Siunattu vimpeliläinen hulluus!

Olen pesäpalloihmisiä. En enää kovinkaan aktiivinen sellainen, mutta entinen pesäpalloilija on aina entinen pesäpalloilija, eikä laji lähde sielusta kulumallakaan. Enää ei peliä katsoessa sormet syyhyä päästä pelaamaan - liekö itsesuojeluvaistoa :D - mutta hyvää palloilua on edelleen nautinto katsoa. Sen, sekä tarkuuvarman huikean tunnelman, takia otettiinkin lauantaina suunta kohti Vimpeliä ja Saarikenttää, jossa pelattiin miesten superpesiksen viides ja ratkaiseva finaali. Vastassaan Vedolla oli kukas muukaan, kuin rakas vihulainen Sotkamon Jymy.

Kuva lainattu Vimpelin Vedon virallisilta fb-sivuilta

 Saarikenttä on mielestäni Suomen kaunein pesäpallostadion, ja aijjettä kuulkaa niin oli hienoa olla todistamassa juuri siellä, kun sinivalkoinen Veto vei suomenmestaruuden nimiinsä! Vetolaiset ovat kultansa ansainneet, sillä viisi viimeistä kautta ovat päättyneet SM-hopeaan, ja vaikka hopea ei missään nimessä ole huono juttu, niin eihän se samalla tavalla urheilijaa lämmitä, kuin se kaunein ja kirkkain. Ja voi sitä tunnelmaa mikä Saarikentällä - ja koko paikkakunnalla - vallitsi: Vedon tapauksessa on sanottava, että mestaruus on koko kylän voitto, sillä vimpeliläiset elävät sankareidensa mukana varmaan tiiviimmin kuin yksikään kyläyhteisö Suomessa.

Lämpimät onnittelut siis Vimpeliin; olette juhlanne ansainneet!

Lomalomalomalomalomalomatunnelmia

Jos jollekin on jäänyt epäselväksi, niin olemme neiti K:n kanssa lomalla. Ai ihanuutta; pitkiä, hitaita aamuja - jännä, miten kahdeksaan ja puoliyhdeksään nukkuminen tarkoitta nykyään pitkää aamua :D - ja päiviä ilman sen kummempia aikatauluja. Meininkihän oli, että olisimme lähteneet Alanyan auringon alle, mutta koska näköjään on vanhemmuuden myötä tullut hieman arkajalan vikaa, niin päätin perua reissun. Olemme siis nauttineet lomasta kotihoodeilla, mutta kummasti ne päivät tuntuvat täyttyvän touhusta, ja mikä tärkeintä, yhdessä vietetystä ajasta. <3 Neiti hymynaama on kyllä ihan parasta lääkettä, jos muuten tuntuisikin vastustavan.

Leikkikenttähommiin menossa <3

Tämän sortin lomat ovat lapselle kaiketi niitä, jotka parhaiten jäävät mieleen: Tehdään asioita yhdessä, ilman kiirettä. Myös niitä, joihin monesti tulee sanottua arkena "ei". Tällä viikolla agendalla on ainakin kylpylähommia ja Vesan kauppaa ja tiedä vaikka ennen sorvin ääreen paluuta tekisi vielä extempore-reissun Tampereelle, vai vaikka laivalle. Aivan itseäkin jännittää mitä tuleman pitää. :D
Pikkumuidu kävi muuten kunnon maalaistytön tavoin treenailemassa menneenä viikonloppuna myös traktorihommia, alla taidonnäyte.

Traktorin rattiin ja menoksi. <3

Jos on aurinko paistanut ja lämpötila kiivennyt jopa yli kahteenkymmeneenkin !!!!! asteeseen, niin sen verran on saatu niskaan myös vettä ja syksyn harmautta, että on saanut hyvillä mieli vetää villasukat jalkaan ja käpertyä sohvannurkkaan. ..on muuten nykyään yksi lempparijutuistani, mikä tietysti kielii siitä, että vuodet vierii ja retrous senkun lisääntyy. :D 

Hyvää alkanutta viikkoa ja aurinkoaaaaaaa!

Ps. Superpesiksen finaalit ovat myös alkaneet - varma syksyn merkki muuten - ja täältä lähtee isot tsempit Vimpelin Vedolle; kääntäkää kultajuna Kainuusta Järviseudulle!