Leipomista ja synttärihumua

Neiti K täytti viime viikolla kokonaiset kaksi vuotta ja sitä juhlistettiin viime viikonloppuna perhepiirin voimin. Kaksiossamme riitti puheensorinaa ja lämpöä, kun kymmenkunta ihmistä juhlisti pikkumimmiä. Itse juhlakalu oli luonnollisesti innoissaan kaikesta ja kaikista, ja huomion keskipisteenä oleminen istuu neidille kuin luonnostaan. ..kehen lienee tullut. :D Lahjapolitiikka miellytti niin itse sankaria, kuin myös äitiä, vaikka se ei tokikaan synttärimeiningeissä tärkeintä olekaan. On kuitenkin sykähdyttävää katsoa pienen ihmisen iloa, kun hän ihailee kauniita paketteja ja lahjapapereita. Lemppareiksi muodostuivat äkkiä kuutiot, joista voi koota erilaisia kuvia tai rakentaa tornia, sekä Mimi ja Kuku -DVD. Voi onnea, kun taas saa ihmetellä aamuisin, missä Mimi luuraa.

Tykkään leipoa ja muutenkin touhuta keittiössä, ja vaikka leipomukseni ovat oikeinkin hyviä, ne eivät useinkaan ole niitä maailman kauneimpia, sillä bigger picture on enemmän mun juttuni, kuin yksityiskohdat, mikä tietysti leipomishommissa ei välttämättä ole se toimivin juttu. Yllätin kuitenkin itsenikin, kun aloin kuin aloinkin askarrella synttärikakun päälle sokerimassasta pikkumimmin tämän päivän suosikkilastenohjelmahahmoja. Voin kertoa, että leipurin pinna oli koetuksella, mutta vaikka kaikki merkit välillä viittasivat toisin, niin valmista tuli, kaikessa hellyyttävässä kotikutoisuudessaan. Sankari sentään tunnisti hahmot kakun päällä, joten ihan kelpo suoritus ihmiseltä, joka ei todellakaan ole askartelun ihmelapsi. :D Perinteisen synttärikakun lisäksi tarjolla oli prinsessakeksejä, laskiaispullia, börekiä aurajuustolla, sekä toffee-puolukkapiirasta, joka mukailee banoffee pieta, mutta banaanin tilalla on puolukkaa. Makean ja kirpeän liitto on täydellinen ja piiras on nopea tehdä, joten jos ovesta pukkaa yllärivieraita, tämä valmistuu kädenkäänteessä:


Puoloffee pie - Toffee-puolukkapiiras

1 pkt Bastogne-keksejä, myös Digestivet, tai kaurakeksit toimivat yhtälailla
100 g voita
1 tölkki keitettyä, kondensoitua maitoa, eli valmista kinuskia
100-200g puolukoita
2,5 dl vispikermaa
2-3 tl (vanilja)sokeria

Murskaa keksit blenderissä, tai mikä parhaiten omasta mielestäsi toimiikaan siinä hommassa. Kaada sula voi keksimurun sekaan ja painele seos irtovuoan pohjalle. Muista vuoan pohjalle leivinpaperi, niin herkku on helpompi siirtä vuoasta tarjoililautaselle. Laita pohja hetkeksi pakastimeen tai jääkaappiin jähmettymään. Vaahdota kerma ja makeuta sokerilla. Ota vuoka pakastimesta/jääkaapista ja levitä keksimurun päälle kondensoitu maito (kinuski). Seuraavaksi puolukat, joiden päälle vielä kermavaahto. Itse värjäsin kermavaahdon Dr. Oetkerin geelivärillä vielä vaalenpunaiseksi ja sirottelin päälle sydänkuvioisia koristeita. Koko komeuden voi koristella myös vaikkapa suklaalastuilla, tai mitä ikinä keksiikään. Kakku mielellään toviksi vielä jääkaappiin ja avot: Lupaan, että vie kielen mennessään! :)

Pahoitteluni jälleen huonosta kuvanlaadusta

Kevät-täpinää ja sisustusfuuruja

No niin, nyt se on virallista; kevät-täpinä on saapunut. Varmoja merkkejä ovat lisääntyneestä valosta johtuva ilo-olo - kyllä, juuri tuo sanapari kuvaa parhaiten vallitsevaa fiilistä - , sisustusvimma ja kesän festareista haaveileminen. Myös neiti K:n kakkossynttärit ovat vinkki siitä, että kyllä, nyt se talvi taittuu.

Ilo-olosta tai synttärimeiningeistä ei kuvamateriaalia vielä ole, ensin mainitusta tuskin tuleekaan :D, mutta viime viikolla sain talviunta uinuneen sisustuskärpäsen heräämään kiitos kirppislöytönä kotiin haetun pikkulaatikosto. Tavoistani poiketen olen hissuksiin sisustanut kotia sitä mukaa, kun olen keksinyt mitä mihinkin haluan. Mainittakoon, että puusohvaprojekti odottaa edelleen hiomis - ja maalausinspiraation löytymistä; on odotellut nyt kolme kuukautta, mutta eikö sekin sieltä vielä kotiin kevään mittaan saada.

Usko, toivo, rakkaus. <3

Koti-ovesta sisään astuttaessa tervetulleeksi ei toivota enää lastenrattaat, tai sekainen jalkanaulakko, vaan usko, toivo ja rakkaus..niin ja se pikkulaatikosto. Millaiset fuurut kuuluvat teidän kevään merkkeihinne?

Ystävänpäivähalauksia!

Happyhappyjoyjoy, vaaleanpunaisia vaahtokarkkeja, pikkuponeja ja yksisarvisia, sekä hyvää ystävänpäivää kaikille rakkailleni, sekä muillekin! <3

Ystävänpäivähän on joka päivä, mutta toivottavasti tänään just sun päiväsi on erityisen hyvä! ..vähän ennalta-arvattavaa, mutta antaa olla. :)

Kuva: Virpi Mansikkamäki

Itse tulen fiilistelemään loppuelämäni tänä päivänä sitä, että vuoden 2015 ystävänpäivänä neiti K alkoi ilmoitella olevansa valmis jättämään yksiönsä ja saapumaan maailmaan. <3

Arvoista, asenteista ja ajatuksista

Luin joitan päiviä sitten, vai olisiko ollut peräti viime viikolla, Kolmistaan-blogin Karoliinan ajatuksia siitä, mitä arvoja haluaa opettaa lapselleen. Jäin miettimään samaa asiaa ja vaikka tietoisesti en aikaisemmin tätä olekaan miettinyt, oli lopputulos itselleni hyvinkin selkeä. Olemme viettäneet neiti K:n kanssa nyt useamman päivän sairastuvalla ja vaikka meininki alkaakin olla jo mallillaan, niin jokunen päivä kotoilua todennäköisesti edelleen on tiedossa. On ilo seurata tuota pientä ihmistainta ja huomata miten se oma persoonallisuus sieltä pilkistää jo iloisesti esiin. Pikkunaiseni persoonasta entisestään innostuneempana päätin siis kirjailla blogiin mitä arvoja, asenteita ja ajatuksia koen itse sellaisiksi, jotka ehdottomasti toivon osaavani opettaa myös neiti K:lle.

Usko itseesi, kaikki on mahdollista. Tämä on ehdottomasti ajatus, jonka toivon pikkumimmin omaksuvan, sillä ponnistetaan jo pitkälle. Kun uskoo itseensä, ei maailman myrskytkään niin helposti lannista ja jos omaksuu pienestä pitäen, että kaikki on mahdollista oppii näkemään maailman täynnä mahdollisuuksia.

Kuva lainattu Trendin fb-sivuilta

Kaikki ihmiset ovat samanarvoisia. Vihapuheiden ja rasismin kukkiessa tunnen tämän erityisen tärkeäksi. Tuntuu, että ihmiset ovat unohtaneet miten olla ihmisiä toisilleen. Haluaisin pystyä opettamaan pienelle ihmistaimelleni, että ihmiset ovat samanarvoisia ulkonäköön, taustaan, uskontoon, ammattiin, koulutukseen, mitä ikinä, katsomatta.

Rehellisyys. Tämä ei selittelyjä varmaankaan kaipaa. Ole aina rehellinen; toisia, mutta myös itseäsi kohtaan. Ikävä totuus on aina parempi, kuin miellyttävä valhe, ja totuus tulee lopulta aina ilmi. Omalle itselle valehteleminen on kaikkein tuhoisinta, ja rehellisyys pitää elämän yksinkertaisempana.

