Elonkerjuu - ja siivet kestää!

Olen intohimoinen musiikinkuluttaja. Musiikki piristää, parantaa, antaa potkua ja rauhoittaa. Helposti saatavilla oleva asia, suuri vaikutus. Musiikki voi viedä tiloihin, toiseen todellisuuteen ja antaa mielettömiä elämyksiä. Se sopii arkeen ja juhlaan, iloon ja suruun, aikuisille ja lapsille.

Ennen neiti K:n syntymää kiersin kohtuullisen ahkerasti keikoilla, ja yleensä autonnokka näytti sinne, missä olisi lauteilla Lauri Tähkä ja Elonkerjuu, sittemmin useimmiten pelkkä Elonkerjuu, vaikka myös artisti Tähkän keikkakunto on noin kerran vuoteen käyty toteamassa (ja kova sekin on). Bändi on kulkenut mukanani - vai kenties toisinpäin :D - viimeiset 13 vuotta ja noihin vuosiin mahtuu muistoja, jos jonkinlaisia. Bändin keulassa on nyt kolmas laulaja, Osku Ketola, ja niinhän sitä sanotaan, että kolmas kerta toden sanoo, vaikka originaalia ei kukaan korvaakaan. Bändi on siis uuden laulajansa kanssa työstänyt uusia biisejä ja tehnyt tänä keväänä paluun lavoille puolentoistavuoden tauon jälkeen. Olin aluksi melkoisen vaihtelevilla fiiliksillä jälleen uusien kuvioiden suhteen, vaikka laulajavalinta olikin mieleeni heti, kun asia julkistettiin. Silti vähän mietitytti, koska hyvässä muistissa oli vielä edelliset uudet kuviot. Puolisalaa takavasemmalta hiipi myös mieleen, että yritetäänkö tässä nyt lämmittää jo jotain kertaalleen - tai pariin kertaan? - viilennyttä keitosta. Ei yritetty: Uusi materiaali osoitti, että nyt on tulilla ihan uudet keitokset. Fiilistelyjäni keväällä ilmestyneestä sinkusta, Saanhan Mä Tulla Viereesi, plus biisin video löytyy täältä. Mainittakoon, että ryhmän toinen sinkku, Mä Oon Oikees, Ketolan äiteen poika laulajanaan ilmestyi eilen perjantaina, 18.5., ja kesärundin bändi aloittaa 2.6. legendaariselta Teuvan Kaarihovilta. Bändin kuulumisia ja muut kesän keikat löytyvät täältä.

Mutta asiaan! Olin tulossa kertomaan, että kävin katsastamassa bändin nykyisen keikkakunnon vappuaattona toisessa legendaarisessa maakunnan mestassa, Kauhavan Tiikerissä. Tiikeri ei vuosien varrella tunnu muuttuvan mihinkään, mikä tavallaan on lohdullista, vaikka syytä ehkä pieneen - tai vähän isompaankin - päivittämiseen olisi. Bändi nousi lauteille puolenyön jälkeen ja fiilis oli ensisoinnuista kuin olisi kotiin tullut. Hassua, miten jotkut tilanteet vaan tuntuvat kotoisan tutuille. Ehkä asetelma on sama, kuin hyvä ystävän kanssa: Ei haittaa, vaikka näkemisten välillä menisi aikaa pidempäänkin; voidaan jokatapauksessa jatkaa siitä, mihin jäätiin. Fiilistä vahvisti entisestään Oskun varma, rauhallinen ja (vaikka ei verrata saisikaan, mutta kamoon) edeltäjiinsä verrattuna eleetön esiintyminen. Miehellä on upea, upea ääni, eikä Elonkerjuu olisi Elonkerjuu ilman viulua, joten artistin instrumentti istuu kuvioon täydellisesti. Vanhat biisit soivat komeasti, vaikka onkin kappaleita, jotka sopivat ainoastaan Laurin suuhun, sekä tekstejä, jotka henkilöityvät hyvin vahvasti taiteilija Lagströmiin, joka siis toimi bändin laulajana Laurin jälkeen. Odotan uutta materiaalia kuitenkin ehkä suuremmalla mielenkiinnolla, kuin koskaan aikaisemmin, ja eilen ilmestynyt sinkkubiisi Mä Oon Oikees on ainakin keikoilla tuntunut päässeen jo suureen suosioon, myös allekirjoittaneella. Neiti K:kin tykästyi biisiin kuunneltuaan sitä eräältä keikkavideolta ja lauleskeli muutaman päivän kolmevuotiaan auktoriteetilla "sä oot vääräs ja mä oon oikees". Biisi on takuuvarmaan Kerjuuta ja lyriikat osuvat tämänpäivän (some)maailman oikkuihin, touhuihin, mielensäpahoittamiseen ja päsmäröintiin enemmän, kuin osuvasti, koska hei; minoon oikees ja sinoot vääräs. 

Elonkerjuu siis porskuttaa ja bändillä on varsin vahva fanikanta, vaikka tyyppejä ei niin julkisuudessa tapeetilla näekään. Vaikka ihan Laurin kaliiberin kiertuejunaa ei bändistä ehkä saakaan - tai jää nähtäväksi?! - niin musiikki ja livevedot puhuvat puolestaan. Bändi on iskussa ja tuntuu tekevän asiat juuri siten, kuin huvittaa, kuitenkaan unohtamatta fanejaan. Isot peukut ja tsempit bändille (ja meille mukanakulkijoillekin); jännän äärellä ollaan jälleen kerran. #ilmanteitäeiolemeitä

Kuvat: Teppo Kangas

Kun kaipaus värittää kevättä

Enkeli-veljelleni.

Kaipaan sinua, kaipaan lähes päivittäin.
Kaipaan läsnäoloasi, nauruasi ja äänetöntä tukeasi.
Kaipaan tietoa siitä, että olet yksi elämäni tukipilareista,vaikka mitä tapahtuisi.
Kaipaan ystävyyttäsi, kuuntelevia korviasi ja suurta sydäntäsi.
Kaipaan samanlaista huumorintajuasi ja herkkää mieltäsi.
Kaipaan yhteisiä juttutuokioita ja yhdessä vietettyä hiljaisuutta.

Haluaisin sinut syliini, että voisin rutistaa lujasti.
Haluaisin jutella, nauraa ja iloita kanssasi.
Haluaisin valaa sinuun uskoa itseesi, sekä hyvyyteesi.
Haluaisin sinun tapaavan siskontyttösi ja hänen perheensä.
Haluaisin kertoa sinulle, että olen onnellinen.
Haluaisin, että olisit täällä iloitsemassa kesästä, lämmöstä ja valoisista öistä.

Uskon sinun tietävän ja näkevän miten paljon sinua kaivataan ja rakastetaan.
Uskon sinun tietävän, että sinua ei ikinä unohdeta, lakata kaipaamasta, tai rakastamasta.
Uskon sinun iloitsevan kanssamme, kun olemme iloisia, surevan, kun olemme surullisia.
Uskon sinun olevan onnellinen, kun näet meidän olevan onnellisia.
Uskon sinulla olevan hyvä.
Uskon meidän tapaavan taas, kun on sen aika.

Rakkaus on ikuista.

Kuva: Pixabay

Maailman pisimmältä tuntunut muutto

Nyt se on vihdoin ohi, paketissa ja maalissa! Muutto nimittäin, omasta mielestäni maailman pisimmältä tuntunut sellainen. Luovutin viime viikolla vanhan kotimme avaimet uudelle omistajalleen ja yllättäen olo on varsin kevyt. Ei tietoakaan enää epämääräisestä haikeasta fiiliksestä, vaan mieli on ainoastaan iloinen ja onnellinen. Kaikella on aikansa, ja nyt oli selvästi aika siirtyä eteenpäin, vaikka jäänkin kaipaamaan maailman parasta naapuriani. Kuinka moni voi kertoa saaneensa naapuriltaan vastapaistettuja vappumunkkeja, kauppakassin portaille kannettuna noro-viruksen jyllätessä, lastenhoitoapua, glögi-seuraa, tai jeesiä nurmikonleikkuu-hommissa ja lumitöissä? Minä voin, yya-sopimus naapurin kanssa on viime vuodet ollut voimissaan. Lämpimät kiitokset Miia! Onneksi välimatkaa ei nytkään mahdottomasti ole, vaikka apu onkin kauempana, kuin ainoastaan seinän takana.  

