Kuukauden kuulumiset ja happy halloween!

Pikkuponit ovat pitäneet lähes koko lokakuun lomaa vähän vahingossa. En suunnitellut pitäväni sen kummempaa blogihiljaisuutta, mutta jotenkin ei vain ole ollut sellainen fiilis, että olisi mitään sen sorttista sanottavaa, jota haluaisi tänne kirjoitella. Kyse ei ole mistään syksyn aiheuttamasta matalapaineesta, vaan ihan yksinkertaisesti ajan, ja sitä myöten, luovuudenkin puutteesta. Olen keskittänyt energiani kotiin, töihin ja opintoihin, joten blogihommat ovat jääneet hieman paitsioon. Onneksi se ei harrastelija-bloggaajaa niin haittaa, vaan voi hyvällä omallatunnolla jättää kirjoitushommat hautumaan, jos sille tuntuu. Edelleen kirjoitusfiiliksen kanssa on vähän niin ja näin opintojen kurssitöiden deadlinejen lähestyessä uhkaavasti, mutta päivitetään nyt ainakin kuulumisia.

Kaikenkaikkiaan tähän syksyyn kuuluu oikein hyvää. Ilmassa on yhtä ja toista, asuntohommia ja muuta, mutta mikään asia ei varsinaisesti ole mennyt eteenpäin, vaikka itsestä siltä tuntuukin. Arki saa tällä hetkellä hymyn huulille ja tuntuu hyvältä, joten loppuvuoteen on leppoisaa lasketella. Ensimmäistä kertaa pariin vuoteen päälle painava syksy ja varovaisesti itsestään ilmoitteleva kaamos eivät saa aikaan ahdistusta, vaan kotoisan hämäriä iltoja kynttilänvalossa, ja hitaasti valkenevia aamuja jopa odottaa. Aamun kirpsakat kelitkään eivät ole vetäneet mieltä matalaksi tai saaneet hampaita kalisemaan yhteen, vaikka olenkin sinnikkäästi pitänyt nahkatakki-osastosta kiinni. Toistaiseksi pitänee vaihtaa hieman paksumpaan asustukseen, mutta kieltäydyn hautaamasta nahkatakkia vielä kovin syvälle kaapin syövereihin, vaikka marraskuu näköetäisyydellä häämöttääkin.

Ovella on myös halloween, johon aloimme neiti K:n kanssa viime viikolla jo valmistautua parin kurpitsalyhdyn askartelun verran, ja tällä viikolla kiinnitettiin haamu -ja lepakkohahmot koristamaan kotia. Kahden viikonlopun halloween-juhlinnan jälkeen saakin hiljalleen alkaa fiilistelemään joulua. Tai ainakin allekirjoittaneen kirjoissa niin voi ryhtyä tekemään, vaikka kauden ensimmäiset glögit onkin nautittu jo lokakuun alussa. Henkinen raja joulutuksen valloilleen päästämiselle vaikuttaisi itselläni kuitenkin olevan halloween ja pyhäinpäivä; sen jälkeen saa mun puolesta joulu tulla. :D Tosin tänä aamuna hiippaillessani vielä hiljaisessa ja uinuvassa kodissa fiilistelin joulua ja riisipuuron tuoksua. ...

Mitäs muuta? Koko lokakuu on ainakin tuhrattu myös syysflunssailuun. Tuntuu ettei syysflunssasta pääse kunnolla eroon ollenkaan ja neiti K taisi olla niistämättä kokonaisen viikon, ennenkuin sama show taas alkoi. Vietimme melkein kokonaisen viikon kotosalla neidin kuumeilun takia ja siinä sivussa sain paranneltua oman flunssanikin. Toipumisen myötä pystyin tekemään myös paluun lenkkipolulle, ja nyt vaikuttaisi olevan pikaisesti edessä uusien juoksulenkkareiden osto, kröhöm. Istumatyö + juokseminen = selkäjumi. Heitetään sekaan vähän venyttelyä, niin jumi ei ole ihan niin paha, mutta pitänee nöyrtyä ja myöntää, että säännölliset hierojakäynnit on ehkä otettava tavaksi. Mietinpä tuossa viikolla pimeän aikaan lenkkeillessäni myös hoodeilla nähtyjä susia, eikä fiilis ollut ollenkaan kiva. Siinä ei auttaisi edes kunnolliset lenkkarit, jos sellainen tyyppi vastaan tupsahtaisi.

