Arjen pientä luksusta

Sain vihdoin ja viimein hankittua pitkään must-have-listalla olleet kaksipuoliset pallokorvikset, kaksoispallokorvikset, BB-korvikset, tai miksi kukakin niitä haluaa kutsua. Ostan koruja todella harvoin - oikeastaan liian harvoin - enkä ole niin tarkka siitä, ovatko rihkamaa vaiko aitoa tavaraa, kunhan miellyttävät silmää. Tästä voisi päätellä, että en ole koruihmisiä, mutta totuus on, että harkitsen nykyään tarkemmin mitä ostan, toisinsanoen mitä tarvitsen ja mitä tulee käytettyä, kuin ennen. Helpostihan sitä käyttää niitä muutamia lempparikoruja, ellei uusia pakko saada-suosikkeja tule vastaan. Nämä Korumaailma.fi:stä ostamani BB-korvakorut ovat kuitenkin jo päätyneet lemppareiden listalle, ja mainittava on myös Korumaailmasta saamani hyvä palvelu; ehdottomasti peukkuja.

Viikonloppuna käväisimme myös vaatekutsuilla - Pomp de Luxia tällä kertaa, kiitokset emännälle! - ja tämä ihanuus löytää tiensä neiti K:n kaappiin parahiksi näin juhlakauden alla. Ihanaihanaihana! Ostaisin itselleni samanlaisen, mikäli olisin mallia "balettitanssija", enkä suinkaan muotista "entinen pesäpalloilija". :D

Karlin lt-hame, väri rose. Kuva lainattu Pomp de Luxin nettisivuilta.

Ja hei, lokakuun viimeisiä tunteja viedään, joten hyvää marraskuuta kaikille! Kohta on joulu, tralalalalaalalaalaalaa. :D

Miksi perhemalleja pitää eritellä? #perheonperheonperhe

Kolmistaan-blogin Karoliina kirjoitti jokunen päivä sitten perheestä ja siitä, miten oli törmännyt varsinaiseen aivopieruun - edellinen allekirjoittaneen mielipide -  koskien omaa perhettään: "Eihän sulla ole edes perhettä, vaan kahden kodin väliä seilaava lapsi." Siis anteeksi mitä?! Onko (meidän sukupolvessammekin) edelleen ihmisiä, jotka ajattelevat perheestä noin ahtaasti? Että perhe on ainoastaan ydinperhe; äiti, isä ja lapsi tai lapset? Ydinperhe on hieno asia ja ikiaikainen perheen malli, mutta jospa päivitettäisiin näkemykset tälle vuosituhannelle.

Jos joku ajattelee, että ydinperhe on se ainoa ja oikea perheen malli, niin hänelle se suotakoon, mutta etenkin nykyaikana, kun perheitä on joka lähtöön, kannattaa ehkä ajatukset pitää itsellään tai ei ainakaan alkaa niiden perusteella tuomitsemaan muiden perheitä tai tapaa elää. Itseälläni särähtää korvaan se, miten ydinperhe määritellään, sillä mielestäni jokainen määrittelee itse oman ydinperheensä. Pidänkin enemmän termistä "perinteinen perhe" ja se istuu omaan elämänkatsomukseeni paremmin, kuin ahtaalta vaikuttava yleinen ydinperhe-ajattelu.

Oma perheeni eroaa perinteisestä perheestä monellakin tapaa ja koen sen ainoastaan rikkaudeksi. Minulle perhe tarkoittaa oman "ydinperheeni" lisäksi myös mummia ja paappoja, veljiä ja heidän lapsiaan, sekä läheisimpiä ystäviäni lapsineen ja parhaassa tapauksessa myös läheisimpien ystävieni vanhempia. Oikeastaan kaikkia niitä tärkeitä ihmisiä, joiden apuun ja tukeen voi luottaa. Jos jollekin perinteinen perhe on ainoa, oikea ja kaikki muut perhemuodot jollain tapaa epänormaaleja on hyvä muistaa, että ne todennäköisesti ovat maailman luonnolisin asia ja perhemuoto niissä eläville. Samalla tavalla, kuin perinteinen perhe on maailman luonnollisian juttu sille, joka sellaisessa elää.

Ei siis ihmetellä tai pidetä eriarvoisina toistemme perhemuotoja, vaikka ne omistamme eroaisivatkin. Ei ole yhtä ainoaa, oikeaa perheen mallia samalla tavalla, kuin ei ole esimerkiksi oikeaa tai väärää tapaa rakastaa. Kunhan rakastaa, ja on perhe; on se sitten äiti, isä ja lapset, äiti ja lapset, isä ja lapset, pariskunta, pariskunta ja lemmikit, sinkkuihminen itsekseen tai lemmikin kanssa, tai mitä ikinä. Perhe on se, jonka perheeksemme määrittelemme.

Löööv! <3

Raskasta syksyä, vähemmän raskasta joulua ja talvea

Viime postauksestani onkin aikaa jo lähemmäs kuukauden päivät; aika menee niin nopsaan, ettei mukana tahdo aina pysyä. Joulukin on "melkein" kulman takana - tai riippuu tietysti keneltä kysyy :D - ja viimeistään lokakuun marraskuuksi taittuessa kaikki jouluintoilijat saavat alkaa luvan kanssa täpisemään joulutouhujaan. Allekirjoittanut on ehdottomasti jouluihminen ja yleensä asiaan kuuluvat valot ja kuusi löytävät paikkansa kodista jo hyvissä ajoin marraskuussa, ja spotifysta soi useimmiten joululaulut ja fiilistelylistat. Tänä jouluna myös neiti K alkaa jo ymmärtämään jouluhommien päälle, mikä tuo kaikelle oman merkityksensä. En malttaisi odottaa, että pääsemme yhdessä leipomaan pipareita ja avaamaan joulukalenterin luukkuja! <3 Löytyykö teistä samanlaisia täpisijöitä?

Loppuvuoden hulinat ja touhut ovat erityisen tervetulleita, sillä tämä syksy ja menneet pari kuukautta ovat olleet aika raskaita. Elämässä käyvät muutoksen tuulet, jotka kuitenkin selvästi hiljalleen alkavat kääntymään myötäisiksi. Ja koska pidän lasini mieluummin puoliksi täynnä, kuin puolityhjänä, ja pilvestäni löytyy aina hopeareunus, niin kaikella on tarkoituksensa. Itseään ei voi ikinä oppia tuntemaan liian hyvin ja vaikka välillä tuntuu, että jotkut asiat tai ihmiset pystyvät aina yllättämään, niin onneksi sama näyttää pätevän myös omaan itseen: Jostain löytyy aina se uusi näkökulma, syvempää ymmärrystä ja ylimääräinen vaihde, jolla pääsee aina lopulta eteenpäin. Niin että peace vaan jokahittelle. :)

Näillä miettein on hyvä lasketella Halloweenin yli pikkujoulukauteen ja joulufiilikseen. Niin että sori vaan kaikki x-mas-heittarit, pikkuponeilta ja yksisarvisilta ripottelee joulu-sitä-joulu-tätä-settiä todennäköisesti vähintään seuraavat kaksi kuukautta. :D

Peace and Love. <3

Helsingin vampyyrit Vaasassa

Vaasan kaupunginteatterilla on jokusen vuoden (?) järjestetty sunnuntaikonsertteja, mikä ainakin näin perheellisen mielestä on aivan loistava idea, ja eilen syksyn ensimmäisessä konsertissa lauteilla oli The 69 Eyes.

Ihan kelpo setti, mutta mielestäni ei istunut sitten millään muotoa teatterimiljööseen, jossa jengi istua pönöttää penkeissään, kun sedät veivaavat rokkia lavalla. Veikkaisin, että settiä ei suuremmin oltu muokattu salikonsertti-ystävälliseksi, tai sitten olen tottunut liian hyvään. ;) Bändin soittamista ei kuitenkaan ainakaan näin amatööri-näkökulmasta sovi mennä moittimaan, ja vaikka Helsingin vampyyrien suurin suksee taitaa olla historiaa, niin kokoonpanoa kannattaa mennä katsomaan tietysti musiikin, mutta myös rumpali-Jussi69:n takia: Tyyppi vetää samalla energialla, on kyseessä sitten (Cheekin) stadionkeikka, tai Vaasan kaupunginteatterin sunnuntaisetti. Pakko arvostaa, iso peukku.

Seuraavaksi kaupunginteatterin lavalle nousee Pepe Willberg 16.10., sekä Irina marraskuussa, päivämäärä julkistetaan myöhemmin.

