Elämää kaksveen kanssa

Havahduin eräänä aamuna siihen, miten "helppoa" elämä nykyään pienen naiseni kanssa onkaan. Pitäisi kaiketi sanoa "helpompaa", kuin esimerkiksi vuosi sitten, sillä ihan iisipiisiä ja lastenleikkiä se nyt tuskin yhdelläkään lapsiperheellä on. Tajusin kuitenkin, että arkemme soljuu nykyään eteenpäin suhteellisen kivuttomasti, kun suurin uhma on ainakin toviksi tauonnut. Tyyppi touhuaa omiaan ja nauttii suunnattomasti, kun teemme yhdessä asioita; ovat ne sitten arkisia juttuja, kuten pyykkien kuivumaan laittaminen, tai jotain kivaa ja odotettua, johon yleensä viikonloppuisin on aikaa. Pääasia on, että teemme yhdessä.

Neiti K puhua pulputtaa aamusta alkaen, kun saa silmänsä auki ja olen neidin puheen kehityksestä äärettömän kiitollinen: Elämä on helpompaa, kun toinen osaa sanoa mitä haluaa, mikä vaivaa, tai muuten vaan mitä on mielessä, unohtamatta niitä uskomattomia juttuja, joita häntyyppi nyt jo kertoilee. And it only gets better, olettaisin. Myös laulaminen on lähellä Neiti K:n sydäntä ja usein esimerkiksi automatkoilla meillä harrastetaankin yhteislaulua, samoin iltaisin monesti jammaillaan ennen iltapuurohommia.

Täyttä työviikkoa olen tehnyt nyt reilun kolme kuukautta ja muutos on mennyt suhteellisen kivuttomasti. Näin kesän kynnyksellä olen kuitenkin alkanut kaipaamaan ihania kolmen päivän viikonloppuja, sillä parin päivän vapaat ovat hujauksessa ohi, etenkin jos molemmille päiville löytyy kalenterin täytettä. Pikkumimmi kuitenkin viihtyy hoidossa hyvin, joten se vähän helpottaa äidinkin tuskaa. Onhan kulman takana myös helatorstai, juhannus ja kesälomat, joten ehtii tässä pidemmistäkin vapaista yhdessä nauttia. Kannustan jälleen kuitenkin kaikkia kynnelle kykeneviä käyttämään hyväkseen lyhennetyn työviikon mahdollisuuden, sillä se todellakin parantaa elämänlaatua ja saa viikonloput tuntumaan pieneltä lomalta. Antaahan se myös enemmän liikkumavaraa esimerkiksi kesän reissuja ja touhuja ajatellen, vaikka toisaalta "ylimääräiset" vapaat ovat aina omasta kukkarosta pois. Kannattaa kuitenkin punnita asiaa, sillä hyödyt ovat sen arvoisia! Aikaisempi postaukseni aiheesta löytyy täältä.

Kaikenkaikkiaan asiat tuntuvat olevan tällä hetkellä mallillaan ja elämä Neiti K:n kanssa on niin leppoisaa, kuin se parivuotiaan kanssa on mahdollista. Hyväntuulinen lapsi tarkoittaa hyväntuulista äitiä ja toisinpäin. (Kuuma) kesä 2017 saisi tämän kokoonpanon puolesta alkaa!

Hei, hei lyhennetty työviikko

Ahdistaa. Se oli - ja on kieltämättä edelleen - ensimmäinen ajatus, kun marras-joulukuussa tajusin, että minun olisi pikapuoliin päätettävä miten pitkään jatkan lyhennettyä työviikkoa. Edessä on vielä parit perjantaivapaat, kiitos talvilomapäivien, mutta periaatteessa työaikani on jo täydet 100%; viisi päivää viikossa. Tunnen oloni edelleen hieman ahdistuneeksi, sillä kolmen päivän viikonloppu on ihan huippu systeemi! Kolmessa päivässä ehtii jo tehdäkin jotain; myös ne rästiin jääneet kotityöt ja silti jää aikaa myös muulle. Eniten surettaa neiti K:n puolesta: Hoitopäivät lisääntyvät yhdellä per viikko, ja vaikka neiti mielellään hoitoon meneekin, niin koti on aina koti. Kun kaksvee sanoo aamulla "äiti, ollaan kotona tänään" , niin siinä saa aikamoinen kivikasvo olla, ellei silmäkulma kostu. Asuntolaina ei kuitenkaan itsestään lyhene, joten vaikka olisin voinut jatkaa lyhennettyä työaikaa vielä vuodenpäivät, niin käytännön syistä oli päätettävä toisin. Nyyhkis. Melkein yhtä iso kriisinpaikka, kuin vuosi sitten paluu työelämään!

