(Laiskan kokin) nopea mustikkapiirakka

Elokuu ja mustikkakausi ovat parhaimmillaan ja allekirjoittaneen mielestä yksi parhaista leivonnaisherkuista - kaikkien suklaisten lisäksi of koors - on mustikkapiirakka. Otimme kauhan tällä viikolla neiti K:n kanssa kauniisiin kätösiimme ja pyöräytimme yksissä tuumin helpon ja äkkinäisen mustikkapiirakan. Tämän saa kymmenessä minuutissa uuniin, minikokin osallistuessa aikaa menee ehkä hieman kauemmin.

Täydellistä lämpimänä vaniljakastikkeen kanssa, nam. <3

Nopea mustikkapiirakka

2 kananmunaa
1,5 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
3 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
150g voita
1 dl maitoa

3-4 dl mustikoita
1-2 rkl sokeria

Vaahdota kananmunat ja sokerit, lisää joukoon sulatettu voi, sekä maito. Sekoita keskenään jauhot ja lisää seokseen. Sekoittele takinaksi, älä vatkaa. Voitele vuoka ja kaada taikina vuokaan, noin 25cm halkaisijaltaan. Sekoittele keskenään mustikat+ sokeri, sekä lisää ne vuokaan taikinan päälle. Paista 25-30 min 200 asteessa uunin keskitasolla. Tarjoa lämpimänä vaniljakastikkeen kanssa. Hyviä viikonlopun herkkuhetkiä!

Ei päätä, ei häntää

Kömmin viime viikolla peiton - siis ihan oikean peiton, ei pelkän pussilakanan - alle ensimmäistä kertaa pitkään aikaan ja annoin ajatuksen lentää. Lämpimässä peiton alla oli hyvä olla ja suorastaan hykertelin onnesta ja raukeasta fiiliksestä; niin ihanaa oli siinä hetkessä peiton alle sängyn syövereihin upota. Siinä fiilistellessäni mielessäni pyöri mitä erilaisempia (outoja?) asioita.


* Tahtoo terassille ja ulos syömään. Aikuisessa seurassa, kaikessa rauhassa. Ainakin nyt ulos syömään, ellei terassilla enää tarkene sitten, kun sinne asti pääsee. Haaveilen, että joku eloikuinen viikonloppu tämä toteutuisi. Asiaa on nyt fiilistelty jo ainakin kolmatta viikkoa, joten pitää ehkä laittaa toteutumaan.

* Lähes lamaannuttava väsymys. Olen viime aikoina ollut todella väsynyt. En fyysisesti, vaan enemmän henkisellä osastolla. Pienimmätkin asiat saavat hartiat tippumaan ja aiheuttavat täysin järjenvastaista mielipahaa, eikä kumpikaan asia ole itselleni kovin ominainen. Epäilemättä olisi jonkinmoisen hengähdystauon paikka; ilman aikatauluja, suuria suunnitelmia ja vastuuta muista ihmisistä. Saisi vain tuijotella omaa napaansa, no ehkä vähän sen puolisonkin :), rentoutua, ladata akkuja ja tehdä mitä mieleen juolahtaa. 

* Lehmät. Niin maalaisidyllin ystävä kuin olenkin, en ehkä kuitenkaan haluaisi asua paikassa, jossa on lehmiä naapurustossa. Viittaan nyt siis ihan oikeisiin lehmä-eläimiin, mikäli joku asiaa miettii. :D

* Minitalot. Olen aina Hollannissa käydessäni, siis jopa sen kolme kertaa :D, miettinyt ovatko sikäläiset talot niinsanotusti täyskokoisia: Onko katto miten korkealla ja tuntuisiko sisällä siltä, että seinät kaatuvat päälle. Vierailin tällä viikolla talossa, jossa yläkerran korkein kohta oli noin 190cm korkeudessa ja oviaukkojen yläkarmi piirun verran alle 170 sentissä. Ihan mahdottoman iso ihminen en ole, joskaan en pienimmästäkään päästä, mutta jos varsin keskimittaisen varteni ansiosta otsani kumahtaa oven yläkarmiin, niin silloin on kyseessä minitalo. Tai miniyläkerta.

* Back to school. Olen pyöritellyt opinto-asioita mielssäni nyt vajaan vuoden verran ja vihdoin tein jotain asian eteen: Ilmoitin itseni avoimeen yliopistoon. Saa nähdä miten naisen käy, pitäkää peukkuja!

* Punaviini vs valkoviini. Nyt ovat käsillä ne ajat, jolloin pieni mielensämuuttaja ei tiedä kumpaako tekee mieli, punaviiniä, vai valkoviiniä. Valkkari kuuluu mielestäni enemmän kesään, punkku talveen, mutta tähän aikaan vuodesta mennään värivalinnassa normaaliakin enemmän fiiliksen mukaan. Ja muutetaan mieltään. Uudelleen ja uudelleen. Valitsen siis molemmat.