"Elsan värinen" huone <3

Tuntuu, että viimeinen kuukausi on pyörinyt pelkästään muuton ympärillä. Ei ole montaa iltaa, etten olisi muuttotouhujen parissa tavalla tai toisella puuhaillut. Laatikoita ehdittiin pakkaamaan ja purkamaan jo pieneltä ikuisuudelta tuntuva aika, joten nyt tekee mielellään vapaa-aikanaan jotain muuta. Edelleen uuden kodin nurkissa lojuu pari purkamatonta muuttolaatikkoa ja jokunen hassu jätesäkki, mutta se ei tässä konkurssissa ole enää juuri mitään. Yhtälö työt + lapsiperhearki +  muutto ei ole sieltä helpoimmasta päästä selvittää, mutta tulipahan tehtyä. Seuraavaa muuttorumbaa jaksan ajatella sen verran, että jahka se jossain vaiheessa eteen osuu, otan suosiolla muuttolomaa töistä, enkä edes yritä repeillä samaan tapaan, kuin tänä keväänä. Pieni vinkki siis kaikille muuttoa suunnitteleville lapsellisille: Loma + muutto = stressivapaampi fiilis. Viime viikkojen rutistus on tuntunut sen verran railakkaalta, että ihan heti ei tee mieli alkaa uudelleen kamoja pakkaamaan. Vannomatta kuitenkin paras, vaikka etuovi.com ei tällä hetkellä ihan hirveästi jaksakaan kiinnostaa.

Sinisen huoneen omistajassa asuu pieni shoppailija

Uusi koti tuntuu kaikinpuolin hyvältä, valoisalta ja kohtuullisen toimivalta. Erityisesti neiti K on innoissaan omasta huoneestaan, ja jo hyvissä ajoin ennen muuttooa hän ilmoitti, että tahtoo sinisen huoneen, (Frozenin) Elsan värisen siis. Mitäpä sitä ei äiti lapsensa eteen tekisi, ja omien arkistojen kätköistä löytyikin sopivat verhot, sekä päiväpeitto. Ihmiselle muuten kertyy vuosien varrella yllättävän paljon ikkunaverhoja ja tyynynpäällisiä! Ihanan pehmoinen, turkoosinsininen karvalankamatto neidin huoneeseen löytyi Combo-kirppiksen sisustusosastolta, josta siis löytyy nykyään myös uusia mattoja ja verhoja, vinkvink. Tutustumisen arvoinen paikka, lisätietoa löytyy täältä. Pikkuneiti on tyytyväisenä nukkunut jokaisen yön muuttomme jälkeen omassa huoneessaan, eikä kertaakaan ole hipsutellut yön tunteina äidin kainaloon. Taisi yhtenä yönä käydä jopa niin, että äiti hipsutteli neidin viereen, mutta se on eri tarina se. :D Tyypillisesti suurempi kriisin paikka on siis ollut äidille pikkuneidin muutto omaan huoneeseen, kuin suinkaan toisinpäin. Tyyppi nukkuu onnellisena x-asennossa omassa sängyssään, omassa huoneessaan ja rakastaa aamuisinkin loikoilla peiton alla pitkät tovit ennen kuin nousee ylös. <3

Kotihoodeilta

Tavarat ovat siis hiljalleen löytäneet paikoilleen niitä muutamaa surullista pahvilaatikollista lukuunottamatta. Myös lattiat odottavat mattoja pesulasta, mutta eiköhän tässä ennen kesälomaa saada koti kokonaan kuntoon. Väsynyt, mutta onnellinen on juuri nyt oikea sanapari kuvaamaan vallitsevaa olotilaa, ja fiilis on sen verran raukea, että mihinkään kovin suuriin ei juuri nyt jaksa ajatella ryhtyvänsä. Ennen kesälomaa on enää reilut pari viikkoa töitä, joten tästä on hyvä lasketella kohti toukokuun loppua, Alanyan reissua ja arkivapaata neljää viikkoa. 

Ihanaa loppuviikkoa jokahittelle, alkukesä antaa parastaan! #eläkuinviimeistäkesäpäivää :D

Viime viikkojen oivalluksia ja ihmetyksiä

Olen tässä viimeisen noin vuoden aikana kokenut ahaa-elämyksiä yhden, jos toisenkin asian suhteen; myös niiden isompien, joten oivallusten hetket ovat siksi erityisen hyvin jääneet mieleen. Viime viikkoina en ole oivaltanut mitään elämää mullistavaa, mutta oivalluksia - ja ihmetyksiä - jokatapauksessa. Sellaisia, jotka on ihan pakko kertoa teillekin.

* Toasted sesame oil - voi miten hyvää! Ihan lempparikamaa, joskin taloudessamme ei kukaan muu tunnu tästä ihmeöljystä innostuneen. Nyt kun varhaiskaalit ovat ihanan rapsakoita ja parsakausi parhaimmillaan kannattaa tätä ihmeöljyä ehdottomasti testata ruoanlaitossa. Nam!

* Näin 36-vuotiaana olen tullut siihen tulokseen, että nyt on se hetki, kun pitää alkaa ttttodella varovaiseksi helmiäisluomivärien kanssa. Eivät meinaan alaluomella enää suinkaan kirkasta katsetta, kröhöm.

* Ei se pilates nyt "ei-mistään-kotoisin" olekaan, kuin mitä aikaisemmin olen ajatellut.

* Aamutreenit on oikeastaan aika jees: Joku muu hoitaa jälkikasvun hoitoon ja itse saa aamulla hipsiä salille ilman, että kukaan aiheuttaa draamaa "vääränlaisista" vaatteista.

* Rose-viini on ihan hyvää. Vuosin varrella hen.koht. viinirepertuaari on laajentunut punkusta valkkariin ja nyt vielä roseekin menee. Seuraavaksi varmaan opin juomaan viskiä.

* Olen pitkään haavellut isosta jääkaapista; siis sellaisesta, jossa ei ole alaosastolla pakastinta, vaan koko hela hoito on yhtä jääkaappia ja yhden oven takana. Nyt sellainen löytyy ja aijettä niin on kyllä kätevä!

* Matkakuumeen lisäksi myös tatskakuume on eskaloitumassa.

* Miten joskus on kertakaikkiaan pystynyt viettämään vappua ilman herkullisia munkkirinkeleitä? Ehkä silloin painotettiin enemmän juoma -kuin ruokapuolta.

* Taistelen itseni kanssa (edelleen) aiheesta kukkamekko; uhka vai mahdollisuus?

* Kolme täyttä työviikkoa ennen kesälomaa! Mitä juttuja, mihin on kevät hävinnyt?!

*Muuttaminen pikkuihmisten pyöriessä jaloissa on hc-hommaa. Touhun vaikeusaste nousee kohisten!

* Olen elänyt viimeiset kuukaudet melkoisen draama -ja stressivapaata elämää, ellei siis neiti K:n uhmadraamailuja oteta huomioon. Kiitos hänelle, kenelle se kuuluu. <3

* Pikkumimmi on kovettu keikallakävijä. Tyyppi ottaa tilan haltuun ja tanssii sydämensä kyllyydestä. <3

* Kesän ollessa ovella kaikki on jotenkin helpompaa: Aamulla herääminen ei tuota niin suurta tuskaa, kun on valoisaa, kävellen on ihan parasta viedä pikkumuikkeli hoitoon ja on aika jees uloslähtiessä vetää nahkatakki päälle ja tennarit jalkaan.

* Miten paljon tavaraa voi ihmiselle kerääntyä, vaikka pari kertaa vuodessa kuskaa säkkikaupalla vaatetta, yms. kirppikselle ja erilaisiin keräyksiin?!

* Miten kaikki se tavaramäärä on IKINÄ mahtunut kaksioon?!

* Onko taas jo torstai?!

Hyvää loppuviikkoa muruset, jään ihmettelemään näitä, ja monia muitakin, asioita. :D

Asioita joihin en usko

Visual Diaryn Sara kirjoitti pari kuukautta sitten blogissaan asioista joihin ei usko, postaus löytyy täältä, ja sen verran mehevä oli aihe, että pakkohan siihen on itsekin tarttua. Yleisesti ottaen uskon vähän kaikenlaisiin juttuihin, tai ainakin haluan uskoa. Siinä tietysti on vissi ero, eivätkä kaikki asiat ole edes uskosta kiinni. Pidemmittä puheitta, here comes.

Karma.
En oikein jaksa usko karman lakiin. Kaikilla asioilla, päätöksillä, tekemisillä ja tekemättä jättämisillä on tottakai seurauksensa, mutta en kutsuisi sitä karmaksi. Mielestäni on ainoastaan hyviä ja huonoja valintoja tai onnea, ja toiset asiat ovat vain meant to be. Jos uskoo karmaan ja ajattelee sen hoitavan niinsanotusti tilit tasan, jos joku on kohdellut epäreilusti kannattaa ehkä miettiä myös ketä itse on kohdellut kurjasti, että karma on tehnyt vastaiskun.

"Lähdetään käymään yksillä."
Jeah right, who are you kidding. Yksille lähteminen on silkkaa itsensä huijaamista ellei satu olemaan liikkeellä autolla. Siinä tapauksessa tuo statement toimii, mutta jos vaikkapa hyppää fillarin selkään ja lähtee terassille "yhdelle", ei kannata ihmetellä, jos kohtaa silmienpyörittelyä.

Maanantai on viikon paras päivä.
Ei ole, piste. Maanantai on maanantai, vaikka voissa paistaisi. Tosin viime aikoina viikonpäivillä ei ole enää niin suurta merkitystä kuin ennen, mutta maanantai on maanantai ja perjantai on perjantai, vaikka asiaa mitenpäin katsoisi.

Kateus. 
Tämä on  monitasoinen juttu: Kateus on mielestäni yksi turhimmista ja typerimmistä fiiliksistä, mitä ihmisen tunneskaalasta löytyy. Toisaalta pienoinen kateus saattaa ajaa parempiin suorituksiin ja tavoittelemaan jotain sellaista, mitä ei ehkä olisi ilman tätä hölmöä tunnetta tajunnut edes tavoitella. Kolmanneksi, jos joku sanoo ettei ikinä, milloinkaan tunne kateutta, niin sanoisin, että "älä huijaa". Kateus on yksi ihmisen tavallisimmista tunteista siinä missä ilo, suru tai innostuminenkin.

"En ikinä menetä hermojani lasten kanssa."
Onneksi olkoon, ansaitset rauhanpalkinnon, Äiti Teresan kunniamaininna, sekä Dalai Lamalta papukaija-merkin. Todennäköisempää on yksisarvisen ilmestyminen ikkunan alle. :D

Valkoiset legginsit/tregginsit/yms.
 Ei vaan näytä hyvältä - kenenkään päällä.

Uhkailu-kiristys-lahjonta - tie lapsuuden traumoihin.
En pysty uskoa. Tietysti riippuu keinoista, joita käytetään, mutta jos kyseessä on ihan perus "ellet syö ensin ruokaa, et saa jälkkäriä"-tyyppisiä juttuja, niin I don't think so. Kaikissa asioissa voidaan tietysti mennä äärimmäisyyksiin, mutta itse en ole ainakaan niin fiksu, että olisin keksinyt miten lasta kasvatetaan ellei esimeriksi kerrota ja opeteta, että kaikilla teoilla on seurauksensa. Toiset saattavat kutsua tätä uhkailuksi, tai kiristykseksi.


Yksinhuoltajien lapsilla on huonommat eväät elämään.
Hahahahhahaa, en usko hetkeäkään. Ei ole kiinni huoltajuussuhteesta millaisen kotikasvatuksen saa, ja miten paljon lapseen; hänen harrastuksiinsa, koulutukseen, ynnä muuhun panostetaan.