Siinäpä ne tärkeimmät pääpiirteissään, perusarkea. Viikonloppuna juhlitaan halloweenia - osa yksi - ja ehkä vähän leivotaan teeman mukaisia herkkuja. Yökyläillään ystävien luona ja ollamöllötetään tekemättä mitään kovin suuria. Pitäisi sitä, tätä ja tuota; kouluhommia, kirppisjuttuja ja töitä, mutta nyt mennään flown mukana ja tartutaan toimeen, jos sille tuntuu. Happy weekend evribadi!

Kuvat: Pixabay

Sekalaisia syysjuttuja ja sisäisen jouluttajan hillintää

Maanantaina oli ensimmäinen aamu, kun fiilis todenteolla oli syksyinen: Säätilan lonkeronvärinen yleisilme paljastui, kun aamun pimeys väistyi. Taisi muuten olla myös ensimmäinen todistamani arkiaamu, kun herätessä oli pimeää. Jos viime viikolla heräsin tajuamaan, että lapselle saattaisi olla syytä alkaa etsimään välikausivaatteiden alle kunnollisia lämpimiä kerroksia, oli toissapäivänä se aamu, kun paksumpi takki puettiin päälle; ensimmäistä kertaa lähes puoleen vuoteen. Syksy on ollut ihanan lämmin, kesästä puhumattakaan, ja säätiedotukset kertoivat, että tälläkin viikolla huidellaan lähemmäs kahdenkymmenen lämpöasteen syyskelissä, ihan mieletöntä! Suunnittelin viikonloppuna kesävaatteiden -ja kenkien poispakkaamista, mutta ehkä siirrän asiaa ainakin vielä viikolla-parilla, vaikka sandaalikelit taitavakin olla auttamatta mennyttä tältä vuodelta, ellei sisätiloissa halua narukengissä vielä tepastella.

Syksyn ja syyskelin saapuminen alkaa olla jo ihan tervetullutta, vaikka en jatkuvaa vesisadetta ja nollakelejä vielä kaipaakaan. Kirpsakka syyskeli auringonpaisteineen, tummuvine iltoineen ja hämärine aamuineen on pitkän kesän jälkeen jollain tapaa lohdullista ja turvallista; etenkin ne illat. Aamuisin valoa saisi tulvia ovista ja ikkunoista, että kroppa ja mieli herää kunnolla. Kunnon joulurakastajan tavoin myös alle sadan (!!!!!) yön päässä siintävä joulu yrittää puskea mielenperukoilta esille, mutta yritän sen siellä pinnan alla vielä tovin pitää..ehkä kuukauden päästä voi jo alkaa intoilemaan siitäkin. Jahka lokakuulle päästään on mielestäni jo ihan luvallista aloittaa esimeriksi glögikausi. Kynttiläkausihan on jo korkattu muutamia viikkoja sitten, mutta se onkin toinen juttu.

Syksyn ja syyskelien rantautuminen on saanut aikaan myös lapsen vaatevarastohin perehtymisen. Neiti K venähti kesällä pituutta ihan urakalla, joten ostoslistalle on päätynyt yhtä sun toista. Kiitos nettikirppisten ja ystävien kaikkia ei tarvitse uutena lähteä kaupasta metsästämään, vaan osa löytää tiensä uudelle käyttäjälleen kierrätyksen kautta. Talvihaalaripolitiikkaan neiti sai myös itse vaikuttaa, joten ensi talvena meillä kirmailee (taas) pieni pantterikuosinen nainen.

Pesänrakennusvimma on selkeästi myös heräilemässä, sillä bongasin juurikin nettikirppiksen kautta meille hävyttömän pienellä rahalla klaffilipaston, joka nyt seistä nököttää olkkarissamme odottamassa maalaamista, ja muuta pientä fiksaamista. Sormet jo syyhyävät päästä projektin kimppuun, mutta odotan hetkeä, jolloin saisin useamman tunnin huseerata yksin kotona lipaston parissa. Jännä nähdä milloin sellainen hetki tulee. :D

Kauppoihin ilmestyneet kurpitsatkin kutittelevat anti-askartelijan halloweenlyhty-kaivertamishaluja, ja olisi varmaan jälleen syytä perehtyä myös siihen, mitä siitä kurpitsasta oikein voisi kokata ja leipoa, ettei mene lyhtyaskartelijalla hyvät eväät hukkaan. Kurpitsa ei ole ikinä kuulunut makunsa puolesta lemppareihin, mutta ehkä sitä johonkin sosekeittoon pystyisi jemmaamaan. Kokkailuintokin on selvästi palannut laiskan kesäkokki-kauden jälkeen, joten fiilis ja ajatukset todellakin keskittyvät nyt kotiin. Mikäs sen parempi paikka ihmiselle ilmojen viiletessä ja ympärivuorokautisen valon kaikotessa. En teidä teistä muista, mutta itse ainakin huomaan iltojen hämärtyessä aikaisemmin myös sen, että peiton alle kömpii mielellään jo ihan ihmisten aikaan ja unta saa taas kesän kukkumisten jälkeen jopa sen 8h yössä.