* Must have-neuletakki. Pitkin kesää instafeedissani ja sähköpostissani on vilahdellut maailman ihanin neuletakki, joka maksaa neuletakiksi pienen omaisuuden, mutta johon ajattelin investoida. Voi sitä pettymystä, kun neuletakki ei ollutkaan mieluinen, mutta luojalle kiitos nettiputiikeista, joista pieni materialisti voi etsiä uusi must-have-juttuja.

* Kyllä vai ei. Pidän selkeistä vastauksista, kyllä tai ei. Pirtaani vähän huonosti sopii puolittainen asioiden tekeminen tai suunnitteleminen, etenkin jos jostain pitäisi pystyä sopimaan isommalla porukalla. Nykytilanteessa kovin äkkinäisten liikkeiden ja suunnitelmien tekeminen on kohtullisen hankalaa, joten että hommat pysyisi kasassa, on pystyttävä ajattelemaan asioita kauemmas, kuin huomiselle. Kaikki eivät kuitenkaan niin toimi, mikä aiheuttaa päänvaivaa ja monesti myös ylimääräistä stressiä.

* Mustikkapiirakkaa ja pullaa. Tuli valtava fuuru leipoa perinteistä pullaa, sekä mustikkapiirakkaa! Joku ilta taidamme neiti K:n kanssa ryhtyä leipomishommiin ja täyttää leipomuksista tyhjyyttään ammottavan pakastimen rehellisellä nisulla (=pullalla). Lähestyvä omenakausi saa myös kaurapaistos-kuvat pyörimään mielessä. Omnonnomnom.

* Kynttiläkausi on ovella! Illat alkavat hiljalleen sen verran pimenemään, että pian saa alkaa sytyttelemään iltojen iloksi kynttilöitä. Tämä kesä on tarjonnut suorastaan välimerellisiä kelejä, mutta miettikää miten eksoottista olisi, jos lämpimien iltojen kaveriksi saapuisi tänne peräpohjolaankin vielä lämpimät, pimeät illat.

* Rakas, pieni ihminen, olet ainutlaatuinen. <3 Ei tarvitse enempää selvennystä, tai ylpeän ja rakkaudesta pakahtumaisillaan olevan äidin ylistystä. Jätän tämän vain tähän.

* Parvekesisustaja heräilee. Kesän uinunut parvekesisustaja alkaa heräilemään. Veikkaan, että asialla on jotain tekemistä tummeneiden öiden kanssa, jotka tarkoittavat sitä, että parveke tarvitsee valoja. Noin niinkun muunmuassa. Yritämme pysyä kärsivällisinä asian suhteen.

* Tajusin viime viikolla, miten äkkiä kymmenen vuotta on sujahtanut. Olen siis virallisesti retro. Osa kollegoista töissä kipuilee lähestyviä kaksvitosiaan, ja ovat ehkä oikeiden asioiden jäljillä: Kaksvitosesta alkaen vuodet jotenkin kulkevat vikkelämpään, joskin elämä myös paranee.

* Haluaisin järjestää juhlat. Juhlat ihan vain juhlien takia. Rakastan järjestää, organisoida ja häärätä. Juhlien järjestäminen on ihan huippupuuhaa! En edes musta milloin viimein olen järjestänyt edes minkäänsortin illanistujaisia. Nyt olisi korkea aika, vaikka tämänhetkinen kotimme ei ehkä ihan parhain mahdollinen party venue olekaan.

* Sain itseni tällä viikolla kiinni miettimästä ensikertaa tälle (alku)syksylle joulujuttuja. Johan mennään elokuun puolivälissä. Jälleen syytän pimeneviä iltoja. Olisikohan kaupassa jo glögiä..

* Entiseen inhokkilajiin ihastuminen. Aloitin muutama viikko sitten varovaiset juoksulenkit ja arvatkaa mitä? Olen alkanut tykätä touhusta! Raportoin lisää, jahka aikaa kuluu ja juoksu lähtee kunnolla kulkemaan. Olen itsekin hieman epäuskoinen, sekä erittäin positiivisesti yllättynyt. :D


Millaisi asioita teidän tajunnanvirrastanne pomppaa?

Kuvat: Pixabay

Äidin kipuilua ja onnen tunteita

Äitiys. Se on ihan by far paras asia, mitä kohdalleni on ikinä sattunut. Paras, ihanin, pakahduttavin, eniten onnen tunteita synnyttävä. Omaa lasta katsoessa aika pysähtyy ja voisi vain upota niihin viattomiin silmiin, jotka katsovat rävähtämättä ja täysillä luottaen syvälle omiisi. Sydän tuntuu läikehtivän rakkautta niin, että sitä määrää on vaikea itsekään tajuta. Haluaisi vain katsoa omaa pikkuistaan aina, rutistaa syliin ja suojella ihan kaikelta, ihan aina. Toiselta puolelta äitiys, ja vanhemmuus ylipäätään, on raskain duuni ikinä, joka laittaa välillä polvilleen ja saa ihmettelemään miten jaksaa taistelun toisensa perään, vaiheen toisensa perään, ja ne lopputtomat tunteiden vuoristoradat; niin lapsen, kuin omatkin. Mikään ei opeta samalla tavalla asioita omasta itsestä, kuin lapsi ja hänen kanssaan kasvaminen.

