Löysin erään blogipostauksen - kaiketi aiheesta löytyy postauksia internetin syövereistä pilvinpimein - jossa annettiin vinkkejä muunmuassa sijaintivapaan elämän alkeisiin. Olen aikaisemminkin maininnut, että näin kaamoksen kynnyksellä olisi hienoa pystyä vaihtamaan maisemaa ja palata takaisin koto-Suomeen, kun valo on taas voittanut pimeyden. Työelämä harvemmin kuitenkaan joustaa niin paljoa, että se varsinaisesti olisi mahdollista, tai jos joustaisikin, se todennäköisesti näkyisi palkkapussissa. Ratkaisu tietysti olisi työ, joka ei olisi sidottu paikkaan, tai ainakin se helpottaisi asioita. Jokatapauksessa, bongaamassani postauksessa, joka löytyy täältä, vinkattiin ihan ensin miettimään mitä elämältään haluaa ja millainen olisi täydellinen päivä. Ajattelemisen arvoisia asioita, vaikka ei oma elämäntapa ja kiireinen arki sen suuremmin mietityttäisikään.
Kuva: Pixabay |
Oma täydellinen päiväni voisi olla esimerkiksi tällainen: Herätys ehdottomasti ilman kelloa kahdeksan-yhdeksän aikaan. Vaikka herätysäänenä olisi miten hentoinen ja lempeä puron solina, on kelloon mielestäni silti raastavaa herätä. Kello kahdeksan herätykset ovat peruskauraa nykyäänkin vapaapäivinä, kiitos neiti K:n, joka yleensä pomppaa ylös viimeistään silloin. Rauhallinen, kiireetön aamiainen, jonka jälkeen ja/tai lomassa hieman työjuttuja. Olisi ihana - ainakin välillä - asua paikassa, josta saisi tuoreita hedelmiä aamujen piristysruiskeeksi. Seuraavana agendalla voisi olla kävelylenkki, leikkipuisto -ja/tai kauppareissu tai muuta kivaa tekemistä pikkunaiseni kanssa ennen myöhäistä lounasta. Lounaan jälkeen nuorempi painos voisi ottaa pienet huilit ja allekirjoittanut saisi syventyä jälleen töihin esimerkiksi puutarhassa tai terassilla istuen ja lämmöstä nauttien, kaverina iso lasillinen vaikkapa ihanaa, tuoretta appelsiinimehua tai meheviä kirsikoita. Nam. Iltapäivän iloksi voisi ohjelmassa olla hieman kotihommia, mikäli työt olisi saatu siihen malliin, ja illalla olisi hienoa tavata ystäviä ja silloin tällöin käydä heidän kanssaan porukalla syömässä, joko ravintolassa, tai jonkun kotona. Pikkupainoksen mentyä unilleen olisi jälleen aikaa syventyä joko töihin, tai ehkä vain viettää aikaa parhaaksi katsomallaan tavalla, yksin tai yhdessä. Joinakin päivinä neiti K:lla voisi olla ohjelmistossa iltapäiväkerho tai muuta aktiviteettia, jolloin töihin olisi mahdollista syventyä normaalia pidemmäksi ajaksi ja kenties hoitaa sellaisia asioita, jotka vaativat pientä lapsivapautta. Miljöö voisi valoisaan vuodenaikaan olla täällä, missä koti nytkin on, mutta haaveena olisi varsinkin kaamoskuukausien painaessa päälle toinen koti jossain lämpimässä, ehkä kuun ja tähden mailla, jossa jo nyt vieraillessa on varsin kotoisa olo.
Ihan ensi viikolla en kytkintä kuitenkaan ole nostamassa, vaikka näillä keleillä mieli tekisikin, joten don't worry. Kieltämättä suunnitelma olisi hienoa kuitenkin toteuttaa ja sitä kokeilla vielä, kun neiti K:n kohdalla ei tarvitse miettiä kouluvelvollisuuksia. Laitetaan tämäkin siis sinne mietintämyssyyn, jossa alkaa hiljalleen olla jo vähäsen ruuhkaa. Taidetaan pian tarvita joko isompi myssy, tai sitten haaveita pitää alkaa vähän kerrallaan tehdä todeksi. Kuulostaa ihan suunnitelmalta.
Onko muilla samansuuntaisia mietteitä? Millaisia pohdintoja teillä oman elämäntyylinne suhteen on, vai onko kaikki just nyt niinkuin olet aina halunnut?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti