten osaakin etenkin näin kesäaikana arvostaa osittaista hoitovapaata ja lyhennettyä työviikkoa. Kesällä on muutenkin jotenkin erilainen elämänrytmi, on sitten töissä tai lomalla. Lämpö - tai no ainakin lämpimämpi, kuin noin keskimäärin vuodessa - ja valo sen kaiketi tekee: Askel on kevyempi ja aamulla herää pirteämpänä, kuin talviaikaan ikinä. Muka.


Perjantait pitäisi ehdottomasti olla vapaita aina ja kaikilla. Yksi ylimääräinen vapaapäivä tekee yllättävän paljon omalle jaksamiselle ja perheen parissa vietetty aika on aina henkisen pääoman kartuttamista. ..toki joskus sitä on myös ajan viettäminen ilman perhettä, ainakin mikäli känkkäränkän vierailu saa pienen ihmisen elämän draaman täyttämäksi ja harmitus iskee esimerkiksi siitä, että ruokapöydässä pitää istua eikä suinkaan seistä. Öhöm. Lyhennetystä työviikosta ja osittaista hoitovapaasta tulossa muuten oma postauksensa joskus hamassa tulevaisuudessa.

Ettei viikonloppu olisi ollut yhtä autuutta ja ihanuutta, pikkuponeja ja yksisarvisia, niin sekä perjantai, -että lauantaiaamuina maailma heräsi surullisiin ja järkyttäviin uutisiin: Ensin Nizzan terrori-isku, sitten Turkin vallankappauksen yritys. En ota aiheisiin kantaa sen enempää, toivon ainoastaan kaikille tuttaville ja ystäville Turkissa suojelusenkeleitä ja jaksamista, samoin tietysti ihmiseille Ranskassa, sekä koko kansakunnalle, joka tuntuu katsovan nyt pahuutta silmästä silmään. #peace #love