Paluu Alanyan auringon alle ja paikallinen tatuointistudiosuositus

Paahtava aurinko, lämmin tuuli, jasminin tuoksu, lempeät, pimeät illat ja minareeteista kaikuvat rukouskutsut. Voi miten olinkaan Alanyan aurinkoon kaivannut! Viime retkestä oli reipas kolme vuotta ja epäilin, että siinä ajassa olisi käynyt vähintäänkin niin, että kaduilla, ainakaan ihan sattumalta, ei tuttuja enää vastaan tulisi, mutta väärässä olin - onneksi! Alanya oli edelleen se sama, tuttu, ihana paikka, joka aiheuttaa jossain määrin ristiriitaisiakin fiiliksiä. Tietyn sortin dramatiikalta kuitenkin välttyy - ja kieltämättä toisenlaista draamaa saa osakseen :D - kun matkaseurana on 2,5-vuotias pikkumuikkeli.

Reissu oli neiti K:n ensimmäinen Alanyaan, sillä parina edellisenä vuotena olen päätynyt perumaan matkasuunnitelmat -ja varaukset levottomuuksien ja maan sisäisen tilanteen takia. Aikaisempina vuosina on ollut levoton mieli matkustamisen suhteen, mutta nyt levottomuus oli tipotiessään ja matkaan lähdettiin turvallisin mielin. Neiti K:han on mitä mainiointa reissuseuraa ja ainoastaan menomatkalla Turkin kamaralle astuttaessa ja passintarkastukseen noin tunnin jonotettaessa paloi pikkuneidiltä ihan kunnolla hihat. Ei voi kyllä pientä ihmisenalkua syyttää, sillä noin viiden tunnin yöunet, reissujännitys ja passintarkastusaulan tukahduttava ilma olivat combo, joka olisi ajanut vähän isommankin ihmisen itkupotkuraivarin partaalle. Itsehän en ollu torkkunut edellisenä yönä kuin reilun tunnin verran, joten onneksi pikkumimmi hoiti päreenpolttamishommat, enkä itse voinut alkaa väsypäissäni kiukkuamaan passintarkastuksen hidasta - tai paremminkin turkkilaistyylistä :D - etenemistä. Pientä päänvaivaa aiheutti myös rattaiden paikantaminen tuloaulasta, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin ja ilman sen suurempia kommelluksia tai lisäkiukkuja pääsimme onnellisesti bussillemme ja siitä hotelliin.

Matka oli ihan perinteinen pakettimatka Tjäreborgilta, sekä hotelli entuudestaan tuttu Kleopatran puolella sijaitseva Sunpark Aramis, josta olin bookannut meille huoneiston lisäksi myös aamiaiset. Hotellia oli remontoitu sitten viime näkemän ja yleisilme oli raikkaampi ja valoisampi. Jo viimeksi siellä majoittuessani perushyväksi -ja siistiksi havaittu Aramis täytti odotukset tälläkin kerralla, eikä valittamisen sijaa ollut. Tosin käytimme hotellin palveluita aika niukalti, emmekä aamiaisten lisäksi esimerkiksi syöneet hotellilla kuin kerran; heidän turkkilaisessa illassaan. Altaalla viihdyimme lähes päivittäin ja alue oli todella pieni, mutta 2,5veen kanssa kuitenkin oikein sopiva pikkualtaineen ja leluineen. Pääasia tuntui olevan, että jäätelöä riitti ja että äiti jaksoi uida uimapatjan kanssa isoa allasta päästä päähän nuoren neidin itsensä matkustaessa patjan päällä. Myös Tjäreborg matkanjärjestäjänä saa plus-merkinnän, kuten aina ennenkin. Kaikki toimi, vaikka sanottakoon, että olen melkoisen helppo asiakas: Kohteessa riittää, kun lentokenttäkuljetukset toimivat ja kotiinlähtöaikaa ei tarvitse arpoa.