Lapsi kipuilee milloin mitäkin ikävaiheeseen, uuden oppimiseen, pelkoihin tai ihan mihin tahansa liittyvää asiaa, vain taivas on rajana. Siinä kipuillessa tielle joutuvat lähimmät ihmiset: Vanhemmat, isovanhemmat, sisarukset, hoitokaverit... Lapsi kiukkuaa ja osoittaa turhautumistaan heille, joihin luottaa, joten tulilinjalla ovat luonnollisesti vanhemmat; he, joiden kanssa lapsi on viettänyt ja viettää eniten aikaa, ja jotka ovat hänelle tärkeitä. Yritän muistuttaa itseäni paitsi tästä, myös siitä, että lapsi vasta harjoittelee itsehillintää. Jos minulla on ollut aikaa treenata kyseistä lajia reilut 36 vuotta - enkä edelleenkään ole siinä mainittavan hyvä, vaikkakin viimeisenä kolmena vuotena olen isosti parantanut taitojani, öhöm - niin miten kolmen ja puolen vuoden ikäinen lapsi siihen voisi pystyä. Something to think about.

Arkistojen kätköistä parin vuoden takaa <3

Pieni naiseni osaa kuitenkin jo varsin hyvin hillitä itseään, jos vain sattuu huvittamaan. Aina ei huvita. Kuten tiedämme aina ei voi olla hyvä päivä. Lapsilla on huonoja päiviä ihan samaan tapaan, kuin aikuisillakin, ja joskus tekee mieli vain kitistä, nurista ja hautautua peiton alle. Siinä missä aikuinen (toivottavasti) jättää kitinän ja nurinan omassa pääkopassaan tapahtuvaksi, lapsi purkaa pahan mielensä ja olonsa ilmoille. Tapaan monesti sanoa neiti K:lle, että saa harmittaa ja saa kiukuttaa, mutta ei ihan jokainen asia. ..mikä tietysti sinällään on täyttä höpöhöpöä, sillä kuten tiedämme, että kun vit***aa, niin vit***aa aikalailla kaikki. :D Pointti kuitenkin oli, että lasta harmittaa ja ottaa päähän ihan kuin aikuistakin, eikä hänellä vielä ole valmiuksia purkaa ja suunnata turhautumistaan tai harmitustaan kuten aikuisella. Tai aikuisella ainakin KUULUISI olla täähän valmiudet, joita voi sitten jälkikasvulleen opettaa, ja ellei ole, niitä on mahdollista oppia ja opetella, yhdessä ja erikseen. Sehän tässä onkin parasta, tai yksi parhaista jutuista; lapsen kanssa voi opetella elämää ja asioita yhdessä, tiiminä. Voidaan paitsi iloita yhdessä, myös ottaa yhteen ja riidellä, kunhan vain muistetaan pyytää anteeksi, jos siihen on aihetta. Myös aikuinen lapselta.

Neiti K on kasvanut tämän kesän aikana valtavasti, kaikella tavalla. Uusia taitoja karttuu, ymmärrys lisääntyy ja neiti on venähtänyt pituutta ihan silmissä. Uusia asioita halutaan opetella itse ja yksin, mutta kuitenkin tarvitaan äiti varmuuden vuoksi lähelle, tueksi ja turvaksi. Tämä tuntuu valtavan hyvältä, vaikka samalla koen haikeutta siitä, että lapseni on jo niin omatoiminen, että ei tarvitse äitiä ihan kaikkeen, eikä kaipaa esimerkiksi syliä enää niin paljon. Tiedän, että tämä kaikki kuuluu kuvioon, ja jokainen vanhempi käy näitä samoja fiiliksiä ja ajatuksia läpi lasten kasvaessa. Meistä on pikkumuidun kanssa kuitenkin kasvanut tavallistakin tiiviimpi yksikkö - tai kaksikko - sillä vietimme lähes kolme vuotta kaksin. Jo raskausaikana tiesin olevamme kaksin pienen kyytiläiseni kanssa, enkä ikinä ole pitänyt kuvioita mitenkään kummallisena. Vauvavuonna uppouduin täysin vauvakuplaani ja tiesin saavani tehdä sen niin sanotusti luvan kanssa, koska minun ei tarvinnut ottaa ketään muuta huomioon, kuin pieni tyttäreni ja oma itseni. Neiti K edellä ja hänen ehdoillaan on menty muutenkin aikalailla kaikissa päätöksissä, ratkaisuissa, suunnitelmissa ja ylipäätään koko elämässä. Myös minä, kuten varmasti suurin osa äideistä, olen sitä mieltä, että äitiys on ehdottomasti parasta, mitä kohdalleni on ikinä sattunut, ja se, että kuljimme kolme ensimmäistä yhteistä vuottamme kaksin on hitsannut meidät tiiviisti yhteen.  