Ole ystävällinen ja kiltti, mutta älä suostu kenenkään kynnysmatoksi. Luonteeltaan peruskilteille ihmisille tämä on erityisen vaikeaa: Mikä on liiallista kiltteyttä ja missä menee raja, mitä voi hyväksyä kiltteyden ja ystävällisyyden nimissä ja mitä ei. Ystävällisyys ei maksa mitään, mutta valitettavasti niitä ihmisiä löytyy, jotka käyttävät ystävällisyyttä surutta hyväkseen ja sitä ei pidä hyväksyä. Hyvään saa ja pitää uskoa, mutta ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa, jos tuntee paremmaksi tiputtaa elämästään sellaisen ihmisen, joka yrittää pyyhkiä jalkojaan sinuun.

Perhe. Perhe on pahin, perhe on paras, perhe on aina perhe ja paikalla etenkin silloin, kun tarvitaan. Tai näin ainakin toivoisin kaikilla olevan, ja toivoisin osaavani tämän myös pikkumimmille opettaa. Äiti, isä, sisarukset, bonus-äidit -ja iskät, lisälapset, serkut, kummit, kaimat, ystävät; kaikki, jotka kukin perheeksi tuntee. Perhe on elämässä tärkeä voimavara ja haluaisin, että myös neiti K tulee sen elämässään tuntemaan.

Siinäpä ne tärkeimmät ja perustavanlaatuisimmat. Tästä voisi oikeastaan aloittaa uuden blogihaasteen: Millaisia arvoja, ajatuksia ja asenteita te haluaisitte lapsillenne opettaa?

Hei, hei lyhennetty työviikko

Ahdistaa. Se oli - ja on kieltämättä edelleen - ensimmäinen ajatus, kun marras-joulukuussa tajusin, että minun olisi pikapuoliin päätettävä miten pitkään jatkan lyhennettyä työviikkoa. Edessä on vielä parit perjantaivapaat, kiitos talvilomapäivien, mutta periaatteessa työaikani on jo täydet 100%; viisi päivää viikossa. Tunnen oloni edelleen hieman ahdistuneeksi, sillä kolmen päivän viikonloppu on ihan huippu systeemi! Kolmessa päivässä ehtii jo tehdäkin jotain; myös ne rästiin jääneet kotityöt ja silti jää aikaa myös muulle. Eniten surettaa neiti K:n puolesta: Hoitopäivät lisääntyvät yhdellä per viikko, ja vaikka neiti mielellään hoitoon meneekin, niin koti on aina koti. Kun kaksvee sanoo aamulla "äiti, ollaan kotona tänään" , niin siinä saa aikamoinen kivikasvo olla, ellei silmäkulma kostu. Asuntolaina ei kuitenkaan itsestään lyhene, joten vaikka olisin voinut jatkaa lyhennettyä työaikaa vielä vuodenpäivät, niin käytännön syistä oli päätettävä toisin. Nyyhkis. Melkein yhtä iso kriisinpaikka, kuin vuosi sitten paluu työelämään!

Lyhennetyllä työajallahan ei varsinaisesti ole muita rajoituksia kuin ne, jotka työnantaja sille asettaa. On täysin sopimusluontoista tekeekö esimerkiksi 80% tai vaikka 60% työajasta, mikäli se vain työnantajan kuvioon sopii. Kelan maksamilla joustavalla hoitorahalla ja osittaisella hoitorahalla sen sijaan on luonnollisesti tarkat kriteerit siitä, kenelle niitä voidaan maksaa. Joustavaa hoitorahaa maksetaan alle 3-vuotiaan lapsen huoltajalle, joka tekee töitä enintään 30h viikossa ja lopun aikaa hoitaa alle 3-vuotiasta lasta. Osittaista hoitorahaa taas on oikeutettu saamaan 1. tai 2. luokalla olevan lapsen huoltaja, joka tekee enintään 30h töitä viikossa. Tarkemmat edellytykset löytyvät yllä olevien linkkien takaa, Kelan sivuilta. Lyhennettyä työaikaahan voi tehdä muulloinkin, kuin lasten ollessa tietyn ikäisiä, jos siis ylipäätään on lapsia. Lyhennetty työaika on täysin työnantajan kanssa "sosiaalisista tai terveydellisistä syistä" sovittavissa oleva asia, josta löytyy lisätietoa täältä.

Meidän perheelle lyhennetty työviikko on ollut uuden arjen opettelun suhteen pelastus. Nopeastihan siihen uuteen rytmiin solahdettiin, joten aika pian lyhennetyistä työviikoista tuli arjen luksusta. Yksi ylimääräinen vapaapäivä viikkoon tekee paljon jaksamiselle ja elämänlaadulle. Pidemmässä juoksussa saman tekisi varmasti myös lyhennetty työaika, jota päättäjien, liittojen ja työnantajien kannattaisi tosissaan alkaa miettimään. Aiheesta lienee myös useita tutkimuksia sen suhteen, että 6h työaika päivässä on jopa tehokkaampi, kuin 8h. Something to think about, enkä ole tuloksesta tippaakaan hämmästynyt.