Lyhennetyllä työajallahan ei varsinaisesti ole muita rajoituksia kuin ne, jotka työnantaja sille asettaa. On täysin sopimusluontoista tekeekö esimerkiksi 80% tai vaikka 60% työajasta, mikäli se vain työnantajan kuvioon sopii. Kelan maksamilla joustavalla hoitorahalla ja osittaisella hoitorahalla sen sijaan on luonnollisesti tarkat kriteerit siitä, kenelle niitä voidaan maksaa. Joustavaa hoitorahaa maksetaan alle 3-vuotiaan lapsen huoltajalle, joka tekee töitä enintään 30h viikossa ja lopun aikaa hoitaa alle 3-vuotiasta lasta. Osittaista hoitorahaa taas on oikeutettu saamaan 1. tai 2. luokalla olevan lapsen huoltaja, joka tekee enintään 30h töitä viikossa. Tarkemmat edellytykset löytyvät yllä olevien linkkien takaa, Kelan sivuilta. Lyhennettyä työaikaahan voi tehdä muulloinkin, kuin lasten ollessa tietyn ikäisiä, jos siis ylipäätään on lapsia. Lyhennetty työaika on täysin työnantajan kanssa "sosiaalisista tai terveydellisistä syistä" sovittavissa oleva asia, josta löytyy lisätietoa täältä.

Meidän perheelle lyhennetty työviikko on ollut uuden arjen opettelun suhteen pelastus. Nopeastihan siihen uuteen rytmiin solahdettiin, joten aika pian lyhennetyistä työviikoista tuli arjen luksusta. Yksi ylimääräinen vapaapäivä viikkoon tekee paljon jaksamiselle ja elämänlaadulle. Pidemmässä juoksussa saman tekisi varmasti myös lyhennetty työaika, jota päättäjien, liittojen ja työnantajien kannattaisi tosissaan alkaa miettimään. Aiheesta lienee myös useita tutkimuksia sen suhteen, että 6h työaika päivässä on jopa tehokkaampi, kuin 8h. Something to think about, enkä ole tuloksesta tippaakaan hämmästynyt.

Hyvää viikonloppua jokahittelle! Me nautimme neiti K:n kanssa vielä kolmen päivän viikonlopusta. <3

Lomafiilistä ja draamaa

Aijjettä mikä viikonloppu! Ollaan kuljettu pikkumimmin kanssa kuin paremmatkin lomalaiset koko ihana, pitkä viikonloppu vailla oikein minkäänlaisia aikatauluja. Mansikanpoimintaa, ruokatoria, uimishommia (en todellakaan minä!), Joutopäivämarkkinoita, vaunulenkkejä ja mikä parasta; yhteispäikkäreitä. Kerrankin myös markkinoilta tarttui mukaan muutakin, kuin metrilakuja: Just mun näköinen rannekoruhässäkkä, love it!

 
 Todellisuudessahan ensimmäinen lomapätkäni on ollut lusittuna jo parisen viikkoa sitten, seuraava siintää syyskuussa, mutta ah ihanuutta miten osaakin etenkin näin kesäaikana arvostaa osittaista hoitovapaata ja lyhennettyä työviikkoa. Kesällä on muutenkin jotenkin erilainen elämänrytmi, on sitten töissä tai lomalla. Lämpö - tai no ainakin lämpimämpi, kuin noin keskimäärin vuodessa - ja valo sen kaiketi tekee: Askel on kevyempi ja aamulla herää pirteämpänä, kuin talviaikaan ikinä. Muka.

Perjantait pitäisi ehdottomasti olla vapaita aina ja kaikilla. Yksi ylimääräinen vapaapäivä tekee yllättävän paljon omalle jaksamiselle ja perheen parissa vietetty aika on aina henkisen pääoman kartuttamista. ..toki joskus sitä on myös ajan viettäminen ilman perhettä, ainakin mikäli känkkäränkän vierailu saa pienen ihmisen elämän draaman täyttämäksi ja harmitus iskee esimerkiksi siitä, että ruokapöydässä pitää istua eikä suinkaan seistä. Öhöm. Lyhennetystä työviikosta ja osittaista hoitovapaasta tulossa muuten oma postauksensa joskus hamassa tulevaisuudessa.

Ettei viikonloppu olisi ollut yhtä autuutta ja ihanuutta, pikkuponeja ja yksisarvisia, niin sekä perjantai, -että lauantaiaamuina maailma heräsi surullisiin ja järkyttäviin uutisiin: Ensin Nizzan terrori-isku, sitten Turkin vallankappauksen yritys. En ota aiheisiin kantaa sen enempää, toivon ainoastaan kaikille tuttaville ja ystäville Turkissa suojelusenkeleitä ja jaksamista, samoin tietysti ihmiseille Ranskassa, sekä koko kansakunnalle, joka tuntuu katsovan nyt pahuutta silmästä silmään. #peace #love