Käynnistymisvaikeuksia

En liene ainoa, jolla on piiiiikkiriikkisen käynnistymisvaikeuksia näin loman jälkeen. Toimistoelämä ei houkuttele, kun ulkona paistaa aurinko, mutta onneksi voi aina nauttia lounaansa ulkona ja istua kahvipausseilla reteästi auringossa kuvitellen itsensä ihan jonnekkin muualle, kuin missä todellisuudessa on..kunnes palaa taas koneen ääreen. Siinäpä sitä länsimaiselle ihmiselle taas ongelmaa kerrakseen. :D

Mutta hei, viikonloppu lähestyy ja ainakin Pohjanmaalla se tietää jälleen kinkereitä Seinäjoen suunnalla! Tänään on pyörähtänyt käyntiin Vauhtiajot iltatapahtumalla, joka viime vuoden tapaan on kolmepäiväinen. Ratakisat pysyvät kaksipäiväisenä. Kaikki kynnelle kykenevät siis Seiniksen suunnille, siellä jälleen tapahtuu! Itsellä jää nämä kinkerit väliin, sillä parin viikon takaiset Tammerfestit ja viime viikon kesälomareissu pikkumimmin kanssa söivät kesäbudjettia sen verran, että nyt on viisainta nauttia jostain muusta, kuin festaripöhinästä. Totuuden nimissä on myös myönnettävä, että ekasta lomanjälkeisestä työviikosta palautuminen jollain muulla tapaa, kuin festaroimalla houkuttaa kovasti. Vähän selittelyn makua, myönnän.

Käynnistymisvaikeuksia tai ei, niin edessä olisi neljän viikon rutistus ennen seuraavaa lomapätkää, ja kesä antaa parastaan, joten mikäs tässä on ollessa. Elokuu on tuonut mukanaan myös pimenevät illat, joten nyt on täydellinen aika sytyttää tunnelmavaloja ja kyntilälyhtyä vaikkapa terassille ja fiilistellä lämpimiä ja hämärtyviä iltoja. Mikäli illan viileys yllättää, voi aina kääriytyä huopaan, vetää jalkaan villasukat ja antaa vaikkapa viinin lämmittää. Siinä taisikin olla osa viikonlopun suunitelmista. Elokuun iltojen listäksi myös mansikat ovat parhaimmillaan ja itse käyn itseni kanssa taistelua siitä ehtiikö pakkaseen marjoja muuta, kuin näöksi loppujen mennessä suoraan lautaselta parempiin suihin. Jälleen, valtava ongelma sekin.

Hyvää ovella olevaa viikonloppua jokahittelle! Rakkauttaaaaaaa, ja niitä mansikoita. :)

Syksy saapui...eiku

Syksy näytti saapuvan kertaheitolla, kovalla ryminällä ja ennenkaikkea kaiken kastellen. Harvemmin muistan, että näin syksyn korvalla olisi tarvinnut puhua syystulvista. Nyt Kyrönjoen penkat romahtelee, joet tulvii ja pellot jää puimattomina veden alle. Köppäästä, sanoisi ja sanoo pohjalainen. Vähempikin riittäisi. Missä on elokuun aurinkoiset päivät ja lämpimät, pimenevät illat, kysyn vaan. Jääneet syyssateiden jalkoihin nekin. Vai ovatko sittenkään..?

Syyssateen ylipyyhkäisemäksi jäivät myös niin Vaasan Taiteiden Yö, kuin Isonkyrön 1700-luvun markkinatkin, vaikka mitkäs suomalaiset markkinat ne on, joissa ei vähän vettä niskaan saada. Molempia vietettiin viime viikon lopulla; Taiteiden Yötä torstaina 11.8. ja 1700-luvun markkinoita 12.-14.8. Taiteiden Yössä kävimme neiti K:n kanssa kääntymässä, ystävien kanssa kahvittelemassa ja torin ympärillä tunnelmaa ihmettelemässä, mutta markkinahumusta sade sai meidän pysymään poissa. Markkinatunnelmaa voi ihailla kuitenkin muunmuassa täältä.

"Sateenkaari vie maahan, satujen..."

Vaikka keli on ollut mitä syksyisin, niin luotto kesän jatkumiseen on kova. ...ja hei jatkuuhan se, koska allekirjoittaneella on vielä lomaakin jäljellä! Nyt ainakin näyttäisi erittäin hyvältä, sillä täällä pellon laidassa on saatu nauttia koko ilta auringosta ja kyllä; lämmöstä! Eilen illallakin luonto antoi parastaan ja samalla toivoa siitä, että ehkä ne kaipailemani lämpimät, pimenevät elo -ja syyskuun illat vielä sieltä tulevat ja terassilla tarkenee istuskella ilman toppatakkia. - No nyt ainakin tarkenee. :)  Kaunis auringonlasku ja sateenkaari toimivat kyllä se toppatakki niskassakin, mutta onhan lempeä, lämmöllä hyväilevä ilta ihan omaa luokkaansa. Yllä eilisestä iltahetkestä epätarkkaakin epätarkempi kuva, mutta kaikessa epätäydellisyydessään tunnelma välittyy. You get the point. :)

Nyt ihailen vielä hetken auringossa kylpevää lakeutta, ennenkuin hämärä sen nielaisee. Hyvää loppuviikkoa jokahittelle, aletaan olla viikon paremmalla puolen. :)

Tervetuloa elokuu!

Joka vuosi sama juttu, elokuun kynnyksellä tai sen alkasessa muistan aina miten kiva tämä kuukausi jotenki on: Vielä riittää kesää ja lämmintä, mutta illat alkavat hiljakseen pimenemään. Saa ihan luvan kanssa välillä vetää villasukat jalkaan ja pitkähihaista päälle, koska, no hei, on elokuu! ..ja meillä koto-Suomessa kun ei tietenkään, missään nimessä, keskellä kesää noin niinkun muuten tarvita muunlaista vaatetusta, kuin kesävetimet. :D Saan elokuussa jotenkin uutta puhtia kaikkeen, vaikka mikäänhän arjessa ei sen suuremmin muutu kalenterin sivun kääntämisen myötä.

Jos rakastan sitä, kun luonto alkaa keväällä heräämään ja vihertämään, niin myös loppukesän tarjoamat valot ja värit ihastuttavat. Viljapellot lainehtivat kultaisena ennen puintiaikaa ja maalaistyttönä voisin tuijotella sitä näkymää vaikka kuinka pitkään. Pellonlaidassa asumisella on tässä kohtaa puolensa. Auringon valo on jotenkin kirkkaampaa ja kovempaa ja saa luonnon sävyt näyttämään vaaleammilta. Illalla voi sytyttää kynttilöitä ja fiilistellä vaikka punkkulasin kanssa omalla takapihalla. Hienointahan tässä on, että nykyään kesä jatkuu pitkälle syyskuulle, joten omasta mielestäni kesän paras aika on vasta alussa.

Kuva Mirka Kauppi

Tähän aikaan kesää alkavat myös heräämään erilaiset fuurut totetuttaa tai keksiä jotain uutta; koskee sen sitten kodin sisustusta, vaatekaapin sisältöä, uusia hiuksia, tai vaikka elämän suurempiakin kysymyksiä. Toisille se iskee keväällä, täällä tuntuis iskevän aina tähän aikaan. :D Tunnistaako, tai tunnustaako joku muu "kärsivänsä" samasta ilmiöstä?

Hyvää alkanutta elokuuta eniveis kaikille - fuuruilla tai ilman. Rakkautta ja (loppu)kesän lämpöä!