Ps: Pahoittelut jälleen kerran heikosta kuvanlaadusta. Taitaisi olla sopiva aika kunnollisen kameran hankkimiselle..jospa joulupukki toisi. :)

Halloween-hommia

Heräsin tällä viikolla tajuamaan, että niin tosiaan, viikonloppunahan alkaa jo lokakuu! Aikaisemmin lokakuu oli jollain tapaa tympeä "välikuukausi" alkusyksyn ja joulutohinan välillä, mutta viime vuosina olen tykästynyt myös lokakuuhun, eikä vähiten kuun lopulla häämöttävän halloweenin ansiosta. Meillä koti-Suomessahan halloweenia tavataan juhlistaa marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna, johon osuu myös pyhäinpäivä, kun taas Jenkeissä juhlitaan aina 31. lokakuuta huolimatta siitä mille viikonpäivälle se osuu.

En välttämättä - jotkut voisi sanoa, että en TODELLAKAAN :D - ole halloweenin perään asiaankuuluvan pukeutumisen ja maskeeraamisen takia, vaan kaikki kiva kausihömpötys on mun juttuni. Kotia on kiva koristella teeman mukaisesti, joskin siinäkin olen tooooooodella maltillinen ainakin vielä toistaiseksi, kun jälkikasvu ei niin noiden hommien päälle vielä ymmärrä. Kurpitsat on kuitenkin hommattava ja kaiverrettava lyhdyiksi, ja vaikka se on vihoviimeistä hommaa, niin lopputulos on sen arvoista. Plus samalla vaivalla saa värkit erimerkiksi kurpitsapiirakkaan ja jos onnistuu paahtamaan siemenet sopivan rouheiksi, on niistäkin iloa vaikkapa salaattien päällä tai myslin seassa. Naaaaaams.

Mr. Pumpkinpie

Halloween katkaisee sopivasti vuoden pimeintä aikaa ja on mielestäni kiva lisä kalenterivuoden juhliin. Perinteisestihän meillä pohjolassa on tavattu pukeutua naamiaisasuihin myös vappuna, kevään korvalla, mutta kuka sanoo, ettei sitä voisi tehdä pariin otteeseen vuodessa. Meidän perheen kalenteriin varmasti tullaan merkkaamaan halloween jatkossakin, ja sormet jo syyhyää päästä muutaman vuoden päästä järjestämään pikkumurulle ja hänen ystävilleen halloween-kemuja.

GreenGatea kotikulmilla!

No nyt on pikapostauksen arvoinen asia! Nimittäin jo aikaisemmin blogissa mainostamiani GreenGaten ihanuuksia löytyy nyt kotihoodeilta myös Laihialta Deco Christine's-lahjakaupasta ihan kolmostien varresta, sekä Vaasasta Kaunis Cotosta. Happyhappyjoyjoy! :) Nyt kaikki GG-hurahtaneet shoppailemaan!

Kuva lainattu Deco Cristine's fb-sivuilta

Siunattu vimpeliläinen hulluus!

Olen pesäpalloihmisiä. En enää kovinkaan aktiivinen sellainen, mutta entinen pesäpalloilija on aina entinen pesäpalloilija, eikä laji lähde sielusta kulumallakaan. Enää ei peliä katsoessa sormet syyhyä päästä pelaamaan - liekö itsesuojeluvaistoa :D - mutta hyvää palloilua on edelleen nautinto katsoa. Sen, sekä tarkuuvarman huikean tunnelman, takia otettiinkin lauantaina suunta kohti Vimpeliä ja Saarikenttää, jossa pelattiin miesten superpesiksen viides ja ratkaiseva finaali. Vastassaan Vedolla oli kukas muukaan, kuin rakas vihulainen Sotkamon Jymy.

Kuva lainattu Vimpelin Vedon virallisilta fb-sivuilta

 Saarikenttä on mielestäni Suomen kaunein pesäpallostadion, ja aijjettä kuulkaa niin oli hienoa olla todistamassa juuri siellä, kun sinivalkoinen Veto vei suomenmestaruuden nimiinsä! Vetolaiset ovat kultansa ansainneet, sillä viisi viimeistä kautta ovat päättyneet SM-hopeaan, ja vaikka hopea ei missään nimessä ole huono juttu, niin eihän se samalla tavalla urheilijaa lämmitä, kuin se kaunein ja kirkkain. Ja voi sitä tunnelmaa mikä Saarikentällä - ja koko paikkakunnalla - vallitsi: Vedon tapauksessa on sanottava, että mestaruus on koko kylän voitto, sillä vimpeliläiset elävät sankareidensa mukana varmaan tiiviimmin kuin yksikään kyläyhteisö Suomessa.

Lämpimät onnittelut siis Vimpeliin; olette juhlanne ansainneet!