Maailman pisimmältä tuntunut muutto

Nyt se on vihdoin ohi, paketissa ja maalissa! Muutto nimittäin, omasta mielestäni maailman pisimmältä tuntunut sellainen. Luovutin viime viikolla vanhan kotimme avaimet uudelle omistajalleen ja yllättäen olo on varsin kevyt. Ei tietoakaan enää epämääräisestä haikeasta fiiliksestä, vaan mieli on ainoastaan iloinen ja onnellinen. Kaikella on aikansa, ja nyt oli selvästi aika siirtyä eteenpäin, vaikka jäänkin kaipaamaan maailman parasta naapuriani. Kuinka moni voi kertoa saaneensa naapuriltaan vastapaistettuja vappumunkkeja, kauppakassin portaille kannettuna noro-viruksen jyllätessä, lastenhoitoapua, glögi-seuraa, tai jeesiä nurmikonleikkuu-hommissa ja lumitöissä? Minä voin, yya-sopimus naapurin kanssa on viime vuodet ollut voimissaan. Lämpimät kiitokset Miia! Onneksi välimatkaa ei nytkään mahdottomasti ole, vaikka apu onkin kauempana, kuin ainoastaan seinän takana.  

"Elsan värinen" huone <3

Tuntuu, että viimeinen kuukausi on pyörinyt pelkästään muuton ympärillä. Ei ole montaa iltaa, etten olisi muuttotouhujen parissa tavalla tai toisella puuhaillut. Laatikoita ehdittiin pakkaamaan ja purkamaan jo pieneltä ikuisuudelta tuntuva aika, joten nyt tekee mielellään vapaa-aikanaan jotain muuta. Edelleen uuden kodin nurkissa lojuu pari purkamatonta muuttolaatikkoa ja jokunen hassu jätesäkki, mutta se ei tässä konkurssissa ole enää juuri mitään. Yhtälö työt + lapsiperhearki +  muutto ei ole sieltä helpoimmasta päästä selvittää, mutta tulipahan tehtyä. Seuraavaa muuttorumbaa jaksan ajatella sen verran, että jahka se jossain vaiheessa eteen osuu, otan suosiolla muuttolomaa töistä, enkä edes yritä repeillä samaan tapaan, kuin tänä keväänä. Pieni vinkki siis kaikille muuttoa suunnitteleville lapsellisille: Loma + muutto = stressivapaampi fiilis. Viime viikkojen rutistus on tuntunut sen verran railakkaalta, että ihan heti ei tee mieli alkaa uudelleen kamoja pakkaamaan. Vannomatta kuitenkin paras, vaikka etuovi.com ei tällä hetkellä ihan hirveästi jaksakaan kiinnostaa.

Sinisen huoneen omistajassa asuu pieni shoppailija

Uusi koti tuntuu kaikinpuolin hyvältä, valoisalta ja kohtuullisen toimivalta. Erityisesti neiti K on innoissaan omasta huoneestaan, ja jo hyvissä ajoin ennen muuttooa hän ilmoitti, että tahtoo sinisen huoneen, (Frozenin) Elsan värisen siis. Mitäpä sitä ei äiti lapsensa eteen tekisi, ja omien arkistojen kätköistä löytyikin sopivat verhot, sekä päiväpeitto. Ihmiselle muuten kertyy vuosien varrella yllättävän paljon ikkunaverhoja ja tyynynpäällisiä! Ihanan pehmoinen, turkoosinsininen karvalankamatto neidin huoneeseen löytyi Combo-kirppiksen sisustusosastolta, josta siis löytyy nykyään myös uusia mattoja ja verhoja, vinkvink. Tutustumisen arvoinen paikka, lisätietoa löytyy täältä. Pikkuneiti on tyytyväisenä nukkunut jokaisen yön muuttomme jälkeen omassa huoneessaan, eikä kertaakaan ole hipsutellut yön tunteina äidin kainaloon. Taisi yhtenä yönä käydä jopa niin, että äiti hipsutteli neidin viereen, mutta se on eri tarina se. :D Tyypillisesti suurempi kriisin paikka on siis ollut äidille pikkuneidin muutto omaan huoneeseen, kuin suinkaan toisinpäin. Tyyppi nukkuu onnellisena x-asennossa omassa sängyssään, omassa huoneessaan ja rakastaa aamuisinkin loikoilla peiton alla pitkät tovit ennen kuin nousee ylös. <3

Kotihoodeilta

Tavarat ovat siis hiljalleen löytäneet paikoilleen niitä muutamaa surullista pahvilaatikollista lukuunottamatta. Myös lattiat odottavat mattoja pesulasta, mutta eiköhän tässä ennen kesälomaa saada koti kokonaan kuntoon. Väsynyt, mutta onnellinen on juuri nyt oikea sanapari kuvaamaan vallitsevaa olotilaa, ja fiilis on sen verran raukea, että mihinkään kovin suuriin ei juuri nyt jaksa ajatella ryhtyvänsä. Ennen kesälomaa on enää reilut pari viikkoa töitä, joten tästä on hyvä lasketella kohti toukokuun loppua, Alanyan reissua ja arkivapaata neljää viikkoa. 

Ihanaa loppuviikkoa jokahittelle, alkukesä antaa parastaan! #eläkuinviimeistäkesäpäivää :D