Tutussa lomakohteessa ja kaupungissa on puolensa ja etenkin kahdestaan pikkuihmisen kanssa matkatessa helpotti meininkiä noin 100%, kun ei tarvinnut arpoa, että mihin päin ja mitä ja mistä löytyy ja mitäs sitten. Kysyvä tietysti aina löytää, mutta itse koin tutun paikan vaivattomaksi. Pienen lapsen kanssa matkustaessa lomallakin kuitenkin on se tietty "arki" ja rutiinit, jotka loksahtavat aika nopeasti uomiinsa, ja päikäreiden ollessa vielä pääosin kuvioissa ei ympäriinsä miten vaan leuhottamiselle jää liiaksi tilaa etenkin, kun päikkäröijä ei todellakaan malta simahtaa rattaisiin, oli miten väsy tahansa. Aamupäivät siis soljuivat useimmiten kaavalla aamiainen, ruokalepo, uimaan, leikkipuistoon tai shoppaamaan, ja jonkinlaisen evästuokion kautta päikkäreille. Syyskuun alussahan kelit ovat vielä, etenkin keskipäivän jälkeen, tukahduttavan kuumia, mikä luonnollisesti rajoitti jonkin verran. Päivän kuumimmat tunnit yleensä päikkäröitiinkin - eli äiti istui parvekkeella lukemassa ja nauttimassa auringosta pikkumimmin nukkuessa - minkä jälkeen oli sopivasti aikaa pulahtaa vielä uimaan, jos huvitusta riitti, ja illat paineltiin pitkin Alanyan raittia käyden syömässä ja tervehtimässä tuttuja. Käytiinpä parina iltana jopa satamassa ihmettelemässä, neiti K:ta lainaten, merirosvolaivoja, sekä yhtenä iltana pikkumimmi sai todistaa ensimmäistä kertaa elämässään, kun turkkilaiset pojat tanssivat tiskillä. Some things never change. :D

Reissulta tarttui ihoon myös uusi tatuointi, jonka olin ajatellut ottaa vasta, kun matkassa olisi mukana muitakin ja pikkunaiselleni seuraa äidin istuessa neulattavana, mutta kuinkas kävikään. Tatuointistudio Galaxy Tattoo on tuttu vuosien takaa ja paikan tatuoijat ovat pysyneet samoina. Luotin siis vanhaan tuttuun ja hyväksi havaittuun, ja voin lämpimästi suositella Galaxya kaikille, jotka Alanyassa ovat ajatelleet kuvan ihoonsa hankkia. Paikka on siisti ja hygieninen, ja artistit ovat todella ammattitaitoisia. Studion "lastenhoitopalvelukin" tuntui pelaavan, vaikka moista ei taida virallisesti studion palveluissa olla. :D Galaxy Tattoo Alanyan yhteystiedot löytyvät täältä.

In progress by @omryekta

En ollut miettinyt reissua varten sen suurempia aktiviteetteja, vaan pääasia oli, että saimme ollamöllöttää, nauttia auringosta ja lämmöstä, touhuta yhdessä ilman kiirettä ja käydä moikkaamassa tuttuja. Kaikilta osin loma menikin täysin nappiin. Vaikka olen Alanyassa lomaillut reilut kymmenen kertaa viikko tuntuu edelleen kovin lyhyeltä ajalta. Etenkin, jos suunnitelmissa on yleisen rentoilun lisäksi nähdä ja kokea asioita, kannattaa bookata reissuun enemmän aikaa, kuin viikko. Ensi vuodelle onkin myös näiden reissunaisten kalenteriin piirretty parin viikon pyrähdys Alanyan auringon alle ja tarkoituksena on ennättää tehdä muutakin, kuin yleisesti nauttia olosta ja elosta. Until then..görüşürüz Alanya.

1700-luvun markkinahumua ja lomafiilistä

Vaikuttaa siltä, että allekirjoittanut on ollut enemmän tai vähemmä lomafiiliksissä pitkin kesää. Aina, kun aurinko näyttäytyy ja lämpötila kohoaa pariinkymppiin niin jaksaa hymyilytyttää ja hommat tuntuu jotenkin kevyemmältä. Olen tänä kesänä lähtenyt aina ulos - siis kirjaimellisesti ulos ja pois toimistosta - lounaalle, kun vain kelien puolesta ollut mahdollista ja kattanut kotonakin päivällisen terassille moneen kertaan. Pikkumimmikin rakastaa syödä terassilla ja muutenkin ulkotiloissa, ja mikäs sen helpompi lomafiiliksen luoja, kuin terassille katettu ruoka. Näin sateisena sunnuntaina voikin hykerrellä sitten tyytyväisenä, että ottaa auringosta ilon irti silloin, kun se paistaa.

