Arvoista, asenteista ja ajatuksista

Luin joitan päiviä sitten, vai olisiko ollut peräti viime viikolla, Kolmistaan-blogin Karoliinan ajatuksia siitä, mitä arvoja haluaa opettaa lapselleen. Jäin miettimään samaa asiaa ja vaikka tietoisesti en aikaisemmin tätä olekaan miettinyt, oli lopputulos itselleni hyvinkin selkeä. Olemme viettäneet neiti K:n kanssa nyt useamman päivän sairastuvalla ja vaikka meininki alkaakin olla jo mallillaan, niin jokunen päivä kotoilua todennäköisesti edelleen on tiedossa. On ilo seurata tuota pientä ihmistainta ja huomata miten se oma persoonallisuus sieltä pilkistää jo iloisesti esiin. Pikkunaiseni persoonasta entisestään innostuneempana päätin siis kirjailla blogiin mitä arvoja, asenteita ja ajatuksia koen itse sellaisiksi, jotka ehdottomasti toivon osaavani opettaa myös neiti K:lle.

Usko itseesi, kaikki on mahdollista. Tämä on ehdottomasti ajatus, jonka toivon pikkumimmin omaksuvan, sillä ponnistetaan jo pitkälle. Kun uskoo itseensä, ei maailman myrskytkään niin helposti lannista ja jos omaksuu pienestä pitäen, että kaikki on mahdollista oppii näkemään maailman täynnä mahdollisuuksia.

Kuva lainattu Trendin fb-sivuilta

Kaikki ihmiset ovat samanarvoisia. Vihapuheiden ja rasismin kukkiessa tunnen tämän erityisen tärkeäksi. Tuntuu, että ihmiset ovat unohtaneet miten olla ihmisiä toisilleen. Haluaisin pystyä opettamaan pienelle ihmistaimelleni, että ihmiset ovat samanarvoisia ulkonäköön, taustaan, uskontoon, ammattiin, koulutukseen, mitä ikinä, katsomatta.

Rehellisyys. Tämä ei selittelyjä varmaankaan kaipaa. Ole aina rehellinen; toisia, mutta myös itseäsi kohtaan. Ikävä totuus on aina parempi, kuin miellyttävä valhe, ja totuus tulee lopulta aina ilmi. Omalle itselle valehteleminen on kaikkein tuhoisinta, ja rehellisyys pitää elämän yksinkertaisempana.

Ole ystävällinen ja kiltti, mutta älä suostu kenenkään kynnysmatoksi. Luonteeltaan peruskilteille ihmisille tämä on erityisen vaikeaa: Mikä on liiallista kiltteyttä ja missä menee raja, mitä voi hyväksyä kiltteyden ja ystävällisyyden nimissä ja mitä ei. Ystävällisyys ei maksa mitään, mutta valitettavasti niitä ihmisiä löytyy, jotka käyttävät ystävällisyyttä surutta hyväkseen ja sitä ei pidä hyväksyä. Hyvään saa ja pitää uskoa, mutta ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa, jos tuntee paremmaksi tiputtaa elämästään sellaisen ihmisen, joka yrittää pyyhkiä jalkojaan sinuun.

Perhe. Perhe on pahin, perhe on paras, perhe on aina perhe ja paikalla etenkin silloin, kun tarvitaan. Tai näin ainakin toivoisin kaikilla olevan, ja toivoisin osaavani tämän myös pikkumimmille opettaa. Äiti, isä, sisarukset, bonus-äidit -ja iskät, lisälapset, serkut, kummit, kaimat, ystävät; kaikki, jotka kukin perheeksi tuntee. Perhe on elämässä tärkeä voimavara ja haluaisin, että myös neiti K tulee sen elämässään tuntemaan.

Siinäpä ne tärkeimmät ja perustavanlaatuisimmat. Tästä voisi oikeastaan aloittaa uuden blogihaasteen: Millaisia arvoja, ajatuksia ja asenteita te haluaisitte lapsillenne opettaa?