Hyvää uutta vuotta muruset!

Joulu ja loma oli ja meni ja taas ollaan kiinni arjessa. Yritin koko joulunpyhien ajan karistaa epämääräistä väsymystä, joka minua on koko syksyn enemmän ja vähemmän seurannut, mutta välipäivinä annoin periksi ja olemmekin neiti K:n kanssa huilineet, ottaneet, rennosti ja katsoneet Disney-elokuvia (lue: Pelkkää Lumikkia! :D ) koko loman. No melkein koko loman, vähän on myös ulkoiltu ja käyty uimassa. Joulupukki muisti pikkuneitiä isolla kasalla joululahjoja, joista mieluisimpia vaikuttavat olevan nukenrattaat ja vauvanukke, piirustustaulu, sekä voi autuutta ja ihanuutta, kitara! Nyt ei tarvitse enää tyytyä pelkkään ilmakitaraan inspiraation iskiessä. <3 Itseäni ei pukki muistanut vieläkään kunnon kameralla, joten jälleen kerran pahoitteluni epätarkoista kuvista.

Tuntuisi siltä, että loma ja laiskottelu ovat menneet toteen, sillä vireystaso tuntuisi olevan paremmalla tolalla, kuin hetkeen. Lieneekö enemmän henkimaailman juttuja tuo väsymykseni, joka vaikuttaa mystisesti hellittäneen otettaan loppuvuoden taituttua uudeksi vuodeksi. Kevättä kohti mennessä arkikin tuntuu vähän kevyemmältä. Asiaankuuluvasti olen tehnyt myös pari lupausta vuoden 2017 kunniaksi ja paljastettakoon, että toinen on turkin kielen opiskelun elvyttäminen. Koukutuin joululomalla ystävän suosittelemaan turkkilaiseen sarjaan - ihanaa turkkilaista ihmissuhdedraamaa :D - ja huomasin jälleen miten kauniilta turkin kieli korvaani kuulostaa ja miten turkkilainen kulttuuri edelleen kiehtoo. Tuumasta toimeen siis ja palauttelemaan mieleen jo muutama vuosi sitten opittuja asioita. Tekikö teistä kukaan uuden vuoden kunniaksi lupauksia?

Vuodenvaihde itsessään meni hyvinkin rauhallisesti, kuten lapsiperheessä nyt arvata saattaa, mutta itse en ole vuosiin enää ollut mikään uudenvuoden juhlija muutenkaan. Edelleen palaisi mieli vuodenvaihteeksi ja ehkä myös jouluksi Lappiin, mutta sijoitetaan se vielä toistaiseksi sinne "to-do"-kansioon ja kaivetaan esiin paremman hetken tullen. Lapissa on aina taikaa, mutta etenkin loppuvuoden kaamos saa siellä kaiken tuntumaan epätodelliselta - etenkin, jos lunta riittää ja talvi oikeasti näyttää talvelta. Miten teillä juhlistetaan vuoden vaihtumista, vai juhlistetaanko?

Toivon jokaiselle teistä onnen täyttämää vuotta 2017, ja alan taas itsekin hiljalleen synkän loppuvuoden jälkeen uskoa Pikkuponeihin ja Yksisarvisiin. Always remember to expect miracles. :)

Missä mun joulufiilis on?!

Olen ollut tällä viikolla joulumielen metsästyksessä ja ihan kuin hiljalleen olisi tuloksiakin nähtävissä. Hitaasti, mutta hitaasti - sopii kirjoittajan mentaliteettiin..not. :D Jostain syystä tänä vuonna tämä pimeä aika tuntuu tavallistakin synkemmältä ja voimia vievältä. Kevään lapsi kaipaisi jo kovasti valoa, että heräisi tästä pienimuotoisesta horroksesta ja huomennahan sitä kohti jo mennäänkin, oliko peräti kukonaskel kerrallaan; valtavaa vauhtia siis. Happyhappyjoyjoy, kohta ei lapsellakaan tarvitse enää iltapäivällä sanoa, että ei, nyt ei ole aamu, vaan iltapäivä. Ei, nyt ei syödä aamupuuroa, vaan päivällistä. Get the picture.

