Missä mun joulufiilis on?!

Olen ollut tällä viikolla joulumielen metsästyksessä ja ihan kuin hiljalleen olisi tuloksiakin nähtävissä. Hitaasti, mutta hitaasti - sopii kirjoittajan mentaliteettiin..not. :D Jostain syystä tänä vuonna tämä pimeä aika tuntuu tavallistakin synkemmältä ja voimia vievältä. Kevään lapsi kaipaisi jo kovasti valoa, että heräisi tästä pienimuotoisesta horroksesta ja huomennahan sitä kohti jo mennäänkin, oliko peräti kukonaskel kerrallaan; valtavaa vauhtia siis. Happyhappyjoyjoy, kohta ei lapsellakaan tarvitse enää iltapäivällä sanoa, että ei, nyt ei ole aamu, vaan iltapäivä. Ei, nyt ei syödä aamupuuroa, vaan päivällistä. Get the picture.

Jouluun, tai jouluaattoon on siis kolme yötä ja joulumieli edelleen vähän kiikunkaakun, mikä ei ollenkaan ole tavallista meidän taloudessa. Kaikki asiaankuuluvat härpäkkeet tuvasta toki löytyy; on valotähtiä, joulukuusta kaikkine tykötarpeineen, valopalloja siellä sun täällä, hyasinttia ja tonttuja kurkkimassa valokuvien takaa, mutta ei, jostain syystä ei oikein nyt lähde ihan totutulla tavalla tämä jouluhomma. Neiti K on tottakai tohinoissaan, joten eiköhän se fiilis minutkin löydä viimeistään aattona. <3 Taidan kokeilla ennen sitä vielä hyväksi havaittua konstia; kaivaa suklaajemman esille, Yksin Kotona-leffan netfilixistä (kai se nyt sielä on?) ja jälleen kerran kaivautua sinne sohvannurkkaan niine hyvineni.

Kuva lainattu

Joulun nurkilla ajatuksissa ovat tavallista enemmän myös ne ihmiset, jotka syystä tai toisesta eivät ole elämässämme tai (fyysisesti) enää luonamme, terkkuja vaan pilvenreunalle. <3 Perhejuhlan lähestyessä toivoisi, että ihmiset pystyisivät näkemään oman itsensä ohi ja osaisivat katsoa suurempaa kuvaa, päästää irti negatiivisista asioista ja unohtaa oman katkeruutensa tai muut itseään kuluttavat fiilikset. Yleensä niillä satuttaa ainoastaan itseään ja läheisiään.

Näihin kuviin ja tunnelmiin, hyvää jouluviikkoa jokahittelle! :)