Hyvää viikonloppua jokahittelle! Me nautimme neiti K:n kanssa vielä kolmen päivän viikonlopusta. <3

#laivailuhommia

Kävimme neiti K:n kanssa pari viikkoa sitten laivailemassa. Saamme vielä tovin nauttia lyhennetyistä työ -ja hoitoviikoista, joten vapaat perjantait pitää ehdottomasti yrittää käyttää hyödyksi mahdollisimman hyvin. Pientä jännitystä aiheutti pari yötä aikaisemmin riehunut myrsky, joka oli nostattunut ennätyskorkeat aallot, mutta pienestä arpomisesta huolimatta pääsimme kuitenkin matkaan ja suunnitelmat piti.

Laiva lähti perjantaina aamulla ja ajelimmekin jo edellisenä iltana Turkuun, jossa yövyimme satamassa Best Western Seaport-hotellissa. Olemme yöpyneet Turun Seaportissa aikaisemminkin ja paikka on jotenkin aika kotoisan oloinen, joskin muistan myös edellisyöpymisestä sen, että huoneessa oli järjettömän kuuma! Niin myös tällä kertaa, mutta parempi toki liian kuuma, kuin liian kylmä. Turkuun päästessämme totesin, että tuulikin oli onneksi tyyntynyt, joten todennäköisesti ei tarvitsisi seuraavalle päivälle etsiä vaihtoehtoista toimintaa merihommien sijaan. Neiti K on rautainen autossa matkustaja: Poriin saakka tyyppi katseli maisemia, kuunteli musiikkia ja toimitteli omiaan. Aina biisin vaihtuessa piti takapenkkiläiselle tiedottaa kuka laulaa; erityisesti Apulannan Ilona-biisi jäi pienelle matkaajalle mieleen. <3 Porin ja eväspaussin jälkeen pikkumimmi sai katsella tabletilta lastenohjemia, joten loppumatkakin sujui hyvin rauhallisissa tunnelmissa. Ilman tablettia taaperon - ja kaiketi vähän isommankin lapsen - kanssa kahdestaan pitempää matkaa autoillessa reissufiilis todennäköisesti olisi enemmän tai vähemmän kaoottinen, joten Luojalle kiitos nykyteknologiasta ja ruutuaikasuositukset siinä kohtaa suohon. :D

Seuraavana aamuna olisi uni maittanut molemmilla naisilla, mutta onneksi siirtymä laivaan oli pikainen, joten hyttiin päästyämme saimme ottaa vielä pienet huilit ennen touhun täyteistä päivää. Maksoin ristelystä huimat 12 euroa - kiitos Viking Linen talvitarjousten - ja siihen hintaan saimme majoittua hytissä, jossa oli parisänky. Päivän mittaan tuli tutuiksi niin lastenhuone, pallomeri ja Ville Viikinki - edelleen vähän epäilyttävä tyyppi neitin mielestä - kuin myös ravintola, jossa piti käydä pyörähtämässä tanssilattialla ja nauttimassa omppumehut. :D Pari visiittiä Tax Freessä ja tutusti Pikkukakkonen telkkarista viideltä ja seuralaiseni alkoi olla valmis iltameininkeihin: Pikainen pallomeripulahdus, iltapuurot ja hyttiin. Voin kertoa, että hyvin nukutti molempia naisia aamuun saakka. :) Viking Amorella kohteli meitä hyvin, ja vaikka vietimme laivalla perjantai-lauantaiyön, niin meno oli hyvin rauhallista, eikä juhlahumun ääniä juurikaan kuulunut. Bilehytit kaiketi sijaitsivatkin jossain ihan muualla.

