Joulu ja loma oli ja meni ja taas ollaan kiinni arjessa. Yritin koko joulunpyhien ajan karistaa epämääräistä väsymystä, joka minua on koko syksyn enemmän ja vähemmän seurannut, mutta välipäivinä annoin periksi ja olemmekin neiti K:n kanssa huilineet, ottaneet, rennosti ja katsoneet Disney-elokuvia (lue: Pelkkää Lumikkia! :D ) koko loman. No melkein koko loman, vähän on myös ulkoiltu ja käyty uimassa. Joulupukki muisti pikkuneitiä isolla kasalla joululahjoja, joista mieluisimpia vaikuttavat olevan nukenrattaat ja vauvanukke, piirustustaulu, sekä voi autuutta ja ihanuutta, kitara! Nyt ei tarvitse enää tyytyä pelkkään ilmakitaraan inspiraation iskiessä. <3 Itseäni ei pukki muistanut vieläkään kunnon kameralla, joten jälleen kerran pahoitteluni epätarkoista kuvista.
Tuntuisi siltä, että loma ja laiskottelu ovat menneet toteen, sillä vireystaso tuntuisi olevan paremmalla tolalla, kuin hetkeen. Lieneekö enemmän henkimaailman juttuja tuo väsymykseni, joka vaikuttaa mystisesti hellittäneen otettaan loppuvuoden taituttua uudeksi vuodeksi. Kevättä kohti mennessä arkikin tuntuu vähän kevyemmältä. Asiaankuuluvasti olen tehnyt myös pari lupausta vuoden 2017 kunniaksi ja paljastettakoon, että toinen on turkin kielen opiskelun elvyttäminen. Koukutuin joululomalla ystävän suosittelemaan turkkilaiseen sarjaan - ihanaa turkkilaista ihmissuhdedraamaa :D - ja huomasin jälleen miten kauniilta turkin kieli korvaani kuulostaa ja miten turkkilainen kulttuuri edelleen kiehtoo. Tuumasta toimeen siis ja palauttelemaan mieleen jo muutama vuosi sitten opittuja asioita. Tekikö teistä kukaan uuden vuoden kunniaksi lupauksia?
Vuodenvaihde itsessään meni hyvinkin rauhallisesti, kuten lapsiperheessä nyt arvata saattaa, mutta itse en ole vuosiin enää ollut mikään uudenvuoden juhlija muutenkaan. Edelleen palaisi mieli vuodenvaihteeksi ja ehkä myös jouluksi Lappiin, mutta sijoitetaan se vielä toistaiseksi sinne "to-do"-kansioon ja kaivetaan esiin paremman hetken tullen. Lapissa on aina taikaa, mutta etenkin loppuvuoden kaamos saa siellä kaiken tuntumaan epätodelliselta - etenkin, jos lunta riittää ja talvi oikeasti näyttää talvelta. Miten teillä juhlistetaan vuoden vaihtumista, vai juhlistetaanko?
Toivon jokaiselle teistä onnen täyttämää vuotta 2017, ja alan taas itsekin hiljalleen synkän loppuvuoden jälkeen uskoa Pikkuponeihin ja Yksisarvisiin. Always remember to expect miracles. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti