Nykyään yhä useammin mietelauseita viljelevät sivustot ja kanavat tarjoavat myös elämänhallintaan tai paremminkin itseänsä ja ajattelunsa kehittämiseen liittyviä kursseja ja workshoppeja. On retriittejä ja positiivisen ajattelun ja kiitollisuuden opettelun ohjausta. Tiedän, että nämä ovat monen mielestä enemmän tai vähemmän huuhaata, mutta itse kyllä uskon niiden voimaan, joskaan en (vielä) ole mihinkään kurssiin tarttunut. Mielestäni on hieno juttu, että keskellä tämän päivän suorituskeskeistä elämää halutaan korostaa myös näitä pehmeämpiä puolia ja muistuttaa ihmisiä siitä, että välillä tekisi hyvää pysähtyä oikeasti ja kysyä mitä itselle, ja läheisillekin, todella kuuluu.
Mutta.. Monet mietelauseet ja muut edellämainitut tuntuvat tarjoavan ajattelunsa pohjaksi ja perustaksi oivallusta "minä ansaitsen" ja "älä tyydy vähempään, kuin se ja se tai tämä ja tuo". Totta, olen samaa mieltä, mutta olen alkanut myös miettimään ruokkiiko moinen ajattelu ihan mahdotonta itsekkyyttä ja johtaa lopulta pelkästään tyytymättömyyteen, vaikka perimmäinen ajatus oli täysin päinvastainen? Ihmisluonto kun valitettavasti on sellainen, että alkaa ennenpitkää haluamaan aina vaan lisää ja enemmän. Olisi muistettava, että kaikkea ei vaan ole mahdollista saada/muuttaa/kehittää/vaihtaa; joskus on osattava pysähtyä ja pystyä olemaan onnellinen ja kiitollinen siitä, mitä jo on. Jos on onneton ja jatkuvasti tyytymätön johonkin asiaan, on ilman muuta tartuttava toimeen ja tehtävä jotain sen eteen, että tilanne korjaantuisi, mutta pitää pystyä myös tunnistamaan ne asiat, joille ei yksinkertaisesti vaan voi mitään, tai joita vastaan ei ehkä kannata lähteä taistelemaan. Se ei tarkoita tyytymistä, vaan elämän/ihmisten/asioiden hyväksymistä sellaisina kuin ne/he ovat.
Kivaa viikonloppua jokahittelle; sometimes it is what it is, but always expect miracles. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti