No nyt on virtaa! Minäminä-viikonlopun energiatankkaus

Vietin viikonlopun Helsingissä ja ai että kuulkaa miten tuli minäminä-viikonloppu tarpeeseen! Olo on ihan eri luokkaa, kun viime viikon lopulla, vaikka ei silloinkaan varsinaisesti valittamisen aiheita ollut, univelka tapissa, tai muitakaan miinusmerkkisiä asioita. Silti huomaan olevani enemmän tai vähemmän kuin uudestisyntynyt, kun sain keskittyä melkein kaksi vuorokautta pelkästään itseeni ilman, että pikkuihmiseni oli tahtomassa jotain. Arkikaan ei tunnu niin arjelta, mikä saattaa osaltaan johtua myös tällä viikolla olevasta helatorstaista, joka lyhentää työviikkoa oikein soppelisti.

Fiilistelyä Hartsulla, artisti Tähkä ja Pastori

Matkasin siis lauantaiaamuna Valtion Rautateillä Helsinkiin lopullisena määränpäänä Tähkän Laurin Vien Sut Täältä Kotiin-rundin päätöskeikka Hartwall Areenalla. Aika kova temppu muuten teuvalaiselta myydä Areena loppuun, respect! Kuinkas sattuikaan törmäsin jo junassa tuttuihin ja siinähän vierähti tovi jos toinenkin, ja vaikka aikaa piti olla suorastaan ruhtinaallisesti, niin kiireenhän siinä sai päivän mittaan kehitettyä, että olisi - ja olikin, melkein - sovittuun aikaan sovitussa paikassa.. Tietyt asiat eivät sitten ikinä muutu, seurasta riippumatta. :D Helsinki hemmotteli aurongonpaisteella ja vaikka merituulen ansiosta ihan t-paitakeli ei ollutkaan, niin alkoi ihan tosissaan tuntua kesälle. Mielestäni kaupunki tuoksuikin ihan kesälle, ja mielentilahan taitaa olla se tärkein näissä jutuissa muutenkin.

Pala Pohjanmaata: Kyrö Distilleryn  napue gintonic, vahva suositus!

Lauri Tähkän pitkän linjan seuraajana pidin illan keikasta kovasti; en ehkä ihan ylisanojen paljon, mutta miehen show ei petä ikinä. Toistan, ei ikinä. Artisti oli elementissään ja rakastan hänen tapaansa olla lavalla ihan samalla tavalla on vastassa sitten muutama satapäinen klubiyleisö, tai täyteen bookattu hartsu: Rehellisesti, maanläheisesti ja rennosti. Myös taiteilija nautti silminnähden illasta ja tilanteesta ja oli ilo katsoa miten vilpittömän onnellisia kasvoja löytyi niin lavalta, kuin yleisöstäkin. Hieno ilta ja hieno artisti; hatunnosto.

Seuraavana päivänäkin ehdin vielä vaikka mitä ennen takaisin Pohjanmaalle lähtöä ja ekaa kertaa pitkään aikaan nautin myös hotelliaamiaisesta pitkän kaavan mukaan. Voi miten toivoisin, että Suomessakin olisi mahdollisuus tarjota enemmän ihania, tuoreita hedelmiä hotelliaamiaisella! Toisaalta, jos aamiaisbuffetista löytyy croissanteja, hyvää kahvia ja appelsiinituoremehua ollaan jo omalla mittapuullani pitkällä. :D

Junassa takaisin kotiinpäin körötellessäni mietin, että viikonloppu teki enemmän kuin tehtävänsä ja jos mahdollista, pitäisi harrastaa moisia pieniä irtiottoja useammin. Kaunis kiitos hyvälle seuralle, sekä myös äidilleni, joka vietti viikonloppunsa pikkumimmini kanssa. <3