Lauantainaamuna  laivan saavuttua satamaan otimme suunnan kohti Tamperetta, koska why not: Onhan Tampere nyt Turusta Pohjanmaalle ajettaessa suorastaan matkanvarrella. :D Pysähdyimme aamupuurolle -ja kahville ABC Aurassa, josta löytyi kaikki tarpeellinen; myös pikaliimaa allekirjoittaneen kengän korjaamiseen..öhöm. Note to self: Ota aina, aaaaaina, vähintään kahdet kengät reissulle mukaan, vaikka matkustat kahdestaan taaperon kanssa ja yrität minimoida matkatavaramäärän. Tampereella kävimme kyläilemässä ystäväpariskunnan luona, terkkujaaaaa! <3, ja meitä hemmoteltiin muunmuassa turkkilaisella aamiaisella ja börekillä, nams. :) Pikkumimmi vetäisi kyläilyn lomassa pienet voimatirsat, joiden jälkeen oli hyvä lähteä ajelemaan kotia kohti. Koska takapenkkiläinen vaikutti hyvinkin tyytyväiseltä elämäänsä, painelimme yhtä kyytiä Tampereelta Pohjanmaalle.

Neiti K:n kanssa on äärimmäisen helppoa reissata, tyyppi on automatkoillakin melkoisen easy-going ja muuallahan nyt on niin paljon nähtävää ja ihmeteltävää, että hommat hoituu jo sillä. Jospa päästäisiin tänä vuonna vihdoin sinne etelän lämpöönkin! Laivalle, kuten varmaan myös kylpylöihin, on taaperon kanssa helppoa lähteä: Tekemistä riittää, jatkuvia siirtymiä ei ole ja kaikki tykötarpeet ovat tarpeen vaatiessa käytännössä käden ulottuvilla, omassa hytissä. Seuraavalla kerralla pakkaan mukaan myös uintivermeet, sillä lähempi tarkastelu osoittaa, että monista laivoista löytyy myös jonkinlainen spa-osasto. ..kumma miten tuotakaan ei ole tullut aikaisemmin laitettua merkille. :D Peukkuja Viikkarille ja seuraava reissu mietintään.

Kukkahattutäti ja (herrasmiesmäiset) käytöstavat

Olen tässä viime aikoina laittanut merkille, että valitettavan usein käy nykyään tavalla tai toisella ilmi yleinen käytöstapojen puute. Siitähän kielii tottakai myös sosiaalisen median vihapuheet ja asiaton kommentointi, jossa monesti vedotaan siihen, että jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseen. Totta juu, jokainen saa olla tasan sitä mieltä, kun tahtoo, mutta siinä on vissi ero tuoko esiin oman mielipiteensä tai päättääkö olla asiaton k-pää. Ei viitsitä kukaan leikkiä, etteikö ero olisi ihan jokaiselle selkeä; on sitten eri asia viitsiikö sitä itse nähdä.

Viime päivinä on tullut somessa vastaan videoklippejä viime perjantaisesta Jenkkilän vallanvaihdosta - voi olla, että mukana on klippejä muistakin yhteyksistä - ja videot kertovat enemmän kuin tuhat sanaa juurikin käytöstavoista tai niiden puutteesta. Niissä näkyy miten juuri vallankahvasta pois astunut Presidentti Obama käyttäytyy herrasmiesmäisesti vaimoaan kohtaan, kun taas Presidentti Trumpista ja hänen käytöksestään ei voi edes puhua samassa lauseessa. Klipeissä näkyy tietysti kaksi esimerkkiä täysin eri äärilaidoista, mutta jälleen kerran huomaan toivovani, että Obaman kaltaisia herrasmieskäytöksen omaavia henkilöitä olisi enemmän. Valitettavasti herrasmiesmäisyys tuntuisi olevan katoava luonnonvara ainakin täällä koto-Suomessa. En sano, etteikö niitäkin henkilöitä edelleen löydy, jotka sen hallitsee, mutta (salaa :D) toivoisin, että herramiehet ottaisivat onkeensa ja skarppaisivat asian suhteen. Ehkä me vanhemmatkin voisimme skarpata lastemme kasvatuksessa, siltä kotoahan nämä asiat lähtee, vaikka ovat toki opeteltavissa myöhemminkin.

Vaikka nainen olisi miten itsenäinen tahansa, feministi, uraohjus, kotiäiti, you name it, niin väitän, että avio -ja avomiesten, poikaystävien ja deittien arvostus varmasti nousee useamman pykälän, jos osaa kohdella naista naisena; avaa ovet ja ottaa huomioon. Sama pätee tottakai myös toisinpäin; annetaan miestemme olla miehiä ja kunnioitetaan heitä.

Pikkuponit ja Yksisarviset asettaa nätisti kukkahatun päähänsä ja toivottaa jokahittelle hyvää viikkoa; tammikuu alkaa olla paremmalla puolella! :)