Ahdistaa. Se oli - ja on kieltämättä edelleen - ensimmäinen ajatus, kun marras-joulukuussa tajusin, että minun olisi pikapuoliin päätettävä miten pitkään jatkan lyhennettyä työviikkoa. Edessä on vielä parit perjantaivapaat, kiitos talvilomapäivien, mutta periaatteessa työaikani on jo täydet 100%; viisi päivää viikossa. Tunnen oloni edelleen hieman ahdistuneeksi, sillä kolmen päivän viikonloppu on ihan huippu systeemi! Kolmessa päivässä ehtii jo tehdäkin jotain; myös ne rästiin jääneet kotityöt ja silti jää aikaa myös muulle. Eniten surettaa neiti K:n puolesta: Hoitopäivät lisääntyvät yhdellä per viikko, ja vaikka neiti mielellään hoitoon meneekin, niin koti on aina koti. Kun kaksvee sanoo aamulla "äiti, ollaan kotona tänään" , niin siinä saa aikamoinen kivikasvo olla, ellei silmäkulma kostu. Asuntolaina ei kuitenkaan itsestään lyhene, joten vaikka olisin voinut jatkaa lyhennettyä työaikaa vielä vuodenpäivät, niin käytännön syistä oli päätettävä toisin. Nyyhkis. Melkein yhtä iso kriisinpaikka, kuin vuosi sitten paluu työelämään!
Lyhennetyllä työajallahan ei varsinaisesti ole muita rajoituksia kuin ne, jotka työnantaja sille asettaa. On täysin sopimusluontoista tekeekö esimerkiksi 80% tai vaikka 60% työajasta, mikäli se vain työnantajan kuvioon sopii. Kelan maksamilla joustavalla hoitorahalla ja osittaisella hoitorahalla sen sijaan on luonnollisesti tarkat kriteerit siitä, kenelle niitä voidaan maksaa. Joustavaa hoitorahaa maksetaan alle 3-vuotiaan lapsen huoltajalle, joka tekee töitä enintään 30h viikossa ja lopun aikaa hoitaa alle 3-vuotiasta lasta. Osittaista hoitorahaa taas on oikeutettu saamaan 1. tai 2. luokalla olevan lapsen huoltaja, joka tekee enintään 30h töitä viikossa. Tarkemmat edellytykset löytyvät yllä olevien linkkien takaa, Kelan sivuilta. Lyhennettyä työaikaahan voi tehdä muulloinkin, kuin lasten ollessa tietyn ikäisiä, jos siis ylipäätään on lapsia. Lyhennetty työaika on täysin työnantajan kanssa "sosiaalisista tai terveydellisistä syistä" sovittavissa oleva asia, josta löytyy lisätietoa täältä.
Meidän perheelle lyhennetty työviikko on ollut uuden arjen opettelun suhteen pelastus. Nopeastihan siihen uuteen rytmiin solahdettiin, joten aika pian lyhennetyistä työviikoista tuli arjen luksusta. Yksi ylimääräinen vapaapäivä viikkoon tekee paljon jaksamiselle ja elämänlaadulle. Pidemmässä juoksussa saman tekisi varmasti myös lyhennetty työaika, jota päättäjien, liittojen ja työnantajien kannattaisi tosissaan alkaa miettimään. Aiheesta lienee myös useita tutkimuksia sen suhteen, että 6h työaika päivässä on jopa tehokkaampi, kuin 8h. Something to think about, enkä ole tuloksesta tippaakaan hämmästynyt.
Hyvää viikonloppua jokahittelle! Me nautimme neiti K:n kanssa vielä kolmen päivän viikonlopusta. <3
Helppohan se on täältä kahden aikuisen taloudesta huudella, mutta joo.. oon totaalisesti samaa mieltä! Kolmepäiväinen viikonloppu on meillä pelastanut koko arjen. Vaikka tyyppi on jo yli 3v, niin tuo yölevottomuus verottaa sen verran, että maanantaista torstaihin mennään jaksamisen rajoilla. Meillä kans tyyppi sanoo joinain aamuina, että "jäädään äiti kotiin".. tai "voisko joku hoitaa mua kotona". Se on tuskallista..
VastaaPoistaVoimia uudenlaiseen arkeen! Ehkä siihen tottuu..?
Mulla on totaalisesti mennyt ohi tämä, anteeksi! Syytän näihin aikoihin taloudessamme vieraillutta noroa. :( Mutta kyllä, kaikkeen on tottunut, jopa normaaliin työviikkoon, vaikka ihan mikä päivä tahansa ottaisin kolmepäiväisen viikonlopun takaisin ja veikkaan ettei pikkuneitikään vastaan laittaisi. <3 Kivaa kevättä Miia! :)
Poista