Nyt elämässämme on viimeisetkin palikat kohdallaan emmekä ole enää kaksin, mutta huomaan kipuilevani sitä, että en pysty enää antaa tyttärelleni sataa prosenttia itsestäni ja huomiostani. Onneksi kolme ja puoli ikävuotta tekevät sen, että sataa prosenttia hän ei enää myöskään kaipaa, mutta äidithän ovat ihan parhaita tuntemaan huonoa omaatuntoa asioista, joista ei tarvitse ja jotka myös tiedostaa. Taitaa olla vanhemmuus-dna:han piirretty juttu, että lasten suhteen toivoisi aina suoriutuvansa vähän paremmin, vaikka tietäisikin tekevänsä parasta mahdollista työtä.

Olen valtavan onnellinen, että elämämme on nyt sellaista, kuin se on, että olemme silti edelleen se sama äiti ja tytär kuin aikaisemminkin, nyt vain isommassa yksikössä ja enemmän perhettä ympärillä, ja että pieni naiseni kasvaa ja kehittyy, ja opettaa minuakin kehittymään siinä sivussa. Olen onnellinen, että hän on edelleen niin pieni, mutta silti jo sen verran iso, että pystyn pitkästä aikaa keskittyä välillä myös itseeni ja omaan hyvinvointiini, ja että elämässämme ja lähellämme on ihmisiä, joihin voimme luottaa. He ovat osa meitä, meidän perheemme. <3

Elokuun festarointitipsit

Heinäkuu taittui elokuuksi ja vielä riittää menoa, meininkiä ja festareita jokaiselle viikonlopulle. Elokuun ensimmänen viikonloppu on hyvässä vauhdissa, mutta jos suunnitelmat ovat vielä auki, tänäkin viikonloppuna extempore-retken festareille ehtii vielä suorittaa. Pidemmittä puheitta, alla elokuun festarivinkit:

Solar Sound Festival, Seinäjoki 3.-4.8.

Solarit on Seinäjoella kuudetta kertaa järjestettävä urbaaniin ja elektroniseen musiikkin erikoistunut kaupunkifestivaali. Seinäjoki on varsinainen Pohjanmaan Las Vegas kesän tapahtumien osalta: Tuntuu siltä, ettei kaupunki nuku koko kesänä. 

Jurassic Rock, Mikkeli 3.-4.8.

Jurassic Rockia on järjestetty Mikkelissä vuodesta 2007. Alkujaan festivaali on järjestetty Visulahdessa - samalla paikalla, kuin kasariedeltäjänsä Dinosaurock - mutta 2013 tapahtumapaikka muutettiin Kenkäveroon, lähemmäksi keskustaa. Musiikillisesti tapahtuma painottuu vahvasti rokkiin ja raskaampaan osastoon, ja tämän vuoden artisteista maininnan ansaitsevat muun muassa Vince Neil, Raised Fist, sekä Sonata Arctica. Oi jospa voisin olla muuuukaaanaaaa.

Porispere, Pori 3.-5.8.

Festaria on juhlittu Porissa, Kirjurinluodon Lokkilavalla aina vuodesta 2011 saakka. Paikalliset musiikinharrastajat perustivat Porisperen jatkamaan 2009 ja 2010 Kirjurinluodolla järjestettyä Sonisphereä. Sonisphere, Porispere, nimestä viis, musiikkikattaus vaikuttaa ainakin on kohdillaan: Myös näiltä kinkereiltä löytää Vince Neilin, sekä muunmuassa D.A.D:n.

Vaasa Open Air 4.8.

Kalle Keskisen Vaasa Open Airia on juhlittu muutamaan kertaan ja tapahtumapaikkana on ollut aikaisemmin Kaarlen kenttä, sittemmin Elisa-stadion. Tapahtuma on yksipäiväinen ja lavalla nähdään muunmuassa Pet Shop Boys. Lippuja festivaalille on voinut ostaa ennakkoon myös VPS:n junioreilta ja olla näin tukemassa heidän toimintaansa.

Simerock, Rovaniemi 10.-11.8.

Simerockin historia menee vuoteen 2002, jolloin talkootoiminnalla järjestettiin ensimmäiset festivaalit Sime Yliaskan mummolan takapihalle rakennettuun festivaalitelttaan 25 asteen pakkasessa. Seuraavaksi Simerock järjestettiin Oulunpaviljongilla 2003 marraskuisena viikonloppuna, minkä jälkeen tapahtuma piti muutaman vuoden tauon. Vuodesta 2007 festivaalia on järjestetty v. 2011 lukuunottamatta vuosittain ja kekkerit ovat tarjoilleet varsin nimekkään artistikattauksen. 

Aurafest, Turku 10.-11.8.

Vuodesta 2011 järjestetty AuraFest keskittyy urbaaniin ja eletroniseen musiikkiin. Alkujaan taphtumapaikkana on ollut Barkerinpuisto, josta festivaali muutti Samppalinnanpuiston kautta nykyiselle paikalleen, Kupittaanpuistoon. Kemuja järjestää sama taho, kuin esimerkiksi Solar Soundia ja heinäkuun lopussa juhlittua Vaasa Festivalia. Esiintyjälistalta löytyykin paljon samoja nimiä, kuin tänä viikonloppuna juhlittavasta Solar Soundista.