Mitäs teidän syksyyn kuuluu ja joko ajatukset karkaavat jouluun?

Kuvat: Pixabay

Halloweenfiilistä ja juhlahumua

Halloween on onnellisesti tältä vuodelta takana ja sitä myöten myös neiti K:n ihka ensimmäiset Halloweenjuhlat. Tämän(kin) äiti-ihmisen sydän melkein pakahtui - taas kerran - kun pieni murunen aamulla puettiin asiaankuuluvaan asuun hoitoon mennessä, missä oli iltapäivällä tiedossa juhlat. Aluksi innoissaan oli ilmiselvästi ainoastaan äiti, mutta pikkumimmi lämpeni juhlapukeutumuiselle pienen ihmettelyn jälkeen.

Halloween-tyyli 2016

Kävin itse myös pitkästä aikaa juhlahumussa, mutta jätin oman kissanaisen pukuni odottamaan parempaa aikaa :D ja tyydyin luottoystäviini pikkumustaan, korkeisiin korkoihin ja olalla keikkuvaan tiikeriin, eli Tiger of Swedenin ketjuhihnalla varustettuun olkalaukkuun, joka on kulkenut juhlissa mukanani viimeiset kymmenen vuotta. Laukku on maksanut itsensä takaisin monet kerrat ja on erottamaton osa juhlalookiani vuodesta toiseen.

Luottoystävä

Kävin siis perjantaina katsomassa Vaasan omia punkkareita, Klamydiaa, WsAreenalla ja yllätyin iloisesti miljööstä: Homma toimi ja ihmisiä riitti. Keikkamiljöö todellakin paikallaan ja juuri sellainen, mitä Vaasaan on kaivattu. Hatunnosto ihmisille, jotka Vaasassa jaksavat moisten paikkojen ja tapahtumien puolesta ja takia yrittää! Myös punkkarit olivat kovasssa vedossa ja ilmeisesti vain paranevat vanhetessaan. Vinkkinä siis niille, jotka vielä ihmettelevät pikkujoulujen ohjelmaa: Kannattaa katsastaa WsAreenan ohjelmisto ja ottaa suunta sinne, mikäli jotain vähänkin mielenkiintoista löytyy.

Halloween-hommia

Heräsin tällä viikolla tajuamaan, että niin tosiaan, viikonloppunahan alkaa jo lokakuu! Aikaisemmin lokakuu oli jollain tapaa tympeä "välikuukausi" alkusyksyn ja joulutohinan välillä, mutta viime vuosina olen tykästynyt myös lokakuuhun, eikä vähiten kuun lopulla häämöttävän halloweenin ansiosta. Meillä koti-Suomessahan halloweenia tavataan juhlistaa marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna, johon osuu myös pyhäinpäivä, kun taas Jenkeissä juhlitaan aina 31. lokakuuta huolimatta siitä mille viikonpäivälle se osuu.

En välttämättä - jotkut voisi sanoa, että en TODELLAKAAN :D - ole halloweenin perään asiaankuuluvan pukeutumisen ja maskeeraamisen takia, vaan kaikki kiva kausihömpötys on mun juttuni. Kotia on kiva koristella teeman mukaisesti, joskin siinäkin olen tooooooodella maltillinen ainakin vielä toistaiseksi, kun jälkikasvu ei niin noiden hommien päälle vielä ymmärrä. Kurpitsat on kuitenkin hommattava ja kaiverrettava lyhdyiksi, ja vaikka se on vihoviimeistä hommaa, niin lopputulos on sen arvoista. Plus samalla vaivalla saa värkit erimerkiksi kurpitsapiirakkaan ja jos onnistuu paahtamaan siemenet sopivan rouheiksi, on niistäkin iloa vaikkapa salaattien päällä tai myslin seassa. Naaaaaams.

Mr. Pumpkinpie

Halloween katkaisee sopivasti vuoden pimeintä aikaa ja on mielestäni kiva lisä kalenterivuoden juhliin. Perinteisestihän meillä pohjolassa on tavattu pukeutua naamiaisasuihin myös vappuna, kevään korvalla, mutta kuka sanoo, ettei sitä voisi tehdä pariin otteeseen vuodessa. Meidän perheen kalenteriin varmasti tullaan merkkaamaan halloween jatkossakin, ja sormet jo syyhyää päästä muutaman vuoden päästä järjestämään pikkumurulle ja hänen ystävilleen halloween-kemuja.