Sananen rakkaudesta

Ihan alkuun pieni varoituksen sananen: Jos ällösiirappinen meininki ei nyt maistu, niin kannattaa lopettaa lukeminen tähän. Tiedossa on nimittäin nyt niin sokerista settiä, että hampaat suunnilleen tippuu pelkästä ajatuksestakin ja näen jo sieluni silmin anti-romantikkojen yököttely-reaktiot.

Hypätään heti asiaan: En ole oikein ikinä uskonut rakkauteen ensisilmäyksellä, tai siihen omassa kaveripiirissäni joskus muinoin mainostettuun "jalat alta"-fiilikseen. Muistan miten joskus hurjina vuosina sinkkuystäväni vannoivat odottavansa miestä, joka vie niinsanotusti jalat alta. Samalla pyörittelin silmiäni, että niivvarmaan; järki käteen nyt naiset, not going to happen. Ja kuinkas sitten kävikään.. En ole ihan varma uskonko vieläkään varsinaisesti rakkauteen ensisilmäyksellä, mutta sanotaanko, että ymmärrän nyt paremmin mistä ihmiset kohkaavat siitä puhuessaan. Tai mitä tarkoittaa kulunut fraasi "kyllä sen sitten vaan tietää". Tähän sydän. <3

Rakkaushan on asia, joka kasvaa ja kehittyy ajan myötä. Joskus sen syntymiseen ei tarvita montakaan tovia, toisinaan se ottaa oman aikansa. Joskus voi tavata elämänsä ihmisen baarin jonossa ja tajuta suunnilleen samalla sekunnilla, että tässä on nyt jotain erityistä. Joskus pitää deittailla kuukausikaupalla ennenkuin molempien osapuolten kortit ovat selvillä. Yhtäkaikki, elämä ja kokemukset tekevät rakkaudestakin vahvempaa ja vakaampaa, on tunne syntynyt pikavauhtia, tai lämmennyt hitaammin. Yhtä ihanaa ja suloista se on jokatapauksessa, ja antaa elämään uusia, vielä parempia ja syvempiä sävyjä. Elämä on hyvää ja kivaa yksinkin - tai kaksin yksin - mutta vielä parempaa se on oikean kumppanin seurassa.

Kuva: Pixabay

Olen pesunkestävä romantikko, mutta elämä on opettanut pysymään varpaillaan uuden edessä aika pitkäänkin. Olen kuitenkin pysähtynyt miettimään voiko sillä tavalla saavuttaa mitään? Meneekö se niin, että ei se pelaa, joka pelkää ja joko all-in tai all-out? Eihän sydäntään voi yhtäaikaa sekä suojella, että antaa kaikkea itsestään uudelle? Omaan korvaan se kuulostaa mahdottomalta combolta. Mahdottomalta on ainakin tähän saakka kuulostanut myös se, että tällaisia asioita ei tarvitsisi pohtia, voisi vain antaa mennä; go with the flow ja sitä rataa. Tähän saakka. Viime aikoina olen huomannut, että ehkä moisia ei tosiaa tarvitse miettiä silloin, kun "sen vaan tietää".

Ihania joulunpyhiä kaikille, ja muistakaa:

"Täytyy antaa kaikkensa, jos haluu kylpee onnessa"- Mikko Harju, Taivas Ei Oo Rajana