Yötön yö lähestyy, elä kuin viimeistä kesäpäivää!

Kuten monesti aikaisemminkin on todettu, me suomalaiset olemme kesän suhteen hullua kansaa. Suuri määrä valoa ja pieni määrä lämpöä ja aurinkoa saa meidät elämään tavalla, jolla pitäisi aina elää:. Elämästä ja hetkestä nautitaan, kaikkeen suhtaudutaan rennommin, lapset saavat tulla ja mennä ilman, että tarvitsee pukea kolmea kerrosta vaatetta niskaan, naapureiden kanssa jutellaan ja kanssaihmisille - jopa niille tuntemattomillekin! - hymyillään. On kiire elää ja ottaa kesästä kaikki irti, sillä kaikessa kauneudessaan ja arvaamattomuudessaan se pari-kolme kuukautta, joka meille tätä herkkua suodaan, hurahtaa lähes poikkeuksetta liian vikkelään ohi.

Itse saan nauttia tänä vuonna kaikista parhaista paloista, mitä keskikesän juhlalla on tarjottavanaan: Niin rauhallisesta, kuin touhuntäyteisestäkin ajasta pikkunaiseni kanssa, aikuisten ajasta hyvässä seurassa, mökkeilystä, grillaamisesta, sekä pisteenä iin päällä vielä ystävien tapaamisesta.

Joten toverit, viritetään fiilis rennoimpaan mahdolliseen moodiin, lämmitetään grilli kuumaksi ja jäähdytetään juomat kylmiksi. Nautitaan juhannuksesta, kesästä, kukkien tuoksusta, elämästä, läheisistä, ruoasta, juomasta ja ja hauskoista hetkistä!

En keksi enempää hehkutusta, joten toivon kaikille hauskaa, turvallista ja ihanaa juhannusta! <3

#mielensäpahoittajat

Ylenmääräinen mielensäpahoittaminen on tätä päivää, suorastaan muotia. Sosiaalinen media ja jatkuvasti päivittyvä ja saatavilla oleva informaatio ovat kaiketi mielensäpahoittamisilmiön takana. On ihmisiä, joita ei kertakaikkiaan voi miellyttää, jotka hakemalla hakevat aiheita pahoittaa mielensä ja ilmaisevatkin sen hyvin kärkkäästi. On myös heitä, jotka tätä edellämainittua ryhmää tietentahtoen provosoivat, koska tietävät näiden nielevän syötin. Sitten on meitä, tai heitä, jotka pyrkivät suhtautumaan asioihin edes jonkinlaisella logiikalla, eivät anna kaiken vaikuttaa itseensä ja päästävät suurimman osan mielensäpahoittamisen aiheista toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Henkilökohtaisesti olen todennut viimeksimainitun toimivimmaksi omalla kohdallani, sillä believe it or not, olen varsinainen herkkis: Kyyneleet nousevat silmiin hyvinkin helposti, joten en viitsi sydäntäni kuormittaa liiaksia asioilla, joille en kertakaikkiaan voi mitään tai jotka ainoastaan järkyttävät. Jotkut voivat kutsua tätä suhtautumista myös tietynlaiseksi välinpitämättömyydeksi tai silmiensä sulkemiseksi maailman kamaluudelta, mitä se kai monessa kohtaa onkin, ainakin tuota jälkimmäistä.

On kuitenkin asioita ja tilanteita, jotka luonnollisesti myös itselläni - ja muilla kaltaisillani maailman-kauheuksilta-silmänsä-ummistajalla -  menevät tunteisiin ja joiden edessä en kertakaikkiaan osaa, pysty, enkä halua pitää suutani kiinni. En viittaa nyt ainoastaan sosiaalisen median luomiin tilanteisiin ja helposti nousevaan someraivoon, joka välillä saa varmasti suunnilleen kenet tahansa repimään hiuksiaan ihmisten typeryyden ja ennenkaikkea töykeyden ja ilkeyden takia, vaan myös ihan tavallisiin arkipäivän tilanteisiin työpaikan kahvipöydästä kaupassa tai kaupungilla sattumalta ja satunnaisesti käytyyn keskusteluun. Monesti aiheet, jotka menevät helpoimmin ihon alle ovat sellaisia, jotka koskettavat ihmistä henkilökohtaisesti ja joihin liittyy omakohtaisia kokemuksia. Kokemukset voivat vaihdella postiivisista negatiivisiin, tai ne voivat kaikessa yksinkertaisuudessaan ja mustavalkoisuudessaan olla niitä kaikkein kauheimpia, mitä ihmiselämä saattaa eteen tuoda.

En jaksa yleensä märehtiä kovinkaan pitkään epämielyttävilä asioita, yleensä esimerkiksi riitatilanne on hetken meteli ja omasta puolestani sillä kuitattu, mutta joidenkin asioiden kanssa homma ei vain toimi niin. Tiedän, että jokaista sanomaansa asiaa ei voi, eikä saakkaan punnita liian tarkasti - someen kirjoittamisen kanssa tilanne on tässäkin eri - mutta vaikka tarkoitus ei olisikaan kuin keskustella jostain tietystä asiasta ja tuoda omaa näkemystään esille, voi se juuri aihepiirinsä takia mennä toiselle hyvinkin syvälle. En suostu lukeutumaan mielensäpahoittajiin, ainakaan noin niinkuin yleisesti :D, mutta kärkkäimmänkin keskustelijan on hyvä tiedostaa, että jos ihminen on kokenut elämässään vaikkapa suuren tragedian, ei aihepiiriä ole viisasta sohaista miten sattuu. Esimerkiksi lasta tuloksetta haluaville ei kannata mennä sanomaan "mitä te nyt lapsella, hyvähän teidän noinkin on", ihan kuin läheisensä vaikkapa syövälle menettäneelle ei todellakaan ole soveliasta alkaa spekuloimaan johtuiko läheisen kohtalo hänen elintavoistaan. Ymmärtänette pointin.

Jospa siis mietittäisiin kaikki toisenkin kerran ennenkuin esimerkiksi ärsyynnymme jotain asiasta ja avaamme suumme; haasteellinen kehityskohde myös allekirjoittaneelle, joka omistaa suhteellisen lyhyen pinnan. :D Rauhaa ja rakautta, peace and loveeee!

Ps. Juhannus on ovella!

Kesäfiilistä ja villasukkia: Näin selviydyt ilmastoidussa toimistossa

Vihdoin se on täällä: Kesä, aurinko ja lämpö. Tätä pyhää kolminaisuutta on saatu tänä vuonna odottaa jopa tavallistakin pidempään, mikä Suomen suven pituuden huomioon ottaen on todella raakaa. Onneksi tämä hullu kansa osaa ottaa harvoistakin kesäpäivistä kaiken irti ja esimerkiksi terasseilla istutaan heti, kun jäätymiskuolema ei uhkaa.

Jokaisen toimistoympäristössä istuvan vakiovarusteita

Näin toimistotyöläisen näkökulmasta jäätymiskuolema alkaa uhkaamaan kustannuspaikalla siinä vaiheessa, kun ulkona lämpötilat nousevat lähelle pariakymmentä astetta, kesävaatteet kaivetaan kaapista takaisin käyttöön ja toimiston ilmastointi säädetään kesäasetuksille, mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan. Jos mielit siis pukeutua kesäisesti, mutta työskentelet ilmastoidussa toimistossa, on hyvä muistaa, että normaali office-varustus on sama ympäri vuoden: Villasukat, neuletakki ja/tai huivi, sekä mahdollisesti jopa kynsikkäät kannattaa jemmata omaan henki.koht. office-survival-kitiin. Enkä nyt edes liioittele. Muista kuitenkin riisua kyseiset varusteet ennenkuin poistut toimistolta, sillä kesämekko, villasukat ja kynsikkäät saattavat aiheuttaa hämmennystä. Toistaalta, Suomen kesässä tuntuu välillä tarvitsevan myös pilkkihaalareita, joten ehkä kesäfiilistelijä-white-collarin varustusta ei niih ihmeteltäisi. :D

Toimistossa tai ei, villasukilla tai ilman; nautitaan kesästä!

