#mielensäpahoittajat

Ylenmääräinen mielensäpahoittaminen on tätä päivää, suorastaan muotia. Sosiaalinen media ja jatkuvasti päivittyvä ja saatavilla oleva informaatio ovat kaiketi mielensäpahoittamisilmiön takana. On ihmisiä, joita ei kertakaikkiaan voi miellyttää, jotka hakemalla hakevat aiheita pahoittaa mielensä ja ilmaisevatkin sen hyvin kärkkäästi. On myös heitä, jotka tätä edellämainittua ryhmää tietentahtoen provosoivat, koska tietävät näiden nielevän syötin. Sitten on meitä, tai heitä, jotka pyrkivät suhtautumaan asioihin edes jonkinlaisella logiikalla, eivät anna kaiken vaikuttaa itseensä ja päästävät suurimman osan mielensäpahoittamisen aiheista toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Henkilökohtaisesti olen todennut viimeksimainitun toimivimmaksi omalla kohdallani, sillä believe it or not, olen varsinainen herkkis: Kyyneleet nousevat silmiin hyvinkin helposti, joten en viitsi sydäntäni kuormittaa liiaksia asioilla, joille en kertakaikkiaan voi mitään tai jotka ainoastaan järkyttävät. Jotkut voivat kutsua tätä suhtautumista myös tietynlaiseksi välinpitämättömyydeksi tai silmiensä sulkemiseksi maailman kamaluudelta, mitä se kai monessa kohtaa onkin, ainakin tuota jälkimmäistä.

On kuitenkin asioita ja tilanteita, jotka luonnollisesti myös itselläni - ja muilla kaltaisillani maailman-kauheuksilta-silmänsä-ummistajalla -  menevät tunteisiin ja joiden edessä en kertakaikkiaan osaa, pysty, enkä halua pitää suutani kiinni. En viittaa nyt ainoastaan sosiaalisen median luomiin tilanteisiin ja helposti nousevaan someraivoon, joka välillä saa varmasti suunnilleen kenet tahansa repimään hiuksiaan ihmisten typeryyden ja ennenkaikkea töykeyden ja ilkeyden takia, vaan myös ihan tavallisiin arkipäivän tilanteisiin työpaikan kahvipöydästä kaupassa tai kaupungilla sattumalta ja satunnaisesti käytyyn keskusteluun. Monesti aiheet, jotka menevät helpoimmin ihon alle ovat sellaisia, jotka koskettavat ihmistä henkilökohtaisesti ja joihin liittyy omakohtaisia kokemuksia. Kokemukset voivat vaihdella postiivisista negatiivisiin, tai ne voivat kaikessa yksinkertaisuudessaan ja mustavalkoisuudessaan olla niitä kaikkein kauheimpia, mitä ihmiselämä saattaa eteen tuoda.

En jaksa yleensä märehtiä kovinkaan pitkään epämielyttävilä asioita, yleensä esimerkiksi riitatilanne on hetken meteli ja omasta puolestani sillä kuitattu, mutta joidenkin asioiden kanssa homma ei vain toimi niin. Tiedän, että jokaista sanomaansa asiaa ei voi, eikä saakkaan punnita liian tarkasti - someen kirjoittamisen kanssa tilanne on tässäkin eri - mutta vaikka tarkoitus ei olisikaan kuin keskustella jostain tietystä asiasta ja tuoda omaa näkemystään esille, voi se juuri aihepiirinsä takia mennä toiselle hyvinkin syvälle. En suostu lukeutumaan mielensäpahoittajiin, ainakaan noin niinkuin yleisesti :D, mutta kärkkäimmänkin keskustelijan on hyvä tiedostaa, että jos ihminen on kokenut elämässään vaikkapa suuren tragedian, ei aihepiiriä ole viisasta sohaista miten sattuu. Esimerkiksi lasta tuloksetta haluaville ei kannata mennä sanomaan "mitä te nyt lapsella, hyvähän teidän noinkin on", ihan kuin läheisensä vaikkapa syövälle menettäneelle ei todellakaan ole soveliasta alkaa spekuloimaan johtuiko läheisen kohtalo hänen elintavoistaan. Ymmärtänette pointin.

Jospa siis mietittäisiin kaikki toisenkin kerran ennenkuin esimerkiksi ärsyynnymme jotain asiasta ja avaamme suumme; haasteellinen kehityskohde myös allekirjoittaneelle, joka omistaa suhteellisen lyhyen pinnan. :D Rauhaa ja rakautta, peace and loveeee!

Ps. Juhannus on ovella!