Tänä viikonloppuna - ainakin perjantaina ja lauantaina - on kesä hellinyt taas sen verran, että uskaltauduimme uimaan: Neiti K, en todellakaan minä, joka ei vuosikausiin ole Suomen vesistöissä uinut. Vilukissa mikä vilukissa, ja tottapuhuen en koe minkäänlaista halua pulahtaa luonnonvesiin. Kai minussa sitten on ripaus kermaper**en vikaa siinä kohdin. :D

Tämän vuoden Isossakyrössä järjestettäviä 1700-luvun markkoinoitakin suosi säät ainakin parin ensimmäisen päivän osalta toisin, kuin vuosi sitten. Vuosi sitte tuli vettä taivaan täydeltä muistaakseni koko markkinaviikonlopun ja oli kaikinpuolin syksyinen meinkinki, mutta onneksi nyt vettä ei tullut koko kolmea päivää. Markkinoilla olisi ollut vaikka ja mitä nähtävää ja shoppailtavaa, mutta pikkumimmin ollessa mukana oli viisainta vain tyytyä katselemaan ympärilleen ja ihailemaan mitä kaikkea onkaan tarjolla. 1700-luvun markkinoilla ei (onneksi) perinteinen markkinaroina hypi silmille, vaan kaikki on enemmän tai vähemmä käsityönä valmistettua, makeisia myöten. Metrilakukojua ei tähyilystä huolimatta löytynyt, mikä kieltämättä oli pienoinen pettymys. :D Suosittelen ehdottomasti kaikkia vierailemaan näillä markkinoilla ja lähtemään vaikka vähän kauempaakin; se kannattaa kyllä. Markkinat ovat toteutettu hienosti ja kaikkeen on pukeutumista myöten panostettu. Isosti peukkuja ja plussia näille kyläkinkereille!

Pian saa kaivaa aamukammankin jälleen esiin ja alkaa laskemaan päiviä lomaan ja aurinkoon lähtöön. Ei huonompi fiilis lopetella tätä viikoa ja aloittaa uutta. Life is good. :) Rakkautttttaaaaaaaaaaaaa ja kivaa elokuista sunnuntaita jokahittelle!

Syksy saapui...eiku

Syksy näytti saapuvan kertaheitolla, kovalla ryminällä ja ennenkaikkea kaiken kastellen. Harvemmin muistan, että näin syksyn korvalla olisi tarvinnut puhua syystulvista. Nyt Kyrönjoen penkat romahtelee, joet tulvii ja pellot jää puimattomina veden alle. Köppäästä, sanoisi ja sanoo pohjalainen. Vähempikin riittäisi. Missä on elokuun aurinkoiset päivät ja lämpimät, pimenevät illat, kysyn vaan. Jääneet syyssateiden jalkoihin nekin. Vai ovatko sittenkään..?

Syyssateen ylipyyhkäisemäksi jäivät myös niin Vaasan Taiteiden Yö, kuin Isonkyrön 1700-luvun markkinatkin, vaikka mitkäs suomalaiset markkinat ne on, joissa ei vähän vettä niskaan saada. Molempia vietettiin viime viikon lopulla; Taiteiden Yötä torstaina 11.8. ja 1700-luvun markkinoita 12.-14.8. Taiteiden Yössä kävimme neiti K:n kanssa kääntymässä, ystävien kanssa kahvittelemassa ja torin ympärillä tunnelmaa ihmettelemässä, mutta markkinahumusta sade sai meidän pysymään poissa. Markkinatunnelmaa voi ihailla kuitenkin muunmuassa täältä.

"Sateenkaari vie maahan, satujen..."

Vaikka keli on ollut mitä syksyisin, niin luotto kesän jatkumiseen on kova. ...ja hei jatkuuhan se, koska allekirjoittaneella on vielä lomaakin jäljellä! Nyt ainakin näyttäisi erittäin hyvältä, sillä täällä pellon laidassa on saatu nauttia koko ilta auringosta ja kyllä; lämmöstä! Eilen illallakin luonto antoi parastaan ja samalla toivoa siitä, että ehkä ne kaipailemani lämpimät, pimenevät elo -ja syyskuun illat vielä sieltä tulevat ja terassilla tarkenee istuskella ilman toppatakkia. - No nyt ainakin tarkenee. :)  Kaunis auringonlasku ja sateenkaari toimivat kyllä se toppatakki niskassakin, mutta onhan lempeä, lämmöllä hyväilevä ilta ihan omaa luokkaansa. Yllä eilisestä iltahetkestä epätarkkaakin epätarkempi kuva, mutta kaikessa epätäydellisyydessään tunnelma välittyy. You get the point. :)

Nyt ihailen vielä hetken auringossa kylpevää lakeutta, ennenkuin hämärä sen nielaisee. Hyvää loppuviikkoa jokahittelle, aletaan olla viikon paremmalla puolen. :)