FlowFestival, Helsinki 10.-12.8.

Kaupunkikulttuuri -ja musiikkifestivaali Flow on viisitoistavuotias ja monella taholla kehuttu tapahtuma. Musiikkitarjonta on monipuolista, sekä festivaalin keskiöön on nostettu myös visuaalisuus ja kaupunkikulttuuri. Vaikka Flow tapahtumana kiehtoo, koen itse olevani ehkä enemmän rokkisfestarikansaa. Nämä kinkerit ovat kuitenkin asia, joka olisi hienoa joskus päästä kokemaan. Tapahtumapakkkana toimii Helsingin Suvilahti.

Aukusti, Jalasjärvi 10.-12.8.

Aukusti järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 2000 ja Wikipedia tietää kertoa tapahtumasta näin:Siirry hak

"Aukusti on Jalasjärvellä vuosittain järjestettävä kulttuuritapahtuma, jossa on konsertteja, näyttelyitä, kisailuja ja markkinat. Se toteutetaan lähes kokonaan etelä-pohjalaisten seinänaapurikuntien^selvennä 15–30-vuotiaiden nuorten kautta saatavien vapaaehtoistyöntekijöiden voimin. Iso vastuu tapahtuman järjestämisestä kuuluu kuitenkin Jalasjärven Nuorisovaltuustolle. Aukusti saa myös Jalasjärven aikuisväestön sekä yritysten apua ja tukea. Aukusti-tapahtuman itse järjestäjä on Jalasjärveläinen Mukula ry." Esiintyjäkaartista löytyy tänä vuonna muunmuassa Vesta, Sara, Disco Ensemble ja Olvai Uusivirta, joten Aukusti tarjoilee osalliasujilleen kelpo ohjelmaa. Iltatapahtumien lisäksi festivaalilta löytyy myös markkinat, sekä lastenkonsertti. Jotain jokaiselle siis, keskellä Etelä- Pohjanmaata

Blockfest, Tampere 17.-18.8. 

Tampereella, nykyään Ratinassa, vuodesta 2008 järjestetty Blockfest on hiphop-kulttuurille omistettu kaupunkifestivaali, joka on ainakin viime vuosina perinteisesti myyty loppuun. Festareilta löytyy niin kotimaisia, kuin ulkomaisiakin artisteja.

Weekend Festival, Helsinki 17.-19.8.

Weekend Festival on Suomessa ja Virossa järjestettävä elekrtoniseen musiikkin painottuva festivaali, joka järjestetään nyt seitsemättä kertaa. Tapahtumassa on joka vuosi eri teema, joka näkyy lähinnä festivaalin visuaalisella puolella. Teemoina on nähty muunmuassa avaruus ja tulevaisuus, Year of the Tiger, sekä tänä vuonna Urban Disco Edition. Festareiden tapahtumapaikkana toimii Helsingin Hietaniemen Uimaranta, jossa allekirjoittanut on muuten kokenut muutamia vuosia sitten arktisissa olosuhteissa Metallican. 

Kyröfest, Isokyrö 18.8.

Rehellisen hifistelyn festivaalina itseään mainostava Kyröfest järjestetään tänä vuonna kolmatta kertaa. Vuoden 2016 festivaali tunnettiin nimellä Napuefest, sittemmin nimi on muuttunut Kyröfestiksi. Tapahtumapaikkana on tislaamo Kyrö Distilleryn alue Isossakyrössä. Tapahtumassa keskiössä ovat paitsi bändit ja muu ohjelma, myös ruoka ja juoma, joka on pääasiassa lähiseudulla tuotettua. Festivaalin ruokapuolesta vastaavat esimerkiksi Seinäjokisen Juurella-ravintolan "pikkusisko" Äärellä, sekä Sweet Vaasa. Juomapuolesta pitävät huolta muunmuassa Kyrön Matkailun Edistämiskeskuksen lonkerobaari ja GinTonic-baari, sekä yhteistyöpanimot, jotka tarjoilevat omia oluitaan. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen ja ainutlaatuinen tapahtuma!

Kuvat: Pixabay

Hetkiä helteiseltä heinäkuulta

Heinäkuu, koko tähänastinen kesä, ja nyt elokuun alku on tarjoillut parastaan ja lämpöä riittää näilläkin leveysasteilla niinkuin Välimeren hoodeilla konsanaan. Toiset tykkäävät, toiset ikävöivät talvea. Heinäkuu kääntyi elokuuksi kuin varkain, ja jostain syystä minut valtaa aina sama hassu innostuksen tunne, kuin useimpina vuosina elokuun ottaessa sijaa. Kenties syvälle sisimpääni on ohjelmoitu ne lapsuuden, nuoruuden ja varhaisaikuisuuden kesät, jolloin elokuu tarkoitti pian koittavaa koulujen ja opintojen alkua. Niin tai näin, kokosin alle heinäkuun kivoja hetkiä, ajatuksia, oivalluksia, innostuksia ja asioita, jotka ovat jääneet mieleen.