Jouluun, tai jouluaattoon on siis kolme yötä ja joulumieli edelleen vähän kiikunkaakun, mikä ei ollenkaan ole tavallista meidän taloudessa. Kaikki asiaankuuluvat härpäkkeet tuvasta toki löytyy; on valotähtiä, joulukuusta kaikkine tykötarpeineen, valopalloja siellä sun täällä, hyasinttia ja tonttuja kurkkimassa valokuvien takaa, mutta ei, jostain syystä ei oikein nyt lähde ihan totutulla tavalla tämä jouluhomma. Neiti K on tottakai tohinoissaan, joten eiköhän se fiilis minutkin löydä viimeistään aattona. <3 Taidan kokeilla ennen sitä vielä hyväksi havaittua konstia; kaivaa suklaajemman esille, Yksin Kotona-leffan netfilixistä (kai se nyt sielä on?) ja jälleen kerran kaivautua sinne sohvannurkkaan niine hyvineni.

Kuva lainattu

Joulun nurkilla ajatuksissa ovat tavallista enemmän myös ne ihmiset, jotka syystä tai toisesta eivät ole elämässämme tai (fyysisesti) enää luonamme, terkkuja vaan pilvenreunalle. <3 Perhejuhlan lähestyessä toivoisi, että ihmiset pystyisivät näkemään oman itsensä ohi ja osaisivat katsoa suurempaa kuvaa, päästää irti negatiivisista asioista ja unohtaa oman katkeruutensa tai muut itseään kuluttavat fiilikset. Yleensä niillä satuttaa ainoastaan itseään ja läheisiään.

Näihin kuviin ja tunnelmiin, hyvää jouluviikkoa jokahittelle! :)

Tervetuloa joulukuu!

Nuavvain saatiin marraskuu pakettiin ja voidaan toivottaa joulukuu tervetulleeksi. Toivottavasti joulukuu toisi enemmän valkoisia ja valoisia aamuja, kuin mitä marraskuu tarjosi ja ainakin ensimmäinen aamu näytti lupaavalle. Jostain syystä on tuntunut kuin marraskuu olisi ollut synkin miesmuistiin, noin niinkuin kelien puolesta! Joten lunta kiitos, että saataisiin se winter wonderland, josta pariin otteeseen on saatu jo vähän esimakua, takaisin.

Tänään saatiin avata siis myös joulukalenterin ensimmäinen luukku ja voi sitä neiti K:n iloa ja onnea, vaikka kalenterin suklaa otettiinkin parempaan talteen. Aamulla hoitoon ajeltaessa laulettiin "tip-tap-tip-tap-tipe-tipe-tip-tap" enkä ihmettelisi ollenkaan, jos yleisö alkaisi vaatimaan moista joka aamu tästä eteenpäin. ..äidin lienee parasta tarkistaa missä järjestyksessä ne soihdut sammuukaan ja mistä niitä herkkuja löytyi monenlaisia. :D

Tänä vuonna on ehkä pakko kaivaa youtuben kätköistä legendaarinen The Joulukalenteri, jonka kaikki vähintään ysärilapset -ja teinit muistavat. Itsellä tulee The Joulukalenterista aina ja iankaikkisesti mieleen Lyskan Rukan reissu ysärin loppulla; hienoja aikoja. :)

Joten hyvää joulukuuta jokahittelle ja remember to be kilttejä!

Rakastuin ehkä vähän uudelleen

Olin edellisviikonloppuna - kyllä, päivät juoksee ihan mahdotonta kyytiä ja Pikkuponit ovat turhan kauaksi aikaa jääneet taas oman onnensa nojaan :( - katsomassa Apulantaa Seinäjoen Rytmikorjaamolla ja voi kuinka siinä käytiin: Bändi veti sen päiväisen shown, että sai vanhan rakkauteni syttymään uudelleen. Keikalla kuultiin kaikki parhaat, Matoa ja Ilonaa unohtamatta; viimeksi mainitun kohdalla saatoin ehkä vähän kyynelehtiäkin. Olen aina diggaillut Apulantaa, mutta en mitenkään kovin intensiivisesti. Ne, jotka allekirjoittaneen tuntevat tietävät mitä intensiivinen minulle tarkoittaa: Paljon, heti ja aina, kun mahdollista. :D Pari kuukautta sitten kävin katsastamassa Tuukka Temosen Teit Meistä Kauniin -leffan ja jo silloin mietin lippukaupoille lähtemistä tammikuun jäähallikeikkoja silmälläpitäen. Sama hiipi mieleen taas Rytmiksen vedon jälkeen.