Kukkahousut.
Tiedän tämän olevan kuuminta hottia ja monien pitävän kukkauhousuja suvereenisti - hatunnostoni heille - mutta tämä antikukkakuosimuidu ei moiseen taitu. Ei edes kotioloissa.

Ainoa tapa, jolla voisin pitää "kukkahousuja"

Vappu on turha juhla.
Tarkoitan nyt nimenomaan vappua sillä tavoin, kuin sitä nykyään juhlitaan; en erityisemmin aatteellisena juhlana. Itselleni vappu tarkoittaa kevään taittumista kesäksi, vaikka näillä leveysasteilla se ei kelien puolesta useimmiten niin olekaan. Joskus muinoin vappua juhlittiin kaveripiirissäni aina, toviksi vappu muuntui jopa omissakin silmissäni enemmän tai vähemmän pakkojuhlaksi, mutta taas vapun juhlimisessa on oma tunnelmansa. Se ei tarkoita välttämättä skumppapäissään kylillä hillumista, vaan lähinnä hyvää ruokaa, vappumunkkeja, simaa, serpentiiniä, ilmapalloja ja jossain määrin sitä skumppaakin. Ja hei viikon päästä vappu on täällä!

Positiivisuus on perseestä.
En usko, ei ole. Jotkut saattavat syyttää turhasta haihattelusta, mutta lähtökohtaisesti (sana aiheuttaa edelleen hilpeyttä, vanha inside-läppä :D) pienellä haihtattelulla kaikki on kivempaa.

Suklaat voi laittaa paremmuusjärjestykseen.
Noup, en pysty siihen. Tai pystyn, mutta muutan noin viiden sekunnin päästä mieleni. Tämän hetken lemppari on geisha, ja juuri nyt alkasi tekemään mieli Maraboun normi maitosuklaata. #suklaaonsuklaaonsuklaa

Hiilarit on helvetistä.
En allekirjoita. Kroppaa tottuu kaikkeen, kunhan kuljetaan kultaista keskitietä. Olen alkanut uskomaan myös siihen, että keho kertoo kyllä mitä tarvitsee, joten jos himoitset hiilareita, suo se itsellesi. Tosin itse en nyt aio tätä toteuttaa, koska kehoni yrittää kertoa tarvitsevansa suklaata, mutta tiedän sen tässä kohtaa huijaavan. :D


Ihmissuhteiden kuuluu olla vaikeita. 
Ei kuulu. Aina ei tietenkään voi olla helppoa ja yhtä ruusunpunaista eloa ja oloa, mutta pääasiassa kyllä. Ei tarvita draamaa ja sydäntä raastavaa vuoristorataa, että rakkaus olisi oikeaa. Se on oikeaa vähemmälläkin säätämisellä ja epävarmuudella. Itseasiassa oma kokemukseni on, että mitä vähemmän säätämistä, epävarmuutta ja draamaa, sitä enemmän pystyy toiseen ihmiseen keskittymään.

Että asiat vain tapahtuvat itsestään.
Mikään ei tapahdu itsestään, paitsi ajan kuluminen. Jos haluat jotain, tee sen eteen töitä. Jos et halua jotain, tee asiat niin, ettet joudu tilanteeseen, johon et halunnut. Mikään - muu kuin vakava sairastuminen tai onnettomuus - ei ikinä, automaattisesti "vain tapahdu" ellet tavalla tai toisella ole edesauttanut asiaa; on kyseessä sitten toivottu juttu, tai jokin, mihin ei ole tähdännyt. Älä syytä muita siitä missä olet oman elämäsi kanssa, sillä kukaan muu ei tee valintoja puolestasi, kuin sitä itse. ..ellet ole lapsi. Silloin vanhemmat saavat suuremmilta osin päättää. Pakko mainita näin uhmaikäisen äitinä. :D

 Että tietyn ikäisenä "kuuluu" tehdä tiettyjä asioita.
Tässä tietysti biologia asettaa omat rajansa, mutta noin muuten: Ei ole ikinä esimeriksi liian myöhäistä opiskella, vaihtaa alaa / työpaikkaa / asuinpaikkaa, aloittaa uusia harrastuksia tai ylipäätään kiinnostua uusista asioista. Aina voi myös lähteä rokkifestareille ja juoda viiniä aamuun asti, jos sille tuntuu. Aina voi matkustaa, tai olla matkustamatta, tavata uusia ihmisiä ja avartaa maailmankuvaa. Aina voi haaveilla ja asettaa tavoitteita. Ja ennenkaikkea aina on juuri oikea aika nauttia hetkestä ja elämästä.

Tähän on hyvä päättää, kivaa viikon alkua! Kertokaa mihin te ette usko?

Kuvat: Pixabay

Uusia tuulia ja isoja ohjelmanumeroita

Arvatkaa mitä! Kesä, kärpäset, aurinko, lämpö, valoisat illat ja pitkät päivät; ihan ovat nurkan takana! Tiet pölyää jo siihen malliin, että kesä ei voi olla kaukana ja astmaatikon keuhkotkin sen kyllä tunnistavat. Ei lunta, vaan pölyä. Ei pakkasta, vaan aurinkoa ja lämpöä. Ei lumisadetta, vaan vesisadetta. Ajjettä! Taisin mainita jossain kohtaa, että isoja ohjelmanumeroita on tälle keväälle tiedossa ennenkuin lomat toukokuun loppupuolella tulevat vastaan. Nyt alkavat siirrot olemaan käsillä, jännittävää.

Kuva: Pixabay

Olen tässä kevään mittaan myynyt asuntoni. Rivarikaksiokotini, jota noin viisi ja puolivuotta sitten olin ensimmäisen kerran katsomassa, kun katsottavaa ei ollut edes väliseinien vertaa. Oli pimeää, märkää ja tuulista, kun pompin kurakossa tekeillä olevan rivitalon luo ja yritin hahmottaa mihin tulee mitäkin. Kun rivari aikanaan sitten valmistui, oli kevät, aurinko paistoi ja vappu lähestyi.Paikka tuntui kodilta välittömästi ja reilun kymmenen kaupungissa vietetyn vuoden jälkeen oli ihanaa päästä takaisin pellonlaitaan. Nyt tuossa kodissa on asuttu aika tasan viisi vuotta ja on aika siirtyä eteenpäin. Mieli on vähäsen haikea, onhan kyseessä muunmuassa neiti K:n ensimmäinen koti, mutta ei voi saada tilaa uudelle, ellei luovu vanhasta. Olen aina ollut sitä sorttia, joka kiintyy ihmisten lisäksi myös paikkoihin, esineisiin ja jopa autoihin. Ai että kuulkaa miten kova paikka oli aikanaan vaihtaa pikku-audini pois ja hommata tilalle "järkevä" auto. Samaa haikeutta on ilmassa nytkin, mutta samalla olen onnellinen ja innoissani, että elämä menee eteenpäin ja asuintilaakin tulee olemaan vähäsen enemmän. Koko asuntokauppa-asia eteni vauhdilla, joten kovin paljon aikaa ei ollut käytännön asioiden järjestämisessä tuhlattavaksi, mutta niin vain asiat järjestyivät. Jahka muutto saadaan alta pois en uhraa asuntoasioille ajatustakaan muutamaan toviin - elinaksi sanottuna ainakaan koko kesänä siis. :D

Kuva: Paula Hiipakka

Kuva: Paula Hiipakka

Olen elämäni aikana muuttanut tusinan kertaa. Se on ihan tarpeeksi yhdelle ihmiselle ja toivon - ja uskon - että edessä ei tämän jälkeen ole enää kovin montaa muuttolaatikoiden pakkausrumbaa. Minua vois siis kutsua jonkinlaiseksi muuttokonkariksi, joten kokemuksesta tämä homma ei jää kiinni. Tavarat laatikoihin ja jätesäkkeihin, muutama vahva käsipari kantoavuksi - ruoka -ja juomapalkalla, vinkvink - niin hommahan on melkein valmis. Melkein. Viidessä vuodessa ehtii jos jonkinmoista rompetta kaappeihin kertyä etenkin, kun niiden vuosien aikana on myös lapsellistunut, joten muuttokuorman kasaamisessa saattaa tovi, jos toinenkin mennä. Pakkaaminen on onneksi jo ihan hyvällä alulla, joten hyvä tästä vielä tulee.

Jos siis olet innokas ja onnekas, ja haluat ensi viikolla tulla apuihin, niin ilmoittautumisia otetaan ilman muuta vastaan. Myös lapsenhoitoapu huomioidaan! Av, yv ja mitä näitä nyt oli. Ennen ensi viikon rutistusta kerään kuitenkin kimpsut ja kampsut kasaan - vähän pienemmässä mittakaavassa siis - hyppään valtion rautateiden kuljetettavaksi ja lähden nauttimaan aikuisten viikonlopusta! Kivaa perjantaita, kolmannestatoista päivästä huolimatta!

Pääsiäismeininkiä 2018

Blogin puolella on vietetty hiljaiseloa pari viikkoa, eikä vähiten pääsiäisviikolla perheeseemme iskeneen oksupöpön takia. Hyi yök, ei siitä sen enempää, kuin että nyt saa pöpöt mun puolestani riittää, vaikka suhteellisen vähällä pääsimmekin.

Mutta se pääsiäinen! Pienoisesta potemisesta ja toipumisesta huolimatta nelipäiväiset vapaat vierähtivät oikein kivasti. Sopivassa suhteessa tekemistä ja oleilua, sekä tieysti sitä suklaata. Neiti K oli luonnollisesti innoissaan ja yllättäen meiltä löytyikin noita-trullin sijaan Elsa-trulli. Prinsessat ja ballerinat ovat nyt pop, joten mikä minä olen kieltämään. Itsekin tekisi mieli välillä liehua prinsessana ympäriinsä ja lankalauantaina siihen olisi ollut hyvä mahdollisuus ilman, että kukaan olisi sen kummemmin ihmetellyt, mutta ehkä ensi vuonna. Tai vappuna. Tai halloweenina. Tai miksei ihan milloin vaan; jokainen herää välillä prinsessana. Käytiinpä lauantaina illalla myös paikallisella pääsiäiskokollakin, jossa oli musiikkia, poniajelua, trullikisa, makkaraa, hattaraa, ja ties mitä muuta, mutta jouduimme valitettavasti lähtemään kotiin iltapuuhiin ennen kokon sytyttämistä. Järjestäjille vinkiksi, että kokon voisi ehkä ensi vuonna sytyttää vähän aikaisemmin, että pienemmätkin trullit ehtisivät sitä ihastella. Muuten tapahtuma oli hienosti järjestetty ja tekemistä - sekä väkeä! - riitti.

Pyhinä ehdittiin pyörähtää myös Keskisen kyläkaupassa Tuurissa, jossa järjestettiin pitkäperjantaina lastenpäivä. Lastenpäivässä oli esiintymässä myös Ryhmä Haun Samppa ja Vainu, joiden johdolla pikkumimmikin joraili sydämensä kyllyydestä ja lopuksi pääsi Sampan kainaloon kuvattavaksi. Kyläkaupalla oli tehty remonttia sitten viime käynnin, minkä ansiosta paikka oli muuttunut edukseen ja ruokaravintolatarjotakin saanut lisäystä. Kiva päivä ja juuri sopivaa vapaapäiväohjelmaa koko porukalle. Keskisen Vesan hoodeilla kannattaa poikeuta kauempaakin, vink, vink! Tulevana lauantaina kyläkaupalla vietetään sisustuspäivää, josta lisätietoa esimerkiksi täältä.

Keskisen retken ja trullihommien lisäksi ohjelmistossa oli luistelua, vohveleita, ystävien treffaamista, yksi alkuunsa jäänyt pulkkamäki -ja leikkipuistoiluyritys, sekä pari vähäunista yötä. Pääsiäisenä piti katsastaa myös Elonkerjuun nykykeikkakunto, mutta pienoisten muuttujien takia se jäi nyt toiseen kertaan. Onneksi Pohjanmaan Rollarit keikkailee tässä kevään mittaan useammankin keikan verran, joten toivo elää, että jollekin niistä pääsisin karkaamaan.

Miten teidän pääsiäinen sujui ja menivätkö neljän päivän vapaat toteen?