- Provinssipyrähdys. Heinäkuu sai arvoisensa alun, kun pääsin odottamatta ja extempore yhdeksi illaksi rakkaiden ystävien kanssa Provinssiin. Parasta. <3

- Helle.  En suostu valittamaan helteestä, sillä vaikka se onkin tänävuonna kestänyt "jo" toista kuukautta, on se silti vuodessa kohtalaisen lyhyt jakso. Talvella sitten taas on aikaa kääriytyä viltteihin ja kulkea villasukat jalassa reilun puolet vuodesta. Kaikkeen tottuu, ja lämmöstä nihkeän nahkea iho ja kotihommia tehdessä selkää ja ohimoita pitkin valuva hikinoro ovat jo normihommia. Rakastan lämpöä, valoa ja aurinkoa, mutta kotona sisällä pärjäisi vähemmän trooppisellakin ilmastolla. Onneksi jälkikasvu on sentään nukkunut helteidenkin ajan kohtuullisen hyvin, joten ilmalämpöpumppua ei sen takia ole tarvinnut tilaukseen laittaa. Note to self jokatapauksessa: Ilmalämpöpumppu on must. +22 asteessa on miellyttävämpää nukkua kuin +32 asteessa. 

- Laivareissu. Alkukuun laivareissu Neiti K:n ehdoilla. Reissulla vietettiin aikaa lähinnä Harri Hylkeen, Pikku Myyn, sekä Muumipeikon kannoilla, ja neiti oli innoissaan päästessään tanssimaan ja viilettämään ympäriinsä muiden lasten kanssa.

- Sosiaalinen pieni naiseni. Tyyppi tekee ystäviä mutkattomasti missä tahansa, mikä saa äidin sydämen kipristelemään onnesta. Ei ole väliä missä olemme, tai onko paikalla edes samanikäisiä lapsia, neiti K painelee päättäväisesti juttusille, kertoo tarinoitaan ja moikkailee kaikkia tasapuolisesti.

- Uintiretket. Tänä kesänä on käyty uimassa urakalla, kaiketi koko Suomi on tehnyt samoin. Usein on työ -ja hoitopäivien päälle pakattu eväät mukaan ja suunnattu uimaan. Itse en luonnonvesissä viihdy, mutta neiti K hoitaa äidinkin osuuden siitä hommasta. Auton vakiovarustukseen onkin tänä kesänä kuulunut rantaviltti, kellukkeet, uimarengas ja rantalelut.

- Viikonloppu mummolassa koiravahdissa. Ehdottomasti heinäkuun parhaimmistoa ulkona oleilun ja grillaamisen merkeissä koko porukalla. <3 Viritimme pikkunaisille ulos uima-altaan, istuimme katsomassa, kun tyypit leipoivat hiekkakakkuja, ja nautimme hetkestä. Viimeistään tämä viikonloppu näytti myös miten paljon elämänlaatuun vaikuttaa etenkin lasten kanssa se, että niin sisällä, kuin pihallakin on lääniä olla ja mennä: Ei muuta, kuin ovi auki ja ulos! Talokuume siis nousee.,,

- Metrilakut. Metrilakut vain kuuluvat kesään ja niitä on yksinkertaisesti saatava aina, kun moinen koju näkyy! Tästä asiasta niin äiti, kuin tytärkin ovat samaa mieltä.

- Terassilounaat ystävien kanssa. Tänä kesänä on varmaan tehty ennätys myös terassilounaiden määrässä, koska kunnon kesäkelit. Toiveissa olisi vielä päästä nauttimaan terassihommista muutenkin, kun vain lounasaikaan keskellä päivää, mutta eiköhän tässä ole vielä lämpimiä päiviä jäljellä. Mikäs sen mukavampaa, kun elokuinen, pimenevä ilta terassilla hyvässä seurassa.

- Vapaa viikonloppu rakkaan kanssa. Yksi kappaletta lapsivapaita viikonloppuja tälle kesälle! Tulee aina tarpeeseen ja menee toteen, vaikkei mitään kummallista agendalla olisikaan. Kävimme tosin Seinäjoen Vauhtiajoilla pyörähtämässä, mutta kivaa oli myös hengailla seuraava päivä ja ilta ihan vain kotosalla, tekemättä yhtään mitään.

- Pitkät viikonloput. Jemmassa olevien lomapäivien turvin vietin heinäkuussa pari pidempää viikonloppua, joista toinen meni pääasiassa neiti K:n kanssa touhutessa. Tyyppi on pitkin kesää uhmaillut enemmän ja vähemmän, ja äiti-intuitio kertoi, että nyt saatettaisiin tarvita kahdenkeskistä, kiireetöntä laatuaikaa. Vietimme biitsipäivän, kävimme jäätelöllä torilla, markkinoilla ystävien kanssa, mökkikahvilla, mummolassa ja viikonlopun päätteeksi oli vielä aikaa vain ollamöllöttäkin. En tiedä oliko äiti-intuitio oikessa, mutta tuon viikonlopun jälkeen meiniki on ollut vähemmän uhmakkaampaa.

