Heipat Pikkuponeilla ja Yksisarvisille

  Pikkuponit ja yksisarviset ovat kirmailleet nyt nelisen vuotta. Meno on ollut spontaania, suunnittelematonta ja todellista go with the flow-meininkiä. Välillä ponit ovat olleet asialla ahkerammin ja intensiivisemmin, välillä on mukaan mahtunut pidempiä taukoja. Aloitin blogin alunperin silkasta kirjoittamisen halusta, vailla sen kummempaa suunnitelmaa, määriteltyä aihepiiriä tai tavoitteita. Toki mielessä oli yhtä sun toista, mitä voisi olla kiva saavuttaa, mutta useimmiten asiat jäivät mietintämyssyyn ja omiksi mietteiksi. 

  Moni asia on matkanvarrella muuttunut ja elämästä on tullut jollain tapaa parempaa: Seestyneempää, eheämpää ja täysipainoisempaa. Oma minuus ja sielu ovat paremmin kasassa ja olo onnellinen, Neiti K on kasvanut taaperosta pieneksi tytöksi, perhe on kasvanut puolisolla ja neiti W:llä, ja on löytynyt se oma paikka maailmassa. Viime vuonna näki päivänvalon myös oma yritykseni, E2K Communications, jonka tiimoilta olen saanut tehdä hienoja yhteistöitä, ja niitä asioita, jotka eivät niin työltä edes tunnu. Oma polku on johtanut sinne, minne sen on kokoajan kuulunutkin johtaa.

  Tässä kevään mittaan on kypsynyt ajatus siitä, että Pikkuponit ja Yksisarviset -blogi on tullut tiensä päähän. Sanottavaa ei enää ole ja ideat ovat jossain muualla. Päiväkirjamainen lifestyle-blogikausi on omalta osaltani ohi, ja Pikkuponit ja Yksisarviset ovat tehneet tehtävänsä, auttaneet siinä, missä niiden pitikin, vaikka blogia perustaessani se tehtävä ei niin selkeä ollutkaan. Monestihan elämässä asiat menevät niin; ne selkiytyvät vasta ajan kanssa. 

  Kiitos siis tästä lähes neljän vuoden pituisesta matkasta! Lukijoita on ollut mukana hyvin vaihteleva määrä, mutta erityiskiitos Sinulle, joka olet suurimman osan teksteistäni lukenut. <3 Toivottavasti niistä välittyy jossain määrin oman olotilani seestyminen ja onnellistuminen (mahtaako onnellistuminen olla edes sana?) tässä vuosien varrella. Kokonaan blogikartalta en aio kadota, sillä ajatuksissa on uuden perustaminen; sellaisen, jonka aiheet liittyvät kotiin. <3 Pikkuponit ja Yksisarviset -blogi ovat toistaiseksi edelleen luettavissa, vaikka tekstit eivät enää päivitykään ja somekanavista puolestaan instagram jatkaa toimintaansa todennäköisesti seuraten jossain vaiheessa uuden blogin kanavaksi.

Ihanaa kevättä, hyvää vappua ja lähestyvää kesää! Pysytään turvassa ja terveinä! <3

Onnellisuuslista

  Anna Vihervaarasta kirjoitti jokin aika sitten blogissaan onnellisuuslistasta. Omiin korviini moisen listan kokoaminen kuulosti juuri siltä, kuin sen tarkoitus onkin: Kirjoita ylös mikä tekee sinut onnelliseksi, myös ja etenkin kaikki ne pienet asiat, ja onnellisuutesi lisääntyy. Ei välttämättä ainoastaan siksi, että olet kirjoittanut ne paperille, vaan koska sen jälkeen sinun on helpompi lähteä pyrkimään tietoisesti kohti niitä asioita ja nauttia niistä täysin siemauksin silloin, kun ne ovat käsillä.