Kuva lainattu Apulannan fb-sivuilta

Ihan huikea juttu muuten, että suomalaiset artistit ovat uskaltautuneet isoille lavoille ja vetävät suvereenisti jäähallit ja muut isot areenat täyteen! Kotimainen musiikki vaikuttaisi olevan hyvässä jamassa, vaikka jotainhan sitä pitää keksiä levymyynnin tilalle, sillä Spotify, jne ovat tehneet sillä saralla tehtävänsä. Pääasia kuitenkin, että musiikkia riittää, artistit jaksavat kiertää ja yleisö kulkee keikoilla. Isot peukut koko shaakelin shysteemille. ;)

Mutta se Apulanta siis.. Olen aika varma, että täytynee laittaa paremmin seurantaan bändin keikkalistat, sillä Heinolan punkkareita viitsisi vähän kauemmaksikin Seinäjoen näytöillä lähteä katsomaan. Huomaatteko muuten, että Pikkuponeissa on mainittu jo Helsingin - ei punkkarit, vaan - vampyyrit, Vaasan punkkarit, sekä pariin otteeseen nyt myös Heinolan punkkarit. Get the picture? :D Oli miten oli, teinirakkauteni - yksi niistä - on syttynyt uudelleen.

Ro-Ro-Robbariiiiiiii!!!!!

Robin keikkaili viime viikonloppuna Vaasassa. Ensin perjantaina klubikeikalla Fontanassa, tuossa kaikkien näiltä kulmilta kotoisin olevien tuntemassa legendaarisessa yökerhossa, jossa jo 25-vuotias tuntee itsensä baarin vanhimmaksi, sekä lauantaina iltapäivällä koko perheen tapahtumassa Vaasa Areenalla, tuttavallisemmin jäähallissa.Robinin toi Vaasaan Polar Sound Festival, joka on viime vuosina järjestänyt useita tapahtumia näillä hoodeilla, muun muassa juuri Vaasa Areenalla ja Rewell Centerissä. Polar Sound tuo Vaasaan esimerkiksi Mikael Gabrielin Himmee-kiertueen helmikuun alussa.

Kuva lainattu Polar Soundin fb:n tapahtuma-sivulta

Käväisimme neiti K:n kanssa siis lauantaina Vaasa Areenassa päiväkeikalla ja vaikka tapahtuma oli mielestäni paremmin järjestetty kuin helmikuun vastaava - emme pikkumimmin kanssa suinkaan olleet ensimmäistä kertaa yhdessä keikkahommissa :) - niin pari asiaa tulee mieleen mihin järjestävä taho voisi huomiota kiinnittää: Koska kyseessä kuitenkin oli perhetapahtuma, niin keikalla äänenvoimakkuus oli mielestäni yläkanttiin. Pienimmille ja vähä suuremmillekin suositellaan tietysti keikkatouhuissa peltoreita, mutta omalla kaksveelläni eivät moiset päässä (enää tai vielä) pysy. Hiippailimmekin siis suosiolla vähän kauemmas seuraamaan keikkaa ja voi pojat sitä jorailun määrää, jahka pikku K meiningille lämpesi.

"Oot mun puuttuva palanen." <3

Porukkaa oli mukavasti ja hatunnosto järjestäjille siitä, että ennakkotiedoista poiketen takkeja ei ollut pakko jättää narikkaan. Olen viime vuosina ollut huomaavinani vaasalaisissa ja maakunnan väessä muutosta siinä, että nykyään ihmiset lähtevät liikkeelle ja tapahtumia kannattaa taas järjestää. Homeperäisyys on karissut, pienet sille!

Kaikennielevä kaamos ja trendikäs hygge(ily)

Nyt ei meinaa irrota tekstiä, ei sitten millään. Viime postauksesta on viikonpäivät, mutta ajatus ei tahdo pysyä kasassa ja mieli vaeltaa saamatta mistään kunnolla kiinni. Syytän vuodenaikaa ja pimeyttä, sillä kaamoksesta huolimatta mieli on kuitenkin kirkas ja valoisa. Kuinka ärsyttävän zeniläistä, vai mitä. :D Yritetään jokatapauksessa sitä kirjoituspuoltakin, tulee sitten sutta ja sekundaa tai sitä kuuluisaa pohjalaista priimaa.

