Jokainen koti ansaitsee prinsessa-tyynyn

Mä olen taas ihan fiiliksissä ja tiloissa keväästä ja lisääntyneestä valosta! Aamulla ennen seiskaa on jo valoisaa ja illallakin ehtii vielä työ -ja hoitopäivän - sekä tietysti Pikkukakkosen - päälle lenkille ennenkuin on pilkkopimeää; todella jees! Jaksan vuodesta toiseen ihmetellä miten valo ja vuodenaika voi vaikuttaa näin paljon mielialaan ja jaksamiseen. Mutta niin kai tuo toimii, eiväthän kukatkaan pimeässä kuki.

Lisääntynyt valo aiheutti jälleen kerran myös sen, että koti oli asustettava uusiin ikkunaverhoihin ja sohvatyynyt puettava samaan sävyyn. Perus-tyynynpäällisten lisäksi ostoskoriin oli suorastaan pakollista klikata alla näkyvä tyyny, koska..noh, koska mä voin. :)  Jokaisesta kodista pitäisi löytyä prinsessa-tyyny, koska erään ystäväni sanoin: "Joskus sitä vaan herää prinsessana." Oikean sävyinen torkkupeittohankinta on vielä työnalla, mutta eikö sekin jostain vastaan tule. Väri on hempeä vaaleanpunainen, tyttövärien tyttöväri, ja sopii just meidän kotiin täydellisesti. Sekä verhot, että tyynynpäälliset löytyivät Jotexilta.

Love it!

Sain viikonlopun aikana myös vihdoin hiottua aiemmin mainitsemani puusohvan, joten toivo elää, että sen saisi mahdollisesti kotiutettua vielä tämän kuun aikana. Tyypilliseen tapaani tempaisin homman kerralla valmiiksi - "kun nyt kerran ruvettiin"-meiningillä - joten sama show lienee maalausprojektin kanssa. ..paitsi se kai kannattaisi tehdä kahteen kertaa, eli mun pitäisi odottaa, että urakan voi toistaa. Raportoin miten käy, sen odottamisen kanssa siis. :D

Säätieteilijätkin ovat povanneet virallisen kevään alkavan tällä viikolla, joten kivaa alkanutta kevätviikkoa jokahittelle!

Hyvää naistenpäivää siskot ja veljet!

Naisena oleminen tuntuu olevan jollain tavalla tämän päivän trendi ja hyvä niin. Naisena oleminen on aika jees, vaikka toki on pari asiaa, joita ilmankin tällä sukupuolistatuksella voisi elää, mutta sama meininki lienee vähän kaikessa

Naisasiaa, tasa-arvoa ja feminismiä hypetetään paljon erilaisissa medioissa, mikä ilman muuta on hyvä asia, avaa - toivottavasti - silmiä ja tuo tietoisuuteen epäkohtia, joita valitettavasti vielä tämänkin päivän Suomessa nainen kohtaa. Ei ole kerran eikä kaksi, kun myös allekirjoittanut on aikoinaan kokenut esimerkiksi työelämässä tytöttelyä, mikä ei todellakaan ole fine. Olen feministi, kannatan ilman muuta naisten ja miesten tasa-arvoa, oikeutta päättää omasta kehostaan, ammatistaan, asioistaan, rahoistaan, oikeutta elää kuten haluaa, you name it, mutta välillä, aina silloin tällöin mietin onko feminismi mediassa, ja joissain tapauksissa arkipäivässäkin viety väärällä tavalla liian pitkälle. En missään nimessä tarkoita, että suut suppuun, jos tai kun kohtaatte elämässä asioita, jotka sotivat feminismiä vastaan, vaan lähinnä, että tehdään enemmän ja pidetään meteliä vähemmän: Annetaan tekojen puhua puolestaan ja keskitytään juuri niihin asioihin, mitä haluamme tehdä, luoda ja antaa itsestämme. Jos teot vaatii myös sitä metelin pitäistä, niin antaa mennä, mutta muistetaan, että there is no such thing as weaker sex.

Kuva lainattu täältä

Joten rakkaat kanssaihmiset, hyvää naistepäivää; nauttikaa elämästä, keväästä ja juuri sinuna olemisesta! Ja jos miehet haluatte naisianne lahjoa päivän kunniaksi, niin kukat ja suklaa toimii aina. :D

Tapion Juhaa ja Lennyn uusia siipiä

Viime viikolla kuulkaas elettiin varsinaista juhlaviikkoa, kun kalenterissa oli keikka-merkintöjä (piiiiitkästä aikaa) kaksin kappalein: Keskiviikkona kävin katsastamassa, kun Juha Tapio tunnelmoi Ittekseen-rundin merkissä Vaasan Ritzissä ja lauanataina oli vuorossa legendaarinen El Gringo ja Lenny & the New Wings.

Juha Tapio ei itsellä varsinaisesti suurimpiin suosikkeihin kuulu, mutta mies ja kitara-tyyppiset toteutukset ovat aina sydäntä lähellä ja Ritz juuri tuollaisten vetojen areenana toimii todella hyvin, eikä tämäkään kerta ollut poikkeus: Musiikki upposi maaliinsa ja vei mukanaan. Juha Tapio on äärimmäisen lahjakas muusikko ja lauluntekijä, ja artistin luontevuus, sekä helpolta kuulostava tulkinta saa kuulijan unohtamaan ajan ja paikan. Mikäli lippuja on vielä saatavilla, niin suosittelen todella lämpimästi käymään lippuostoksilla, että pääsisi todistamaan Ittekseen taianomaista tunnelmaa. Ritzin keikkahan oli loppuunmyyty, joten nopeat syövät hitaat tässäkin lajissa. Ittekseen-kierroksen viimeinen veto nähdään ja kuullaan 2. huhtikuuta Seinäjoen kaupunginteatterissa.

Lenny & the New Wings taasen oli niinsanotusti neitsytmatkallaan ja lauantainen Gringon keikka oli bändin ensimmäinen ever. Olin todella positiivisesti yllättynyt vaasalaisvetoisen kokoonpanon reippaasta ja rehellisestä rokista, vaikka enhän nyt tokikaan huonoa meininkiä ja musisointia odottanut. Pohjalaiset kun laittaa asialle, niin ei voi tulla, kun priimaa. Vahva suositus tälle retkueelle ja suotuisia tuulia siipien alle!  Tätä poppoota tulee varmasti lähdettyä katsomaan monesti uudelleenkin. Bändin esikoissinkku, True Player, muuten löytyy muunmuassa Spotifysta, käykäähän kuuntelemassa.

Kuva lainattu LNW:n fb-sivuilta

Helmikuukin on tässä tiimellyksessä vaihtunut maaliskuuksi ja nyt saa alkaa luvan kanssa kevättämään. Aamuseiskalta kun on jo valoisaa, niin kovin huono ei päivän fiilis voi olla! Hyvää maaliskuuta ja alkanutta viikkoa jokahittelle!

Leipomista ja synttärihumua

Neiti K täytti viime viikolla kokonaiset kaksi vuotta ja sitä juhlistettiin viime viikonloppuna perhepiirin voimin. Kaksiossamme riitti puheensorinaa ja lämpöä, kun kymmenkunta ihmistä juhlisti pikkumimmiä. Itse juhlakalu oli luonnollisesti innoissaan kaikesta ja kaikista, ja huomion keskipisteenä oleminen istuu neidille kuin luonnostaan. ..kehen lienee tullut. :D Lahjapolitiikka miellytti niin itse sankaria, kuin myös äitiä, vaikka se ei tokikaan synttärimeiningeissä tärkeintä olekaan. On kuitenkin sykähdyttävää katsoa pienen ihmisen iloa, kun hän ihailee kauniita paketteja ja lahjapapereita. Lemppareiksi muodostuivat äkkiä kuutiot, joista voi koota erilaisia kuvia tai rakentaa tornia, sekä Mimi ja Kuku -DVD. Voi onnea, kun taas saa ihmetellä aamuisin, missä Mimi luuraa.

