Hyökkäys on paras puolustus?

Viime aikoina, oikeastaan jo viime vuosina, on ollut paljon esillä kaikenlainen vihapuhe, sheimaaminen ja toisten ihmisten arvostelu ja suoranainen haukkuminen, johon etenkin verkossa syyllistytään ällistyttävän helposti ja mitä ilkeimmillä sanoilla. Ihmiset tuntuvat pahoittavan mielensä pienistäkin asioista ja se tuodaan hyvin helposti esille esimeriksi sosiaalisessa mediassa. Blogimaailmassa ilkeää kommentointia ja haukkumista saavat osakseen lähes kaikki, jotka julkista blogia pitävät, koska let's face it, niin kaikkia ei aina voi miellyttää.

Kuva: Pixabay

Kuten ainakin Iida instastoryssaan joskus menneillä viikoille totesi, kirjoittamalla on todella vaikeaa tuoda esiin oikealla tavalla asioita, koska väärinymmärrysten mahdollisuus on suuri äänenpainojen, ilmeiden, naurahdusten tai muiden eleiden puuttuessa kokemuksesta. Lukijalla on mahdollisuus ymmärtää asia siten, kuin sen omasta vinkkelistään näkee, omien vaikuttimiensa, tai vaikka päivän fiiliksen valossa. Kirjoittajan pointti voi olla lukijan tulkinnasta yllättävänkin kaukana, vaikka se hullulta saattaa kuulostaakin. Totuus kuitenkin on, että jokainen lukee tekstiä omista lähtökohdistaan, omien kokemustensa, ajatustensa ja näkemystensä pönkittämänä, sekä saattaa löytää rivien välistä asioita, mitä sinne ei kirjoittaja ole omasta mielestään laittanut. Joku voi ärsyyntyä siitä, että kirjoittaja iloitsee elämästä, pohtii tekstin kautta erilaisia asioita, tai kirjaa haaveitaan, unelmiaan, tai muuten vain kivoja juttuja ylös. Toinen voi saada samasta tekstistä inspiraatiota ja ideoita, tai muuten vaan hyvää mieltä. Onneksi blogeissa on se hyvä puoli, että mikäli kirjoittajan tyyli ärsyttää, tai provosoi, voi aina äänestää jaloillaan ja lakata lukemasta kyseistä kanavaa.

Kaikkia on mahdoton miellyttää, kuten elämässä yleensäkin, joten omista näkemyksistään, linjastaan ja vapaudestaan on pidettävä kiinni ilman, että liiaksi murehtii mitä muut mahtavat ajatella. Teet tai kirjoitat niin tai näin, niin yleensä aina löytyy joku, joka ei tykkää tai jolla on sanottavaa. Rakentava kritiikki ja keskustelu on aina tervetullutta, mutta valitettavan paljon nykymaailmassa kohtaa ilkeilyä, toisen ihmisen ajatusten tai elämäntavan teilaamista ja sheimaamista, sekä jopa suoranaista haukkumista. Netti on mahdollistanut palautteen, kuin palautteen antamisen anonyymisti ja sitä käytetään ronskisti hyväksi. On tietenkin myös niitä, jotka antavat palautteen, oli se sitten rakentavaa tai ei, omalla nimellään, joten ei voida yleistää, että kaikki tulisi anonyymisti.

Luen jonkinverran seuraamieni blogien kommentointia, mutta hyppään yleensä siinä vaiheessa toiselle kanavalle, jos kommenttiboksiin kirjoitetaan ihan mitä sattuu, ja kommenteista paistaa lähinnä palautteen antajan oma huono fiilis. Jokaisella on oikeus mielipiteeseen, mutta jos mielipide on lähinnä arvostelua ja ilkeilyä, niin onko siitä kenellekään varsinaisesti hyötyä? Mikä on arvostelun ja ilkeilyn pointti ja mihin sillä tähdätään? En jaksa uskoa, että kenellekään on siitä mitään hyötyä, että kommetoidaan kirjoittajan - tai ihan nyt kenen tahansa - olevan esimerkiksi ihan täys idiootti, naurettava, tai leimataan elämäntapa -tai valinnat vääriksi vain, koska joku muu tekisi asiat toisin. Asiat voidaan esittää niin monella eri tavalla, ja jos haluaa synnyttää keskustelua kannattaa ehkä valita jokin muu keino, kuin hyökkääminen. Itse seuraan monesti (erään piirroshahmonkin) neuvoa: Ellei ole mitään hyvää sanottavaa, älä sano yhtään mitään.

Hyvää viikonloppua jokahittelle!