Wanted: Me-time

Tiedättekö sen fiiliksen, kun tekisi mieli vain kaivautua peiton alle hyvän kirjan - ja ehkä karkkipussin - kanssa ja lukea koko päivä, tai ilta kaikessa rauhassa, tai vaihtoehtoisesti tuijottaa netflixiä niin pitkään, että silmät väkisinkin painuvat kiinni. Ollamöllöttää, rentoutua ja nukahtaa, kun nukuttaa. Saisi nukkua niin pitkään, kun unta riittää ja heräämisen jälkeen voisi loikoilla sängyssä, tai autuaasti kääntää kylkeä ja kokeilla, josko unenpäästä saisi vielä kiinni. Jahka sängystä malttaisi nousta, saisi istua valmiiseen aamiaispöytään ja huolehtia ainoastaan omasta syömisestään, kaikessa rauhassa, ilman kiirettä. Aamiaisen jälkeen voisi luvan kanssa venyä ja vanua, mennä vaikka ottamaan pienet aamupäivätirsat jos niikseen sattuu, ja herättyään lähteä kaikessa rauhassa salille, kaupungille, ystävän kanssa kahville, tai vaikka päiväleffaan.

Toteutin lähes kaiken tuon viime viikonloppuna, kun otin paljon kaivattua omaa aikaa vuorokauden verran. Joulukuun loppu ja tammikuun alku menivät enemmän ja vähemmän sairastupaa pitäessä, joten joululoma ei ihan mennyt toteen suunnitellulla tavalla. Viime perjantaiksi kuitenkin otin pienen irtioton; bookkasin hotellin, kävin leffassa ja olin omassa pienessä kuplassani seuranani netflix ja karkkipussi. Nukuin, rentouduin ja vain olin. Ei ehkä maailman halvinta huvia, mutta ei sen kalliimpaakaan, kuin ilta ulkona ystävien kanssa.

Ja voi miten tarpeeseen tuo minäminäaika tulikaan! Tajusin joskus kuukausi sitten, että en ole pitkään aikaan viettänyt aikaa itsekseni paria tuntia pidempään, kun kuitenkin sitä aina sillointällöin kaipaisin. Aluksi ajattelin pyytää ystävää mukaan perjantain leffaseuraksi, mutta päätin, että nyt nautin pelkästä yksinolosta, ja niin tosiaan tein. Tarvitsen joskus aikaa ihan pelkästään itselleni, omille ajatuksilleni ja yksinkertaisesti olemiselle. Tarvitsen välillä aikaa, että voin lukea kirjaa, katsoa netflixiä tai pelkästään ajelehtia ajan vietävänä ilman, että tarvitsee katsoa kelloa. Nautin suunnattomasti pelkästä olemisesta ilman sen kummempia suunnitelmia, kun voi kukkua hereillä aamuyön tunneille, tai mennä nukkumaan iltayhdeksältä; ihan miltä sattuu tuntumaan.

Aamiaiselta - tai tässä tapauksessa paremminkin brunssilta - palattuani kömmin vielä lämpimän peiton alle, annoin auringon paistaa sisään huoneeseen ja otin pienet torkut tuumien, että minäminä-vuorokaudelle voisi olla tilausta pari kertaa vuodessa. Kiireetön ilta, aamu ja päivä, sekä hyvät yöunet tekevät ihmeitä omalle pääkopalle ja lisäävät ainakin omalla kohdallani hyvinvointia huomattavasti.