Luin maanantaina Ylen uutisen hyggestä ja hyggeilystä - miten sana oikeaoppisesti taipuukaan - ja tunsin välittömästi tämän eri hienon uuden trendin omakseni, kuten epäilemättä suurin osa suomalaisista. Hyggeähän olettaakseni suurin osa meistä etenkin tähän aikaan vuodesta harrastaa, nyt sille vain on löydetty hieno, uusi termi, joka on trendikkäämpi kuin esimerkiksi "kotoilu", joka ainakin omasta mielestäni osittain kuvaa samaa asiaa. Hygge kuitenkin voidaan käsittää laajemmin, eikä siihen välttämättä liity kotisohva, villasukat, viltti, kynttilänvalo ja punaviinilasi, vaan juuri ne asiat mitkä jokainen kokee omaksi onnellisuuden, rentoutumisen ja hyvänolon lähteikseen, ilman kiirettä ja suorittamista.

Itselleni nämä tarkoittavat vähän päivästä riippuen juurikin kaivautumista sinne sohvannurkkaan vain olemaan, salille treenaamaan lähtemistä, hyvän bändin keikan näkemistä tai neiti K:n kanssa yhdessä touhuamista. Milloin mitäkin, kunhan ei tarvitse kalenteri kädessä ja kello kaulassa kulkea.

Kiireen ja suorittamisen unohtaminen olisi oikeastaan enemmän kuin suositeltavaa etenkin näin joulun alla, jolloin joulustressi saattaa väijyä kulman takana ja työpaikoilla vuodenloppu kasaa paineita. Vähemmälläkin touhulla ja tohinalla monesti pärjää, eikä esimerkiksi joulu saisi vaatia kohtuuttomasti ponnisteluja - jotka tosin yleensä ovat itse itsellemme keksimiä - vaan tästä pimeästä ja rauhottumista suorastaan vaativasta vuodenajasta pitäisi osata nauttia.

Itsestäni tuntuu, että väkisinkin tähän aikaan vuodesta rauhoittuu, sillä vireystaso ei ole ihan ennallaan ja unta tuntuisi riittävän enemmän, kuin ehtii nukkua. Joten lämmin glögilasi käteen, nauttimaan elämästä ja olemisesta ja tietoisesti rauhoittumaan. Hyvää keskiviikkoa jokahittelle! Mitkä ovat teidän keinojanne torjua kaamosta ja toivottaa vuoden pimein aika tervetulleeksi?

Halloweenfiilistä ja juhlahumua

Halloween on onnellisesti tältä vuodelta takana ja sitä myöten myös neiti K:n ihka ensimmäiset Halloweenjuhlat. Tämän(kin) äiti-ihmisen sydän melkein pakahtui - taas kerran - kun pieni murunen aamulla puettiin asiaankuuluvaan asuun hoitoon mennessä, missä oli iltapäivällä tiedossa juhlat. Aluksi innoissaan oli ilmiselvästi ainoastaan äiti, mutta pikkumimmi lämpeni juhlapukeutumuiselle pienen ihmettelyn jälkeen.

Halloween-tyyli 2016

Kävin itse myös pitkästä aikaa juhlahumussa, mutta jätin oman kissanaisen pukuni odottamaan parempaa aikaa :D ja tyydyin luottoystäviini pikkumustaan, korkeisiin korkoihin ja olalla keikkuvaan tiikeriin, eli Tiger of Swedenin ketjuhihnalla varustettuun olkalaukkuun, joka on kulkenut juhlissa mukanani viimeiset kymmenen vuotta. Laukku on maksanut itsensä takaisin monet kerrat ja on erottamaton osa juhlalookiani vuodesta toiseen.

Luottoystävä

Kävin siis perjantaina katsomassa Vaasan omia punkkareita, Klamydiaa, WsAreenalla ja yllätyin iloisesti miljööstä: Homma toimi ja ihmisiä riitti. Keikkamiljöö todellakin paikallaan ja juuri sellainen, mitä Vaasaan on kaivattu. Hatunnosto ihmisille, jotka Vaasassa jaksavat moisten paikkojen ja tapahtumien puolesta ja takia yrittää! Myös punkkarit olivat kovasssa vedossa ja ilmeisesti vain paranevat vanhetessaan. Vinkkinä siis niille, jotka vielä ihmettelevät pikkujoulujen ohjelmaa: Kannattaa katsastaa WsAreenan ohjelmisto ja ottaa suunta sinne, mikäli jotain vähänkin mielenkiintoista löytyy.