Kesä(loma) suunnitelmia

Suomen kesä: Se paitsi yllättää ja pitää ainkin säiden puolesta ihmisiä jännityksessä, on myös täynnä jos jonkinmoista tapahtumaa, festaria ja markkinaa. Jos ei koto-Suomen valikoimasta löydy itselle sopivaa häppeninkiä, voi aina suunnistaa rajojen ulkopuolelle, mutta melkein uskaltaisin väittää, että Suomen suvi tarjoaa jokaiselle jotakin.

Kuva lainattu tapahtuman fb-sivuilta

Olen aloittanut kirjoittamaan tätä postausta kolmisen viikkoa sitten, kun elettiin noin toukokuun puoliväliä ja heräsin tänään tajuamaan, että ellen saa tekstiä pian blogiin asti, on pian juhannus, Provinssi ja Tammerfest, pieniä kesän virstanpylväitä mainitakseni. Tosin omalta osaltani perinteinen Provinssi näyttäisi jäävän tältä vuodelta käymättä, mutta historia on osoittanut, että niiden bileiden suhteen tilanne saattaa muuttua hyvinkin nopeasti, joten pidetään ovi Törnävänsaarelle vielä raollaan. Tammerfestiä sen sijaan yritän kovasti tänä kesänä kalenteriin mahduttaa, saa nähdä miten käy. Omasta, tänäpäivänä hyvinkin rajatusta, festarikalenteristani löytyvät ainakin Vaasan Hietalahdessa ensi viikonloppuna juhlittava FestiVilla, jo mainittu Tammerfest, sekä ehkä mahdollisesti jotkut paikalliset festaroinnit - niitä onneksi Pohjanmaalta löytyy. Varteenotettavia vaihtoehtoja ovat muunmuassa legendaarinen, jo mainittu Provinssi, Vauhtiajot, sekä viime vuonna ensimmäistä kertaa järjestetty NapueFest, joka on muuttanut nimensä KyröFestiksi. Vaihtoehtoja siis löytyy, ja vielä ihan kotikulmilta; ei muuta kun mietintämyssy päähän ja kalenteri käteen.

Kuva lainattu tapahtuman fb-sivuilta

Kesäisin on kiva, että suunilleen joka viikonloppu löytyy lähitienooltakin jotain kinkeriä; ellei muuta, niin aina jossain on jonkin sortin markkinat. Tulevana viikonloppuna, itseasiassa jo torstaista alkaen, rantautuu Vaasan (kauppa)torille Kansainväliset Suurmarkkinat, joita on ehdottomasti pakko lähteä ihmettelemään. Lisäksi lauantaina järjestetään Laihialla Jakkurokki, joka tarjoaa päivällä ohjelmaa myös lapsille. Ensi viikolla, 16.-17.6. Vaasan Hietalahdessa rokataan jo mainitun FestiVillan tahtiin, jossa on myös lauantaina päivätapahtuma lapsille, ja samaisena viikonloppuna Laihialla järjestetään perinteiset Laihian markkinat. Juhannuksena puolestaan Vaasa ja WsAreena tarjoilee Lisää Löylyä-kekkerit keskikesän juhlijoille. Siinä muutamia lähitienoon tapahtumia kesäkuulle, lisääkin vaihtoehtoja kesätyypeille varmasti löytyy ja kuun lopussahan häämöttääkin jo - mikä muukaan kuin - Provinssi.

Kuva lainattu tapahtuman fb-sivuilta

Pidämme neiti K:n kanssa varsinaisen kesäloman parissa pätkässä: Heinäkuussa ohjelmistossa on muunmuassa laivailua ja muumeilua, loppukesästä puolestaan on aikomus suunnistaa Välimeren auringon alle. Muuten kesän mittaan varmaankin liehumme milloin missäkin kesäkinkereissä, turuilla ja toreilla, ja toivottavasti neiti tottuisi elämään myös pesiskentän laidalla. Mieli tekisi tehdä myös pieniä pistoreissuja sinne ja tänne, mutta kesä näyttää, mitä kesä tuo.

 Ihanaa kesäistä loppuviikkoa kaikille, nautitaan lämmöstä!

Ps. Millaisia kesäsuunnitelmia sulla on?

No nyt on virtaa! Minäminä-viikonlopun energiatankkaus

Vietin viikonlopun Helsingissä ja ai että kuulkaa miten tuli minäminä-viikonloppu tarpeeseen! Olo on ihan eri luokkaa, kun viime viikon lopulla, vaikka ei silloinkaan varsinaisesti valittamisen aiheita ollut, univelka tapissa, tai muitakaan miinusmerkkisiä asioita. Silti huomaan olevani enemmän tai vähemmän kuin uudestisyntynyt, kun sain keskittyä melkein kaksi vuorokautta pelkästään itseeni ilman, että pikkuihmiseni oli tahtomassa jotain. Arkikaan ei tunnu niin arjelta, mikä saattaa osaltaan johtua myös tällä viikolla olevasta helatorstaista, joka lyhentää työviikkoa oikein soppelisti.

Fiilistelyä Hartsulla, artisti Tähkä ja Pastori

Matkasin siis lauantaiaamuna Valtion Rautateillä Helsinkiin lopullisena määränpäänä Tähkän Laurin Vien Sut Täältä Kotiin-rundin päätöskeikka Hartwall Areenalla. Aika kova temppu muuten teuvalaiselta myydä Areena loppuun, respect! Kuinkas sattuikaan törmäsin jo junassa tuttuihin ja siinähän vierähti tovi jos toinenkin, ja vaikka aikaa piti olla suorastaan ruhtinaallisesti, niin kiireenhän siinä sai päivän mittaan kehitettyä, että olisi - ja olikin, melkein - sovittuun aikaan sovitussa paikassa.. Tietyt asiat eivät sitten ikinä muutu, seurasta riippumatta. :D Helsinki hemmotteli aurongonpaisteella ja vaikka merituulen ansiosta ihan t-paitakeli ei ollutkaan, niin alkoi ihan tosissaan tuntua kesälle. Mielestäni kaupunki tuoksuikin ihan kesälle, ja mielentilahan taitaa olla se tärkein näissä jutuissa muutenkin.

Pala Pohjanmaata: Kyrö Distilleryn  napue gintonic, vahva suositus!

Lauri Tähkän pitkän linjan seuraajana pidin illan keikasta kovasti; en ehkä ihan ylisanojen paljon, mutta miehen show ei petä ikinä. Toistan, ei ikinä. Artisti oli elementissään ja rakastan hänen tapaansa olla lavalla ihan samalla tavalla on vastassa sitten muutama satapäinen klubiyleisö, tai täyteen bookattu hartsu: Rehellisesti, maanläheisesti ja rennosti. Myös taiteilija nautti silminnähden illasta ja tilanteesta ja oli ilo katsoa miten vilpittömän onnellisia kasvoja löytyi niin lavalta, kuin yleisöstäkin. Hieno ilta ja hieno artisti; hatunnosto.

Seuraavana päivänäkin ehdin vielä vaikka mitä ennen takaisin Pohjanmaalle lähtöä ja ekaa kertaa pitkään aikaan nautin myös hotelliaamiaisesta pitkän kaavan mukaan. Voi miten toivoisin, että Suomessakin olisi mahdollisuus tarjota enemmän ihania, tuoreita hedelmiä hotelliaamiaisella! Toisaalta, jos aamiaisbuffetista löytyy croissanteja, hyvää kahvia ja appelsiinituoremehua ollaan jo omalla mittapuullani pitkällä. :D

Junassa takaisin kotiinpäin körötellessäni mietin, että viikonloppu teki enemmän kuin tehtävänsä ja jos mahdollista, pitäisi harrastaa moisia pieniä irtiottoja useammin. Kaunis kiitos hyvälle seuralle, sekä myös äidilleni, joka vietti viikonloppunsa pikkumimmini kanssa. <3

Matkakuume kohoaa

Viime aikoina on ollut havaittavissa reissukuumeilua. Oireet tuntuvat pahenevan mitä pidemmälle keväässä mennään ja mitä enemmän sosiaalisen median uutisvirrat täyttyvät lomakuvista ja kohdehehkutuksista. Tehokasta propagandaa, etten sanoisi.

Olen viime vuosina arponut useaan otteeseen lemppari-rantalomakohteeni, Alanyan, suhteen mitä tehdä, ja viime aikoina on alkanut tuntumaan, että jos arpomista jatkaa ei mihinkään voi lähteä. Ympäri maailmaa tuntuu tapahtuvan, Eurooppaa ja Pohjoismaita myöten, joten tuntuu jotenkin typerältä vedota enää maan epävakaaseen tilanteeseen. Saa nähdä mihin omat ajatukset tämän tiimoilta menevät, mutta sen ainakin tiedän, että kaupunkilomalle sanon neiti K:n kanssa ei kiitos: Pidetään ne vielä tässä vaiheessa aikuisten lomina.

Jännityksellä jäämme odottamaan mihin pisteeseen reissukuumeen oireet eskaloituvat. Onko muut havainneet samansuuntaista oireilua? Vai onko se enemmän ja vähemmän pysyvä olotila?

Elämää kaksveen kanssa

Havahduin eräänä aamuna siihen, miten "helppoa" elämä nykyään pienen naiseni kanssa onkaan. Pitäisi kaiketi sanoa "helpompaa", kuin esimerkiksi vuosi sitten, sillä ihan iisipiisiä ja lastenleikkiä se nyt tuskin yhdelläkään lapsiperheellä on. Tajusin kuitenkin, että arkemme soljuu nykyään eteenpäin suhteellisen kivuttomasti, kun suurin uhma on ainakin toviksi tauonnut. Tyyppi touhuaa omiaan ja nauttii suunnattomasti, kun teemme yhdessä asioita; ovat ne sitten arkisia juttuja, kuten pyykkien kuivumaan laittaminen, tai jotain kivaa ja odotettua, johon yleensä viikonloppuisin on aikaa. Pääasia on, että teemme yhdessä.

Neiti K puhua pulputtaa aamusta alkaen, kun saa silmänsä auki ja olen neidin puheen kehityksestä äärettömän kiitollinen: Elämä on helpompaa, kun toinen osaa sanoa mitä haluaa, mikä vaivaa, tai muuten vaan mitä on mielessä, unohtamatta niitä uskomattomia juttuja, joita häntyyppi nyt jo kertoilee. And it only gets better, olettaisin. Myös laulaminen on lähellä Neiti K:n sydäntä ja usein esimerkiksi automatkoilla meillä harrastetaankin yhteislaulua, samoin iltaisin monesti jammaillaan ennen iltapuurohommia.

Täyttä työviikkoa olen tehnyt nyt reilun kolme kuukautta ja muutos on mennyt suhteellisen kivuttomasti. Näin kesän kynnyksellä olen kuitenkin alkanut kaipaamaan ihania kolmen päivän viikonloppuja, sillä parin päivän vapaat ovat hujauksessa ohi, etenkin jos molemmille päiville löytyy kalenterin täytettä. Pikkumimmi kuitenkin viihtyy hoidossa hyvin, joten se vähän helpottaa äidinkin tuskaa. Onhan kulman takana myös helatorstai, juhannus ja kesälomat, joten ehtii tässä pidemmistäkin vapaista yhdessä nauttia. Kannustan jälleen kuitenkin kaikkia kynnelle kykeneviä käyttämään hyväkseen lyhennetyn työviikon mahdollisuuden, sillä se todellakin parantaa elämänlaatua ja saa viikonloput tuntumaan pieneltä lomalta. Antaahan se myös enemmän liikkumavaraa esimerkiksi kesän reissuja ja touhuja ajatellen, vaikka toisaalta "ylimääräiset" vapaat ovat aina omasta kukkarosta pois. Kannattaa kuitenkin punnita asiaa, sillä hyödyt ovat sen arvoisia! Aikaisempi postaukseni aiheesta löytyy täältä.

Kaikenkaikkiaan asiat tuntuvat olevan tällä hetkellä mallillaan ja elämä Neiti K:n kanssa on niin leppoisaa, kuin se parivuotiaan kanssa on mahdollista. Hyväntuulinen lapsi tarkoittaa hyväntuulista äitiä ja toisinpäin. (Kuuma) kesä 2017 saisi tämän kokoonpanon puolesta alkaa!