  Omalla kohdallani vuosi on alkanut vähän takkuisesti, eikä vähiten flunssan, influenssan ja sen jälkitaudin takia, joten nyt jos koskaan on paras hetki miettiä mitä sieltä omalta onnellisuuslistalta löytyykään. Toisaalta viime viikkoina meillä on myös juhlittu urakalla, sillä neidit K ja W ovat täyttäneet vuosia ja synttäreitä on vietetty useampana viikonloppuna, joten ihan pelkkää takkuakaan elo ei ole ollut. Nyt, kun helmikuukin on jo ehtinyt kääntyä maaliskuuksi ja saa luvan kanssa fiilistellä kevättä on sekä vointi, että meininki jälleen paranemaan päin.

  Niin tai näin, onnellisuuslistalle on aina hyvä aika, ja minun listaltani löytyy ainakin seuraavat asiat:

Olen onnellinen kun...

...saan välillä olla yksin omien ajatusteni kanssa ja maadoittaa itseni tähän hetkeen.

...saan viettää aikaa perheeni kanssa.

...kuuntelen pikkuneitien kikatusta ja yhteisiä touhuja.

...neiti K tepsuttelee aamuisin herättämään minut ja kapuaa unesta lämpimänä viereeni peiton alle.

...on aikaa kirjoittaa ja kuvata.

...tunnen olevani oikealla tiellä yrittäjyyteni suhteen.

...saan istua hiljaisessa talossa, seuranani ainoastaan kahvikuppi ja katsoa miten aurinko nousee.

...on lämmintä ja aurinkoista.

...saan nukkua neiti K:n kanssa kylki kyljessä.

...saan kaivautua elämäni miehen kainaloon.

...tiedän, että voin luottaa tähän hetkeen ja ihmiseen rinnallani.

...saan suunnitella reissuja ja retkiä; pieniä, tai isoja.

...saan maleksia kaupungilla tai kirppiksellä ilman kiirettä.

...tiedän, että ei ole kiire minnekkään.

...saan laittaa kotia.

...saan katsoa takkatulta.

...huomaan, että osaan jälleen haaveilla kunnolla ja isoja.



  Siinäpä niitä, isoja ja pieniä asioita. Millaiselta teidän lista näyttää?

Mitä tapahtui vuosikymmenen lopulla?

  Pikkuponit ovat viettäneet hiljaiseloa viimeiset pari kuukautta ja siinä välissä on ehtinyt tapahtua vaikka ja mitä! Vuosi on vaihtunut uudeksi, vuosikymmen seuraavaksi, lumi ehtinyt sataa maahan ja sulaa pois ainakin puolenkymmentä kertaa ja minä olen perustanut yrityksen! Kyllä, luitte oikein! Mietintämyssyssä vuosikausia muhinut ja muutamaan kertaan muotoaan muuttanut haave ja idea konkretisoitui vihdoin ja yritykseni, viestintätoimisto E2K Communications, näki päivänvalon joulukuussa. Fiilis on sanoinkuvaamattoman hyvä, ja olen äärettömän onnellinen, että otin vihdoin tämän askeleen ja alan toteuttaa työelämän unelmiani. Olen edelleen myös päivätöissä, joten ihan täyspäiväiseksi yrittäjäksi en sentään kertalaakista heittäytynyt, vaikka ajatuksena se kiehtookin. Mennään kuitenkin asia kerrallaan.

  Tavoitteita yrityksen suhteen kuitenkin on asetettu, ja ensimmäinen sellainen on saada oma bisnes pyörimään siihen malliin, että kesän jälkeen olisi mahdollista vähentää tunteja päivätyössä. Täyspäiväiseksi yrittäjäksi ryhtyminen on vielä verrattain kaukana - vaikka who knows millaisia tilaisuuksia tässä matkanvarrella eteen tulee! - ja aina palkkatöissä olleena ajatus paitsi kutkuttaa,  myös hieman pelottaa. Se on kuitenkin mielestäni ainoastaan tervettä, ja aikahan sen näyttää miten se elämä eteenpäin vie. En sano "ei" millekään vaihtoehdolle tai kombinaatiolle, oli se sitten täyspäiväinen yrittäjyys, tai yrityksen ja palkkatöiden yhdistämien.