Tykkään leipoa ja muutenkin touhuta keittiössä, ja vaikka leipomukseni ovat oikeinkin hyviä, ne eivät useinkaan ole niitä maailman kauneimpia, sillä bigger picture on enemmän mun juttuni, kuin yksityiskohdat, mikä tietysti leipomishommissa ei välttämättä ole se toimivin juttu. Yllätin kuitenkin itsenikin, kun aloin kuin aloinkin askarrella synttärikakun päälle sokerimassasta pikkumimmin tämän päivän suosikkilastenohjelmahahmoja. Voin kertoa, että leipurin pinna oli koetuksella, mutta vaikka kaikki merkit välillä viittasivat toisin, niin valmista tuli, kaikessa hellyyttävässä kotikutoisuudessaan. Sankari sentään tunnisti hahmot kakun päällä, joten ihan kelpo suoritus ihmiseltä, joka ei todellakaan ole askartelun ihmelapsi. :D Perinteisen synttärikakun lisäksi tarjolla oli prinsessakeksejä, laskiaispullia, börekiä aurajuustolla, sekä toffee-puolukkapiirasta, joka mukailee banoffee pieta, mutta banaanin tilalla on puolukkaa. Makean ja kirpeän liitto on täydellinen ja piiras on nopea tehdä, joten jos ovesta pukkaa yllärivieraita, tämä valmistuu kädenkäänteessä:


Puoloffee pie - Toffee-puolukkapiiras

1 pkt Bastogne-keksejä, myös Digestivet, tai kaurakeksit toimivat yhtälailla
100 g voita
1 tölkki keitettyä, kondensoitua maitoa, eli valmista kinuskia
100-200g puolukoita
2,5 dl vispikermaa
2-3 tl (vanilja)sokeria

Murskaa keksit blenderissä, tai mikä parhaiten omasta mielestäsi toimiikaan siinä hommassa. Kaada sula voi keksimurun sekaan ja painele seos irtovuoan pohjalle. Muista vuoan pohjalle leivinpaperi, niin herkku on helpompi siirtä vuoasta tarjoililautaselle. Laita pohja hetkeksi pakastimeen tai jääkaappiin jähmettymään. Vaahdota kerma ja makeuta sokerilla. Ota vuoka pakastimesta/jääkaapista ja levitä keksimurun päälle kondensoitu maito (kinuski). Seuraavaksi puolukat, joiden päälle vielä kermavaahto. Itse värjäsin kermavaahdon Dr. Oetkerin geelivärillä vielä vaalenpunaiseksi ja sirottelin päälle sydänkuvioisia koristeita. Koko komeuden voi koristella myös vaikkapa suklaalastuilla, tai mitä ikinä keksiikään. Kakku mielellään toviksi vielä jääkaappiin ja avot: Lupaan, että vie kielen mennessään! :)

Pahoitteluni jälleen huonosta kuvanlaadusta

Kevät-täpinää ja sisustusfuuruja

No niin, nyt se on virallista; kevät-täpinä on saapunut. Varmoja merkkejä ovat lisääntyneestä valosta johtuva ilo-olo - kyllä, juuri tuo sanapari kuvaa parhaiten vallitsevaa fiilistä - , sisustusvimma ja kesän festareista haaveileminen. Myös neiti K:n kakkossynttärit ovat vinkki siitä, että kyllä, nyt se talvi taittuu.

Ilo-olosta tai synttärimeiningeistä ei kuvamateriaalia vielä ole, ensin mainitusta tuskin tuleekaan :D, mutta viime viikolla sain talviunta uinuneen sisustuskärpäsen heräämään kiitos kirppislöytönä kotiin haetun pikkulaatikosto. Tavoistani poiketen olen hissuksiin sisustanut kotia sitä mukaa, kun olen keksinyt mitä mihinkin haluan. Mainittakoon, että puusohvaprojekti odottaa edelleen hiomis - ja maalausinspiraation löytymistä; on odotellut nyt kolme kuukautta, mutta eikö sekin sieltä vielä kotiin kevään mittaan saada.

Usko, toivo, rakkaus. <3

Koti-ovesta sisään astuttaessa tervetulleeksi ei toivota enää lastenrattaat, tai sekainen jalkanaulakko, vaan usko, toivo ja rakkaus..niin ja se pikkulaatikosto. Millaiset fuurut kuuluvat teidän kevään merkkeihinne?

Ystävänpäivähalauksia!

Happyhappyjoyjoy, vaaleanpunaisia vaahtokarkkeja, pikkuponeja ja yksisarvisia, sekä hyvää ystävänpäivää kaikille rakkailleni, sekä muillekin! <3

Ystävänpäivähän on joka päivä, mutta toivottavasti tänään just sun päiväsi on erityisen hyvä! ..vähän ennalta-arvattavaa, mutta antaa olla. :)

Kuva: Virpi Mansikkamäki

Itse tulen fiilistelemään loppuelämäni tänä päivänä sitä, että vuoden 2015 ystävänpäivänä neiti K alkoi ilmoitella olevansa valmis jättämään yksiönsä ja saapumaan maailmaan. <3

Arvoista, asenteista ja ajatuksista

Luin joitan päiviä sitten, vai olisiko ollut peräti viime viikolla, Kolmistaan-blogin Karoliinan ajatuksia siitä, mitä arvoja haluaa opettaa lapselleen. Jäin miettimään samaa asiaa ja vaikka tietoisesti en aikaisemmin tätä olekaan miettinyt, oli lopputulos itselleni hyvinkin selkeä. Olemme viettäneet neiti K:n kanssa nyt useamman päivän sairastuvalla ja vaikka meininki alkaakin olla jo mallillaan, niin jokunen päivä kotoilua todennäköisesti edelleen on tiedossa. On ilo seurata tuota pientä ihmistainta ja huomata miten se oma persoonallisuus sieltä pilkistää jo iloisesti esiin. Pikkunaiseni persoonasta entisestään innostuneempana päätin siis kirjailla blogiin mitä arvoja, asenteita ja ajatuksia koen itse sellaisiksi, jotka ehdottomasti toivon osaavani opettaa myös neiti K:lle.

Usko itseesi, kaikki on mahdollista. Tämä on ehdottomasti ajatus, jonka toivon pikkumimmin omaksuvan, sillä ponnistetaan jo pitkälle. Kun uskoo itseensä, ei maailman myrskytkään niin helposti lannista ja jos omaksuu pienestä pitäen, että kaikki on mahdollista oppii näkemään maailman täynnä mahdollisuuksia.

Kuva lainattu Trendin fb-sivuilta

Kaikki ihmiset ovat samanarvoisia. Vihapuheiden ja rasismin kukkiessa tunnen tämän erityisen tärkeäksi. Tuntuu, että ihmiset ovat unohtaneet miten olla ihmisiä toisilleen. Haluaisin pystyä opettamaan pienelle ihmistaimelleni, että ihmiset ovat samanarvoisia ulkonäköön, taustaan, uskontoon, ammattiin, koulutukseen, mitä ikinä, katsomatta.

Rehellisyys. Tämä ei selittelyjä varmaankaan kaipaa. Ole aina rehellinen; toisia, mutta myös itseäsi kohtaan. Ikävä totuus on aina parempi, kuin miellyttävä valhe, ja totuus tulee lopulta aina ilmi. Omalle itselle valehteleminen on kaikkein tuhoisinta, ja rehellisyys pitää elämän yksinkertaisempana.

Ole ystävällinen ja kiltti, mutta älä suostu kenenkään kynnysmatoksi. Luonteeltaan peruskilteille ihmisille tämä on erityisen vaikeaa: Mikä on liiallista kiltteyttä ja missä menee raja, mitä voi hyväksyä kiltteyden ja ystävällisyyden nimissä ja mitä ei. Ystävällisyys ei maksa mitään, mutta valitettavasti niitä ihmisiä löytyy, jotka käyttävät ystävällisyyttä surutta hyväkseen ja sitä ei pidä hyväksyä. Hyvään saa ja pitää uskoa, mutta ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa, jos tuntee paremmaksi tiputtaa elämästään sellaisen ihmisen, joka yrittää pyyhkiä jalkojaan sinuun.

Perhe. Perhe on pahin, perhe on paras, perhe on aina perhe ja paikalla etenkin silloin, kun tarvitaan. Tai näin ainakin toivoisin kaikilla olevan, ja toivoisin osaavani tämän myös pikkumimmille opettaa. Äiti, isä, sisarukset, bonus-äidit -ja iskät, lisälapset, serkut, kummit, kaimat, ystävät; kaikki, jotka kukin perheeksi tuntee. Perhe on elämässä tärkeä voimavara ja haluaisin, että myös neiti K tulee sen elämässään tuntemaan.

Siinäpä ne tärkeimmät ja perustavanlaatuisimmat. Tästä voisi oikeastaan aloittaa uuden blogihaasteen: Millaisia arvoja, ajatuksia ja asenteita te haluaisitte lapsillenne opettaa?