- Pikkumimmit. Perheen pienimmistä naisista alkaa olla toisilleen jo kovasti seuraa. Tyyppejä seuratessa sydän meinaa pakahtua ja ihan lempparihommaa tuntuu olevan ympäri kämppää peräkanaa juokseminen kikattaen samalla niin, että sitä kuunnellessa varpaita kipristää ja suupielet kiipeävät väkisinkin korviin. Myös yhteiset kylpyhetket ovat kovaa valuuttaa ja eniten naurattaa, kun molempia suihkii vuoronperään käsisuihkulla.

- Iltalenkit. Helteinen heinäkuu ei ehkä ole otollisin hetki palata lenkkipolulle, mutta milloin sitten, ellei keskellä kesää. Neiti K:n syntymän myötä omasta kunnosta huolehtiminen ja treenaaminen on ollut enemmän ja vähemmän epäsäännöllistä, ja lemppari-lajini (heti pesäpallon jälkeen) body pump vaatii aina salille raahautumista, mikä näin ruuhkavuosien keskellä on yllättävän haastavaa ajankäytöllisistä syistä. Yleensä ne tahtovat olla äidin omat menot, jotka joustavat, jos jotain yllättävää tai kiireellistä muulle perheelle ilmaantuu, joten säännöllisen epäsäännöllisen treenaamisen rinnalle oli keksittävä jotain, mikä ei vaadi liikaa aikaa ja onnistuu lyhyelläkin varoitusajalla. Koska mikään laji ei ole niin simppeliä kuin lenkkeily ja juokseminen, päätin palata vanhan inhokkilajin pariin. En ole ikinä suuremmin perustanut juoksemisesta, mutta ehkä nyt on korkea aika opetella. Ei muuta, kun lenkkarit jalkaan, ovi auki ja baanalle. Pienen lenkin ehtii heittää vielä senkin jälkeen, kun jälkikasvu on peitelty nukkumaan, ja näin hellekesänä ei paljon aikaisemmin illalla ole viitsinyt liikkeelle lähteäkään.

- Uuden kodin metsästys. Uutta kotia on hiljalleen alettu etsimään ja ääneen sanomattomana toiveena olisi löytää oma tupa ja oma lupa mahdollisimman pian, vaikka varsinaiset muuttohommat tapahtuisivatkin vasta ensi vuoden puolella. Pitäkää peukkuja, että kaikki lutviutuu hyvinpäin! Olen helposti turhautuvaa sorttia, elleivät asiat ota sujuakseen ja mainitessani asiasta eräälle kollegalleni hän kehotti minua nauttimaan vapaasta kesäelostani, koska oman talon löytymisen jälkeen sekä vapaa-ajalle, että "ylimääräiselle" rahalle löytyy aina osoite, jota kuulemma mustaksi aukoksikin voidaan kutsua. :D En epäile ollenkaan.

- Pituutta venähtänyt neiti K. Neiti K on tuntunut venähtäneet kevään ja kesän aikana pituutta ihan urakalla, joten pelkästään heinäkuun juttuja tämä ei varsinaisesti ole. Äiti saa jälleen kerran käydä läpi niin kenkä -kuin vaatevarastotkin. Kesän aikana ovat hävinneet myös viimeiset taaperon rippeet, ja meillä asuukin nyt suloinen, pieni tyttö.

- Valkoviini. Olen koko kesän himoinnut valkoviiniä; kuivaa, jääkylmää rieslingiä, joka sopii lämpimiin päiviin, kuin nakutettu. Useasti olen mieliteolle antautunutkin, mutta himo ei silti ota laantuakseen, päinvastoin. Syksyn saapuessa mielitekoni todennäköisesti vaihtuu punaviiniin, joten pidetään tästä nyt kiinni niin kauan, kuin sitä jatkuu.

Siinäpä niitä, nyt odotetaan innolla, mitä elokuu tuo tullessaan..! Mitä teidän helle-heinäkuunne on pitänyt sisällään?

Touch of pink - testissä Color Mask Artin rose quartz

Lupasin viime viikolla - vai olisikohan ollut jo sitä edellisellä viikolla, helle sekoittaa pään - palata siihen mikä on lopputulos, kun alkaa kotikampaajaksi Color Mask Artin avulla. Vietin viime perjantaina lomapäivää, joten operaatioon oli ruhtinaallisesti aikaa paneutua. Hyppysissäni oli sävy rose quartz, ja mielikuvissani siinsi kevyen vaaleanpunainen kesätukka, ja kerrankin hommat meni kuten Strömsössä ja lopputulos oli just eikä melkein!

Festarifiiliksissä uudella tukalla

Operaatioon meni noin 1,5 tuubia väriä, jonka levitin kuuliaisesti sudin avulla koko päähän, kuiviin hiuksiin. Koska aloitin niskahiuksista edeten kerros kerrokselta ylöspäin, väri ehti olemaan lähemmäs tunnin ensinkäsitellyissä hiuksissa. Kun jokaisessa hiuskarvassa oli väriä, annoin värin vaikuttaa noin 20 minuuttia. Vaikka oma kotivärjääjäurani ei olekaan mainittava ymmärsin sentään ennen operaation aloittamista varautua kumihanskoin, sekä testata väriä pieneen hiustupsuun, joten tiesin ettei täyttä katastrofia pääsisi syntymään. Ainoa huolenaihe oli värin levittäminen tasaisesti, mutta ehkä vuosien kampaajalla istumisesta on jotain oppinut, koska olin lopputulokseen myös tasaisuuden osalta kohtuullisen tyytyväinen. Sittemmin olen huomannut, että pesun myötä latvoista väri kuluu helpommin, mutta se on toinen tarina se.

