Kanskikuva

Kanskikuva

perjantai 13. heinäkuuta 2018

Hiushommia: Blondista punapääksi?

Leikkasin kesälomani alussa pitkät hiukseni longbob-mittaan, toiset sitä vaimotukaksikin kutsuvat. (Pitkä) polkka vaikuttaa olevan tällä hetkellä varsin kuuma hiustrendi, mutta sen takia en hiuksiani pätkäissyt. En oikein ikinä ole ollut trendien perässä juoksija, vaikka niitä toki seuraankin innokkaasti. Poimin yleensä vallitsevasta muodista jutun tai pari jotka koen omakseni ja suuri vaara on, että mikäli tykästyn ikihyväksi, tämä hyvin pian jo entinen trendi kulkee mukanani seuraavat kymmenen vuotta. Hiukset lyhenivät lähinnä siksi, että huvitti. Erihyvä perustelu vai mitä; "koska mä voin". Hiukseni kasvavat kohtuullisen nopeasti, joten sekin osaltaan madalsi kynnystä. (Nopeasti) uusiutuva luonnonvara siis.


Kuva: Pixabay


Viimeiset kymmenkunta vuotta minulla on ollut pitkät hiukset; välillä todella pitkät, alaselkään saakka ulottuvat, välillä taas lapaluihin asti yltävät. Pidennyksiä ei päässäni ole ollut sitten vuoden 2007, jolloin aloitin kasvatusoperaation, mutta koska mullekaikkihetinyt, en malttanut tuolloin odottaa, vaan turvauduin pidennyksiin reiluksi puoleksi vuodeksi. Väri on vaihtunut vaalean eri sävyistä violetti/blondi-combon kautta mustanruskeaksi, josta päätin luopua pari vuotta sitten ja aloitimme kampaajani kanssa "blond by summer"-projektin, josta kirjoitin täällä. Nyt kun kuontalo on ollut kunnolla vaalea noin vuodenpäivät, ja viimeisetkin kullanvaaleat suortuvat lähtivät lyhentäessäni hiusteni mittaa, olen alkanut miettiä josko syksymmällä olisi aika taas pienelle muutokselle. Pidän vaaleasta tukastani ja moni lähipiiristäni sanoo minun näyttävän blondina taas enemmän omalta itseltäni, mutta mikä nainen se sellainen olisi, joka ei välillä mieltään muuttaisi. Punainen on alkanut houkuttamaan ja koska olen edelleen näissä jutuissa vähän joko-tai-ihminen, niin mielessäni oleva punainen olisi ehkä luokkaa Sanni. Ehkä. Asia on vielä mietintämyssyssä, lähinnä siksi, että punaista(kaan) ei noin vaan hiuksesta pois saa. Mustanruskeasta vaaleaksi oli sen verran pitkä prosessi, että ihan heti moiseen ei huvittaisi uudelleen ryhtyä.






Omaan luonnostaan perisuomalaisen maantienharmaan tukan, joten vaalea on ehdottomasti omin värini, jossa tunnen oloni todella kotoisaksi, joten siihen todennäköisesti aina muutosten jälkeen palaan. Tummana viihdyin useamman vuoden, mutta punainen on kovatöinen ylläpidettävä, joten heti en (ehkä :D) kampaajantuoliin ryntää punaista tukkaa hakemaan. Onneksi nykyään on kevyempiäkin vaihtoehtoja ja ajattelinkin testata color mask artin gemstones collectionin värejä. Värit ovat vegaanisia, ammoniakittomia, sekä hajusteettomia suoravärejä, jotka pysyvät hiuksessa 3-20 pesua. Sarja vaikuttaa kovin houkuttelevalta, ja ruby red-sävyn lisäksi neon pink ruby, moonstone ja rose quartz ovat mielestäni varsin herkullisia. Viimeksimainittu taitaakin mennä kokeiluun heti, kun olen saanut juurikasvun jälleen piiloon. Babysteps, babysteps. Raportoin asiasta siis ensi viikolla lisää!

Onko teillä millaisia kokemuksia suoraväreistä, kirkuvan punaisesta tukasta, sen vaalentamisesta, tai ylipäätään asiaan liittyen?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti