Kuva lainattu Power of Positivityn fb-sivuilta |
Mä olen hyvä näissä:
- Asioista innostuminen. Kaikki, jotka allekirjoittaneen tuntevat tietävät mikä on jutun juoni ja homman nimi, mutta sanottakoon, että jos innostun jostain asiasta, se on menoa sen jälkeen. On kyseessä sitten uusi asunto, musiikki, ruoka, harrastus, lapsen harrastus, you name it, josta innostun, ei minkäänsortin välimalleja tunneta: Se on on tai off. Tosin iän tuoma viisaus on hieman hiljentänyt tahtia ja saanut harkitsemaan asioita ehkä peräti sen ensimmäinen kerran, joskus jopa kahdesti.
- Kirjoittaminen. En tiedä ovatko muut samaa mieltä, mutta sehän riittää, että itse tietää, hehe. Blogin myötä olen saanut uuden kanavan toteuttaa itseäni, mutta kieltämättä harrastuksesta olisi hienoa saada työ, ja olisi hienoa elättää itsensä kirjoittamisella ja aiheeseen liittyvillä jutuilla.
- Organisoiminen ja järjestäminen. Langat pysyy käsissä hektisilläkin hetkillä, ja vaikka luulen, että suurin osa tästä piirteestä juontaa luonteesta, niin työelämän kokemuksillakin on varmasti merkitystä. Kymmenen vuotta alalla, jossa päivittäin on deadline, eikä työkuormaa varsinaisesti etukäteen voi suunnitella takaa sen, että pienessä kiireessä toimimisesta on tullut peruskauraa. On kyseessä siis työkuvioiden, arjen tai juhlien - tai kaikkien edellämainittujen yhtäaikaa - organisointi, niin tapahtuu kyllä. Että party planner käytettävissänne, mikäli tarvetta esiintyy. :D
- Itsenäisyys. Välillä ehkä liiaksikin asti, mutta helpottaa elämää, jo ihan pelkästään omien korvienkin välissä, kun tietää selviytyvänsä lähes asian kuin asian edessä. Aina voi pyytää myös apua, tai antaa ammattilaisten hoitaa hommat, kuten esimerkiksi auton korjaamisen, johon en todellakaan alkaa sekaantumaan, ettei käy "ei tässä mitään sähkömiestä tarvita"-tyyppisesti.
- Äiti-hommat. Mietin pitkään lisäänkö tämän listaan, sillä luonnollisesti sillointällöin - välillä useammin, välillä harvemmin - on maailman huonoin äiti-fiilis. Päätin kuitenkin lisätä, sillä vaikka välillä tuleekin notkahduksia, tärkeintä lienee, että ne tiedostaa, tunnistaa ja ehkä seuraavalla kerralla samanlaisen notkahduksen osaa välttää. Ehkä. Ainahan se ei todellakaan niin mene, mutta askel kerrallaan, lapsen kanssa toinen toistaan opettaen. En todellakaan tarkoita, että olen mikään supernanny tai maailman paras kasvattaja, vaan peilaan tässä nyt ainaostaan omaa elämääni ja meidän perhettämme.
Missä te olette hyviä, tai mitkä ovat parhaita ominaisuuksianne? Kaikista varmasti löytyy vähintään viisi positiivista juttua, ovat ne sitten mitä tahansa. Mietintämyssyt päähän ja oman elämän supersankariviitta harteille: Meistä jokainen on paras versio omasta itsestään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti