Ruokainspiraatiota

Pääsiäinen on juhlittu - tai allekirjoittaneen tapauksessa rentouduttu ja huilittu - ja seuraavana vuorossa kevään kekkerilistalla on vappu. Molemmat kuuluvat ruokajuhlien aateliin, vaikka henkilökohtaisesti en pääsiäisen herkuista innostukaan muista, kuin suklaamunista. Pashat, mämmit ja lammasruoat jäävät kauppojen hyllyille, mutta vappu konstailemattomine eväineen on enemmän oma juttuni. Perunasalaattia, nakkeja ja lihapullia, vappumunkkeja, tippaleipiä, simaa ja kuohuvaa; siinäpä ne tärkeimmät, ja oma vappuni on pelastettu.

Ruoka on iloinen asia, yksi elämän suurista nautinnoista, ja omasta mielestäni kokkaaminenkin on ihan jees hommaa. Blogit, ja netti muutenkin, ovat täynnä toinen toistaan ihanampia, herkullisempia, ja pikaisiakin ruokaohjeita, mutta kaipaisin kuitenkin vähän inspiraatiota. Kun jokapaikasta tulvii ohjeita ja reseptejä, iskee hienoinen runsaudentulva ja valintaähky, eikä lopulta oikein tiedä mihin tarttua etenkin, jos ei oikein edes tiedä mitä etsii. Juhlapyhien ja kevään perinteisten kemujen menut ovat erikseen, niistä jaksan inspiroitua, mutta entä ihan tuikitavallinen viikonloppu, jolloin olisi kiva laittaa jotain muuta, kun niistä perus-eväitä; ei sillä, että peruseväissäkään mitään vikaa olisi.

Parin viikon takainen uunifetapastan tarjoaminen lounaaksi näin lapsiperheessä osoitti sen, että vaikka ruoka olisi aikuisten mielestä miten hyvää tahansa, jälkikasvuun eivät voimakkaat maut välttämättä iske, ainakaan sanan positiivisessa merkityksessä. Uunifetapasta teki kyllä kauppansa, mutta esimeriksi tuunatun ja kevennetyn pasta carbonaran tapaan se ei lautaselta kadonnut. En tiedä olenko tullut jotenki sokeaksi sille mitä kaikkia varteenotettavia vaihtoehtoja olisi lapsiperheessä kokkailtavaksi, sillä tuntuu, että ne on aina ne samat - hyväksi havaitut toki - vaihtoehdot, joihin turvaudutaan. Vaikka etenkin neiti K syö varsin laajalla kirjolla, aina lehtikaalista avocadoon - siis silloin, kun syömishommat eivät ole taas jonkun vaiheen takia pannassa ja pienoisen vääntämisen takana - niin silti eväitä kannattaa kokkailla mielessään se, että ne kelpaavat myös lapsille.

Arkisin lautaselle monesti löytää erilaisia kiusauksia, keittoja tai pastoja, koska niitä on helppo tehdä isompia annoksia, joista riittää ruokaa lämmitettäväksi useammallekin päivälle. Viikonloppuisin kuitenkin olisi kiva tehdä jotain muuta, kuin kestosuosikkeja lihapullia ja perunamuusia, kanaa ja riisiä, tai - jälleen kerran - jotain pastaa. Monesti etenkin perjantai-iltaisin laitan tex-mexiä tai teen lämpöisen piirakan, mutta ainakaan meillä ne eivät välttämättä kuulu pikkuihmisten suosikkeihin. Pizzastakin katoaa yleensä pieniin suihin lähinnä reunat. Vielä, kun sekaan lisää yhden kalarajoittuneen, joka ei kovin mielellään syö kasviksiakaan, pavuista puhumattakaan, alkaa allekirjoittaneella ruokareservi yksipuolistua. :D Tosin nyt ovella oleva, tai oikeastaan jo käynnistynyt, grillauskausi tuo omat variaationsa viikonloppujen ruokavalioon. Lähes kaikki liharuoat vaan maistuvat paremmalta grillin kautta tulleina.

Kaipaisin siis ruokapaljastuksia siitä, mitä juuri teillä kokataan viikonloppuisin. Mikä on herkkujen herkku tai kiireisen lauantain pelastus, joka maistuu koko perheelle? Mitä kokataan sunnuntaisin pitkään ja hartaudella, tai mikä on vakkarieväs perjantai-iltaan? Kaikki vinkit, ohjeet, reseptit ja ideat ovat tervetulleita!

Mihin meni maaliskuu + konkarimuuttajan tipsit

Otsikon pitäisi oikeastaan olla "mihin meni maaliskuu ja melkein puolet huhtikuusta", sillä huhtikuu on niin sutjakkaasti lähtenyt käyntiin, suorastaan lentoon, että maaliskuun parhaimmistoa-postaus on jäänyt pahasti vaiheeseen. Parempi tietysti myöhään, kun ei milloinkaan, mutta pelottavasti huomaan alkavani pikkuhiljaa kuulua siihen ikä ihmisryhmään, joka taivastelee ajan kulumista joka käänteessä. Oikeasti maaliskuu ei nyt ihan huomaamatta päässyt ohi sukeltamaan, mutta kohtuullisen sukkelaan jokatapauksessa. Nyt voi jo ihan luvan kanssa hehkuttaa kevättä ja odottaa lämimämpiä kelejä ja lumen ja jään joukkopakoa, joka viime viikkoina onkin ottanut kiitettävän spurtin, poislukien tietysti tämän viikkoisen takatalven. Jonkinmoista räntäkökköä taivaalta satunnaisesti varmaan edelleen tiputtelee, mutta siihen kai näillä leveysasteilla pitää olla valmistautunut - ainakin henkisesti - suunnilleen juhannukseen asti.

Mutta asiaan! Maaliskuu tarjoili huippuhetkiä melkein urakalla, eikä vähiten uuden kodin ja muuttohommien myötä. Olemme päässeet kutakuinkin asettumaan uusille hoodeille, vaikka koti vielä repsottaakin vähän sieltä ja täältä, mutta sitä se taitaa tehdä enemmän ja vähemmän koko kevään ja kesän. Repsottaa taitaa olla ehkä hieman väärä sana, mutta tiedätte varmaan mitä tarkoitan: Ottaa tovin, jos toisenkin, että kaikki tavarat löytävät oman paikkansa puhumattakaan kaikesta muusta taloon liittyvästä pikkufiksauksesta. Tässä mennään nyt kuitenkin sillä meiningillä, että aikaa on koko loppuelämä fiksata ja puunata, joten pikkuhiljaa. Koskahan uskaltautuisi grillikaupoille ja avaamaan grillauskauden. :D

Tämä ei varsinaisesti kuulu kuukauden parhammistoon, mutta neiti K oli maaliskuussa viimeisen päivänsä hoitopaikassa, jossa viihtyi kokonaiset kolme vuotta; koko siihenastisen päivähoitotaipaleensa siis. Kolme vuotta on pitkä aika, ja kodinomainen ryhmis tarjosi turvallisen ja lämpimän päivähoitorupeaman, jota varmasti muistellaan pitkään ja hartaasti. Varsinkin äiti tuntuu herkistyvän kovin helposti, kun neiti alkaa juttelemaan Kissankulman lapsista ja hoitotädeistä. <3 Myös aamuisin on ikävä Kissankulman henkilökuntaa, joka tuli pientä hoitolasta ottamaan vastaan, että olo oli tervetullut.

Lomailimme neiti K:n kanssa muutaman päivän maaliskuun lopulla, ja vaikka mitään kovin kummallista ei tehtykään, päivät sujahtivat ohi vähän liian nopeasti. Onneksi seuraavaan lomaan ei ihan mahdottomasti viikkoja ole ja reilun kuukauden kuluttua pääsemmekin neiti K:n kanssa reissuun! Kesä on parasta aloittaa Väimeren rannoilta, niin myös tänä vuonna. Sitä ennen on tietysti pääsiäistä, vappua ja äitienpäivää, joten kivoja juttuja on kalenteri täynnä. Mahtuupa seuraaviin viikkoihin myös kauan kaivattu aikuisten viikonloppureissukin.

Top-osastoon menee myös se, että työelämässä alkuvuodesta meneillään olleet yt-neuvottelujen tulokset eivät koskeneet tiimiämme! Ei ollenkaan vähäpätöinen asia, ehdottomasti top-matskua.

Tämä lienee jokavuotinen ilmiö ja hihkumisen aihe, mutta kevät. <3 Tällä viikolla päälle paukahtanut takatalvi himmensi hieman kevätfiilistä, mutta lisääntynyt valo saa luonnon, sekä ihmisetkin heräämään talvihorroksesta ja asettumaan uuteen moodiin. Elo alkaa jälleen olla kevyempää, kuin talvella, jolloin meininki on enemmän tai vähemmän takkuista. Sidon takkuisuuden täysin pimeyteen, joten kevään korvalla, valon alkaessa tulvimaan ikkunoista sisään aikaisin aamusta ja auringon sukeltaessa horisontin taa vasta iltasella, on aiheestakin riehakas fiilis.

Maaliskuu siis meni suuremmilta osin muuttohommien ja uuden kodin laittamisen lomassa, joten muutama sananen vielä siitä. Kirjoittelin vajaa vuosi sitten maailman pisimmältä tuntuneesta muutosta, postaus löytyy täältä, joten seuraavassa saattaa tulla jonkin verran toistoa, vaikka tällä kerralla muutto ei tuntunutkaan maailman pisimmältä. Jotain on siis varmasti viime kerrasta opittu ja tässä konkarimuuttajan tipsit smoothimpaan muuttoon:

* Ennen muuttorupeamaa käy kaikki, tai edes suurin osa, kaapeistä läpi ja heitä pois tai kierrätä kaikki sellainen, jota et ole viimeisen vuoden aikana tarvinnut. Tavoitevaatteet, vähän liian pienet, suuret tai muuten vaan käyttämättä jääneet kengät ja käsilaukut, leikkimättä jääneet lelut, pyyhkeet, ikkunaverhot ja sänkyvaatteet, joita ei juuri ikinä käytetä..you get the picture.

Uskokaa tai älkää muuten, mutta tämän muuttajan laukkuvarastot ovat huvenneet noin 80%, kun tajusin, että käytän suunnilleen aina arkena sitä yhtä ja samaa käsilaukkua. Ostan luottoarkilaukkuni kaveriksi uuden, kun löydän sellaisen, joka miellyttää niin paljon, että tiedän siitä tulevan uskollinen ystävä.

* Pakkaa kaikki mahdollinen hyvissä ajoin, mielellään pahvilaatikoihin

* Jätä kaappeihin parit pyyhkeet, astiat, kattilat, jne mitä tiedät tarvitsevasi viimeisinä päivinä ennen muuttorutistusta. Muuten kaikki surutta muuttolaatihkoihin.

* Banaanilaatikoita = muuttolaatikoita ei ikinä ole liikaa. Jälkeenpäin ne voi helposti kipata pahvinkeräykseen, tai laittaa eteenpäin vaikkapa fb:n roskalava-ryhmien kautta. 

* Vaatteet, lakanat, pyyhkeet, pehmolelut, ym pehmoinen sälä isoihin jätesäkkeihin ja jätesäkkien suut kiinni.

* MERKKAA sekä muuttolaatikot, että jätesäkit. On paljon kivempi roudata kamat kerralla oikeisiin huoneisiin, sekä purkaa, kun tietää suunnilleen mitä mistäkin löytyy. 

* Älä kiirehdi kodin hankintojen kanssa etukäteen, vaan katsele kaikessa rauhassa mitä kaikkea uuteen kotiin tarvitaankaan ja mitkä ratkaisut eivät enää paikkaansa löydä. Etukäteen hankintojen tekeminen kasvattaa myös muuttokuormaa, joten malta mielesi. ..tiedän, vaikeaa, mutta yritä kuitenkin.

* Uuteen kotiin asettuminen vie aikansa ja useimmiten rahaakin palaa jonkin verran. Muista, että kaikkea ei tarvitse hommata kerralla, ja esimeriksi kaikkia puuttuvia lamppuja ei ole pakko heti ostaa etenkin, jos kesä on kulman takana ja aamuisin ja iltaisinkin jo valoisaa. Myös ilman verhoja pärjää tovin, jos tuntuu siltä, että ei tiedä mitä tahtoo tai millaiset verhotangot haluaa. Sama pätee mattoihin. 

Jos uusi koti on mallia omakotitalo, on tiedossa muutenkin enemmän ja vähemmän ikuisuusprojekti, joten asia kerrallaan. Listoja voi maalta ja/tai vaihtaa vähän kerrallaan ja hankintoja tehdä hiljaksiin. Kaiken voi toki rykäistä valmiiksi kerrallakin, jos aika, budjetti ja elämä antaa myöten, mutta lapsiperheessä, jossa on kaksi työssäkäyvää aikuista, olemme todenneet stressivapaammaksi tehdä vähän kerrallaan. Ja mikäs tässä ollessa, omassa toivottavasti loppuelämän kodissa. <3

Kuvat. Pixabay

Noshin viemää

Päätin parisen vuotta sitten jättää kertakäyttömuodin ostamisen vähemmälle ja alkaa panostaa vaatteisiin, jotka oikeasti kestävät niin aikaa, kuin kulutustakin, eivätkä parin pesukerran jälkeen ole venyneitä, vanuneita, virttyneitä ja nyppyyntyneitä. Hyvin samoihin aikoihin tämän päätöksen kanssa tutustuin kotimaassa suunniteltuun NOSHiin ja sittemmin NOSH-varastoni ovat täydentynyt useammankin kerran. Tämä ei ole yhteystyöpostaus, vaikka NOSHia hehkutankin; olen vain yksinkertaisesti tykästynyt vaatteiden käyttömukavuuteen ja monikäyttöisyyteen. Toimivat niin kotiloissa, kuin toimistollakin, ja löytyypä merkiltä myös juhlaan sopivia vermeitä,  vaikka itse ehkä hiukka vierastankin ajatusta lähteä muihin, kuin casuaaleihin juhliin NOSHin tarjoamissa materiaaleissa. Hinta-laatu-suhde on kuitenkin kohdallaan, ja esimeriksi värit pysyvät pesusta toiseen. Iso peukku siis tälle mukavan muodin edelläkävijälle.

NOSH on kotimainen lasten -ja naistenvaatteita valmistava yritys, jonka tuotteet on valmistettu korkealaatuisesta luomupuuvillasta. NOSHia voi ostaa niin verkkokaupasta, suoraan edustajan kautta, kuin vaatekutsuiltakin. Koko homma lähti liikkeelle vuonna 2009 ja 2010 markkinoille tuotiin ensimmäinen mallisto lastenvaatteita, jotka 2014 johtivat myös naistenvaatteiden lanseeraamiseen. Valmiilla NOSH-tuotteilla on Öko-Tex 100 stadard-sertifiointi, turvallinen tekstiili-merkintä, sekä Design from Finland-merkki. Jälkimmäinen kertoo suomalaisesta korkealuokkaisesta muotoiluosaamisesta ja NOSHin vaatteet ovatkin hyvin käyttäjäystävällisiä myös muotoilunsa puolesta. Tarkemman yritystarinan voit käydä lukaisemassa täältä. 

Tuotteiden suurin myyntikanava on siis NOSH vaatekutsut -kotimyyntikonsepti, jossa kaiken a ja o on luonnollisesti hyvä edustaja. Ystävien, tuttavien ja puskaradion kautta löysin oman luottoedustajani, jolta kyselin muutamia NOSHiin ja edustajuuteen liittyviä juttuja. Ihanan Anjan NOSH-sivut löytyvät Facebookin puolella täältä, sekä Instagramissa @anjakuvaa.

Miten ajauduit Noshin pariin?

Ihastuin NOSHin vauvanvaatteisiin; niiden laatuun ja kuoseihin keskimmäisen lapsemme ollessa vauva. Pidin itse kahdet vaatekutsut, minkä jälkeen mielessä alkoi kyteä ajatus omasta edustajuudesta. Hain ja minut valittiin.

Kauanko olet ollut Nosh-edustaja?

Aloitin syksyllä 2014, kun ensimmäinen NOSHin naisten mallisto oli juuri edellisenä keväänä ilmestynyt. Olen nähnyt ihanasti omin silmin NOSHin kehityksen naistenvaatepuolella.

Kenelle Nosh-edustajuus sopii, pystyykö edustajuutta esimeriksi yhdistää päivätyön kanssa?

NOSH-yrittäjyys sopii joustavuutensa ansiosta moneen elämäntilanteeseen. Itse olen tehnyt edustajan työtä päivätyön ohessa, vanhempainvapaalla ollessani, sekä hoitovapaalla. Kalenterinhallinta on tässäkin työssä ensiarvoisen tärkeää etenkin, kun perheessä on neljä muutakin ihmistä ja jokaisella omat aikataulunsa.

Miten jaat aikasi päivätyön ja Nosh-yrittäjyyden välillä; kuinka usein kalenterissasi on vaatekutsuja?

Tällä hetkellä olen päivätyössä neljänä päivänä viikossa, sekä lisäksi pidän viikottain 3-4 kutsut. Kesällä ja joulun aikaan on noin parin kuukauden kutsutauko.

Mitenkäs laskutuspuoli; onko sinulla toiminimi, vai oletko niinsanottu kevytyrittäjä?

Nosh-yrittäjyys vaatii oman toiminimen perustamisen.

Entä onko sinulla vinkkejä niille, jotka edustajaksi ryhtymistä miettivät?

NOSH-yrittäjyydestä voi saada ihan oikean työn, jos sitä tekee pitkäjänteisesti ja on valmis tekemään lujasti töitä. Työllä voi ansaita lisätienestejä tai tehdä sitä palkkatyönään. Palkka maksetaan provisiona myytyjen tuotteiden mukaan, mitään kiinteää korvausta työstä ei saa.
Lisätietoja löytyy Noshin kotisivuilta.

Itse pidän vaatteiden lisäksi Noshissa helposta shoppailusta, sillä let's face it, niin kierrokset kaupungilla ovat vielä nykyäänkin täsmäisku-tyyppisiä, tai sitten mennään pienen shoppailukaverini tahtiin, joten sovituskoppihommat voi unohtaa. Vaatekutsut ovat myös loistava tapa yhdistää kotioloissa shoppailu ja kahvittelu ystävien kanssa, joten etenkin pienten lasten äideille vinkvink..! Edustajan kautta tilattessa saa kaupanpäälle myös henkilökohtaisen ja asiantuntevan palvelun, mutta hinta on sama, kuin verkkokaupasta tilattaessa. Lisäksi samaan syssyyn tukee naisyrittäjää, sillä ainakin tällä hetkellä kaikki Nosh-edustajat ovat naisia.

Jos Nosh alkoi kiinnostaa, niin ajantasaiset lookbookit löytyvät täältä, kannattaa käydä kurkkaamassa ja tutustumassa. Tänä keväänä tarjolla on pirteitä, kirkkaita värejä kestosuosikki mustan rinnalle, ja jopa vannoutunut mustan suurkuluttaja kuten allekirjoittanut, öhöm, aikoo edes piiikkiriikkisen piristää vaatekaappiaan. Puhtaan sininen ja punainen ovat puhutelleet aina, joten todennäköisesti ainakin se sininen kaappiini tiensä löytää. Ihana Anja tulee pitämään vaatekutsut kotiimme ensiviikolla, joten jos lookbookeista löytyy jotan mieleistä, vinkkaa ihmeessä niin lisätään tilaukseen. Toimitusaika tuotteilla on yleensä muutama päivä ja maksumahdollisuutena on myös lasku, joten voit sovittaa vaatteet ennen maksua. Mutta pieni varoituksen sananen: Nosh saattaa aiheuttaa hyvänlaatuista vaatehullaantumista, ja hurahtamista laadukkaisiin materiaaleihin.

Kuvat: Taina Renkola

Uunifetapastan jalanjäljillä

Sain tällä viikolla koulutehtävää pohtiessa ruoka-inspiraation. Inspiraatiota siivitti Liemessä-blogin Jennin helmikuussa julkaisema uunifetapastan resepti, joka muutamassa päivässä levisi kulovalkean tavoin ja tällä hetkellä instagramista löytyy hashtagilla uunifetapasta jo yli 2500 julkaisua! Aika hyvin puolessatoista kuukaudessa. Uunifetapastan suosiosta kertoo myös se, että osasta kauppoja - kenties Etelä-Suomessa - ovat fetahyllyt huutaneet tyhjyyttään ihmisten hamstratessa tämän suosikkipastan aineksia.

Mutta asiaan, hittipastasta innostuneena ja hiilarihimoissani aloin tutkimaan jääkaappimme sisältöä ja pohtimaan mitä tutimustuloksista saisi aikaiseksi. En väitäkään, että ideani olisi jotenkin ainutlaatuinen, eikä tässä olla keksimässä edes pyörää uudelleen, mutta vuohenjuustotoastit ovat lopputulos, johon eilen päädyin; täydellistä pikaruokaa pieneen herkutteluhimoon. Ja kuten niin monet asiat, muunmuassa jo useampaan kertaan mainittu uunifetapasta, yksinkertaisista aineksista syntyy paras lopputulos:

Vuohenjuustotoastit

paahtoleipäviipaleita
oliiviöljyä
vuohenjuustoa
(kirsikka)tomaatteja
sweet chili-kastiketta
suolaa
sitruunapippuria
oreganoa

Laita uuni lämpiämään noin 200 asteeseen. Levitä uunipellille niin monta viipaletta paahtoleipää, kun on tarvis ja lorauta jokaisen päälle sen verran oliiviöljyä, että pystyt levittämään sen koko leivälle. Leikkaa vuohenjuustosta kiekkoja, paksuja tai ohuita, oman maun ja mieliteon mukaan. Levitä kiekot leipien päälle ja silppua vuohenjuustokiekoille tomaattia. Perään vielä maun mukaan suolaa, sitruunapippuria ja sweet chili-kastiketta. Chili-kastikkeen tilalla upeasti toimisi myös paholaisenhillo, mutta harmikseni sitä, tai sen aineksia ei kaapistamme siihen hätään löytynyt. Sujauta leivät uuniin noin 10-15 minuutiksi ja ota pois, kun leivän reunat ovat kauniin kullankeltaiset. Ripottele päälle oreganoa ja tarjoa heti vaikkapa avocadosalaatin kanssa. Taivaallisen hyvää! Jos leipiä sattuu jäämään yli toimivat erinomaisesti myös jääkaappikylminä ja/tai seuraavan päivän eväänä. 

Lapsellinen, lapseton, vai aikuisten perhe

Törmäsin koulutehtävää tehdessä erään keskustelupalstan ketjuun, jossa aiheena olivat lapset: Lasten saaminen, toivominen, haluaminen, ei haluaminen, vapaaehtoinen lapsettomuus, ei-vapaaehtoinen-lapsettomuus, ja niin edelleen. Keskustelun kirvoitti eräässä naistenlehdessä julkaistu haastattelu nuoresta parista, joka oli ratkonut lapsi-kysymystä ennen naimisiinmenoaan. Jumiuduin lukemaan keskusteluketjua - vastoin parempaa tietoani - ja vaikka sieltä löytyikin kaikki tyypilliset trollit ja toisten valintojen väheksymiset, niin keskustelu oli suurimmaksi osaksi kohtuullisen asiallista.

Erityisesti jäin keskustelua selailtuani miettimään argumentteja, joita ihmiset esittivät lasten haluamisen ja/tai ei haluamisen puolesta. Suurimmaksi osaksi argumentteja esittivät ne, jotka eivät lapsia halunneet, mikä on aivan ymmärrettävää: Lapset ovat edelleen tämänpäivän perhemallissa "normi", josta poikkevat joutuvat perustelemaan valintaansa uudelleen ja uudelleen arvatenkin mitä kummallisemmille tahoille. Hassua sinänsä, sillä eihän se kenellekkään ulkopuoliselle kuulu, miksei joku halua lapsia, tai miksi joku haluaa jälkikasvua jalkapallokentällisen verran. Vapaaehtoisesti lapsettomat ja aikuisten perheessä elävät perustelivat siis kantaansa varsin monipuolisesti ja kuten arvata saattaa mukana oli erittäin hyviä ja selvästi pohdittuja pointteja. Lapsia haluavat, toivovat, tai jo saaneet puolestaan eivät sen vahvempia perusteita valinnalleen osanneet antaa, kuin että "oon aina halunnut lapsia", tai "mä vaan halusin/haluan". Tämä lapsellisten "heppoinen" argumentointi oman asiansa puolesta nostatti kovastikin tunteita.

Jäin asiaa miettimään, ja pohtimaan omia perusteitani sille, miksi olen aina tiennyt, että haluan lapsia. Mikä on se syy? Miksi olen halunnut "sitoa" itseni omaan kopiooni, joka parhaimpina päivinä on yhtä hymyä ja aurinkoa, mutta pinna on yhtä lyhyt, kuin äidillään, ja joka, let's face it, teettää aika paljon enemmän hommaa verrattuna siihen, että voisin elää niin sanotusti vain itselleni? Miksi en ole halunnut elää ainostaan itselleni ja tehdä juuri niinkuin huvittaa, silloin kun huvittaa? Ja voin kertoa, että ei kuulkaa mitää hajua! En osaa sanoa yhtäkään pelkästään järkeen perustuvaa syytä siihen, miksi olen jo pienestä pitäen tiennyt, että jos luoja suo, niin perheeseeni kuuluu lapsia. Tokihan lapset tuovat elämään sisältöä, mutta tämä ei tarkoita sitä että lapsettomien ja aikuisten perheessä elävien elämä olisi jotenkin sisällötöntä, ei ollenkaan. Lapset tuovat arkeen ja juhlaan kuitenkin oman lisämausteensa, jota joko tahtoo tai ei.

Suihkussa seistessäni asia sitten valkeni, lamppu syttyi, hissi meni kolmanteen ja sain ahaa-elämyksen: Lasten saamista, haluamista ja toivomista ei yksinkertaisesti voi perustella järjellä ihan samalla tavalla, kun ei rakastumistakaan: Sen vain tietää. Miksi rakastumme tiettyyn henkilöön, on monien asioiden summa; sellaistenkin, joita emme osaa välttämättä sanoittaa. Miksi tiedämme haluavamme lapsia; myös se, ja etenkin se, on monien asioiden summa. Toisille niinsanotusti sisäsyntyistä, toisille tunne ja halu herää myöhemmin, kenties oikean kumppanin löydyttyä. Edelleen vähän kuin parisuhde: Toiset tietävät haluavansa puolison, kumppanin jakamaan arkea, juhlaa, elämää, kun taas toiset ovat sitä mieltä, että haluavat elää ilman sitoutumista toiseen ihmiseen. Ja miksi? No, kaikilla on varmasti omat syynsä, joista osa voidaan sanoittaa ja osa menee osastoon "koska mä haluan". Ja tähän jälkimmäiseen kuuluvat syyt eivät ole yhtään sen parempia, tai huonompia, kuin muutkaan syyt.

Ihminen toimii monessa asiassa tunnepohjalta - riippuen tietysti ihmisestä - mikä saattaa olla pelottavaakin. Tunnepohjalta toimiminen saattaa johtaa crash-and-burn-tilanteeseen, mutta myös maailman ihanimpiin juttuihin. Elämä on siitä hassua, että vaikka asioita miten järkeilisi, kääntelisi ja miettisi monelta kantilta voi lopputulos silti olla ihan mikä tahansa: Crash and burn tai royal victory. Tärkeää on uskaltaa luottaa omiin tunteisiin ja intuitioon, sillä ne kertovat ihan yhtä paljon, ja yhtä todenperäisiä asioita, kuin järkeillyt ja perustellutkin haluamiset tai ei haluamiset. Important is not only what you can reason, but what you know.

4veen Tähkäpää-synttärit

Kahtena helmikuisena viikonloppuna vietettiin meillä tärkeitä juhlia: Neiti K:n 4-vuotissynttäreitä. Parille viikonlopulle levittäytyneistä synttärihulinoista huolimatta pysyivät juhlallisuudet varsin kohtuullisina, ja meininki olisikin kahvitella vielä kerran kiellon päälle jahka pääsemme muuttamaan uuteen kotiin ja saamme hommat edes suunnilleen järjestykseen. Samalla juhlitaan neiti W:kin sitten 2-vuotiaaksi, aikamoista. <3

Tarkoitus oli hoitaa helmikuun 4vee-juhallisuudet yhtenä viikonloppuna, mutta koska talven ja kevään kulkutaudit yllättivät, siirrettiin kaverisynttäreitä - ensimmäiset muuten laatuaan - viikolla eteenpäin. Se ei onneksi sankaria liiaksi harmittanut, vaan neiti oli lähinnä huolissaan siitä, että kavereille pitää nyt ilmoittaa ettei meille voi tulla, ettei heihin tartu sama pöpö. Ihana tyyppi. <3 Pöpö kuitenkin oli varsin pikaista sorttia ja 4vee oli iskussa jo seuraavana aamuna, joten osa mummista ja paapoista uskaltautuivat tulla onnitteluvisiitille. Uudelleen aikataulutetut kaverisynttäritkin saatiin hulinoitua seuraavana viikonloppuna kunnialla ja vaikka vieraita oli varsin maltillinen määrä, oli meininki kolmiossamme melkoista. Hattua nostan heille, jotka useamman lapsen kanssa asuvat pienissä neliöissä; sopii varmasti joillekin, mutta selvästikään en ole yksi heistä. Kivaa juhlaseurueella kuitenkin tuntui olevan, ja se on pääasia.

Sankarin toiveesta bileet olivat Tähkäpää-teemaiset, joiden järjestäminen ja ideoiminen on kaltaiselleni innostujalle ihan parasta! Pinterest on ollut ahkerassa käytössä ideoita etsiessä, mutta olen yrittänyt pitää teemahommat lähinnä tarjottavissa ja muutamissa koristeissa, eikä ainakaan toistaiseksi mopo ole karannut käsistä. Saa nähdä mitä se on parin-kolmen vuoden päästä, kun neiti itsekin osaa jo kertoa paremmin mitä tahtoo.  Jää nähtäväksi. 

Viikonlopun helppo nyhtis

Epätrendikkäästi kaiken tämän kasvisvaihtoehtoisuuden keskellä nyhtöpossu on edelleen ruoka, jonka sujautan uuniin melkein kuukausittain. Nyhtöpossu, tuttavallisemmin nyhtis, nyt vaan on ihan superhyvää, valmistuu lähes itsestään ja sopii niin sellaisenaan syötäväksi, pizzan päälle, hodarin tai tortillan täytteeksi, salaatin kaveriksi kuin vaikka pieneksi pilkottuna kastikkeeseenkin. Varsinainen ruokien moniottelija. Nyhtis ei kuitenkaan ole mitään pikaruokaa, ja mitä pidempään maltat antaa sen uunissa muhia, sitä parempi on lopputulos. Itse menen siitä, mistä aita on matalin, ja epäilemättä oikaisen monessakin kohtaa, mutta maistuvaa nyhtiksestä tulee näinkin:

Nyhtöpossu aka nyhtis

800g porsaan kassleria

hienoa merisuolaa

mustapippuria

(yrttejä)

1-2 tl sokeria

2-4 rkl bbq-kastiketta

2rkl valkoviinietikkaa

Hiero suola, mustapippuri, sokeri ja mahdolliset yrtit lihan pintaan. Voit myös poistaa osan ylimääräisestä, näkyvästä rasvasta, jos haluat. Sekoita bbq-kastike ja valkoviinietikka ja pyörittele liha kauttaaltaan siinä. Voit myös sujauttaa lihan marinaadin kanssa paistopussiin, mutta itse annan kasslerin marinoitua kannellisessa astiassa. Nosta kassler jääkaappiin ja anna marinoitua muutama tunti, tai mielellään seuraavaan päivään. Ota liha noin tuntia ennen uuniin laittamista jääkaapista. Jos et käytä paistopussia, kääri kassler leivinpaperiin ja sen jälkeen kauttaaltaan folioon. Heitä "foliopallo", tai paistopussi lihoineen uunivuokaan ja paista ensimmäinen tunti noin 200 asteessa, jonka jälkeen 4-5h 120 asteessa. Itse annan lihan vielä muhia uunin jälkilämmössä, jos vain suinkin maltan, tai aika antaa myöden. Kun nostat lihan pois uunista muista antaa sen vetäytyä puolisen tuntia ennenkuin alat käsitellä sitä. "Revi" liha, jonka pitäisi olla niin mureaa, että melkein itsestään hajoaa käsiin. Tarjoa miten parhaaksi näet, sopii lisukkeen kuin  lisukkeen kanssa!

Meillä tätä herkkua syötiin eilen hodareitten välissä, johon kaveriksi laitoin bbq-kastiketta, juustoraastetta, chiliä, karamellisoitua sipulia, tomaattia, juustokastikkeen jämät, sekä murusteltuja nachoja, ja koko komeus vielä hetkeksi uuniin paahtumaan; NAM! Äläkä unohda näin laskiaisviikonloppuna alla jälkkäri-laskiaispullia. :P

Herkullista lauantaita, viikonloppua, laskiaista ja maaliskuun alkua jokahittelle!