  Mikä sitten kannusti perustamaan oman yrityksen, paitsi intohimo ja inspiraatio sen tekemiseen, minkä parhaiten osaa, ja mikä ei varsinaisesti edes tunnu työltä? Veikkaan, että moni yrittäjä, tai sellaiseksi aikova vastaa hyvin samalla tavalla: Vapaus. Vapaus suunnitella omat työaikansa, sekä omassa tapauksessani myös paikan, josta duunit hoitaa. Nykyteknologian aikakaudella fyysisesti jossain tietyssä paikassa ei alallani tarvitse monenkaan asian takia olla, vaan lähes kaiken voi hoitaa mistä tahansa. Yksi tavoitteistani on luoda sellainen bisnes, joka ei ole tiukasti aikaan, eikä paikkaan sidottu, vaan hommat pystyy joustavasti ja omien aikataulujen mukaan hoitaa vaikka jostain auringon alta, jos niikseen tulee.

  Etätyö ja kotitoimisto, miksei liikkuvakin toimisto tarpeeksi inspiroivassa tilassa, ovat minulle oikea tapa ja ympäristö tehdä töitä ja huomaan jatkuvasti viihtyväni huonommin ja huonommin avokonttorin sykkeessä. Keskellä touhua ja tohinaa tuntuu, ettei mistään saa oikein kunnolla kiinni, eikä keskittyminen ole sataprosenttista. Mitä selvemmin sen huomaa, sitä huonommin tuntuu saavan tekemisen punaisesta langasta kiinni keskellä toimistomeininkiä. Toiset viihtyvät sellaisesssa ympäristössä; jatkuvassa sosiaalisessa tilanteessa, hälinän ja tekemisen meiningin keskellä, mutta itse huomaan olevani sellaiselle työskentelytilalle aika allerginen. Onneksi on olemassa neukkareita ja hiljaisia huoneita, joihin kaltaiseni rauhaa tarvitsevat anti-avokonttorilaiset voivat paeta. Oman yrityksen pyörittämisessä on sekin hyvä puoli, että oman työtilansakin voi valita sen perusteella, mikä parhaimmalta tuntuu.

  Mitäs muuta loppu -ja alkuvuoteen on kuulunut, kuin yrityksen perustaminen? Ainakin vietimme ensimmäisen joulumme uudessa kodissa. <3 Olin koko jouluviikon vapaalla, ja muutenkin pitkin joulukuuta tehnyt valmisteluja aattoa ja pyhiä varten, joten viimeisinä päivinä ennen joulua ei liiaksi tarvinnut hötkyillä. Vietimme koko joulun kotona, joka päivä vähän eri kokoonpanoilla. Vapaat tulivat tarpeeseen ja menivät todellakin toteen. Joulupäivänä saimme jopa lunta - jälleen yksi vuorokauden mittainen minitalvi :D - ja pikkunaisten riemuksi takapihalle syntyi talven ensimmäinen lumiukko. Heti pyhien jälkeen kävimme neiti K.n kanssa katsastamassa Frozen2-leffan, jonka ansiosta meillä vietään tässä kuussa 5 -ja 3vee synttäreitä Frozen2-teemalla. Tietysti. Jotkut saattavat muistaa, että meillä on juhlittu Frozen-synttäreitä on myös pari vuotta sitten, mutta uusi leffa, uudet teema-synttärit. Toki soon-to-be neiti 5veen mieli on pallotellut Frozen2 -ja merenneito-teeman välillä viime aikona, mutta onneksi on aina seuraavat synttärit. Rakastan suunnitella teemajuhlia - ja juhlia yleensäkin - ja haaveilen, että joskus lähitulevaisuudessa voisimme järjestää ystäville vaikkapa tuparit.

  Vuoden alku sen sijaan on ollut hieman takkuinen. On ollut ärhäkkää poskiontelotulehdusta ja kaikenlaista pienempää vaivaa. Nyt tammikuu kuitenkin on lusittuna, joten tervetuloa helmikuu ja toivotaan, että takkuisuudet ja pikkuvaivat jäivät vuoden ekaan kuukauteen. Yritän jatkossa pitää myös Pikkuponit ja Yksisarviset paremmin kartalla ja saada tännekin sisältöä vähintäänkin kuukausittain.

  Miten teidän vuosi on alkanut, ja joko on muita keväänodottajia, kuin allekirjoittanut?