Huuhtelin koko komeuden siis 20 minuutin jälkeen hiuksistani, pesin shampoolla kevyesti päänahan, sekä levitin pyyhekuiviin hiuksiin hoitoainetta, jota ei tarvitse pestä pois. Avot, kesätukka oli valmis ulkoilutettavaksi!

Väriä jäi reilu puoli tuubia, johon sekoitin valmiiksi hieman hoitoainetta - väriä ehkä 2/3, hoitoainetta 1/3 - sävyn ylläpitoa varten. Ensimmäinen pesu osoitti, että väriä ei olisi tarvinnut hoitoaineella laimentaa, sillä pestyyn, pyyhekuivaan hiukseen ei ainakaan omalla kohdallani väri kovin tiukkaan tartu. Ilmeisesti muutenkin lähtökohta saa olla aika vaalea, että hiuksen sävy ylipäätään muuttuu.

Yhden pesun jälkeen

Yhden testatun värin perusteella Color Mask Art saa allekirjoittaneelta peukut: Väreillä saa ainakin vaaleahiuksisena kivasti vaihtelua hiuksiin, vaikkakin olen edelleen hieman skeptinen voimakkaampien värien suhteen. Ehkä siis pysyttelen pastellisävyissä ja annan kampaajan hoitaa radikaalimmat muutoshommat, jahka pakottava tarve iskee. :D

Laiska (kesä)kokki: Grillattua kanaa, haydaria ja fetasalaattia

It's laiskan kokin kesäkeittiö-time! Tällä viikolla ollaan suomalaisen kesän perusasian, grillin, äärellä. Allekirjoittaneen kotoahan ei tällä hetkellä grilliä löydy - mikä vääryys - mutta ehkä taas ensi kesänä. Onneksi voi aina tuppautua esimerkiksi mummolaan, tai ystävien luo grillaamaan :D, tai tyytyä paistamaan kanat pannulla, mikä ei kyllä mielestäni millään mittapuulla vedä vertoja grillatuille tovereilleen, mutta jos täytyy, niin täytyy. 

Asiaan vihkiytymättömille tiedoksi, haydar on turkkilainen, jogurttipohjainen meze, jota kai voisi jonkin sortin dipiksikin kutsua. Haydar on tzatsikin sukulainen, mutta yleensä turkissa siihen ei tzatzikista eroten lisätä kurkkua. Haydar maustetaan valkosipulilla, sitruunalla ja maun mukaan mintulla, tillillä, ruohosipulilla, tai millä tahansa omaan makuun sopivalla yrtillä. Itse pidän ruohosipulista, sekä kevätsipulista, mutta periaatteessa vain taivas on rajana.

Kuva: Pixabay

Haydar

300-400g turkkilaista jogurttia

valkosipulia maun mukaan (esim vajaa puolikas yksikyntisestä valkosipulista)

suolaa

sitruunapippuria

sitruunamehua

ruohosipulia tai kevätsipulia

tilkka hunajaa

Murskaa valkosipuli ja hienonna ruohosipuli/kevätsipuli, tai mitä yrttejä tahdotkaan käyttää. Sekoita keskenään kaikki aineet, maistele välillä. En osaa sanoa miten paljon mitäkin kannattaa laitaa, koska sekoittelen aineet tunteella, ja muutenkin kaikki tykkää vähän eri mauista. Ihan siis omalla mutu-tuntumalla kannattaa edetä. Vinkki: Haydariin voi dipata mitä vaan keksii, ja toimii myös kastikkeena esimerkiksi uusielle perunoille. 

Fetasalaatti

1 pussi/ruukku jääsalaattia

1 ruukku lollorossoa tai lehtisalaattia

2/3 kurkku

Pieni rasia kirsikkatomaatteja

fetajuustoa öljyssä, esim apetinan feta+aurinkokuivattu tomaatti

Huuhtele ja kuivaa salaatinlehdet, revi tai leikkaa pienemmäksi. Pilko kurkku ja puolita tomaatit. Sekoita kaikki aineet keskenään ja kaada päälle feta-aurinkokuivattutomaatti-öljy-hässäkkä ja pyöräytä vielä kerran kaikki sekaisin. Avot!

Grillaa broilerin filepihvit, esimerkiksi 1 kg broilerin (hunajamarinoituja) filepihvejä on oma lempparini, tai paista pannulla kookosöljyssä pakkauksen ohjeen mukaan.

Kokoa kaikkia edellämainittuja lautaselle and enjoy! Ruokajuomaksi esimerkiksi jäävesi muutamalla sitruunamehutipalla maustettuna. Nam!