Sometuskaa

Sosiaalinen media; tuo kaiken pahan alku ja juuri, vai kivaa ajanvietettä? Aiheesta on kaiketi kirjoitettu kasapäin postauksia, artikkeleita ja mielipiteitä. Kannan korteni kekoon, koska törmäsin somessa, kuinkas muutenkaan, Idealistan linkkiin Olivia-lehdessä 6/2015 julkaistusta jutusta Tekikö sosiaalinen media sinustakin valehtelijan? Lukaiskaapa läpi, mitä ajatuksia herättää?

Facebookin "tänä päivänä"-sovellus näyttää ainakin omalla kohdallani äärimmäisen hyvin sen, mitä artikkelissa kirjoitetaan. Mietin nykyään paljon tarkemmin mitä somessa jaan ja päivitän, enkä todellakaan enää ilmaise Facebookissa, mikäli esimerkiksi edellinen ilta venähti ja aamulla päätä särkee. ..myönnettäköön, että entinen bilehiirulainen hieman harvemmin nykyään edes lähtee sinne radalle, mutta eipäs eksytä aiheesta. Artikkelissa sosiaalipsykologi Suvi Uski sanoo, että kyseessä on ensimmäinen kerta, kun henkilön pitää olla yhtä aikaa sama monelle eri yleisölle. Jos kontakteja on somessa satoja, ja niiden joukosta löytyy niin ystäviä, kavereita, nykyisiä ja entisiä kollegoja ja pomoja, perheenjäseniä, kummilapsia ja puolituttuja, on selvää, että mitä tahansa ei voi jakaa. Monet ovat ratkaisseet asian rajaamalla kontaktinsa pieneen piiriin, mutta itse pidän somea nimenomaan verkostoitumisen apuvälineenä, joten tyydyn rajaamaan jakamieni postausten ja linkkien yleisön case by case.

Arki. Arkiarkiarkiarki.

Kuten artikkelissakin mainitaan, instagram pursuilee tarkkaan harkittuja, aseteltuja ja filtteröityjä kuvia. Ne ovat toki kauniita ja inspiroivia, mutta huomaan ainakin itse kaipaavani tehdyn visuaalisuuden kavereiksi arjen rosoisuutta ja epätäydellisyyttä. Lähiömutsi postasi blogiinsa viime vuoden jokaisella viikolla arkikuvan, joita pääsee kurkkimaan täältä. Juuri tällaisia tavallisen arkisia ja elävää elämää huokuvia kuvia kaipaisin enemmän somevirtaan. Luonnollisesti halutaan jakaa niitä elämän huippuhetkiä ja arjen kauneimpia asioita, mutta jospa jokainen haastaisi itsensä postaamaan kerran viikossa, vai vaikka kuukaudessa, ihan tavallisen, arkisen, ei (liikaa) asetellun kuvan. Ja jos oikein hurjaksi haluaa heittäytyä, niin ehkä myös päivityksen, joka ei välttämättä ole nokkela, fiksu ja "some-uskottava", vaan ihan tavallinen, siloittelematon kommentti esimerkiksi siitä miten paljon harmittaa, ettei pääse lapsuudenkavereiden kanssa mökille, koska ei ole lapsenvahtia. Esimerkiksi. :D

Erittäin kaunistelematon otos viime kesän mökkireissulta :D